Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Näkökulmat

Hyvä kuntatalous takaa julkisen omistuksen

Kotikuntani Kotka on paininut surkean taloutensa kanssa koko sen ajan kun olen ollut valtuutettu. Kuntapäättäjämme ovat vuosittain kilvan laulaneet kuorossa itkuvirttään – harvalla on kuitenkaan ollut todellisia ratkaisuja. Toiset vaativat jo minimiin leikattujen palveluiden karsimista, ja meille muille jää keinoksi vain valmiiksi korkean veron korottaminen.

Tämä vuosittain toistuva rituaali on saanut pohtimaan perustuslain suomaa kuntien itsemääräämisoikeutta. Onko sitä, jos kunnilta puuttuvat todelliset avaimet vaikuttaa taloutensa suuntaan?

Kuntien taloutta rajoittavat edelleen valtion tiukka talouskuri ja suhteessa jälkeen jääneet valtionosuudet. Tämä yhtälö on ajanut kunnat tekemään katastrofaalisia päätöksiä.

Kun 2012 taseeseemme pätkähti yli 30 miljoonan euron alijäämä, alkoi seikkailu, jonka lopputuloksena olemme mm. myyneet osaomistamamme tuottavan ylikunnallisen sähköyhtiön ja työterveysyhtiön. Meille jäi sentään täysin omistamamme energiayhtiö, jota valtuuston ainoaa kepulaista lukuun ottamatta ei onneksi kukaan ole halunnut myydä.

***

Kuntapäättäjänä ymmärrän siis hyvin Jyväskylän ja Ähtärin epätoivon, mikä ajoi ne selvittämään vesihuoltonsa yksityistämistä. Tästä syystä käynnistimme tovereiden kanssa ympäri Suomen kansalaisaloitteen, joka tavoitteli vesihuollon yksityistämisen estämistä. Aloite keräsi lähes 90 000 nimeä muutamassa viikossa ja on päätymässä eduskunnan käsittelyyn.

Periaatteellisesti tärkeän aloitteen edistämisen lisäksi on myös pohdittava yksityistämisen harkitsemiseen johtanutta syytä – surkeaa kuntataloutta ja sen itsemääräämisoikeutta rajoittavia talouskurimekanismeja.

***

Oikeiston ideologisen kamppailun lisäksi kriisikuntakriteerit ovat yksi syy, miksi yksityistämiseen palataan aina uudestaan ja uudestaan. Ongelma on, että kriisikuntakriteerit tunnistavat seuraukset niihin johtavien taustasyiden sijaan. Samalla osa kriteereistä myös sitoo päättäjien käsiä. Veroprosenttia ei voi korottaa, koska kriisikuntakriteeri. Velkaa ei voi ottaa, koska kriisikuntakriteeri. Alijäämää ei voi kerryttää, koska kriisikuntakriteeri. Kriisikuntakriteereistä on tullut itsetarkoitus ja pelote.

***

Tiukentunut alijäämien kattamisvelvollisuus on omaisuuden ja järkevien päätöksien kannalta annetuista talouskurimekanismeista tuhoisin. Voi vain kuvitella mitä välineitä muuttotappiosta kärsiville kunnille jätetään, jos syystä tai toisesta kunnan taseeseen on kertynyt kymmenien miljoonien alijäämä, joka pitäisi kattaa neljässä vuodessa. Kun käyttötaloudesta on nipistetty kaikki mahdollinen, näyttäytyy omaisuuden myyminen ainoana vaihtoehtona. Lypsylehmät on hyvin pian pistetty lihoiksi.

Sen sijaan tarvitsisimme kriteeristön, joka tunnistaa ongelmia aiheuttavia inhimillisiä taustasyitä kuten huoltosuhdetta, työttömyyttä, oppimista, rikollisuutta tai vaikka sairastavuutta. Kun näiden pohjalta luodut kriteerit paukkuvat punaisella, olisi perusteltua joutua valtion tarkasteluun. Ei siksi, että valtioneuvoston salkkumiehet sulkevat loputkin koulut ja pistävät lihoiksi yhtiöt, vaan että kunnat saisivat todellista apua ongelmien selättämiseen.

