Kategoriat
Näkökulmat Yläreunan kolumni

N-sana

Alt-right, fasistit, natsipellet ja muu äärioikeisto. Sen ei pitäisi tuntua etäiseltä enää kenestäkään, mutta silti Suomessa sen muodostamalta uhalta voi vielä sulkea silmänsä. Valtakunnan johtavat mediat auttavat asiassa parhaansa mukaan uutisoimalla esimerkiksi itsenäisyyspäivän mielenosoituksista kahtena ääripäänä, jotka molemmat oletettavasti muodostavat yhtäläisen uhan yhteiskuntarauhalle. Aivan kuin toimituksissa olisi tyystin unohdettu, miten ihmisvihamielinen ideologia fasismi on ja että sen vastustaminen ei ole mitenkään radikaalia tai ääriajattelua, vaan ihan vain sitä, että kunnioittaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Äärioikeistosta, natseista ja fasisteista puhuminen voi tuntua dramaattiselta. Natsien hirmuteot toisen maailmansodan aikana on käyty peruskoulussa läpi ja on helppo ajatella, että eihän meillä sentään mitään sellaista ole.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Europarlamentaarikko Silvia Modig muistutti puoluevaltuustolle, että Euroopan parlamentissa on avoimen fasististen puolueiden jäseniä. Ei siis vain salonkikelpoisia rasisteja, vaan avoimen fasististen puolueiden listoilta valittuja edustajia. Yksi heistä, kreikkalainen meppi jonka nimeä en aio mainita, on vangittuna äärioikeistolaisen rikollisjärjestön johtamisesta ja osallisuudesta antifasistisen räppärin, Pavlos Fyssasin murhaan. Mutta on sitä lähempänäkin tapahtunut, esimerkiksi kun kymmenen vuotta sitten äärioikeistolainen terroristi murhasi 77 lasta, nuorta ja aikuista Oslossa ja Utøyan saarella.

Tähän mennessä suomalaisen äärioikeiston vastustaminen on jätetty aktiivisimpien antifasististen toimijoiden harteille, muiden tyytyessä joko vähättelemään ongelmaa tai hyväksymään sen hiljaisesti. Ilman natseja -mielenosoitukset ovat onneksi keränneet osallistujia vuosi vuodelta enemmän, mutta viimeistään nyt, kun Suomessakin on vangittu ihmisiä epäiltynä äärioikeistolaisesta terrorismista, on kaikkien muidenkin otettava asia vakavasti. Viidellä terrorismista epäillyllä vangitulla oli huomattava määrä ampuma-aseita, patruunoita ja räjähteitä mutta toistaiseksi julkisuudessa ei ole ollut tietoa siitä, ketä vastaan niitä oli tarkoitus käyttää ja milloin.

Mitä sitten on tehtävä? Ihan ensimmäisenä tarvitaan asenteiden tarkistusta. Jotain on aika pahasti pielessä, jos, kuten Vasemmistonuorten tuore puheenjohtaja Pinja Vuorinen sanoi Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa pitämässään puheessa, n-sanoista natsipelle on se, josta saa tuomion ja toisesta ei. Tai jos fasismin vastustajat sinnikkäästi leimataan “toiseksi ääripääksi”, valkoisten terroriteot yksittäistapauksiksi ja rasistiset heitot vitseiksi.

Fasismi on yhteydessä muihin sortaviin rakenteisiin ja siksi niiden kaikkien tunnistaminen ja purkaminen on tärkeää. Sen sijaan, että vain suvaitsemme erilaisuutta, tulee kaikessa toiminnassa pyrkiä aitoon yhdenvertaisuuteen, kuten ihmisoikeusaktivisti ja yhdenvertaisuuskouluttaja Javiera Marchant Aedo muistuttaa. Mikäli yhteiskunta ei ole turvallinen sen kaikille jäsenille, ei se ole turvallinen kenellekään.

Martin Niemöllerin sanoin: “Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti. | Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi. | Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen. | Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.”

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu, opettaja ja antifasisti Utsjoelta.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 8/2021.

Kategoriat
Näkökulmat

Totuudenjälkeiset saamelaiset

Toisinaan mietin, että pitäisikö julistautua pispalalaiseksi. Olen kuullut, että Tampereelle on tulossa raitiovaunu, ja varmasti he saavat ajella sillä mielin määrin maksutta. Mutta olettaisin, että se edellyttää tamperelaisuutta.

