Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Uutiset

Vasemmiston juhlavuosi alkoi utopioiden pohtimisella

”Hallituspuolueiden erot tulevat näkyviin niin Vantaan kaupunginvaltuustossa kuin eduskunnassa”, sanoi Vasemmiston varapuheenjohtaja, vantaalainen kansanedustaja Jussi Saramo torstaina puolueen juhlavuoden avajaisissa.

Erityisesti erot näkyvät hallituskumppaneiden luottamuksellisissa keskusteluissa, joissa luodaan hallituksen yhteistä linjaa.

”Vasemmistoliitto on ainoa puolue, joka oikeasti yhdistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ympäristöasioihin”, varapuheenjohtaja vastasi toimittaja Ina Mikkolan kysymykseen, mihin tarvitaan vasemmistoliittoa muiden puolueiden joukossa.

”Meillä ymmärretään paremmin luokka-asema ja solidaarisuus.”

Saramo haki esimerkin eroista edellisestä hallituksesta, jossa vasemmistoliitto vaikutti. Kun hallitus yhtiöitti puolustusvoimien ruokahuoltoa, sitä kannatti myös feminismistä tunnettu vihreät. Työntekijöiden asemasta huolestunut vasemmistoliitto yritti Saramon mukaan huomauttaa, että tämä on nyt sitä feminismiä, kun puolustetaan pienipalkkaisia naisia.

”Meillä ymmärretään paremmin luokka-asema ja solidaarisuus.”

Automatisaatio ja alustatalous vievät perusasioiden ääreen

Varapuheenjohtaja tuurasi puolueen 30-vuotisjuhlavuoden avauksessa puheenjohtaja Li Anderssonia, joka oli sairastuneena pois myös eduskunnan kyselytunnilta. Ina Mikkola haastatteli Saramoa puolueen muutoksista kolmen vuosikymmenen aikana sekä 2020-luvun suurimmista haasteista.

Ilmastonmuutoksen rinnalla Saramo näkee toisen suuren maailmanlaajuisen ilmiön, joka haastaa vasemmiston toimintatavat. Työ muuttuu ja vähenee, ja tämä aiheuttaa köyhyyttä ja epätasa-arvoa.

”Kun tuottavuus kehittyi, työväenliike ulosmittasi osuuden työntekijöille ja tavallisille ihmisille. Kun poistuvien työpaikkojen tilalle ei synny enää uusia, työväenliikkeellä ei ole enää keinoja ulosmitata hyötyjä niin, että ne hyödyttäisivät kaikkia”, Saramo kuvasi.

Hän mainitsi esimerkkinä Helsingin Sanomien jakelun, jota hoidetaan mobiilisovelluksen kautta. Jakajille mainostetaan vapautta, mutta se tarkoittaa käytännössä ”kevytyrittäjyyttä”, jossa jakaja ei päätä mistään, vastaa itse työnantamaksuista ja on Saramon sanoin ”Hesarin äpin orja”. Sovellusta markkinoidaan ”jakelijoiden heimona” samaan aikaan, kun ammattiyhdistysliikettä pidetään epämuodikkaana ja arveluttavana, kansanedustaja ihmetteli.

Kun automatisaatio vähentää työtä ja jäljelle jäävät työt muuttuvat lehdenjakelusovelluksen kaltaiseksi turvattomaksi ”alustataloudeksi”, palataan vasemmiston peruasioihin. Miten vapaudutaan työstä ja turvataan samalla toimeentulo ja muut materiaaliset edellytykset? Tämä kamppailu käydään nyt Saramon mukaan uudelleen.

Saramo pitää Euroopan unionia välineenä, jolla Suomi voi vaikuttaa globaaleihin kysymyksiin. Keskustelu EU:sta jää kuitenkin maatalous- ja aluekehitystukiin, varapuheenjohtaja valittelee. Hänen mielestään pitäisi keskustella siitä, miten EU voi estää veroparatiisien käytön ja lisätä talouden demokratiaa.

”Utopiaromaanit ovat tosi tyksiä”

Juhlavuoden avajaisia vietettiin Helsingissä Apollo-ravintolassa musiikin ja lennokkaan keskustelun merkeissä. Tapahtuman avasi keikkatauon hetkeksi keskeyttänyt indie-poppari Iisa.

Ina Mikkolan vetämässä paneelikeskustelun aiheena oli puolestaan vasemmistolaiset utopiat. Mikkola herätteli keskustelua muun muassa siitä, miksi maailmanloppu on helpompi kuvitella kuin kapitalismin loppu, kuten sanonta kuuluu.

Koreografi Sonya Lindfors totesi pystyvänsä kuvittelemaan 10 000 tapaa, joilla maailma tuhoutuu, mutta jäävänsä sanattomaksi, kun pitäisi pohtia, mitä tapahtuu sorron loppumisen jälkeen. Hänen mukaansa pitäisi käyttää enemmän aikaa sen kuvittelemiseen – unelmointiin nykyisten rakenteiden ulkopuolella.

Yhteiskunnallisen mielikuvituksen tyrehtymistä on valiteltu jo kuusikymmentä vuotta.

Sosiologi Veikko Eranti provosoi keskustelua väittämällä, että 1800-luvun sosialistisille utopisteille Suomen nykyinen sosiaaliturva ja terveydenhuolto näyttävät toteen käyneiltä unelmilta. Kun asiat ovat perusterveelle ihmiselle kohtuullisen hyvin, mieli hakee helpommin katastrofiskenaarioita kuin jotain radikaalisti nykyistä parempaa.

”Utopiaromaanit ovat rehellisesti sanottuna tosi tylsiä. Mitä lyhyempiä ne ovat, sitä parempia, koska niissä ei tapahdu yleensä yhtään mitään, luetellaan vain, mitä on saavutettu”, kommentoi puolestaan utopiatutkija Keijo Lakkala.

Lakkalan mukaan yhteiskunnallisen mielikuvituksen tyrehtymistä on valiteltu jo kuusikymmentä vuotta. Hän huomautti kuitenkin, että mielikuvitus on tyrehtynyt ennen kaikkea kollektiivisella tasolla. Se on muuttunut yksilölliseksi kuvitteluksi, jota on vaikeampi sovittaa esimerkiksi kollektiiviseen politiikan tekemiseen.

Putkiaivoksi tunnustautunut kansanedustaja Saramo väitti pystyvänsä kuvittelemaan kapitalismin lopun. Hänen mukaansa on määrittelykysymys, oliko takavuosien säännelty sekatalousjärjestelmä kapitalismia. Saramo totesi myös, ettei missään ole vielä keksitty reseptiä, jolla kansallismielinen pelottelu dystopioilla – tulevaisuuden kauhukuvilla – lopetetaan.

”Uskon, että tarvitsemme konkreettisia voittoja, jotta pystymme pärjäämään paremmin, mutta ei minulla mitään taikatemppua tähän ole”, Saramo kuittasi.

Utopioista keskustelivat kansanedustaja Jussi Saramo (vasemmalla), utopiatutkija Keijo Lakkala, sosiologi Veikko Eranti ja koreografi Sonya Lindfros.
Iisa Duon keikka alusti Apollo Street Barissa käydyt keskustelut.

Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!