Kategoriat
Artikkelit

Käytännön solidaarisuus kouli kommunistin

Pinja Vuorinen, 24, valittiin marraskuussa Vasemmistonuorten uudeksi puheenjohtajaksi. Kiirettä ja hässäkkää hänellä on siitä pitäen riittänyt – eikä vähiten sen vuoksi, että hän on saanut aikaan jo pari kohua: tviittaamalla pukumiesinsinööreistä ja tituleeraamalla itseään kommunistiksi perinteisessä mediassa.

Vuorinen myöntää olevansa provokatiivinen, edeltäjiinsäkin verrattuna.

”En pelkää konflikteja järjestön sisällä tai sen ulkopuolella. Minua ei haittaa olla myrskyn silmässä.”

Avoimuus on avain

Kiirettä on Vuorisella pitänyt loppuvuonna siinä määrin, ettei vapaapäiviä liittokokouksen jälkeen ole juuri ollut. Globaalin poliittisen talouden opinnot Helsingin yliopistossa hän aikoo jättää tauolle ja keskittyä puheenjohtajuuteen ja politiikkaan.

Armeijan käynyt, Skotlannin Glasgow’ssa ja Kalifornian Berkeleyssä opiskellut Vuorinen sanoo olleensa aina levoton sielu. Politiikan nälkäänsä hän tyydytti maailmalla jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Glasgow’ssa, kun eteen tuli yliopistotyöntekijöiden lakko, jota opiskelijat asettuivat tukemaan. Yhdessä he muodostivat solidaarisuuskollektiivin, joka teki lakkolaisille tiedotusta ja tarjoili lakkovahdeille purtavaa. Kahden viikon lakkotaistelun aikana ei Vuorisen mukaan juuri voittoja saavutettu, mutta hän koki lakon konkreettisuuden voimauttavana ja aktivoivana.

Vuorinen kulki myös joissakin Skotlannin Labour-työväenpuolueen tapahtumissa, mutta hänelle juuri ulkoparlamentaarisen toiminnan merkitys korostui ja jäi mieleen.

Vuorisen aika Yhdysvalloissa oli poliittisen toiminnan suhteen erilaista, sillä asetelmat olivat paljon prameammat ja massiivisemmat: tuolloin demokraattipuolueessa käytiin vuoden 2020 presidentinvaaleja edeltävää esivaalikampanjaa. Hän oli mukana tekemässä kampanjaa demokraattien vasemman laidan johtotähdelle, Bernie Sandersille.

Skotlannin ja Yhdysvaltain kokemuksia yhdisti konkreettinen vaikuttamistyö, sillä myös Kaliforniassa Vuorinen koki yliopiston työntekijöiden lakon ottamalla osaa opiskelijoiden lakkotukiliikehdintään.

Sitten koitti vuosi 2020 ja koronan aika, joka pakotti Vuorisen palaamaan Suomeen. Mitä jäi käteen?

Vaikka punaisen politiikan pelko elää yhä vahvana Yhdysvalloissa, Vuorinen katsoo juuri Sandersin ja Britannian Labourin Jeremy Corbynin muuttaneen vasemmistolle tärkeiden sanojen merkitystä avoimuudellaan ja vasemmistopopulismillaan. Keskustelukulttuurin suunta on sen seurauksena kääntymässä, arvioi Vuorinen.

Myös hän haluaa kulkea avoimuuden tietä. Vuorinen kertoo haluavansa puhua asioista oikeilla nimillä, sosialismista ja kommunismista, kaikesta ulkopuolisesta paineesta ja sanojen herättämästä pelosta huolimatta. Avoimuuden opit tulivat mukana maailmalta.

Avoimuuden opit tulivat mukana maailmalta.

Johtamansa Vasemmistonuorten poliittiseen ohjelmaan on kirjattu sosialismi mutta myös demokratia. Vuorinen muistuttaa, että minkään muotoisesta totalitarismin tai stalinismin puolesta liputtamisesta ei siis voi olla kyse, jos mielii Vasemmistonuorten jäseneksi.

”Sosialismi kuuluu meidän tavoitteisiimme. Emme ole mikään vähän räväkämpi versio demareista, vaan meillä on oma poliittinen agendamme.”