Miksenpä voisi olla tamperelainen? Sitä paitsi, näin olen ymmärtänyt, Pispala on punainen kaupunginosa ja oli minullakin ehkä joku sukulainen sisällissodassa. Tai ainakin eli silloin, kun se tapahtui, vaikka ei olisi taisteluihin osallistunutkaan ja sen voi tarkistaa sukuselvityksistä. En siis keksi kerta kaikkiaan mitään, miksi muka en olisi pispalalainen.

Kun oikein mietin, niin olen aina tuntenut itseni pispalalaiseksi. Koulussakin yksi lempiruuistani oli verimakkara, joka on mustaa, kuten tamperelaistenkin makkara. Koen vahvasti, että minulla on oikeus olla pispalalainen ja minulle kuuluvat ilmaiset raitiovaunuajelut sekä tietenkin oikeus äänestää Tampereella kuntavaaleissa. Se on sivuseikka, että olen koko elämäni aikana yöpynyt Tampereella ehkä puolensataa kertaa, eikä päivävierailujakaan kovin paljoa enempää ole. Juna kuitenkin aina pysähtyy Tampereella, joten onhan se minulle tuttu paikka.

En siis keksi kerta kaikkiaan mitään, miksi muka en olisi pispalalainen.

Perusteluni voivat kuulostaa hatarilta, mutta jos ette usko, kysyn Korkeimmalta hallinto-oikeudelta, joka luultavasti kokonaisharkitsee asiaa hetken, ja toteaa sitten, että ilmiselvä pispalalainenhan minä. Siitäs saitte, ilkeät tamperelaiset, jotka yrititte syrjiä minua!

Yllä oleva kirjoitus on, kuten arvata saattaa, täyttä hölynpölyä. Eihän nyt kukaan oikeasti voi julistautua joksikin ihan vain joidenkin kuviteltujen etujen vuoksi, tekaistuilla perusteilla. Tai niinhän sitä luulisi.

Vuosina 2011 ja 2015 KHO on hyväksynyt Saamelaiskäräjien äänestysluetteloon henkilöitä, jotka eivät sinne Saamelaiskäräjien mielestä kuulu. SaKä:n äänestysluetteloon kuuluminen ei tee kenestäkään saamelaista, mutta siihen liittyen Suomen perustuslaissa määritellään, kuka on lain tarkoittama saamelainen, eli kuka voi siihen kuulua.

Lain mukaan henkilö on saamelainen, mikäli hän täyttää jonkin kolmesta objektiivisesta kriteeristä ja sen lisäksi tuntee olevansa saamelainen. Vuoteen 2011 SaKä:n vaalilautakunnalla ja KHO:lla oli lain tulkinnassa suunnilleen yhtenäinen linja, mutta sitten KHO muutti linjaansa ja otti käyttöön mm. kokonaisharkinnan ja hyväksyi äänestysluetteloon henkilöitä vastoin SaKä:n tahtoa. Nämä henkilöt eivät siis välttämättä täytä yhtäkään laissa määritellyistä objektiivisista kriteereistä, mutta syystä tai toisesta sanovat tuntevansa itsensä saamelaisiksi.

SaKä:n laissa säädetty tehtävä on edustaa Suomen saamelaisia ja tilanne, jossa jäseneksi voivat päästä myös muut kuin saamelaiset, on vähintään ongelmallinen. YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea moitti keväällä Suomea KHO:n linjasta ja totesi sen rikkovan saamelaisten itsemääräämisoikeutta. Siihen kuuluu olennaisesti kansan oikeus itse päättää, ketkä siihen kuuluvat.

Saamelaiset tietävät, ketkä ovat saamelaisia.

Suomen reaktio moitteisiin on ollut vähäinen, eikä esimerkiksi SaKä:n pyyntöön lykätä syksyn vaaleja ole suostuttu. Sen sijaan esimerkiksi Lapin kansanedustajat ovat julkilausumassaan antaneet ymmärtää, että SaKä:n rahoitus voi olla vaakalaudalla, mikäli se pitää itsemääräämisoikeudestaan kiinni.

Loppuun muistutan, että saamelaiset tietävät, ketkä ovat saamelaisia. Jos tämä on jollekin ei-saamelaiselle epäselvää, hänen kannattaa kääntyä asiassa saamelaisten itsensä puoleen.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 5/19.

