Osallistuin helmikuun alussa Antti ja Tiina Herlinin säätiön sekä ilmasto-businessverkosto Climate Leadership Coalitionin ilmastopolitiikkaa käsittelevään tilaisuuteen. Illallisella keskustelin muutaman merkittävän elinkeinoelämän vaikuttajan kanssa paitsi ilmastopolitiikasta myös terveyspalveluita.
Ilokseni ja yllätyksekseni olimme hyvinkin samoilla linjoilla. Painotimme kaikki toimivan julkisen terveydenhuollon merkitystä ja toisaalta päivittelimme vuosien varrella tehtyjä virheitä.
Uuden julkisjohtamisen opit (new public management) ovat jo kauan aikaa sitten pesiytyneet Suomen julkista sektoria koskeviin puhetapoihin ja toisaalta julkisyhteisöjen tekemiin hankintoihin. Palveluiden yksityistäminen ja kilpailutus on nähty itsetarkoituksellisena vaikka se ei edistäisi organisaation tavoitteita ja toimintoja tai olisi kokonaistaloudellisesti edullisinta. Retoriikka on pitkään keskittynyt tehokkuuden maksimointiin, eli uusien asioiden tekemiseen samalla rahasummalla. Tämä on yksinkertaisesti huonoa johtamista ja epätarkoituksenmukaista.
Julkisen sektorin tehostamispuhe on paradoksaalisesti johtanut säästöihin ja ratkaisuihin, joita ei koskaan hyväksyttäisi yksityisellä sektorilla. Vuosien “turhasta byrokratiasta” karsimisen jälkeen olemme tilanteessa, jossa monet lääkärit eivät enää halua työskennellä terveyskeskuksissa siksi, että ne on käytännössä kuristettu hengiltä karsimalla kaikki “ylimääräinen” tukihenkilöstö. Lääkärit kertovat usein heidän työaikansa kuluvan paperi- ja hallintotyöhön, oman työpisteen siivoamiseen tai kaikenlaiseen muuhun kuin tärkeimpään, eli potilastyöhön. Vastaava kehityskulku on nähtävissä koulutusaloilla. Varhaiskasvatusjohtajien seminaarissa, johon osallistuin, moni kyseli sihteerien perään. Kun kaikki työaika menee hallinnolliseen työhön eivät päiväkotien johtajat ehdi johtamaan kasvatuksellista ja pedagogista työtä. Oletan, että myöskään hyvin harva yksityinen yritys hyväksyisi henkilöstönsä kulumista it-katastrofien kuten Apotin kanssa painimiseen.
Kun päivystys on keskitetty ja terveyskeskusten aukioloaikoja on karsittu samalla kun työvoimapula peruspalveluissa on krooninen, yhä useampi hoidattaa vaivojaan päivystyksessä. Tässä mielessä ikuinen tehostamispuhe on johtanut jo merkittäviin rakenteellisiin ongelmiin. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on arvioitu, että noin 40 prosenttia toimenpiteistä, jotka hoidetaan päivystyksessä voisi hoitaa perusterveydenhuollossa. Paineen kasvettua näin suureksi päivystyksessä se uhkaa pahimmillaan oikein vakavien ja akuuttien vaivojen hoitamista.
Oikeistosta kuullaan taas uusia tehostamispuheita ja kokoomus ajattelee voivansa leikata miljardin turhasta byrokratiasta ja siten lisäävänsä tehokkuutta. Tosiasiassa tämä syventää pahan kierrettä.
Aivan hetken kuluttua käydään Suomessa eduskuntavaalit. Suurimpia puheenaiheita ovat ja tulevat olemaan valtiontalous ja yleinen talouskehitys. Oikeistosta kuullaan taas uusia tehostamispuheita ja kokoomus ajattelee voivansa leikata miljardin turhasta byrokratiasta ja siten lisäävänsä tehokkuutta. Tosiasiassa tämä syventää pahan kierrettä.
Kaikilla on oltava oikeus tehdä työnsä hyvin ja suunnitelmalliseen työskentelytapaan. Siksi harkitsen nostaa vaalikeskusteluissa esiin vaatimuksen riittävästä määrästä sihteereitä ja avustajia julkiselle sektorille. Lääkärien, sairaanhoitajien, varhaiskasvatusopettajien, lastenhoitajien ja muiden on saatava keskittyä työhön, johon heidät on koulutettu.
Kirjoittaja on opetusministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.
