Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Lukijoilta

Sopimusyhteiskunnan romuttaminen epäisänmaallinen teko

Suomi juhlii sadatta itsenäisyyden vuottaan. Maamme alkutaipaleen vuodet eivät ole pelkästään kansakunnan sankaritarinaa: suuret myllerrykset, sodat päällimmäisinä, haavoittivat orastavaa itsenäisyyttä. Kansakunnan jakaantumisen pysäyttämiseksi tarvittiin tekoja yhtenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden eteen. Vuoden 1940 ”tammikuun kihlaus” oli yhtenäisyyden kannalta merkittävä päätös. Työnantajat tunnustivat ammattiliitot ja SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Osapuolet sopivat yhteisymmärryksen hakemisesta neuvotteluteitse. Tällä päätöksellä alettiin rakentaa Suomesta yhtenäistä kansakuntaa. Suomi nousi nopeasti pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.

Tänään suomalaisen yhteiskunnan vaurautta ja yhtenäisyyttä uhkaa Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK), joka irtisanoi keskusjärjestöjen välillä tehdyt sopimukset ja hylkäsi työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja yhteisen päätöksenteon. Yrittäjät ja heidän taustaryhmänsä irtisanoutuvat yhtenäisen kansakunnan rakentamisesta ja ylläpidosta. Tämä on heidän lahjansa 100-vuotiaalle Suomelle.

Puuliiton vasemmistoryhmä on huolestunut työnantajien kadonneesta yhteiskuntavastuusta.

Puuliiton vasemmistoryhmä on huolestunut työnantajien kadonneesta yhteiskuntavastuusta. Pakoilu vastuunkannosta Suomen itsenäisyyden historiassa on tulkittu maanpetturuudeksi. Tätä tulkintaa ovat viljelleet juuri ne tahot, jotka itse tällä hetkellä sitä toteuttavat. Työntekijäpuolta on matkan varrella syytetty useaan otteeseen vastuun pakoilusta ja häiriköinnistä. Kun yhteiskunta nyt tarvitsee vastuunkantajia, työntekijäpuoli kantaa sille asetetut vastuut.

Vasemmistoryhmä edellyttää työnantajia palaamaan yhteiseen pöytään. Metalliliiton, TEAMin ja Puuliiton fuusion myötä teollisuustyöntekijät ovat valmiita niin sopimiseen kuin taisteluunkin. Sopimusyhteiskunta takaa kansakunnan yhtenäisyyden, yhteiskunnan kokonaisvaltaisen rakentamisen ja kaikille kansalaisille turvallisen ympäristön. Sopimisen vaihtoehtona on epäjärjestys. Ymmärtävätkö vuorineuvokset, että kolmikannan murtuminen radikalisoi ammattiyhdistysliikkeen? Sopimusten tarjoaman työrauhan katoaminen johtaa lakkoihin ja vaarantaa koko Suomen kilpailukyvyn. Halutaanko tulevaisuutta rakentaa sopien vai repien?

 

Jyrki Alapartanen
varapuheenjohtaja
Puuliitto

Kategoriat
Uutiset

Kemin työväki oli edelläkävijä jo 1887

Virallisesti Suomen neljänneksi vanhin mutta käytännössä maan ensimmäinen työväenyhdistys perustettiin Kemiin 1887. Historiantutkija Kauko Kemppisen mukaan näin on siksi, että Kemissä työväenyhdistyksen perustivat vasemmistotyöläiset, muualla maassa porvarit. Kemin yhdistyksen muutama porvarijäsen erotettiin pian, kertoi Kemppinen KTY:n 130-vuotisjuhlassa sunnuntaina. Esitelmä vakuutti kuulijat siitä, että KTY on jättänyt merkittävän jäljen yhteiskuntaan ja Kemiin, jossa työväenliike ei ole ollut oppositiossa vaan päättämässä asioista.