Kategoriat
Näkökulmat

Suo, tasa-arvo ja Sipilä

Nykyaikainen yhdenvertaisuusajattelu ja feminismi tunnistavat ihmisen lähtökohtien vaikutuksen tasa-arvoisuuden tavoitteluun. Tasa-arvoa ei saavuteta kohtelemalla jokaista samalla tavalla, sillä osa ihmisistä on lähtökohtaisesti huonommassa asemassa. Ilman niin sanottua positiivista erityiskohtelua ja rakenteellisia muutoksia näitä eroja ei voida tasoittaa ja poistaa.

Vanhan ja totuudenmukaisen sanonnan mukaan kukaan ei ole tasa-arvoinen, jos kaikki eivät ole tasa-arvoisia. Jos kaikki ovat uppoamassa samaan suohon, pitää ensimmäisenä auttaa ylös ne, jotka ovat kaikkein syvimmällä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, vammaisia, rodullistettuja ja muita pahimmillaan moninkertaiseen marginaaliin työnnettyjä ihmisryhmiä. Nykytilanne asenteineen, arvoineen ja käytäntöineen on juuri heitä kohtaan erityisen epäreilu.

Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten muodostama hallitus ei oikeistoideologiaan pohjautuvien päätöstensä suohon uponneista piittaa. Sen ponnistelut tasa-arvon eteen ovat tähän asti olleet sellaisia, että kun mahdollisimman monenlaisilta ryhmiltä leikataan toimeentulosta, ovat lopulta lähes kaikki tasa-arvoisesti huono-osaisia. Yhdenlainen saavutushan se sekin on, mutta valitettavasti sillä ei saada Suomea nousuun tai muitakaan vaalisloganeita todeksi.

Vasemmistonuorten ehdokkaat kymmenillä eri paikkakunnalla ympäri Suomea ovat sitoutuneet feministiseen politiikkaan.

Näissä kuntavaaleissa hallituspuolueiden kannatus mitataan nyt ensimmäisen kerran. Sote- ja maakuntauudistuksien jälkeen kuntien päätettäväksi jäävät muun muassa koulutukseen, kulttuuriin, liikuntaan ja varhaiskasvatukseen liittyvien palveluiden järjestäminen. Sillä, miten nämä palvelut järjestetään, on suuri merkitys myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta. On absurdia ajatella, että samat puolueet, jotka eduskunnassa ovat säätämässä epätasa-arvoistavia lakeja, olisivat kunnissa kamppailemassa niiden seurauksia vastaan.

Vasemmistonuorten ehdokkaat kymmenillä eri paikkakunnalla ympäri Suomea ovat sitoutuneet feministiseen politiikkaan. Emme tavoittele pelkästään luokkaerojen kaventamista ja sukupuolesta johtuvien etuoikeuksien poistamista, vaan yhteiskuntaluokkien ja sukupuolierottelun purkamista kokonaan.

Unelmista puhuminen voi kuulostaa kornilta, mutta yhteiskunnan tarkoitus ei ole vain pitää meidät hengissä, vaan taata meille mahdollisuus onneen. Se vaatii poliittista tahtoa.

Kategoriat
Näkökulmat

Nuorelle töitä

Kuntavaalit ovat siinä mielessä mielenkiintoiset vaalit, että niissä valtakunnalliset puolueet ja nuorisojärjestöt asettavat kuntatason tavoitteita, joiden ajattelevat sopivan kaikkiin Suomen kuntiin. Tai näin me ainakin Vasemmistonuorissa lähestyimme asiaa. Tietysti ehdokkailla on omat, omiin kuntiinsa sopivat tavoitteet ja vaalikärjet, mutta meidän tavotteidemme on oltava sellaiset, että ehdokkaat voivat sitoutua niihin kunnasta riippumatta.

Suomen 311 kuntaa ovat jokainen omanlaisiaan, mutta jotain yhteistä niillä kaikilla on aivan varmasti: niissä tehdään suoraan kunnan asukkaiden arkeen ja elämiseen vaikuttavia päätöksiä ja ne muodostavat päätöksenteossa sen tason, jonka pitäisi olla meitä kaikkein lähimpänä.

Kunnat ovat myös merkittäviä työllistäjiä ja ensimmäisten kesätyöpaikkojen lisäksi ne voivat tukea nuorten työllistymistä monin tavoin. Talouden elvyttämiseksi kunnissa kannattaa nyt tehdä investointeja sekä rakennuksiin että työllistämiseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kunnissa on nyt korkea aika kunnostaa esimerkiksi homeiset koulut ja rakentaa lisää vuokra-asuntoja, jos niistä on kunnassa pula.

