Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Lukijoilta

Yhteenlaskun alkeet

Kansallista ”erävoittoa” EU:n hiilinielukysymyksessä on Suomessa sekä juhlittu että arvosteltu. Joustoja saatiin niin että hakkuita voidaan lisätä reilusti, mutta nurina jatkui siitä, ettei tämäkään riitä.

Suomen Eurooppa-neuvostossa neuvottelema kompromissi vastaa valtavaa ilmastopäästöä. Vihreä lanka ehti jo laskea, että 54 tonnia vastaa sitä, että jokainen suomalainen lentäisi 16 kertaa Thaimaahan ja takaisin. Kaikki Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat viime vuonna 59 tonnia.

No, rahallahan tämä hoituu. Suomi parturoi metsänsä ja hallitus kompensoi, niin kai sitä on jo lupailtu. Mielenkiintoinen yhtälö tästä kuitenkin muodostuu.

Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteisiin kun Suomi on kuitenkin sitoutunut. Sopimus on kaiken sateenvarjo: sen perusteella jaetaan päästövähennykset ns. päästökauppasektorille eli teollisuudelle sekä päästökauppasektorin ulkopuolelle eli liikenteeseen, asumiseen, maatalouteen sekä maan- ja metsien käyttöön.

Jokainen osa-alue on sidoksissa toiseen ja jos toisen osa-alueen laskenta muuttuu, muuttuu väistämättä myös toisen tilanne. Lasketaanpa: jos on kiinteä loppusumma (päästövähennystavoite) ja siitä otetaan jotain pois, mikä on tulos?

Jos metsäsektori vapautetaan päästövähennysvelvoitteistaan, minne metsäteollisuuden vastuut siirtyvät ja millä hintaa? Kuka muista teollisuuden haaroista osallistuu talkoisiin?

Jokainen toimiala voi miettiä, miten suhteet jakautuvat ja minkä suuruinen on oma loppulasku tämän hetkisellä lisähiilidioksiditonnin hinnalla.

Komission alkuperäisen LULUCF–esityksenkin pohjalta Suomi olisi saanut hakata metsiään jopa enemmän kuin tähän saakka on vuosikymmenet hakattu, mutta ei niin paljon kuin hallitus tavoittelee https://apoteketgenerisk.com/.

Metsiä kannattaa käsitellä kestävällä tavalla ja materiaalia hyödyntää fiksusti. Ei pidä hakea nopeita pikavoittoja, vaan pitkäjänteisiä ja pitkään hiiltä sitovia ratkaisuja.

Omalta osaltani koen vastuukseni katsoa koko päästövähennysten taakanjaon kokonaisuutta ja haluan säilyttää kustannusten jakamisen tasapainoisena eri toimialojen välillä.

Merja Kyllönen
europarlamentaarikko
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas

Kategoriat
Näkökulmat

Brysselin lampaat

EU ei ole onnistunut ilmastonmuutoksen torjunnassa. Eikä tule onnistumaan. Meille myydään Brysselistä ilmastonmuutospumpulia. Höpötellään kuinka ilmastonmuutos voidaan pysäyttää, jos Suomessa rajoitetaan hakkuita. No ei voida. Vaikka metsäpinta-ala on Suomessa suuri, on puuston määrä hehtaarilla pieni, verrataanpa sitä mihin tahansa maailman maahan hyvänsä.

Hakkuumääriä konkreettisempi kysymys onkin, kuinka saadaan enemmän kasvua. Vai koetaanko sillä olevan mitään merkitystä sidotaanko hiilidioksidia enemmän vai vähemmän? Hoitamattomissa metsissä kasvu pysähtyy. Eli mikäli harvennushakkuita ei tehdä, kasvu ihan oikeasti pysähtyy. Puu alkaa vapauttaa hiilidioksidia lahotessaan metsään, päinvastoin kun kasvaessaan.

Alueelliset innovaatiot johtavat todennäköisemmin tieteelliseen läpimurtoon kuin massatyöttömyys.

EU:n ilmastonmuutosjeesustelussa ei myöskään viitsitä kertoa, että me olemme jo tehneet jotain peruuttamatonta. Muutos on jo alkanut. Kyse ei enää ole ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä, vaan sen seurausten kanssa elämisestä. Jos totuus on niin epämiellyttävä, ettei sitä voi kertoa ihmisille jää käteen vain kaksi vaihtoehtoa. Voi valehdella tai tehdä sille todellisuudelle jotain.

Ilmastonmuutosjeesustelun toinen ääripää on se, kun todetaan kuinka ongelmaan voidaan ottaa kantaa vasta, kun se koskettaa meitä paikallisesti. Huudetaan, että Suomi kuntoon ensin! Kuitenkaan siinä vaiheessa, kun hirmumyrskyt pyyhkivät Pohjanmaan poikki ja maa nielee Pyhätunturin on myöhäistä tehdä mitään. Silloin on hyvä avata korkki ja nauttia kesästä.

Se mitä juuri nyt voidaan tehdä, on että suunnataan katseet siihen, kuinka resurssit jakautuisivat kansallisesti tasaisemmin. Pyritään siihen että työtä riittää kaikkialla Suomessa. Tämän työn tulee sellaista joka rakentuu alueellisesti ympäröivien vahvuuksien varaan. Sillä mikäli maapallon elinolosuhteet muuttuvat vuosi vuodelta huonommiksi, on tärkeämpää jakaa resursseja myös niille joilla mahdollisuuksia on ollut niukasti. Lisäksi puunhankinta-alueita kehittämällä puunkäyttö kehittyy, jolloin myös uusia alueellisia innovaatioita syntyy. Alueelliset innovaatiot johtavat todennäköisemmin tieteelliseen läpimurtoon kuin massatyöttömyys.

Yksityiskohdista ei kuitenkaan politiikassa paljon puhuta. Politiikasta onkin tullut viihteen muoto. Tosi-tv:n jatke, joka kilpailee teatterin, elokuvien ja spotifyn kanssa suosiosta. Jokainen parlamentaarikko pyrkii profiloitumaan kuin rocktähti – saamaan vielä yhden encoren ja uuden kierroksen politiikan colosseumilla ennen kuin totuuden leijona nielaisee hänet.