***

Jotta julkisesta omistajuudesta voidaan pitää kiinni, on pidettävä huolta, että kunnilla on jatkossa paremmat edellytykset taloutensa hoitamiseen. Se tarkoittaa parempaa aluepolitiikkaa, huoltosuhteen paremmin huomioivaa valtionosuusjärjestelmää ja päättäjien kädet sitovista talouskurimekanismeista luopumista.

Joona Mielonen

Kirjoittaja on kotkalainen vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja yksi Vesi on meidän -kansalaisaloitteen laatijoista.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 2/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Näkökulmat

Nähdä puut metsältä

Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola ehdotti yleisönosastokirjoituksessaan Helsingin Sanomissa 21.2., että unohtaisimme hetkeksi kuutiometrit ja hiilen sitomiset. Hän kehotti päättäjiä kuuntelemaan myös runoilijoita ja sydäntään, eikä vain tiedemiehiä. Muutamaa päivää myöhemmin emeritusprofessori Arvi Hurskainen kirjoitti vastineessaan, miten ”Korhola kävi kovin tunteelliseksi arvostellessaan nykyistä menoa metsissämme”. Onko luonnontieteilijä tullut latvastaan lahoksi, kun ei ymmärrä enää järkipuhetta? Korhola ei kuitenkaan ole ajatuksineen yksin, jos uskomme ympäristöahdistustyöpajoihin osallistuvia ja marjametsänsä menetystä surevia ympäri Suomen.

Minä olen noudattanut Korholan kehotusta jo vuoden ajan. Olen käyttänyt tutkijanpoikasen urani alun tutkien hiilen sitomista, mutta ryhtynyt pohtimaan myös tunteita. Vuosi sitten aloitimme Puut lähellämme -hankkeen, jossa tutkitaan ihmis- ja puuyksilöiden välistä suhdetta. Olimme huomanneet kotikaupungeissamme, miten yksittäisten puiden tai puistikoiden kaataminen sai ihmiset pois tolaltaan. Mielenosoituksia järjestettiin ja kaadettujen puiden kannoille tuotiin hautakynttilöitä. Kaupungin virkamiehet vaikuttivat olevan toistuvasti ymmällään ilmiön edessä. He perustelivat kaatamista järkisyillä: parkkipaikka kerta kaikkiaan tarvitaan, ryteikkö pitää perata ja vanhat puut ovat vaarallisia. Järkiargumentteja on kuultu myös puiden puolustajilta, mutta miten huomioitaisiin puihin liittyvät suuret tunteet? Muistot, merkitykset ja kiintymys eivät helposti taivu eurojen kilisevälle kielelle, mutta ovat ihmisyyden ytimessä. Ihmisten voimakkaat tunteet puita kohtaan näkyvät mediaosumina ja taiteessa, mutta eivät tutkimuksessa, joka on keskittynyt metsiin. Metsiä tutkitaan toki hyvinvoinnin tuottajana, mutta silloinkin mukana on usein hyötynäkökulma: millaisia kansantaloudellisia etuja metsien virkistyskäytöstä voisi olla?

Maallistuneessa Suomessa yllättävän monet kokevat puiden edustavan jotain itseä suurempaa.