Työvoimaa ei tarvita pelkästään rakennusprojekteihin, vaan myös palveluihin. Taatakseen laadukkaan hoidon niin vanhuksille kuin lapsille, kuntien on huolehdittava riittävästä henkilöstömitoituksesta. Jos esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokoja kasvatetaan, mutta työntekijämäärä pidetään ennallaan, on selvää, ettei kaikkia lapsia voida huomioida yksilöllisesti, ja taata heille parasta mahdollista varhaiskasvatusta. Kunnissa voidaan myös käynnistää lyhyemmän työajan kokeiluja, tavoitteena siirtyä siihen pysyvästi. Nämä ovat tärkeitä toimenpiteitä – eivät vain työllisyyden, vaan myös kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin puolesta.

Kun keskustan johtama hallitus ei vieläkään ole saanut Suomea muuhun kuin myyntikuntoon, on meidän tehtävä kuntatasolla se, minkä voimme.

Tietenkään kaikki eivät voi olla kunnalla töissä, mutta kunta voi tukea alueensa työllisyyttä onneksi muutenkin. Palkkatuen tehokas käyttäminen ja nuorille tarkoitetut kesätyösetelit ovat tukea sekä paikallisille yrityksille että nuorille.

Vaikka kevään kuntavaalit ovatkin ensimmäiset vaalit, joissa hallituspuolueiden kannatus todella mitataan, ovat ne silti ennen kaikkea paikalliset vaalit, ja niiden teemat ovat paikallisia. Vaikka jotkut vaalikoneet ja Perussuomalaiset sellaista yrittävätkin, ei näitä vaaleja tulisi ratkaista valtakunnallisilla teemoilla. Vähintä, mitä puolueilta voi edellyttää, on sen hahmottaminen, millä tasolla mistäkin asioista päätetään.

Kun keskustan johtama hallitus ei vieläkään ole saanut Suomea muuhun kuin myyntikuntoon, on meidän tehtävä kuntatasolla se, minkä voimme. Työllisyyttä edistämällä kunnat kasvattavat ostovoimaa, mikä ruokkii taloutta lisäämällä kysyntää. Lisäksi kunnilla on valtaa esimerkiksi säilyttää subjektiivinen päivähoito-oikeus, tai käyttää kiky-sopimuksen mukanaan tuoma kuuden minuutin työajanpidennys hyödyllisesti esimerkiksi taukoliikuntaan. Me päätämme, millaisissa kunnissa asumme!

Kategoriat
Näkökulmat

Tiemaksusta keino köyhien kyttäämiseen

Auto. Sellaisen minä kyllä tarvitsisin. Onneksi Helsingissä pärjää mainiosti ilmankin, mutta kun olen viettänyt pitkää joululomaa kotonani Utsjoella, auton välttämättömyys on käynyt taas useita kertoja selväksi.

Suomen kokoisessa maassa, ja itse asiassa minkä tahansa muunkin kokoisessa maassa, pääseminen paikasta A paikkoihin B–Ö voi olla haastavaa. Siellä, missä se vain suinkin on mahdollista, on pyrittävä suosimaan julkista liikennettä ja kannustettava ihmisiä käyttämään sitä yksityisautoilun sijaan. Joukkoliikenteen on oltava edullista tai käyttäjille maksutonta ja sitä rahoitetaan verovaroin.

Siellä, missä julkista liikennettä ei ole järkevää järjestää yhtä kattavaksi kuin ruuhka-Suomessa, on huolehdittava siitä, että ajokortin voi saada kohtuulliseen hintaan, ja julkisen vallan on tuettava esimerkiksi erilaisia auto-osuuskuntia ja älykkäitä joukkoliikennepalveluita, niin että autojen omistamisen tarve pienenee.

Kategoriat
Näkökulmat

Sama palkka samasta työstä

Yksi tasa-arvoisen työelämän keskeisiä periaatteita on se, että samasta työstä maksetaan saman suuruinen korvaus riippumatta siitä, kuka sen työn tekee. Kokeneille työntekijöille voidaan maksaa sen lisäksi ylimääräistä kokemuslisää, mutta viime aikoina ajatus siitä, että kokemattomille työntekijöille maksettaisiin muita merkittävästi huonompaa palkkaa on taas saanut huolestuttavan paljon kannatusta. Ajatus ei toki ole uusi, se nostetaan esiin säännöllisen epäsäännöllisesti ratkaisuna työelämän ongelmiin. Yleensä sillä pyritään ratkaisemaan työttömyyttä unohtaen samalla, että emme tarvitse enää yhtään enempää työtätekeviä köyhiä.

