Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Uutiset

Virheitäkin voi tulla, mutta hallitus onnistui turvaamaan terveydenhuollon kapasiteetin, sanoo sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen ei tiedä vielä vappuviikon tiistaina, missä viettää vappua. Todennäköiset vaihtoehdot ovat kotona tai töissä.

– Tämä on ensimmäinen vappu vuoden 2008 jälkeen, kun en ole pitämässä vappupuhetta missään, Pekonen sanoo.

Nopeat aikataulumuutokset luonnehtivat ministerin kevättä koronakriisin pyörteissä. Vapaat lauantait ovat muuttuneet lennosta työpäiviksi eikä aamun kalenterimerkinnöillä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, mistä päivän työt lopulta koostuvat.

Pekonen huomauttaa kuitenkin, että ministerin päivät ovat pitkiä ilman koronaakin. Ministeriauto saattaa lähteä kotoa Riihimäeltä aamukuudelta ja palata takaisin illalla yhdeltätoista A-studion lähetyksen jälkeen.

”Hallitusta ja ministereitä kuuluu kritisoida aina.”

Yllättäviä tilanteita ovat aiheuttaneet esimerkiksi suojavarustehankinnat ja niistä nousseet mediakohut. Ministerin tehtävä on avata päätöksentekoa mediassa, mutta muuhunkin työhön täytyy varata aikaa. Tästä priorisoinnista syntyi Pekosen mukaan parin viikon takainen tilanne, jossa Iltalehden toimittaja Susanne Päivärinta kirjoitti ”maskiministerin kykkivän piilossa” tämän kieltäydyttyä haastattelusta.

Hallitus onnistui isossa tavoitteessa

Pieleen menneisiin suojavarustehankintoihin ja sivu suun menneeseen EU-maiden yhteishankintasopimukseen liittyvä kritiikki on kohdistunut myös sosiaali- ja terveysministeriöön ja -ministeriin. Onko arvostelu ollut Pekosen mielestä kriisitilanteessa kohtuullista?

– Hallitusta ja ministereitä kuuluu kritisoida aina. Kun tämän tärkeän työn ottaa vastaan, altistuu kritiikille, ministeri vastaa.

Kritiikistä pitää myös oppia. Kriisin keskellä omaa toimintaa on vaikea arvioida ulkopuolisen näkökulmasta, mutta kriisin jälkeen tapahtumat, päätökset ja niiden saama kritiikki pitää arvioida. Virheitä on kiireessä ja kovan paineen alla tehty, mutta Pekosesta on selvää, että on tehty oikeitakin päätöksiä.

– Iso tavoite oli, että pystytään turvaamaan terveydenhuollon kapasiteetti ja tehohoidon kapasiteetti saadaan nostettua. Siinä hallitus on toimillaan onnistunut.

Pikalainsäädäntö vaatii ammattitaitoa

Sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelee noin 440 työntekijää. Edellisellä vaalikaudella uutisoitiin ministeriön ilmapiiriongelmista ja puhuttiin Sipilän hallituksen toimintatapojen käyneen henkilökunnalle raskaaksi.

Pekonen myöntää, että koronakriisi kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ydinkysymyksiä käsittelevää ministeriötä. Ohjeistusten laatiminen suojautumisesta ja nopeasti valmisteltava lainsäädäntö on pakottanut viranhaltijat joustamaan työajoistaan.

– Esimerkiksi väliaikainen epidemiatuki perheille ja karanteeniomaisissa olosuhteissa oleville oli kokonaan uusi tukimuoto, jota lähdettiin ministeriössä kehittelemään ja valmistelemaan. Yleensä lainsäädäntöprosessit ovat pitkiä ja niihin liittyy lausuntokierroksia, joita nyt on jouduttu jättämään väliin. Virkamiehiltä vaaditaan tosi kovaa ammattitaitoa, että saadaan tehtyä lainsäädäntöä, jota voidaan toimeenpanna.

Perhevapaauudistus voi hidastua.

Pekonen kiittelee myös eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan osaamista. Sen ansiosta lakiesitysten ongelmia on pystytty korjaamaan valiokunnan ja hallituksen yhteistyönä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä töiden kasaantuminen koronakriisissä voi ministerin mukaan vaikuttaa hallitusohjelmassa sovittujen uudistusten aikatauluihin. Parlamentaarisen komitean käsittelyssä oleva sosiaaliturvan uudistus kulkee omalla painollaan, mutta esimerkiksi perhevapaauudistus voi hidastua. Pekosen mukaan on kuitenkin tärkeää, että perhevapaisiin ei liity enää suuria puolueiden kesken neuvoteltavia asioita. Yhteinen linja auttaa takaisin vauhtiin, kun kriisi on selätetty.