Me halusimme saada selville, miksi tietystä puuyksilöstä tulee ihmiselle erityinen ja millaisia nuo lajirajan ylittävät suhteet ovat. Aloitimme tutkimushankkeemme innoissamme, mutta realistisin mielin. Odotimme saavamme kyselyymme joitakin satoja vastauksia. Yllätykseksemme vastauksia tuli yli 1700, ja kyselyn avoimissa kentissä versoi tunteiden ja merkitysten tiheä vesakko. Vastausten perusteella olemme jo ymmärtäneet, miten monet jakavat puun kanssa surunsa ja ilonsa ja hakevat niiltä voimaa vaikeissa elämänvaiheissa. Maallistuneessa Suomessa yllättävän monet kokevat puiden edustavan jotain itseä suurempaa. Puusuhteeseen vaikuttaa voimakkaasti myös omistaminen. Suhde tärkeään puuyksilöön näyttäytyy erilaisena maanomistajille, jotka omistavat myös puun kuin heille, joiden puusuhde on muiden päätöksen varassa.

Saamiemme vastausten avulla haluaisimme osallistua nupullaan olevaan uuden ajan metsäkeskusteluun, jossa tunteet otetaan vakavasti. Aiomme tarjota tietoa puusuhteiden merkityksestä esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun tueksi. Jos haluamme tavoittaa jotakin ihmisten ja puiden lajienvälisestä suhteesta, ilmiötä ei voi lähestyä vain yhden tieteenalan kautta. Nyt työryhmäämme kuuluu kirjallisuustieteilijöitä, kasviekologeja, kulttuuriantropologi ja taiteilijoita. Toivomme, että parin vuoden päästä olemme oppineet yhdistämään eri tieteenalojen menetelmiä ja voimme kuunnella puiden huminaa sekä hiilinieluina että mieltä tyynnyttävänä turvapaikkana.

Aino Korrensalo

Kirjoittaja on soiden kasvillisuuden ja hiilenkierron tutkijatohtori Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolla ja työskentelee myös monitieteisessä Puut lähellämme -tutkimushankkeessa.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 2/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Artikkelit

Kun lumi yllätti suomalaiset

Ilmatieteenlaitoksen eteläisemmän Suomen lumigraafit näyttävät melko erilaisilta kuin edellistalvena. Siinä missä talven 2018–2019 käyrät ovat yhtenäisiä ja pistävät paikoin jopa 40 vuoden keskiarvon yläpuolelle, kuluvan talven käyrät katkeilevat lumettomuuteen ja jäävät kauttaaltaan kauas keskiarvon alle.

Arvaamattomalla lumitilanteella on monenlaisia vaikutuksia ympäristölle ja siihen liittyvälle toiminnalle. Jonkinlaisen kuvan seurauksista saa Luonnonvarakeskuksen eli Luken ulostuloista.

Lievimmästä päästä on eläinten määrän laskemisen vaikeutuminen. Luke tiedotti joulukuussa, että eläinten jälkilaskenta- aikaa pidennetään koko maassa ”poikkeuksellisen huonojen laskentaolosuhteiden takia”. Eläimiä siis lasketaan jälkien perusteella pitkäaikaisten kannanmuutosten selvittämiseksi. Jotta jälkilaskenta onnistuisi, maassa täytyy olla tuore lumikerros.

Eläimille itselleen lumettomuus aiheuttaa muutoksia, joihin sopeutuminen voi tarkoittaa pakkomuuttoa uusille alueille tai katoamista. Talviturkkiin vaihtavat metsäjänikset ovat helppo saalis lumettomassa ympäristössä. Saimaalla on koottu lumikinoksia saimaannorppien pesäpaikoiksi jo aiempina talvina. Karhuja on herännyt talviunilta leutoihin säihin ja ne tarvitsevat ruokaa.

Ilmaston lämpenemisen odotetaan lisäävän puiden kasvua, mutta vähäinen lumi ei riitä suojaamaan havupuun taimia talven yli.

Lumettomuus vaikuttaa Luken tutkimusten mukaan myös puustoon. Ilmaston lämpenemisen odotetaan lisäävän puiden kasvua, mutta vähäinen lumi ei riitä suojaamaan havupuun taimia talven yli. Maahan imeytyneen veden jäätyminen heikentää myös männyn juurten kasvua.