Vuorinen sanoo, että vaikka itse onkin kommunisti, niin Vasemmistonuoriin mahtuu niin vasemmistolaisia sosiaalidemokraatteja kuin radikaalimpia kommunistejakin – ja kaikki siltä väliltä.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Ei kiltimpää kapitalismia

Pinja Vuorinen sai edistykselliset arvot kotoaan, mutta tutustui esimerkiksi sosialismiin vasta yläaste- ja lukioikäisenä. Vasemmistonuoriin hän hakeutui myös vastavetona lukiossaan rehottaneelle kokoomuslaisuudelle.

”Ajattelin, että kun lukioympäristöstä vasemmistolaiset puuttuivat, minun olisi itse lähdettävä toteuttamaan vasemmistolaista politiikkaa.”

Kommunismin suhteen hän ei kokenut mitään ahaa-elämystä, sillä Marxin ajatukset tuntuivat yksinkertaisesti järkeviltä ja solahtivat omiin ajatuksiin oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta, joka olisi toteutettava talousjärjestelmää muuttamalla.

”Oikeaa muutosta, ei vain kiltimpää kapitalismia”, Vuorinen kuvailee.

Vaikka kommunismi on tavattu yhdistää nyky-SKP:en, Vuorinen ei ole ollut sen toiminnassa mukana, eikä kannata neuvostohenkistä kommunismia. Päinvastoin: hän haluaa tuoda kommunismin nykypäivään ja uusiin keskusteluihin.

Kriisien aika

Keltainen lehdistö sai bensaa Vuorisen lausunnoista ahnaisiin liekkeihinsä jo pian puheenjohtajavalinnan jälkeen. Se kertoo median toimintalogiikasta, hän hymähtää.

”Vaikka välillä tulee oikeistolta paljonkin paskaa niskaan, on iso osa huomiosta silti hyvä asia.”

”Vaikka välillä tulee oikeistolta paljonkin paskaa niskaan, on iso osa huomiosta silti hyvä asia.”

Hän sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että kohut nostavat keskusteluihin myös tärkeitä aiheita ja haastavat ihmisten omaa ajattelutapaa. Ja vievät palstatilaa oikeistolta.

Vuorinen kuvaa kuluvaa aikaa kriisien ajaksi: koronakriisi, ilmastokriisi, talousjärjestelmän sakkaaminen edellisen finanssikriisin jäljiltä. Ne pakottavat myös mediaa tarkastelemaan vaihtoehtoja nykyjärjestelmälle, hän uskoo. Ennen kaikkea kriisien aika kertoo hänestä siitä, että historia ei loppunutkaan liberaalin kapitalismin loputtomaan voittokulkuun, vaikka toisinkin ehdittiin väittää.

Kategoriat
Artikkelit

Mielenterveys on yhteiskuntapoliittinen kysymys

Sote-keskustelua on vuosikausia vaivannut terveysalan yliote sosiaalialan jäädessä lapsipuolen asemaan.

”Sosiaalihuolto ja sosiaalipalvelut ovat olleet sote-uudistuksissa koko historiansa aikana jämerästi sivuraiteella. Myös hyvinvointialueen rakentaminen uhkaa jatkaa tätä linjaa ja supistua terveyskeskeiseksi uudistamiseksi, jossa puhutaan lähinnä perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta, lääkäreistä ja hoitoon pääsystä”, sanoo sosiaalityön yliopistonlehtori, dosentti Jari Lindh Lapin yliopistosta.

Ne ovat tärkeitä kysymyksiä, yhtä kaikki, mutta Lindhin mukaan yksipuolinen terveydenhuoltokeskeisyys on epäjohdonmukaista, tutkimustenkin valossa.

”Tutkimusten mukaan sosiaaliset tekijät vaikuttavat merkittävästi terveyteen ja sairastavuuteen. Harvoin tulee myös ajatelleeksi, että valtakunnallisesti sosiaalihuollon kokonaisuus työllistää enemmän työvoimaa kuin terveydenhuolto”, Lindh huomauttaa.

Kriittiseen ajatteluun

Pääosan tutkijanurastaan Lindh on ollut kiinnostunut työn muutoksesta ja erityisesti vammaisten tai osatyökykyisten pärjäämisestä siinä sekä siitä, miten sosiaali-, työllisyys- ja kuntoutuspalveluja tulisi kehittää suhteessa työelämän muutokseen. Tällä hetkellä vammaisten työllistymisen haasteet ja heidän asemansa palvelujärjestelmässä ovat Lindhin luupin alla. Lapin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Kehitysvammaliiton yhteistyönä on juuri käynnistymässä parivuotinen tutkimushanke liittyen vammaissosiaalityössä käytettävään harkintavaltaan.