Juttuhetkiä parvekkeen alla

Vappu ilman puhekeikkaa ja normaaleja juhlia tuntuu Pekosesta hieman haikealta. Työväenjuhlapäivänä on ollut tärkeää tavata tovereita.

Koronarajoitukset eivät ole muuten vaikuttaneet suuresti ministerin omaan liikkumiseen, vaan Pekonen on käynyt normaalisti työpaikoillaan ministeriössä ja eduskunnassa. Etätyöpäiviä on kertynyt koko aikana yksi.

Hallituksen päättämät liikkumisrajoitukset konkretisoituivat riihimäkeläisministerille, kun virka-auto pysäytettiin päivittäin Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajalla.

Pekosten perheessä piti juhlia tänä keväänä keskimmäisen lapsen lakkiaisia.

– Aamuin illoin selvitettiin, kuka olet ja joskus kysyttiin, missä asut. Olihan se tosi vahva toimenpide vaikka olikin välttämätön, Pekonen kuvailee.

Pekosten perheessä piti juhlia tänä keväänä keskimmäisen lapsen lakkiaisia, mutta ne siirtyivät sopivampaan aikaan. Rajoitukset ovat vaikuttaneet myös kanssakäyntiin lähes 90-vuotiaiden isovanhempien kanssa. Pekonen on iloinen, että isovanhemmat asuvat Riihimäellä kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa.

– Olen käynyt siellä parvekkeen alla iltalenkillä koirien kanssa rupattelemassa heidän kanssaan.

Kategoriat
Artikkelit

Vappu on aina erityinen päivä

– Varhaisin vappumuistoni on vuodelta 1938 Nivalan Tuulelasta, kun äiti alkoi kahvinjuonnin jälkeen laulaa työväenlauluja. Olin kymmenvuotias, ja kaikki meidän isotkin lapset olivat kotona. Äiti oli juhlistanut vappua laittamalla simaa. Hän lauloi Punakaartilaisten marssia ja Kansainvälistä ja varoitteli sen jälkeen meitä, ettei niitä pidä mennä kylille laulamaan.

Näin muistelee 92-vuotias Pekka Raudaskoski vapunviettoa 1930-luvun poikkeusoloissa. Äärioikeiston paineen alla ei työväen vappujuhlia voitu pitää, mutta Emmi Raudaskoski opetti lapsilleen työväenlauluja ja toi esille työväenliikkeen näkemyksiä.

– Äiti varoitti Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n rasismista ryssiä kohtaan, ja hän varoitti myös hurrivihasta.

”Me lapset leikimme pihalla pakkohuutokauppaa.”

Pekka Raudaskoski muistaa vielä varhaisempiakin poikkeusoloja.

– Muistan kun me lapset leikimme pihalla pakkohuutokauppaa. Yksi oli nimismies, toinen pankinjohtaja Vähä-Erkkilä ja kolmas esitti poliisi Karjulaa. Meillä oli oikeasti juuri ollut pakkohuutokauppa, jossa isän perintötila siirtyi KOP:lle. Olin alle viisivuotias.

Raudaskosken suku oli hallinnut Ylivieskan Raudaskylän tilaansa vuodesta 1633, mutta pula-ajan tultua tila joutui vasaran alle kuten sadat muutkin maatilat Pohjanmaalla. Perintötilan ensimmäisen pakkohuutokauppatilaisuuden syksyllä 1932 keskeytti erikoinen välikohtaus: suvun ja naapureiden naisväki aloitti virrenveisuun, jota poliisi turhaan yritti hillitä.

– Syntyi iso meteli ja me pienemmät lapset parahdimme itkuun. Poliisi hajotti lopulta väkijoukon, ja huutokauppa onnistui vasta toisella kerralla, Raudaskoski kertoo.

Vappuja Helsingissä ja Lapissa

– Vappumarsseista mieleeni on jäänyt Helsingistä vuoden 1951 kulkue. Me ASS:n jäsenet ja Kiilan kulttuuriväki kuljimme peräkkäin, ja edelläni marssi Anna-Liisa Tiekso viimeisillään raskaana. Anna-Liisa oli aloittanut oikeustieteen opinnot Helsingissä, kun hänet 22-vuotiaana valittiin Lapista eduskuntaan. Marssireitti oli pitkä ja Esplanadin kohdalla Helsingin herrasväki huuteli meille, että ”Painukaa Ryssänmaalle!” Minua jännitti enemmän se, miten Anna-Liisa selviää ison mahansa kanssa.