Ihmisen arkeen lumi tulee myös maatalouden kautta. Luken erikoistutkija Ari A. Rajala kirjoitti tammikuussa syyskylvöisten viljelykasvien kohtaamista uhista.

”Lumipeite routaantumattomassa maassa ja toisaalta kovat pakkaset ilman suojaavaa lumipeitettä voivat aiheuttaa talvituhoja. Myös pitkäkestoinen tulviminen, pellolla seisovan veden jäätyminen ja sahaavat suoja- ja pakkasjaksot voivat kaikki johtaa pahimmillaan kasvustojen vaurioitumiseen tai tuhoutumiseen.”

Kun sateet tulevat talvellakin vetenä, vesi huuhtoo pelloilta ravinteita. Vesialueet rehevöityvät, mutta viljelykset kärsivät.

Harmaus lannistaa, surettaa ja masentaa

Mitä lumettomuus tekee ihmiselle? Esitin kysymyksen Facebook-yhteisölleni, jota neljän kuukauden marraskuu tuntuu vaivaavan. Ajantaju katoaa, harrastukset kärsivät ja mieli on maassa. Nämä kommentoijat asuvat Suomen eteläisemmällä puolikkaalla eli Oulussa tai sen alapuolella.


Lue juttu loppuun Kansan Tahdon paperinumerosta 2/2020!

Saat kymmenittäin kiinnostavia artikkeleita yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä tilaamalla vasemmistolehden pohjoisesta. Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa, opiskelijoille ja alle 30-vuotiaille 37 euroa.

Siirry tästä tilaamaan!

Kategoriat
Näkökulmat

Mitä korona opettaa?

Tätä kirjoittaessani uutisia ja mieliä hallitsevat tiedot koronaviruksesta ja sen leviämisestä Suomessa ja maailmalla. Virus näyttää leviävän laajalle ja vaikuttavan vakavasti kansanterveyteen, yhteiskuntien toimintaan ja talouteen. Tauti on useimmilla tartunnan saaneilla lievä, mutta voi olla hengenvaarallinen erityisesti ikääntyneille ja sairaille.

Hallitus ja viranomaiset linjaavat toimista taudin leviämisen rajoittamiseksi. Myös jokainen voi osaltaan estää viruksen leviämistä. Asiantuntijoiden mukaan paras tapa torjua tautia on huolehtia käsihygieniasta, aivan kuten muidenkin tarttuvien tautien kohdalla. Hallituksen ja eduskunnan rooli on tehdä asiantuntijatiedon perusteella tarvittavat päätökset ja turvata viranomaisten toimintaresurssit.

Lopullista yhteenvetoa koronan vaikutuksista on vielä mahdotonta tehdä. Tauti on kuitenkin jo osoittanut, kuinka nopeasti tarttuvat taudit ja reaktiot niihin leviävät yhteen kietoutuneessa maailmassa.

***

Koronan vaikutukset maailmantalouteen ovat poikkeuksellisen suuria. Kiinan, USA:n ja muiden maiden asettamat liikkumisrajoitukset vaikuttavat suoraan globaalin talouden tuotantoketjuihin ja kysyntä hidastuu epävarmuuden ja rajoitusten seurauksena. Suuria vaikutuksia tulee myös sijoittajien epävarmuudesta ja pörssikurssien laskusta. Korona osoittaa, kuinka epävarmuus vaikuttaa herkästi talouteen globaalin finanssikapitalismin aikana.

Koronan vaikutuksesta pörssikurssit ovat laskeneet jyrkästi, vaikka virus ei vaikuta monenkaan yhtiön pitkän aikavälin tuloksentekokykyyn. Kysyntä heikkenee ja tuotanto laskee väliaikaisesti taudin vuoksi, mutta vaikuttaa että sijoittajat ylihinnoittelevat lyhyen aikavälin riskejä ja alihinnoittelevat pitkän aikavälin riskejä. Valtiot taas ovat koronatilanteessa osoittaneet olevansa valmiita tekemään nopeita päätöksiä ja isojakin rajoituksia talouteen ja yhteiskunnan toimintaan kansalaisten suojelemiseksi riittävän suuren uhan edessä. Sen sijaan pitkän aikavälin riskien edessä seisotaan toimettomina.

