Päivä: 24.1.2017

No se oli lyhyt keskustelu.

Ministeri Bernerin liikenneverkko-selvitys tuli ja meni, hallitus veti liikkuvat taakse nopeammin kuin osasin odottaakaan.

Varmasti tarpeellinen liike, sillä ongelmia riitti.

Yhtiöittämisen tarvetta oli vaikea nähdä.

Porkkanaa vähäpäästöisyyteen ei ollut. Jos esitys on sellainen, että hyvätuloisten kannattaa ostaa mahdollisimman iso ja kallis auto, niin silloin hyvätuloiset ostavat mahdollisimman ison ja kalliin auton. Se ei välttämättä ole automaattisesti vähäpäästöinen, jos polttoaineveroakin on alennettu ja samalla könttä-tiemaksulla voi ajella niin paljon kuin sielu sietää.

Eikä kansalaisten oikeustuntoon sovi, että liikenteen kustannuksista koko ajan isompi osa siirtyy vanhoilla autoilla käytännön pakosta ajaville. Päästötavoitteiden saavuttamisessa on muistettava myös oikeudenmukaisuus. Keinohan se on sekin vähentää liikenteen päästöjä, että ihmiset eivät pääse enää liikkumaan, mutta järjettömät keinot on silloin käytössä.

En tiedä mitä valmistelussa meni pieleen tai minkälaisia keskusteluyhteyksiä hallituspuolueilla on keskenään, mutta jotain jäi selvästi kuulematta. Tai ehkä kokematon ajatteli, että rymistellään nyt kunnolla, niin meneepähän ainakin osa tavoitteista väkisin läpi?

Jotain jäi selvästi kuulematta.

Nyt on uudelleen ajattelun paikka: korjausvelkaongelma on edelleen ratkaistava, päästövähennykset toteutettava, ja uudet liikennepalvelutkin ovat väistämättä tulossa. Paluu parlamentaariseen pohdintaan lienee viisainta.

Olen kirjoittanut pidemmän analyysin ministeri Bernerin viimeviikkoisesta selvityksestä täällä:

http://merjakyllonen.fi/2017/01/20/uudistuksia-perustellen-ja-yhteistyossa/

Se mikä meidän on vältettävä on tämä: että Suomi jakautuu kahtia, hyvinvoivaan kaupunkiseutuun, jonne on keskittynyt vauraus, joukkoliikenne ja ne muutamat sähköautot – ja muuhun Suomeen, jossa maksetaan maltaita pakollisista siirtymistä.