Työväenlauluja saa sentään kuunnella ja muistella niitä monia keväitä, kun ystävät vappumarssin ja -juhlan jälkeen kokoontuivat Rovaniemellä isolla joukolla.

Vappu on edelleen erityinen päivä Pekka Raudaskoskelle, vaikka tällä kertaa pitääkin olla kotona eikä voi käydä edes punaisten haudalla, joka on kuulunut hänen vappujensa ohjelmaan. Työväenlauluja saa sentään kuunnella ja muistella niitä monia keväitä, kun ystävät vappumarssin ja -juhlan jälkeen kokoontuivat Rovaniemellä isolla joukolla Raudaskosken kotiin seurustelemaan ja laulamaan.

Kotona olo sujuu vieläkin hyvin, hän lukee ja leipoo, tekee lumitöitä ja kirjoittelee välillä Facebook-päivityksiä. Nuorimmat tyttäret hoitelevat korona-ajan pakolliset asioinnit.


Kategoriat
Artikkelit

Punkista punavihreyteen

– Näin junantuomalle nuorelle Rovaniemen kuntapolitiikka on näyttäytynyt setäkerhona, joka ajattelee enemmän turismia ja sen tuomia rahoja, kuin kaupunkilaisia ja kaupungin työntekijöitä, kuvailee Joensuusta Rovaniemelle vuonna 2017 muuttanut Mari Ikonen.

– Kaupunki on koko ajan kriisissä talouden kanssa, eikä kasvavilla turistimäärillä näytä olevan siihen positiivista vaikutusta. Kausityöntekijät maksavat veronsa muualle. Meidän pitäisi miettiä kuinka heidät saisi jäämään kaupunkiin asumaan. Sama juttu opiskelijoiden kohdalla: meidän on satsattava peruspalveluihin ja luotava kaupungista viihtyisä ympäri vuoden, kaikkialla ei voi olla harmaita betonilohkareita hotelleina.

Nuoriso-ohjaajana Rovaniemen kaupungilla työskentelevä Ikonen moittii kuntatyöntekijöihin ja palveluihin kohdistettavia säästöjä: kun palvelut supistuvat, henkilöstö voi pahoin ja työpanos heikkenee. Työterveyden menot kasvavat.

– Kaksi suurinta sairasloman aiheuttajaa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveysongelmat. Silti kaupunki halusi säästää muun muassa työntekijöiden liikunta- ja kulttuuriseteleistä.

”Tällä hetkellä kaupungissa tuntuu siltä, ettei apua saa ennen kuin jaksaminen menee niin huonoksi, ettei koulunkäynti suju.”

Näihin asioihin Ikonen haluaisi isoja muutoksia. Siksi myös kuntapolitiikka kiinnostaa ja ensi vuoden kuntavaaleihin valmistautuminen vasemmistoliiton listoilta on hänellä ”jo hyvin käynnissä”.

– Haluan tuoda kaupunkilaislähtöistä politiikkaa Rovaniemelle. Lisäksi työskennellessäni nuorten kanssa niin nuorisotiloissa kuin kaduilla näen ja kuulen, kuinka nuoria ei huomioida päätöksenteossa ja mitä he erityisesti tarvitsevat.

Ja rovaniemeläisnuoret tarvitsevat nyt satsauksia muun muassa mielenterveyspalveluihin, Ikonen jatkaa.

– Tällä hetkellä kaupungissa tuntuu siltä, ettei apua saa ennen kuin jaksaminen menee niin huonoksi, ettei koulunkäynti suju. Toivoisin myös lisätukea etsivään nuorisotyöhön. Etsivillä on iso merkitys monen nuoren elämässä, mutta nykyisillä resursseilla ohjausaika jää lyhyeksi. Paljon on toivottu myös harrastusmahdollisuuksia, kuten skeittihallia ja graffitiseinää, kuten myös toimivampaa joukkoliikennettä, jolla harrastuksiin pääsee.

Lääkettä sairaalle järjestelmälle

Omaa nuoruuttaan muistellessaan Mari Ikonen kertoo kokeneensa poliittisen heräämisen yläasteiässä, kun punk-musiikki vei sanomansa kautta vasemmalle.

– Aloin tiedostaa yhteiskuntaa ja miten se toimii, tai ei toimi, hän kuvailee.