Suomen ensimmäisissä aluevaaleissa tammikuussa valitaan jäsenet uusiin aluevaltuustoihin. Puhutaan myös sote-vaaleista, onhan kyse sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Vasemmistoliiton vaaliohjelman ykköstavoite on tasa-arvon lisääminen. Yhteiskunnan eriarvoisuus näkyy karmaisevalla tavalla terveydessä: pienituloinen mies kuolee 10 vuotta nuorempana kuin suurituloinen mies – naisilla ero on noin kuusi vuotta. Hyvinvointieroja täytyy kaventaa.
Tasa-arvoisuus kasvaa hyvillä peruspalveluilla, jotka ovat kaikkien saatavilla. Näin ei nyt ole. Oikeus terveyteen, hoivaan ja turvallisuuteen ei toteudu tasavertaisesti. Parempituloiset ja vakituisessa työsuhteessa olevat käyttävät paljon yksityisiä terveyspalveluja ja työterveyshuoltoa. Työttömille, pätkätyöläisille ja vanhuksille on vain vaihtelevan tasoisia kunnallisia palveluja, joita pitää jonottaa ja jotka maksavat monille liian paljon. Ulosotossa on valtava määrä tavallisia terveyskeskusmaksuja. (Juha Sipilän, kesk, hallitus, jossa istuivat myös kokoomus ja perussuomalaiset, nosti terveydenhuollon asiakasmaksuja noin 40 prosentilla.)
Jo kauan valmisteltu suuri sote-uudistus saatiin nykyhallituksen sinnikkäällä työllä maaliin. Aluevaalit kuuluvat olennaisena osana uudistukseen. Vaaleissa valitaan 21 maakunnalliselle hyvinvointialueelle aluevaltuustot, joille sote-vastuu siirtyy nykyisten noin 300 kunnan harteilta. Vasemmistoliitto ajoi voimakkaasti sote-uudistusta ja sen ihmisten arkea helpottavia tavoitteita. Esimerkiksi sitä, että lääkäriin pitää päästä viikossa nykyisen kolmen kuukauden hoitotakuuajan sijasta, että terveyskeskusmaksu poistetaan ja että matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja lisätään.
Kunnat eivät jaksa, pörriäiset lihovat
Sote-uudistus voi kuulostaa heprealta, vaikka se koskee kaikille tuttuja asioita: terveyskeskuksia, hammashoitoa, mielenterveyspalveluja, erikoissairaanhoitoa, vanhus- ja vammaispalveluja, neuvoloita, lastensuojelua, palo- ja pelastustointa. Uudistusta ei tehdä pelkästään uudistamisen ilosta vaan koska vanha systeemi ei kerta kaikkiaan toimi. Enää neljäsosa kunnista järjestää edes perustason sosiaali- ja terveyspalvelut itse. Kunnat ovat siirtäneet tehtäviä kuntayhtymille tai ulkoistaneet niitä yksityisille terveysjäteille, pörssipörriäisille. Erikoissairaanhoitoa varten on sairaanhoitopiirejä.
Palvelujen kriisiytymistä on lisännyt korona-pandemia ja henkilöstöpula.
Koska rahoitus on ollut kuntapohjaista, ovat kunnat talousvaikeuksien tullen leikanneet peruspalveluista, jolloin erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet. Jos terveyskeskukseen ei pääse, hakeutuvat ihmiset sairaaloiden päivystyspotilaiksi. Palvelujen kriisiytymistä on lisännyt korona-pandemia ja henkilöstöpula.
Aluevaalit käydään maakunnallisesti. Äänestäjä voi äänestää muutakin kuin oman kuntansa ehdokasta, ja aluevaltuutetun tulisi ajatella päätöksiä koko hyvinvointialueen asukkaiden kannalta. Maakunnan väkiluvusta riippuen aluevaltuustoon valitaan 59–89 jäsentä. Puolueitten ehdokkaat julkistetaan jouluaaton aattona. Varsinainen vaalipäivä on 23. tammikuuta. Pohjois-Suomen Vasemmisto lähtee vaaleihin täysin ehdokaslistoin niin Lapissa, Kainuussa kuin Pohjois-Pohjanmaalla.
Vasemmiston laskuopissa hyvinvointi on investointi
Sote-uudistus tarkoittaa, että uusien hyvinvointialueiden myötä kunnilta poistuu taloudellinen vastuu. Tarveperusteinen rahoitus alueiden työlle tulee valtiolta. Vasemmisto uskoo tämän tasoittavan merkittävästi palvelutason eroja ja sitä myötä terveyseroja. Ja kun perustason palvelut paranevat ja nopeutuvat, systeemistä tulee edullisempi ja hallinto kevenee. Hyvinvointivaltion peruskorjaus kannattaa.
Myös se, että koko ihminen palvellaan niinsanotusti samalla luukulla, on taloudellisempaa kuin juoksuttaminen monessa paikassa. Uusissa, laaja-alaisissa sote-keskuksissa päästään pitkiin asiakassuhteisiin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Laajakirjoinen toiminta voi olla nykyistä vähemmän lääkärikeskeistä. Keskusten monialaiset työporukat osaavat kohdata vanhusten tarpeet ja tukea päihdeongelmista kuntoutuvaa. Vasemmisto esittää, että keskuksista jalkaudutaan kouluihin mielenterveystyöhön.
Mitkä tavoitteet ja aloitteet toteutuvat, sen ratkaisevat äänestäjien valitsemat uudet aluevaltuustot. Ne päättävät valtion rahoitusraamin puitteissa hyvinvointialueen budjetista, sote-keskusten määrästä, palveluista ja sijainnista maakunnassa, lähi- ja digipalveluista ja syrjemmällä asuvien tykö vietävistä liikkuvista palveluista. Aluevaltuuston kanta vaikuttaa ulkoistuksiin, henkilöstön palkkaan, ikäihmisten hoivan hoitajamitoituksiin, yhteistyöhön kuntien kanssa.
Vasemmisto haluaa sote-uudistukseen muutakin demokratiaa kuin aluevaalit kerran neljässä vuodessa.
Vasemmisto haluaa sote-uudistukseen muutakin demokratiaa kuin aluevaalit kerran neljässä vuodessa. Tarvitaan asiakasraateja ja kokemusasiantuntijoita, ja vapaaehtoistyö on arvokasta uusissakin oloissa.
Muita puolueita terävämmin vasemmistoliitto kritisoi yksityisiä, kansainvälisten sijoittajien omistamia terveys- ja sosiaalipalvelufirmoja kuten Mehiläistä, Attendoa, Pihlajalinnaa ja Coronariaa. Vasemmisto satsaisi omaan palvelutuotantoon eikä jättiyhtiöihin, joiden voitot valuvat veroparatiiseihin. Se ei ole hyväksyttävää, kun toimitaan valtion julkisilla varoilla. Yksityistämisistä, ulkoistuksista ja ”valinnanvapaudesta” voi veikata syntyvän kovaa vääntöä. Nykyään yksityiset tuottavat runsaan neljänneksen kaikista sote-palveluista.