Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Näkökulmat

Suomi tarvitsee Uuttamaata

Valtioneuvoston päätös eristää Uusimaa muusta Suomesta koronavirusepidemian hidastamiseksi on monella tapaa historiallinen. Sotien jälkeisessä Suomessa kansalaisten liikkumista ei olla koskaan rajattu yhtä massiivisin toimenpitein. Toivon ennen kaikkea, että ratkaisu osoittautuu oikeaksi, mutta toivon myös, ettei meidän enää tulevaisuudessa olisi tarpeen turvautua yhtä rajuihin toimenpiteisiin. Vapaan liikkuvuuden rajoittaminen maan sisällä on äärimmäinen toimenpide, joka on eittämättä useille meistä äärimmäisen ahdistava ja epämiellyttävä kokemus.

Muutama tunnusluku Uudestamaasta: noin 30 prosenttia Suomen väestöstä, yli 800 000 työpaikkaa, 50 prosenttia Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminnasta sekä 39 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. On täysin perusteltua todeta, että monella tapaa Uusimaa on aidosti Suomen talouden veturi. Olisin huolestunut, mikäli näin ei olisi.

Maalla varttuneena ja kasvaneena mutta aikuisiällä kaupunkiin muuttaneena en ole ikinä aidosti ymmärtänyt maaseudun ja kaupunkien välistä vastakkainasettelua. Monet kerrat olen purrut hammasta, ja onpa joskus saattanut lohjeta joku tarkoin valittu sanakin, kun paljasjalkaiset pääkaupunkiseudun kasvatit ovat vähättelevään sävyyn veistelleet meikäläisille ”landesta” ja ”böndestä”. Onpa politiikan kentilläkin toisinaan syntynyt aidosti olo, ettei Kehä III:n ulkopuolista elämää nähdä kuin rasitteena kaupungistumiselle sekä sen vääjäämättä mukanaan tuomalle kasvulle ja kehitykselle.

On ollut käänteentekevää huomata, kuinka tässä poikkeustilanteessa moni Uudellamaalla asuva on nähnyt tarpeelliseksi lähteä pois kotikulmiltaan mökkeilemään, laskettelemaan tai muuten vaan lomailemaan aina maan kaukaisimpiin kolkkiin kuten Kainuuseen, Koillismaalle ja Lappiin saakka.

Monet kerrat olen purrut hammasta, ja onpa joskus saattanut lohjeta joku tarkoin valittu sanakin, kun paljasjalkaiset pääkaupunkiseudun kasvatit ovat vähättelevään sävyyn veistelleet meikäläisille ”landesta” ja ”böndestä”.

Edellä mainitut alueet ovat ikävien alueiden maineessa, kun keskustellaan esimerkiksi kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmästä. Eli suomeksi sanottuna siitä, kuinka asutukseltaan tiheiden, väestörakenteeltaan nuorien, vähän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tarvitsevien alueiden pitäisi kompensoida taloudellisesti esimerkiksi Kainuun, Koillismaan ja Lapin kaltaisten alueiden asukkaiden peruspalveluiden järjestämistä. On ollut ilo huomata, ettemme olekaan, sittenkään, niin ikäviä, kuin välillä annetaan ymmärtää.

Koronavirusepidemia tulee muuttamaan maailmaa ja sen myötä myös Suomea. Luulen ja toivon, että tämä ikävä poikkeustilanne lopulta avartaa meidän kaikkien ajattelua ja pystymme näkemään toisemme muutoinkin kuin pelkkinä rasitteina ja taakkoina. Jospa onkin niin, että Uudenmaan eristämisen päätyttyä osaamme arvostaa sitä, että meillä on Suomessa 19 erilaista maakuntaa, joilla on jokaisella oma tärkeä paikkansa osana yhteistä Suomeamme.

Onkin selvää, että yhtä lailla kuin Suomi tarvitsee menestyäkseen Uuttamaata, tarvitsee Uusimaa menestyäkseen muuta Suomea. Kukaan ei menesty yksin, yhdessä selviämme tästäkin.

Kajaanilainen vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja Miikka Kortelainen veistelee tällä palstalla enemmän tai vähemmän ajankohtaisista teemoista ja ruotii politiikan koukeroita suoriksi.