Somerolla sijaitseva Eläinsuojelukeskus Tuulispää on maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti, jossa asuu tällä hetkellä noin sata eläintä. Eläimet tulevat hyvin erilaisista taustoista, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat olleet vailla kotia tai niitä on uhannut kuolemantuomio. Vaikka pelastetut eläimet ovat kokeneet kovia, elelevät ne nyt tyytyväisinä yhdessä Tuulispäässä.
Eläinsuojelukeskus Tuulispää Somerolla on perustettu vuonna 2012. Kaikki lähti liikkeelle yhden naisen unelmasta auttaa kodittomia ja kaltoin kohdeltuja eläimiä ja tarjota niille hyvät elinolot.
”Joulukuun alussa vuonna 2012 törmäsin netissä sattumalta kanadalaiseen eläinten turvakotiin. Tuumailin yhden illan asiaa ja ajattelin, että tilallani voisi olla puitteet samanlaisen paikan perustamiseen”, kertoo Tuulispään perustaja Piia Anttonen.
Tila oli hankittu jo tätä ennen eläinten pitoa varten, mutta siinä vaiheessa ajatuksena oli vielä se, että eläimet ostettaisiin tilalle. Anttonen alkoi kuitenkin pohtia tarkemmin omaa suhdettaan eläimiin, ja tutustua eläinoikeuskysymyksiin yhä syvällisemmin kirjallisuuden kautta. Samaan aikaan hän ryhtyi täysin vegaaniksi, sillä hän ei halunnut enää omalla toiminnallaan tukea eläintuotantoa.
”Eläinoikeusajattelun myötä tajusin, että haluan mieluummin antaa kodin jollekin vanhalle tusinaravurille.”
”Havittelin aluksi mielessäni upeita valkoisia ratsuja, mutta eläinoikeusajattelun myötä tajusin, että haluan mieluummin antaa kodin jollekin vanhalle tusinaravurille ja auttaa sellaisia eläimiä, jotka ovat lopetusuhan alla niistä riippumattomista syistä.”
Paikka toimii lahjoitusvaroin, ja yhteistyötä se tekee monien eri toimijoiden kanssa.
”Animalia on tukenut Tuulispäätä yhdessä Oikeutta Eläimille -järjestön kanssa alusta asti. Tuki on ollut sekä suoraa rahallista tukea että talkooapua. Tuulispää on osallistunut myös kyseisten järjestöjen järjestämiin kampanjoihin esimerkiksi turkistarhausta vastaan.”
Turkistarhakarkureita ja entisiä tuotantoeläimiä
Tilalla asuu monia erilaisia eläimiä – hevosia, nautoja, lampaita, vuohia, kaniineja, sikoja, lintuja, minkkejä ja kettuja. Kaikilla eläimillä on oma elämäntarinansa, ja eläimet saapuvat Tuulispäähän viiden eri reitin kautta. Ne tulevat joko viranomaisten kautta eläinsuojelutapauksina, toisten yhdistysten kautta, löytöeläiminä, yksityisten kautta kodinvaihtajina tai suoraan sellaisilta tiloilta, jotka ovat esimerkiksi lopettamassa toimintaansa kokonaan. Monet paikan asukeista ovat olleet joutumassa teuraalle, mutta ovatkin viime hetkellä löytäneet uuden kodin Somerolta. Suurimmalle osalle eläimistä Tuulispää on loppuelämän koti, mutta osa eläimistä viipyy tilalla sen aikaa, kunnes niille löydetään muualta uusi, hyvä koti. Tällä hetkellä tilalla asuu väliaikaisesti neljä ankkaa, jotka etsivät uutta asuinpaikkaa.
Tuttavallinen lapinlehmämummu Möömö tykkää vierailijoista, ja tulee mielellään tervehtimään uusia ihmisiä rapsutusten toivossa. Anttosta on erityisesti koskettanut Möömön elämäntarina, sillä se oli viettänyt 15 vuotta yksinään ilman lajitoveriensa seuraa. Näistä viimeiset vuodet Möömö oli joutunut viettämään täysin sisätiloissa. Alkuun se ujosteli muita nautoja, mutta pikkuhiljaa totutteli muihin ja alkoi lopulta nauttia niiden seurastaan.