Koronan torjumiseksi tehdään aivan oikein tarvittavat toimet hintaa kyselemättä. Kuitenkin hitaasti etenevien uhkien, kuten ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien torjumisen kannalta välttämättömiä toimia vastustetaan ja lykätään siksi, että ne tulisivat kalliiksi. Ei muisteta, että ilmastonmuutoksen torjunnan lykkääminen tulee paljon kalliimmaksi. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan merkittävästi talouteen pitkällä aikavälillä, mutta se ei silti näy riittävästi finanssimarkkinoilla tai valtioiden finanssipolitiikassa.

***

Korona on uusi ja vakava tauti johon on suhtauduttava vakavasti. Kuitenkin myös pitkän aikavälin terveyteen vaikuttavat uhat toivoisin otettavan vakavasti. Ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat uhkaavat kansanterveyttä ja tuntemaamme ihmisyhteiskuntaa. Ilmansaasteet tappavat jo nyt vuosittain miljoonia ihmisiä. Ilmeisesti ihminen on valmiimpi nopeaan toimintaan välittömien ja yksinkertaisten uhkien edessä, mutta on kykenemättömämpi toimimaan monimutkaisten ja pitkän aikavälin uhkien edessä. Korona kuitenkin osoittaa, että päätöksiä voidaan tehdä, jos tahtoa löytyy.

***

Koronavirus muistuttaa meitä jälleen myös rokotusten ja toimivien lääkkeiden merkityksestä tarttuvien tautien torjunnassa. Rokotusten ansiosta ihmisiä voidaan suojata monilta tarttuvilta ja vaarallisilta taudeilta ja joitain tauteja on saatu kokonaan hävitettyä maailmasta. Toisaalta korona tuo myös mieleen uhan, jonka antibioottiresistentit taudit saattavat tulevaisuudessa meille tuoda. Uusien antibioottien tutkimusta on viime vuosikymmeninä laiminlyöty ja antibioottien ylikäyttö uhkaa luoda antibioteeteille vastustuskykyisiä tautikantoja.

Parhaimmillaan korona voi opettaa meitä arvostamaan tarttuvien tautien torjunnan puolesta tehtyä työtä. Samoin se kannustaa jatkamaan sitä edelleenkin.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 2/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Näkökulmat

Suosittu hallitus ei kiinnosta ketään

Kuukausittaisten puoluegallupien lisäksi Suomessa tehdään säännöllisesti kyselyitä hallituksen suosiosta. Sanna Marinin (sd) hallitus on nauttinut suursuosiosta jo kahdessa alkuvuodesta julkistetussa kyselyssä.

Helsingin Sanomien gallupissa vain 24 prosenttia vastaajista piti hallituksen suoritusta huonona. Lännen Median kyselyssä 64 prosenttia oli puolestaan tyytyväisiä hallitukseen. Suosio on kaksinkertainen verrattuna Antti Rinteen (sd) johtamaan pätkähallitukseen ja selvästi suurempi kuin Juha Sipilän (kesk) johtama porvarihallitus.

Mediatalojen teettämät kyselyt on noteerattu uutisissa ja lehdet ovat lainanneet toisiaan, mutta hallituspuolueiden kannattajat eivät ole olleet tyytyväisiä. Hallituksen suosion on nähty saavan liian vähän huomiota. Otsikoissa pidetään enemmän hallituksen todellisia ja oletettuja ristiriitoja sekä opposition kritiikkiä.

Mediahuomion määrän voi todentaa tutkimuksella, mutta jo pelkkä epäilys herättää ajatuksia.