Kajaanissa asuva ja itsekin aluevaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana oleva Lindh sanoo aina olleensa kiinnostunut yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta, eriarvoisuudesta sekä vallan, tiedon ja poliittisen hallinnan välisistä suhteista.

”Siksi kai lähdin aikoinaan opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa, sosiologiaa ja sosiaalityötä. Olen opintojen ja työn myötä omaksunut kriittisen yhteiskuntateoreettisen ajattelun ja aina pitänyt itsestään selvänä, että yhteiskuntapolitiikan keskeisenä tavoitteena ja ideana on pyrkimys tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukemiseen. Vasemmistolaisuudessa nämä kaikki ovat myös keskeisiä arvoja”, hän sanoo.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Korona korostaa hyvinvointityön tarvetta

Mielenterveysongelmat ja erityisesti masennus vievät yhä enemmän suomalaisia työkyvyttömyyteen. Lindhin mukaan on kyseessä vakava yhteiskunnallinen kysymys, johon vaikuttavat monet tekijät.

”Siihen liittyy niin sosioekonomiset tekijät kuin esimerkiksi digitalisaatio ja työelämän, sosiaalisen median haasteet, kulttuuriset suorituspaineet, ilmastonmuutos ja elämän yksilöllistyminen, jotka haastavat ihmisten jaksamista. Mielenterveyden sairaudet ovat nousseet yleisimmäksi syyksi, miksi ihmiset joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Erityisesti masennus ja nuorten mielenterveysperusteiset eläkkeelle siirtymiset ovat lisääntyneet viime vuosina.”

”Erityisesti masennus ja nuorten mielenterveysperusteiset eläkkeelle siirtymiset ovat lisääntyneet viime vuosina.”

Tähän pitäisi pystyä puuttumaan tehokkaammin, sanoo Lindh. Tarvittavia työkaluja olisivat monentasoiset ja monitoimijaiset ratkaisut, jotka tulisi ottaa hyvinvointialueille strategisen suunnittelun, kehittämisen ja resursoinnin kohteeksi.

”Esimerkiksi terapiatakuu on hyvä avaus, jota ollaan jo käynnistelemässä muutamilla paikkakunnilla, mutta ei suinkaan yksistään riittävä. Hyvinvointialueilla tulee suunnata resursseja laaja-alaiseen hyvinvointityöhön, erityisesti nuorten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Näin koronapandemian aikana hyvinvointityön tarve ja merkitys korostuu entisestään.”

Hän nostaa esimerkiksi Kajaanin Vasemmiston tekemät aloitteet mielen hyvinvoinnin alueellisesta ohjelmasta, jolle on nyt tarvetta ehkä enemmän kuin koskaan. Lindh sanoo olevan tärkeää, että siinä huomioidaan myös mielenterveyskuntoutujien työhön paluun ja työllistymisen erityistarpeet.

Ja mitä tulee perustettuihin hyvinvointialueisiin, niissä tulisi Lindhin mukaan entistä vahvemmin panostaa mielenterveyden, työkyvyn ja hyvinvointipalvelujen strategiseen kehittämiseen ja johtamiseen.

”Tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon, järjestöjen, työpaikkojen ja työllisyyspalveluiden uudenlaista, koordinoitua yhteistyötä sekä uusia ajattelu- ja toimintatapoja.”

