Elias Lönnrotin Kalevala oli vasta epilogi. Tarinan alku. Teoksen lopussa Loviatar, Pohjolan emäntä synnyttää yhdeksän poikaa ja Väinämöinenkin vannoo palaavansa. Vai oliko se sittenkään pelkkä satu?
Kun Kalevala päättyy Pohjolan emäntä asettaa rujon, ramman ja perisokean Pohjolan korkeimmille valtaistuimille. Rujon jakamaan käskyjä siitä suunnasta mistä tuuli milloinkin puhaltaa, ramman noitumaan toisia valtakuntia ja perisokean keräämään alamaisilta veroa. Veljekset langettavat kirouksiaan ja noituvat valtakunnassaan, aina taivaankannen repeytymiseen saakka. Taivaankannen repeytyminen on tuossa maailmankaikkeudessa toistuva teema. Se on tietyin aikavälein tapahtuva muutos, joka antaa maailmalle mahdollisuuden syntyä uudelleen.