***

Yksinkertaisin selitys on tietysti se, että media kannattaa jotain muuta politiikkaa kuin punavihreän kansanrintamahallituksen tekemää. Media ei ole keskusjohtoinen monoliitti, mutta toimitusten johdon oikeistolaisuudesta on löytynyt tutkimusnäyttöäkin. Markkinaehtoistuva maailma, supistuva julkinen sektori ja oikeistolainen ihmiskuva ovat myös olleet niin pitkään poliittista todellisuutta, että niiden kyseenalaistaminen voi tuntua toimituksissa vieraalta, vaikka toimittajat yksilöinä yrittäisivätkin välttää poliittisen kannan ottamista.

Vähintään yhtä olennainen tekijä on kuitenkin viestinnän ja tarinankerronnan yleinen logiikka. Konflikti kiinnostaa, ei sujuva yhteistyö tai kansansuosio.

Suursuosio on epäilyttävää. Se saadaan antamalla äänestäjille lahjoja, joksi Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen pomo nimitti kotihoidon työntekijöiden työtä helpottavia pysäköintioikeuksia. Maailmassa, jossa ”vastuullinen politiikka” tarkoittaa ”kipeitä päätöksiä”, suosituksi tulemisen täytyy tarkoittaa vastuuttomia päätöksiä. Toisaalta diktaattorit ovat suursuosittuja, mikä on syystäkin epäilyttävää.

Vaikka ei pitäisi kansansuosiota epäilyttävänä, on se silti tylsää. Samoilla jäljillä oltiin filosofisen lennokkaassa paneelikeskustelussa, joka järjestettiin maaliskuun alussa vasemmistoliiton 30-vuotisjuhlavuoden alkajaisiksi.

Utopiatutkija Keijo Lakkala sanoi utopiakirjallisuuden olevan niin tylsää, että mitä lyhyempiä kirjat ovat, sitä parempi. Kun kaikki menee vain hyvin, saavutusten ja onnistumisten listaaminen ei ole kovin kiinnostavaa. Kiinnostavampaa on pyrkiminen utopiaan ja sen kuvaaminen, mitä kaikkea matkalla pitää ratkaista.

***

Poliitikot tuntevat vanhan totuuden: jos lehdet eivät kirjoita mitään, työ on ollut todennäköisesti aivan hyvää. Oman hännän nostaminen jää puolueiden ja poliitikkojen tehtäväksi.

Tätä vasemmistoliitto onkin kiitettävästi tehnyt. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosta nimitetään puolueen viestinnässä superministeriksi, joka on korottanut perusturvaa ja romuttanut aktiivimallin. ”Alkuvuoden superspurttina” esiteltiin perhevapaauudistus ja maltillisuudesta arvosteltu ilmastotiekartta.

Vassarit eivät peitelleet edes osallisuuttaan eduskuntaan edenneessä kansalaisaloitteessa vesihuollon yksityistämistä vastaan. Aiheellisen itsekehun sivutuotteena puolue saa näkyviin muitakin toimijoitaan kuin supersuosittua puheenjohtajaa.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 2/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Artikkelit

Aapo Kukko haluaa pysyä liikkeessä

Sarjakuvataiteilija ja käsikirjoittaja Aapo Kukko on piirtänyt koko ikänsä, siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä. Halu tarinankerrontaan on elänyt aina vahvana.

”Piirtäminen on lähtenyt päämääräisesti omista haluista ja tarpeista sekä muiden töiden tutkimisesta”, Kukko kertoo.

Lukeminen, sarjakuvat sekä elokuvat innostivat tarinankerrontaan. Vuonna 2008 ilmestyi Kukon ensimmäinen sarjakuvateos U-255 – Sukellus pohjoisessa I. Sukellusvenetrilogian ensimmäisen osan jälkeen Kukko päätti haluavansa tehdä sarjakuvaa ammatillisemmin, mutta omilla ehdoilla, ei otsa kurtussa.