Kemin työväenyhdistyksen ensimmäisen kokouksen pöytäkirjan mukaan ”Yksin ei mahda mitään. Tarvitaan joukkovoimaa”. Sitä saatiin, kun noin 300 Kemin silloisista 1300:sta asukkaasta liittyi yhdistykseen. KTY esimerkiksi aloitti Suomessa ennen tuntemattoman sosiaalipolitiikan perustamalla eläke- ja sairaskassan jo 130 vuotta sitten. Kaupungin raadille tehtiin esityksiä, joista toteutui muun muassa työllistämiskohteeksi ehdotettu sisäsataman rakentaminen. KTY:n aloitteesta Kemi sai myös puistokadut ja Meripuiston paviljonkeineen.

Kemin Työväen Virvoitusjuomatehdas myytiin lapualaisten nenän edestä Tornioon, jossa siitä syntyi Lapin Kulta.

Alusta asti KTY vaati työläisille lyhempää työpäivää sekä lapsityön kieltoa ja koulupakkoa. Kun ensimmäinen oma työväentalo 1903 valmistui ja KTY liittyi työväenpuolueeseen 1904, senaatilta vaadittiin äänioikeutta työväestölle ja naisten ja miesten samapalkkaisuutta. KTY:n yhteyteen perustettiin suuri määrä ammattiosastoja. Aate levisi Kemistä uittomiesten mukana savotoille ympäri Pohjois-Suomea. Suurlakko 1905 innosti liikkeelle niin suuret työläisjoukot, että lakkokokous siirrettiin Kemin työväentalolta kirkkoon. Politiikan kieleen tulivat sanat ”sosialismi” ja ”luokkataistelu”. Ensimmäiset eduskuntavaalit 1907 nostivat Kemistä eduskuntaan ompelijatar Hilda Herralan.

 

KTY:n juhlassa esiintynyt kuoro Ajan Laulu on sekin yli 100-vuotias. (Kuva: Maija Aalto)

Kulttuurikeskus

KTY:n suojista löytyi jokaiselle jotakin, iltamia, urheilu-, musiikki- ja näyttämöharrastuksia, sittemmin oma työväenopisto. Kemppinen muistutti, että KTY:ssä ovat juuret niin Kemin kaupunginkirjastolle, kaupunginteatterille, kaupunginorkesterille kuin Kivalo-opistollekin. Maineikas urheiluseura Kemin Into syntyi 1906, ja yhdistyksen omana kuorona jatkaa 105-vuotias Ajan Laulu.

Kansalaissodan terrorin aikana Kemissä ammuttiin noin 120 työläistä. Työväenliike jakautui. KTY lujitti talouttaan omilla yrityksillään, joista Työväen Virvoitusjuomatehdas oli tuottoisin. Kun sitä ei haluttu Lapuan liikkeen käsiin 1930-luvulla, tehdas myytiin Tornioon ja siitä tuli historioitsija Kemppisen mukaan Lapin Kullan alkulähde. Työväentalon joutuminen lapualaisille estettiin sopimalla asiasta SDP:n kanssa, ja toisen maailmansodan jälkeen talo saatiinkin takaisin vasemmistotyöväen käyttöön.

 

Esko Taskinen on KTY:n veteraaneja jo vanhan työväentalon ajoilta. (Kuva: Maija Aalto)

Kekkonen lauloi Työväenmarssia

KTY:n 130-vuotisjuhlassa veteraani Esko Taskinen muisteli yhdistyksen vaiheita. Nyt 84-vuotias Taskinen on voimistellut, soittanut, tanhunnut, laulanut ja paininut vanhalla ja uudella työväentalolla, ollut ravintolan iltavahtimestarina ja työväennäyttämön lipunmyyjänä.

– Pohjalaisia-näytelmän katsoin seitsemän kertaa.

Jännittävä nuoruudenkokemus oli lyödä auton lavalla isorumpua yleislakon mielenosoituksessa 1956. Seuraava vuosi vei satapäisen joukon KTY:n nuoria kansainvälisille festivaaleille Moskovaan. Merkkitapahtuma oli myös Urho Kekkosen vaalikiertue 1978. Sen yksi tilaisuus pidettiin Kemin työväentalolla.

– Kaikki katsoivat, että lauloiko se Kekkonen mukana Työväenmarssia, ja lauloihan se, Taskinen muistaa.

