Yksi vaaliteemoistani on ollut nuorten asiat ja jaksaminen, johon liittyy erityisesti mielenterveyspuoli. Nyt kun olen kiertänyt monta viikkoa viikoittain eri paikkakunnilla jututtamassa ihmisiä vaaliteltoilla, niin aihe näyttää olevan todellakin ajankohtainen. Sen verran moni asian ottaa esille ja myös yksityisviesteillä asian tiimoilta on lähestytty. Yhtään kaunistelematta meillä on käsissämme mielenterveyskriisi, joka vaikuttaa nuoriin isosti. Tarvitaan siis konkreettisia keinoja asian parantamiseksi. Hyvien mielenterveyspalveluiden tulisi olla jokaisen oikeus. Laadukkaat, saavutettavat ennaltaehkäisevät palvelut ovat avainasemassa, sekä jo syntyneiden ongelmien hoitoon keskittyvät palvelut.
Kaikki lähtee siitä, että perusterveydenhuolto on pidettävä kunnossa. Perusterveydenhuollon osaamista ja moniammatillisuutta on lisättävä, koska se on tärkeimpiä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita. Riittävä rahoitus on siis taattava. Suuri ongelma lasten ja nuorten psykiatrisissa palveluissa erikoissairaanhoidon näkökulmasta on se, että lieväoireiset kuormittavat erikoissairaanhoitoa, vaikka oikea-aikaisilla ja riittävillä palveluilla heidät voisi hoitaa jo perusterveydenhuollossa. Perusterveydenhuollosta puuttuvat hoitopolut, riittävät resurssit, rakenteet ja koordinaatio lasten auttamiseksi. Ei saa olla myöskään niin, että vain osalla on varaa esim. kuntoutuspsykoterapiaan. Siihen saa Kelan tuen, mutta on silti monelle liian kallis. Taloudelliset syyt johtavat siihen, että käyntejä joudutaan harventamaan tai ei hakeuduta ollenkaan hoitoon. Mielestäni kuntoutuspsykoterapia pitäisi olla maksutonta pienituloisille.
Mielenterveyspalveluiden keskeinen yhdenvertaisuusongelma on, että palveluita saa varmimmin tällä hetkellä rahalla. Avun saanti on siis aivan liikaa sidoksissa taloudelliseen tilanteeseen ja myös alueelliset erot eli hoidon saatavuus on liikaa kiinni asuinpaikasta. Mikäli nuori sairastuu esim. masennukseen niin sellainen vaikuttaa koko perheeseen ja arjen pyörittäminen käy haasteelliseksi. Huoli on suuri lapsesta. Tällöin koko lähipiiri voi tarvita tukea. Ajoissa aloitetulla tuella voidaan ennaltaehkäistä läheisten uupumista. Perustason mielenterveyspalvelut ovat olleet valtaosissa kuntia ja kuntayhtymiä aliresursoituina. Lisäksi ongelma on myös perustason palveluiden pirstaloituminen kouluterveydenhuoltoon, oppilashuoltoon, perhekeskuksiin ja sosiaalihuoltoon, erityisesti lastensuojeluun eikä näiden välillä usein kommunikaatio toimi tarpeeksi hyvin. Nyt kun sote pyörähtää käyntiin, niin on kiinnitettävä erityistä huomiota kuntien- ja hyvinvointialueiden yhteistyöhön rajapintojen tunnistamiseksi, ettei yksikään lapsi tai nuori jäisi palvelujen väliinputoajaksi.
Merkittävä ongelma mielenterveyskeskusteluissa on se, että jumitetaan pelkkään terapian saatavuudesta puhumiseen.
Merkittävä ongelma mielenterveyskeskusteluissa on se, että jumitetaan pelkkään terapian saatavuudesta puhumiseen. Mikäli halutaan aidosti lisätä ihmisten hyvinvointia, pitäisi miettiä, että miksi ihmiset sairastuvat ja mikä se tässä yhteiskunnassa sairastuttaa. Me emme voi pistää yhteiskunnan rakenteellisten ongelmien, kuten nuorille asetettujen kohtuuttomien odotusten, riittämättömän toimeentulon, rasismin tai työelämän ongelmien ratkaisemista yksilöiden tai terapeuttien harteille. Nykyään työ- ja opiskeluelämä painottavat yhä enemmän itseohjautuvuutta, itsenäisyyttä ja tehokkuutta. Nuoret joutuvat kasvamaan liian ohuella tuella liian varhain, mahdollisuuksia itsensä etsimiseen on heikennetty ja pitkäaikaisen stressin kanssa kamppaillaan aivan liian kauan yksin eikä apua uskalleta hakea tai korjausta epäkohtiin.
Mielenterveyspolitiikassa pitää pureutua ja puuttua mielenterveyspalveluiden parantamisen lisäksi yhteiskunnan epäkohtiin, jotka sairastuttavat ihmisiä psyykkisesti. Esimerkkinä perustulon vaatiminen tai työajan lyhentäminen voi olla mielenterveyspolitiikkaa siinä missä terapian saatavuuden parantaminenkin. Ennaltaehkäiseviä palveluita kunnissa ja hyvinvointialueilla voisi vahvistaa. Liikunta-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluilla on tässä oleellinen merkitys erityisesti pienituloisten lasten ja nuorten näkökulmasta. Olenkin seuraillut erittäin huolestuneena, kun kaksi suurinta oppositiopuoluetta ajaa kirjaimellisesti miljardien leikkauksia mutteivät kerro kohteita. Tuollaisia summia ei saada heikentämättä juurikin niitä tarpeellisia peruspalveluita. Nuorissa on meidän tulevaisuus, joten tätä asiaa ei pidä laiminlyödä.
Matti Luonuansuu
Kirjoittaja on Vasemmiston eduskuntavaaliehdokas ja kunnanvaltuutettu Alavieskasta.