Kategoriat
Näkökulmat Yläreunan kolumni

N-sana

Alt-right, fasistit, natsipellet ja muu äärioikeisto. Sen ei pitäisi tuntua etäiseltä enää kenestäkään, mutta silti Suomessa sen muodostamalta uhalta voi vielä sulkea silmänsä. Valtakunnan johtavat mediat auttavat asiassa parhaansa mukaan uutisoimalla esimerkiksi itsenäisyyspäivän mielenosoituksista kahtena ääripäänä, jotka molemmat oletettavasti muodostavat yhtäläisen uhan yhteiskuntarauhalle. Aivan kuin toimituksissa olisi tyystin unohdettu, miten ihmisvihamielinen ideologia fasismi on ja että sen vastustaminen ei ole mitenkään radikaalia tai ääriajattelua, vaan ihan vain sitä, että kunnioittaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Äärioikeistosta, natseista ja fasisteista puhuminen voi tuntua dramaattiselta. Natsien hirmuteot toisen maailmansodan aikana on käyty peruskoulussa läpi ja on helppo ajatella, että eihän meillä sentään mitään sellaista ole.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Europarlamentaarikko Silvia Modig muistutti puoluevaltuustolle, että Euroopan parlamentissa on avoimen fasististen puolueiden jäseniä. Ei siis vain salonkikelpoisia rasisteja, vaan avoimen fasististen puolueiden listoilta valittuja edustajia. Yksi heistä, kreikkalainen meppi jonka nimeä en aio mainita, on vangittuna äärioikeistolaisen rikollisjärjestön johtamisesta ja osallisuudesta antifasistisen räppärin, Pavlos Fyssasin murhaan. Mutta on sitä lähempänäkin tapahtunut, esimerkiksi kun kymmenen vuotta sitten äärioikeistolainen terroristi murhasi 77 lasta, nuorta ja aikuista Oslossa ja Utøyan saarella.

Tähän mennessä suomalaisen äärioikeiston vastustaminen on jätetty aktiivisimpien antifasististen toimijoiden harteille, muiden tyytyessä joko vähättelemään ongelmaa tai hyväksymään sen hiljaisesti. Ilman natseja -mielenosoitukset ovat onneksi keränneet osallistujia vuosi vuodelta enemmän, mutta viimeistään nyt, kun Suomessakin on vangittu ihmisiä epäiltynä äärioikeistolaisesta terrorismista, on kaikkien muidenkin otettava asia vakavasti. Viidellä terrorismista epäillyllä vangitulla oli huomattava määrä ampuma-aseita, patruunoita ja räjähteitä mutta toistaiseksi julkisuudessa ei ole ollut tietoa siitä, ketä vastaan niitä oli tarkoitus käyttää ja milloin.

Mitä sitten on tehtävä? Ihan ensimmäisenä tarvitaan asenteiden tarkistusta. Jotain on aika pahasti pielessä, jos, kuten Vasemmistonuorten tuore puheenjohtaja Pinja Vuorinen sanoi Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa pitämässään puheessa, n-sanoista natsipelle on se, josta saa tuomion ja toisesta ei. Tai jos fasismin vastustajat sinnikkäästi leimataan “toiseksi ääripääksi”, valkoisten terroriteot yksittäistapauksiksi ja rasistiset heitot vitseiksi.

Fasismi on yhteydessä muihin sortaviin rakenteisiin ja siksi niiden kaikkien tunnistaminen ja purkaminen on tärkeää. Sen sijaan, että vain suvaitsemme erilaisuutta, tulee kaikessa toiminnassa pyrkiä aitoon yhdenvertaisuuteen, kuten ihmisoikeusaktivisti ja yhdenvertaisuuskouluttaja Javiera Marchant Aedo muistuttaa. Mikäli yhteiskunta ei ole turvallinen sen kaikille jäsenille, ei se ole turvallinen kenellekään.

Martin Niemöllerin sanoin: “Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti. | Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi. | Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen. | Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.”

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu, opettaja ja antifasisti Utsjoelta.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 8/2021.

Kategoriat
Näkökulmat

Mielekästä elämää

Iloitkaa ja riemuitkaa, että edes muutamilla on hyvin jo! Tämä kirjailija Eeva Kilven hätähuutoa muistuttava parahdus kimpoaa mieleen, kun katsoo tilastoja suomalaisesta elämänmenosta. Viime vuosikymmeninä eri ihmisten erot elinajanodotteesta ovat kasvaneet. Erityisen merkittävää on ollut tuloluokkien välisten erojen kasvu. Sosiaalinen ja taloudellinen asema määrittelee entistä selvemmin elämänkulkua. Luokkayhteiskunta tekee paluuta rahan kieltä puhuen. Ehkä tästä jossain iloitaankin?

Näyttää siltä, että tahdon ja uskalluksen puutetta on, vaikka hyvinvointipuutoksien korjaamisesta hyötyisivät kaikki.