Sisäinen pakko ajaa eteenpäin

Kliseisyyden uhallakin Kukko kokee piirtämisen ja sarjakuvan tekemisen elämäntapana eikä niinkään työnä, sillä tekemiseen on sisäinen pakko. Kukko arvelee, että pelkästään kirjoittamalla hän pääsisi tarinankerronnassa vähemmällä, mutta alkaa aina automaattisesti ajatella hyvää tekstiä kuvien muodossa. Siksi sarjakuva on hänelle luonnollinen tapa kertoa tarinoita.

”Ammattimaisuuden ydin on oikeastaan se, että muistaa, jaksaa ja osaa olla utelias.”

Ensimmäisen julkaisun jälkeen Kukko rakenteli itselleen toimintamekanismia, jolla jatkaa uraansa, sillä esikoisteoksen jälkeen kärsivällisyys, into tai jaksaminen uuden luomiseen voi joskus loppua. Lopputuloksen synnyttäminen on toisinaan hyvinkin mekaanista itse varsinaisessa piirtämisvaiheessa, Kukko toteaa. Sarkakuvataiteilu on kuitenkin työtä muiden töiden joukossa.

”Tuottaminen on työtä siinä mielessä, että lopputuloksen toteuttaminen vaatii lukemista, uteliaisuutta sekä opiskelua. Projektin läpikäyminen on kuin koulun käymistä. Taustatyö sekä aiheeseen sukeltaminen on oikeastaan kaikista mukavin vaihe projekteissa, kun saa kunnolla uppoutua siihen. Ammattimaisuuden ydin on oikeastaan se, että muistaa, jaksaa ja osaa olla utelias. Varsinkin silloin kun käyttää aihealueena historiaa. Aineistoa läpi käydessä käy jännästi niin, että siihen uppoutuu ja etsii tietoa enemmän kuin sitä edes tarvitsisi. Juuri tämä on osa työn viehätystä.”

Liikkeessä pysyminen on tärkeää

Kulttuuri kiinnostaa Kukkoa laidasta laitaan, ja hän on kiinnostunut kaikesta – lavarunoudesta oopperaan. Hän ei näe kulttuurissa korkea- tai alakulttuuria vaan pitää kulttuuria kulttuurina sen kokonaisvaltaisen elämyksen kautta. Kirjastoa Kukko pitää korkeassa arvossa, sillä se on tiedon ja kulttuurin kehto koko kansalle sekä tärkeä lähde hänelle taiteen tekemisessä. Kaikkea mahdollista ei aina löydä internetistä vaan on mentävä kirjastoon tai arkistoihin kaivelemaan tietoa.


Lue juttu loppuun Kansan Tahdon paperinumerosta 2/2020!

Saat kymmenittäin kiinnostavia artikkeleita yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä tilaamalla vasemmistolehden pohjoisesta. Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa, opiskelijoille ja alle 30-vuotiaille 37 euroa.

Siirry tästä tilaamaan!

Kategoriat
Artikkelit

Kyläpäällikkö Suomen kainalossa

Muonion Kangosjärvellä on maaliskuun alkupuolella metriset lumikinokset. Poikkeuksellinen talvi, kylällä asuva Manu Friman sanoo.

Ja nämä seudut täällä lähes ikänsä asunut Friman, 63, tuntee.

Lumimäärän poikkeuksellisuus kertoo Lappiin hiipivästä ilmastonmuutoksesta, mutta turisteja tunturimaiseman valkoisuus näille seuduille vetää.

Vaikka talvisuus voi hämätä, on vuoden keskilämpötila kohonnut. Siitä merkkinä lähijärvessä nähtiin viime kesänä sinileväkukintoa.

Muoniosta on kehkeytynyt Lapin kansainvälisin paikka

Lapin kesästä moni arktisuutta metsästävä turisti on tietämätön, sillä valtaosa kävijöistä viihtyy Muoniossa juuri talvisin. Kunnan tulonlähteistä 70 prosenttia tulee matkailusta ja turismi kasvaa jatkuvasti. Talvella Muoniossa on Lapin toiseksi pienin työttömyysaste heti Utsjoen jälkeen nimenomaan matkailualan töiden kausiluonteisuudesta johtuen.