Varastomies ja kirjailija Kari Hanhisuanto toi puheenvuorossaan esille nykyajan työläisen tuntoja. Hänen mukaansa vasemmistoa tarvitaan nyt kipeästi täyttämään aatteellista tyhjiötä.

– Äänestetään yhteiskunta inhimilliseksi, hän vetosi.

Suomeen kahdeksanvuotiaana perheensä kanssa Kosovosta 1992 tullut maan sorrettuun albaanivähemmistöön kuuluva Albana Mustafi kertoi omasta historiastaan maahanmuuttajana, joka on kouluttautunut Kemissä ja toimii nyt yrittäjänä.

– Olen saanut täällä olla oma itseni ja ihminen, Mustafi sanoi. Hänen mukaansa kansainvälisyys on nykymaailmassa peruuttamaton fakta.

– Tulemalla vastaan saadaan yhteiskunta yhdistettyä.

Kategoriat
Lukijoilta

Päihdetyö kriisissä?

Olen työskennellyt 80-luvun alusta lähtien Kainuussa erilaisissa päihdetyön palveluissa. Tänä aikana olen nähnyt alalla erilaisia vaiheita, mistä ehkä merkittävin oli 90-luvulla, jolloin Kainuusta lakkautettiin päihdeongelmaisten katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikkö.

Maakuntaan mentäessä todella toivoin, että päihdetyötä Kainuussa alettaisiin uudelleen vahvistaa, varsinkin, kun meillä  alkoholinkäyttötilastot ovat valtakunnallisesti katsoen sangen korkeat ja nuorten huumeitten käyttö on huolestuttavasti lisääntynyt. Toiveeni osoittautui turhaksi.

Viime vuosina olen yhä useammin tuntenut itseni asiakkaiden vaikeiden tilanteiden edessä välineettömäksi; ei ole päihdetyön palvelua, mihin asiakkaan ohjata, vaikka työntekijänä tarpeen selvästi näenkin. Olen nähnyt useamman asiakkaani menehtyvän, koska tarpeenmukaista päihdetyön palvelua ei Kainuussa ole ollut tarjolla.

Tarvitsemme Kainuuseen erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen.

Viime vuosina koko Kainuun päihdetyöstä on pääosin vastannut runsaat kymmenen avohoidon päihdetyöntekijää, siinä kaikki. Meillä Kainuussa ei ole erillistä katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikköä, ei matalan kynnyksen hoitopaikkoja, eikä koko Kainuuta kattavaa tuetun asumisen verkostoa.

Miten vastata moninaisiin tarpeisiin? Uuteen sairaalaan on kaavailtu yhdistettyä mielenterveys- ja päihdepoliklinikkaa. Pahoin pelkään, että tämän suunnitelman toteutuessa päihdetyö sulautetaan psykiatriaan ja sen erityisosaaminen häviää. Olemmeko menossa näin toteuttamaan vain ”ylläpitohoitoa”, lähinnä lääkehoidoin, asiakkaan kuntouttamisen ja kuntoutumisen unohtaen? 

Nykyiset haasteet huomioon ottaen tarvitsemme Kainuuseen, unohtamatta matalan kynnyksen ja asumispalveluja, erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen. Kaikki tämä vaatisi myös päihdetyön omaavan johdon ja riittävän moniammatillisen henkilökunnan. Vai teemmekö Kainuussa tietoisen päätöksen jättää päihdeongelmaisten tarpeenmukainen hoito toteuttamatta?
 
Reija Heikkinen
Sosiaalityöntekijä, päihdetyöntekijä
Sotkamo

Kategoriat
Lukijoilta

Oulu maksoi 23 miljoonaa euroa sakkoja

Oulun suurin ongelma on korkea työttömyys. Siitä kärsii työtön itse, hänen perheensä ja Oulun kaupungin talous. Oulu maksoi viime vuonna 23,2 miljoonaa euroa valtiolle työttömyyssakkoja 7 397 pitkäaikaistyöttömästä. Hukkaan heitetty raha, jolla olisi voinut myös työllistää. Esimerkiksi Turussa on puolet vähemmän alle 30-vuotiaita yli 1000 päivää työttömänä olleita kuin meillä. Oulun sakot 229 nuoresta olivat yli 700 000 euroa.