”Vanha lapinlehmämummukka sai Tuulispään kautta vielä vanhoilla päivillään mahdollisuuden nauttia naudan elämästä laumassa ulkoillen”, Anttonen kertoo.
”Vanha lapinlehmämummukka sai Tuulispään kautta vielä vanhoilla päivillään mahdollisuuden nauttia naudan elämästä laumassa ulkoillen.”
Nautojen vieressä asustelevat uteliaat Viima-hopeakettu ja Taika-naali ovat turkistarhakarkureita. Taika on syntynyt suomalaisella turkistarhalla, mistä se on kuitenkin päässyt pakenemaan. Taikan asuinkaveri Viima löydettiin harhailemasta taajama-alueelta Kokkolasta paettuaan turkistarhalta. Nyt kaverukset ovat onnellisia, sillä niillä on tarpeeksi tilaa temmeltää ja nauttia elämästä.
Vauhdikkaille minkeille, Mikolleja Maijalle, Tuulispää on loppuelämän koti. Mikko-minkki on saapunut Tuulispäälle toisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta löytöeläimenä, ja oli löytöhetkellä selvästi ihmistä tarvitseva. Maija-minkki on paikan uusin tulokas, se muutti Tuulispäähän kesällä villieläinhoitolasta. Vieraslajilainsäädännön muutoksen jälkeen vuonna 2019 minkit siirrettiin riistalajiluettelosta haitallisten vieraslajien listalle, eikä kesyjä Mikkoa ja Maijaa voisi enää päästää vapauteen.
Mahdollisiin sähkökatkoksiin varauduttu
Koronapandemia näkyi tilalla eniten vapaaehtoisten tulemisen peruutuksina. Jos yksi oli altistunut, jäi koko autollinen tulematta paikalle.
”Työntekijöiden keskuudessa pyyhälsi myös korona-aalto viime kesänä, mutta selvisimme siitä hyvin. Muutamia kuukausilahjoittajia jäi pois tippuneiden tulojen takia, mutta ei niin suuressa mittakaavassa mitä pelkäsimme”, Anttonen lisää.
Tuulispää pyrkii varautumaan kriiseihin säästöillä ja tulevana talvena eläinten tiloja on tarkoitus tiivistää niin, että lämmitys voidaan keskittää muutamaan rakennukseen.
”Rakennukset ovat infraltaan onneksi sellaisia, että mahdollisista sähkökatkoistakin selvitään, vaikka se aiheuttaisikin rutkasti lisää työtä”.
Haaveena vapaat eläimet
Anttonen tekisi paljon muutoksia eläintensuojeluun Suomessa ja harmittelee sitä, miten vähän eläinten auttamiseen panostetaan.
”Keskittäisin eläintensuojelun suuremmiksi yksiköiksi, joissa palkatut ihmiset vastaavat toiminnasta. Tiedän liian monta tapausta, joissa eläimiä on autettu, mutta toiminta on tyssännyt henkilön uupumiseen. Tuntuu epäreilulta, että eläinten auttaminen jää yksityishenkilöiden ja yhdistysten harteille, eikä valtio tue toimintaa. Kunnat tukevat löytöeläintoimintaa, mutta mielestäni sekään tuki ei ole riittävää.”
”Unelmoin siitä, että eläimet nähtäisiin kanssakulkijoina eikä hyödykkeinä.”
Vaikka työ eläinten auttamisen parissa on palkitsevaa, liittyy siihen myös haasteita. Työtä on paljon, eikä se lopu tekemällä.
”Kaikkia eläimiä emme pysty auttamaan ja kieltäytyminen on välillä raskasta. Alussa raskasta oli se, kun joutui kovasti perustelemaan paikan tarpeellisuutta ja tietyt eläintuottajat jaksoivat viritellä kaikenlaisia lokakampanjoita.”
Anttonen jaksaa unelmoida eläinten vapaudesta, ja näkee Tuulispään tulevaisuuden valoisana.
”Unelmoin siitä, että eläimet nähtäisiin kanssakulkijoina eikä hyödykkeinä.”