Matkailun varaan Muoniossa lasketaan, ja on laskettava, sillä rakennemuutos on kouraissut näitä seutuja aivan urakalla. Porotaloutta harjoitetaan 2400 asukkaan Muoniossa noin kymmenessä perheessä, ja maataloutta ei enää käytännössä ole. Teollisuustyöt tehdään kaivoksilla, valtion laitokset on siirretty näiltä nurkilta muualle.

Nuoret lähtevät etelään, mutta uusia tulijoita on, matkailun puskemana; Muoniosta on kehkeytynyt Lapin kansainvälisin paikka, sillä kunnassa asuu 29:n eri kansallisuuden edustajaa.

Elävät kylät

Manu Friman asuu noin 120 asukkaan Kangosjärvellä vaimonsa Ulla-Maijan kanssa. Heidän neljä lastaan kuuluvat siihen sukupolveen, jotka ovat lähteneet etelän mahdollisuuksien maisemiin. Kangosjärven kyläyhdistyksen kyläpäällikköä ovat näillä sijoilla pitäneet juuret, kuten Friman itse kuvailee.

Juuri kylät pitävät laajan Muonion elävänä, Friman katsoo. Ja Kangosjärven kylä on aina ollut aktiivista sorttia.

Kylänväki esimerkiksi taisteli koulunsa puolesta, ja Muonion kunta ei saanut sitä lakkautettua, mutta vei oppilaat pois, Friman kertoo, ja koulu laitettiin myyntiin. Kyläyhdistys osti sen ja remontoi EU-rahoilla kylätaloksi.

Häntä korpeaa se, että sivukylien tärkeyttä ei tahdota nähdä tai ymmärtää.

Kyläläiset tarttuivat toimeen, ja tekivät koulurakennukseen vuokra-asuntoja, joissa asuu tätä nykyä matkailualalla työskenteleviä kyläläisiä. Työttömiä ei tällä kylällä juuri ole. Koulu on yhä kylän keskus, sillä asuntojen lisäksi kyläläisiä palvelee siellä kuntosali ja pihalla frisbeegolfrata ja jalkapallokenttä. Se on myös TUL:n urheiluseura Muonion Kirin käytössä. Kylässä on hienot kalastusmahdollisuudet ja korkean profiilin hiihtokilpailujakin järjestetään.

Friman puhuu pitkästä keskittymiskehityksestä Muonion sisällä. Se on perua vuosikymmenten takaa, 70-luvulta, jolloin omakotitaloa ei saanut rakentaa kuin kirkonkylälle.

”Se oli osa valtakunnallista keskittymismallia”, Friman sanoo, ja jatkaa: ”Mutta Helsingin kaupunkiakaan ei olisi ilman muuta Suomea.”

Täällä ollaan ensisijaisesti kyläläisiä, sitten vasta muoniolaisia. Friman kuvailee pikkukylän suhdetta kirkonkylään samanlaiseksi kuin Helsingin suhdetta Järvenpäähän. Häntä korpeaa se, että sivukylien tärkeyttä ei tahdota nähdä tai ymmärtää.

”Juuri sivukylillä asuminen muodostaa kunnalle pienemmät kustannukset, koska ihmiset ovat niissä omatoimisempia. Ei tarvitse soittaa kuntaan, jos vaikka tieliittymät ovat tukossa.”


Lue juttu loppuun Kansan Tahdon paperinumerosta 2/2020!

Saat kymmenittäin kiinnostavia artikkeleita yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä tilaamalla vasemmistolehden pohjoisesta. Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa, opiskelijoille ja alle 30-vuotiaille 37 euroa.

Siirry tästä tilaamaan!