Eri tutkimuksiin perustuen suomalaisten terveyseroja on ryhmitelty. Terveyserojen taustalla on havaittu olevan aineellisiin olosuhteisiin ja elinoloihin liittyviä tekijöitä. Näitä ovat mm. lapsuuden ja aikuisuuden taloudelliset olot, työolot, toimeentulo sekä asumiseen ja ympäristöön liittyvät seikat. Tutkimustuloksissa em. asioiden vaikutus näkyy henkiseen hyvinvointiin, taloudelliseen asemaan ja elintapoihin liittyvissä tekijöissä niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Tätä kautta nämä asiat vaikuttavat myös ihmisten asenteisiin ja suhtautumistapaan kanssaihmisiin. Sosiaalisten etäisyyksien kasvu on ollut huomattavaa. Rikkain väestönosa on tainnut jo syrjäytyä muista omaan Westendiinsä. 

Mielenterveyden keskusliitto on julkaissut vuodesta 2005 alkaen Mielenterveysbarometria. Se ilmestyy joka toinen vuosi. Barometri on selvitys mielenterveysongelmiin liittyvistä asenteista ja leimautumisesta sekä hoidon ja palvelujen tilasta. Lisäksi eri barometreissa on vaihtelevia erikoisteemoja. Barometrin vastaajina ovat mielenterveysongelmia itse kokeneet ihmiset, mielenterveysalan ammattilaiset sekä väestö.

Asumiseen ja ympäristöön liittyvää asenneilmaston muutosta on barometrissa mitattu vakioidusti joka kerta. Vuoden 2021 barometrissa kysymykseen ”En haluaisi mielenterveyskuntoutujaa naapuriksi” kaikista vastaajista enää 18 prosenttia on väitteen kanssa samaa mieltä (v. 2005 / 32 prosenttia ja v. 2011 / 28 prosenttia). Vuoden 2021 lukuja tarkemmin katsottaessa nähdään, että miehistä 21 ja naisista 13 prosenttia on väitteen kanssa samaa mieltä. Kun samaa väitettä tarkastellaan tulotason mukaan, asenneilmasto viilenee, mitä korkeampaan tulotasoon mennään. Yli 85 000 euron vuosituloja saavista 24 prosenttia ei haluaisi mielenterveyskuntoutujaa naapurikseen. Kaikkein suopeimpia ollaan alle 20 000 euroa tienaavien joukossa: ainoastaan 12 prosenttia ei haluaisi mielenterveyskuntoutujaa naapurikseen.

Jokainen ihminen tarvitsee tunnetta siitä, että tulee kuulluksi, nähdyksi, kohdatuksi ja ymmärretyksi. Parhaimmillaan tämän kaltaisella osallisuudella on yksilötasolla terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Kuitenkin elämää eteenpäin vievän mielekkään sosiaalisen roolin löytäminen lähiympäristöstä voi olla mielenterveyskuntoutujalle vaikeaa, mikäli ympäristön asenteet koetaan torjuviksi. Niinpä yhtä suuri haitta kuin mielenterveyteen liittyvä sairaus on, on myös siihen liittyvä sosiaalinen leimautuminen. Koettuun sosiaaliseen häpeään liittyvä hiljaa olo, peittely ja välttely on kantajalleen raskas taakka. Tästä syystä tarvittaisiin huomattavasti enemmän vapaaehtoisia vaikuttajia kaikille yhteiskunnan tasoille ja foorumeille. Hyvänä apuna tässä työssä ovat viime aikoina olleet mm. taiteilijat ja urheilijat nostaessaan mielenterveyteen liittyviä asioita keskusteluun. Mielenterveysasioiden huomioimista päätöksenteon eri vaiheissa tarvitaan selvästi nykyistä enemmän sekä etsivän ja jalkautuvan työn lisäämistä, myös julkisella sektorilla. Tämä on äärimmäisen tärkeää, sillä mielenterveysdiagnoosin saanut mies elää Suomessa keskimäärin 20 vuotta ja nainen 10 vuotta lyhemmän elämän kuin muu väestö.

Sosiaalisen stigman tuottama jähmettyminen voi siis johtaa sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta huomattavasti hankalampiin, peruuttamattomiin ja kalliimpiin seurauksiin myöhemmin. Iloitaan ja riemuitaan vasta, kun stigmat on normalisoitu.

