Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Yksilöitä ja perheitä

Margaret Thatcher on kuollut. Hänet tunnettiin rautarouvana, kovana johtajana, joka mm. yksityisti Britannian valtionyhtiöitä ennenkuulumattomaan tahtiin. Politiikan tuhoisista seurauksista kärsitään laajalti vieläkin paitsi Briteissä, myös muualla maailmassa.

Avainsana tässä yhteydessä on vapaaseen markkinatalouteen ja valtion minimointiin pyrkivä talouspoliittinen aate: uusliberalismi, jonka ensimmäisenä koelaboratoriona sai toimia Pinochetin Chile 70-luvulla, Yhdysvaltojen toimesta, tietenkin.

Sen rantautuessa mm. Thatcheriin henkilöityneenä hankkeena Eurooppaan, kiteytti hän sen ydinajatuksen seuraavaan lausahdukseen: ”Yhteiskuntaa ei ole, on vain yksilöitä ja perheitä”. Toisin sanoen, hyvinvointivaltio sosiaaliturvineen tulee purkaa ja solidaarisuus näyttäytyköön vauraiden huolena omista läheisistään. Valtio älkööt estäkö näitä yksilöitä vaurastumasta, jotta heillä riittäisi roposia tähän huolenpitoon.

Uusliberalismi rantautui Suomeen 80-luvulla ja siitä asti se on meilläkin vallannut alaa monilla politiikan, hallinnon, ajattelemisen ja olemisen saroilla. Yhtiöitä on yksityistetty ja vaatimuksiin uusista valtionyhtiöistä suhtaudutaan julkisessa keskustelussa varauksella.

Uusliberalismille tyypillinen ihmiskäsitys on ns. homo economicus, rationaalisesti toimiva kuluttaja-yksilö, joka elää tehden laskelmoivia ja taloudellisesti kannattavia, mutta ennen kaikkea itsekkäitä päätöksiä.

Tälle ihmiskuvalle rakentuvat monet aikamme käytännöt ja toisaalla monia hyväntahtoisia ja poliittiselta perusvireeltään vasemmistolaisia uudistuksia kuullaan jarruteltavan sillä perusteella, että ”tuo ei voi onnistua, koska ihminen on pohjimmiltaan itsekäs”. Voitaneen siis sanoa, että kansamme on myös mieleltään ja todellisuuskäsityksiltään uusliberalisoitunut.

Vaikka onkin totta, että itsekkäästi käyttäytyviä – ja homo economicus kategoriaan sujuvasti mahtuvia – ihmisiä toki on, ovat he maailmanlaajuisessa mittakaavassa varsin marginaalinen ilmiö. Silloinkin pääasiassa teollistuneiden länsimaiden vitsaus. Näissäkään tapauksissa sen ei voida katsoa olevan synnynnäistä, vaan ympäristön tuottamaa.

Muistuttaisinkin meitä työväenliikkeen perillisiä tarkastamaan katsantoamme, ajattelemmeko ympäröivän todellisuuden tuottavan ihmistyyppiä, vai ihmistyypin sitä ympäröivää todellisuutta. Suhde on tietysti kahdensuuntainen, mutta tämän tiedon kanssa on hyvä lähteä tekemään vasemmistolaista politiikkaa ja ajamaan meille elintärkeitä uudistuksia saadaksemme maailman, joka tuottaa jotain muuta kuin uusia homo economicuksia.

Olkoonkin, että Etelä-Amerikka oli Yhdysvaltojen talutusnuorassa uusliberalismin koelaboratorio, on se myös se alue, jossa siitä ollaan ensimmäisenä luopumassa. Ilolla ja mielenkiinnolla seuraan niitä toimenpiteitä, joilla politiikkaa ja elämää pyritään siellä eheyttämään. Kehotankin pitämään silmiä auki siltä suunnalta kuuluviin uutisiin. Ehkä meillä olisi sieltä jotain opittavaa.

Kirjoittaja on Lapin Vasemmistonuorten piirisihteeri ja Vasemmistoliiton Lapin piirin varapuheenjohtaja.