Mielenterveysasioiden huomioimista päätöksenteon eri vaiheissa tarvitaan selvästi nykyistä enemmän.

Kirjoittaja on sairaanhoitaja (YAMK), joka työskentelee tällä hetkellä Kuopion kaupungin palveluksessa. Hän on toiminut joensuulaisen Soroppi ry:n toiminnanjohtajana vuosina 1998–2020 sekä Joensuun kaupunginvaltuutettuna (vas) vuosina 2001–2020.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 8/2021.

Kategoriat
Näkökulmat

Äänestä aluevaaleissa – älä jätä päätösvaltaa oikeistolle

Äidit, isät, mummot, papat ja muut ikäihmiset rakensivat meille kodit, koulut ja hyvinvoinnin. Nyt on meidän vuoromme kantaa vastuuta ja varmistaa, että nyt heille taataan turvallinen ja arvokas vanhuus. Se tarkoittaa kotiin tuotavia palveluja tai turvallista ja laadukasta hoitoa hoivakodissa. Tästäkin päätetään soteuudistuksen ensimmäisissä aluevaaleissa tammikuussa. Riittääkö rahaa vanhustenhoitoon tai löytyykö hoitopaikka läheltä omaisia? Miten käy omaishoidontuen, tehdäänkö siitä budjetista riippuvainen, vai maksetaanko sitä tarpeiden mukaan? Tästäkin päätetään soten hyvinvointialuilla. Sotepalveluihin kuuluu vanhustenhoidon lisäksi koko elämänkaari neuvolapalveluista lähtien.

Valtaosa palveluista tulee pysymään potilaille ja asiakkaille ennallaan ja niitä saa samasta paikasta, mutta myös uusia palveluja on tulossa kunnissa sijaitseviin sotekeskuksiin (entinen terveyskeskus), sillä esimerkiksi työkyvyn arviointeja tehdään jatkossa niissä. Ne ovat tärkeitä niin työttömille kuin heille, joilla ei ole kunnollista työterveyshuoltoa ja työkunto alkaa heikentyä.

Oikea-aikainen hoito on avainkysymys. Nyt joudutaan liikaa jonottamaan ja osittain siksi, että kunnissa halutaan säästää erikoissairaanhoidon kuluissa. Uudessa sotessa sekä peruspalvelut että erikoispalvelut ovat samassa organisaatiossa, joten on järkevää lähettää henkilö oikea-aikaiseen hoitoon.

Iso muutos tulee olemaan se, että siirrytään kuntien rahoituksesta valtion rahoitukseen. Se tarkoittaa sitä, että jatkossa myös eduskuntavaa­lien tuloksella on yhä isompi merkitys siihen, riittävätkö rahat sosiaali- ja terveyspalveluihin tai haluaako mahdollinen porvarihallitus ulkoistaa esimerkiksi sairaaloiden palveluja, kuten Sipilän hallitus jo viime kaudella esitti. Myös nyt aluevaaleissa on kyse siitä, miten palvelut järjestetään. Jos oikeistolle annetaan valta, alkaa talouden madonluvut ja palveluiden keskittäminen isommille paikkakunnille.

Monen mielessä on sata kysymystä, mistä kaikesta soten aluevaltuusto päättää, kun juuri on äänestetty kuntavaaleista. Tilannetta ei yhtään helpota se, että käsiteviidakossa on vaikea tietää, mitä soteuudistuksessa olevat sotekeskus, hyvinvointialue, yhdyspinnat tai integraatio tarkoittavat. Huolimatta siitä, että kyse on jokaista ihmistä koskevasta historiallisesta uudistuksesta, media on yllättävän vähän kirjoittanut asioista. Lisäksi uudistukseen sotketaan asioita, kuten maakuntavero, josta aluevaltuusto ei päätä, eikä se toteudu tämän hallituksen aikana. Saatetaanpa nähdä sekin, että soten aluevaalien tulokseen yritetään vaikuttaa viime kevään kuntavaalien ennakkoäänestyksen aikaan nostetuilla aamupalakohuilla. Älä anna oikeistolaisten päättää sotepalveluistasi, anna äänesi vasemmistolle.

Kirjoittaja on Pohjois-Pohjanmaan sotevalmistelun suppean
seurantaryhmän varapuheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu (vas).

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 8/2021.