Kategoriat
Näkökulmat

Luonnon kanssa ei neuvotella

Joulukuun ensimmäisellä viikolla maailman johtavat poliitikot kokoontuvat – kaikesta huolimatta – Pariisiin päättämään maailman tulevaisuudesta. Ranska ilmoitti uhmaavansa Daesh-terroristeja ja järjestävänsä COP21-ilmastokokouksen aikataulun mukaisesti. Hyvä niin, vaikka onkin sääli, että maa päätti samalla kieltää kahden suuren ilmastomielenosoituksen järjestämisen kaupungissa.

Ilmastotoimijat kuitenkin tapaavat ja verkostoituvat Pariisissa. On välttämätöntä, että viimeisen sanan ilmastoneuvotteluissa sanoo kansalaisyhteiskunta, eivätkä suuryritykset tai lobbarit.

Pariisin ilmastokokous on ratkaisevan tärkeä. Mikäli sitovaa sopimusta ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi ei synny, aika loppuu väistämättä kesken.
Sitovan sopimuksen lisäksi tarvitaan suunnitelma ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi jo tapahtuvien muutosten vuoksi ja maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi.

Kategoriat
Näkökulmat

Aluepolitiikkaa á la Keskusta

Matti Vanhasesta se alkoi, keskustalaisen aluepolitiikan ihmettelyni. Tunnen monia, jotka kannattavat Keskustaa siksi, että se heidän mukaansa ajaa maaseudun ja syrjäseutujen etua. Siksi olin aikoinaan hyvin hämmästynyt, kun silloinen pääministeri sanoi olevan aivan oikein, että polttoaineesta ja tuotteista maksetaan enemmän siellä, minne niiden kuljettaminenkin on kalliimpaa – eli juurikin siellä maaseudulla ja kaukana kasvukeskuksista. Minusta se ei kuulostanut reilulta silloin, eikä se ole reilua nytkään.

Enää en ole lainkaan yllättynyt siitä, että Sipilän johtaman hallituksen politiikka on myrkkyä maaseudulle ja pienille paikkakunnille. Viimeisimpänä ja ilmeisimpänä esimerkkinä on Pohjois-Karjalan raideliikenteen kohtalo, kun keskustalainen liikenneministeri päätti lakkauttaa matkustajaliikenteen Joensuun ja Varkauden sekä Joensuun ja Nurmeksen väliltä. Ympäristöystävällisen ja kohtuullisen edullisen raideliikenteen lakkauttaminen ei palvele ainakaan alueen asukkaita ja vaikea on nähdä, miten se voisi elinkeinoelämääkään hyödyttää.

Kategoriat
Näkökulmat

Kukapa ei kaivoksia haluaisi

Kaivokset – kukapa niitä ei tarvitsisi ja kukapa niitä haluaisi? Olemme monella tapaa riippuvaisia kaivannaisteollisuuden tuotteista ja päiväkin ilman niitä voisi osoittautua melko hankalaksi, ellei jopa mahdottomaksi. Ei kuitenkaan ole aivan yhdentekevää, miten, mistä ja millä ehdoilla kaivannaisia meille tuotetaan.

Suomi on tällä hetkellä erittäin houkutteleva kohde ulkomaisille kaivosfirmoille. Meillä on paljon hyödyntämättömiä esiintymiä, vakaa yhteiskunta ja lepsu kaivoslaki. Tämä yhtälö suorastaan kutsuu hakemaan malminetsintälupia ja tekemään kaivosvarauksia. Esimerkkinä tästä irlantilainen kaivosyhtiö Karelian Diamond Resources sai viime kesänä Tukesilta varausluvan timanttikaivokselle Utsjoelle.

Kategoriat
Näkökulmat

Hyvinvointia lisäämään

Tiedättekö, mitä eroa on onnistuneella ja epäonnistuneella talouspolitiikalla? Ainakin se, ettäonnistuneesta kukaan ei puhu mitään, mutta epäonnistuneesta eivät vain puhu kaikki, vaan myöskärsivät kaikki. Ensi kevään vaalit ovat talousvaalit, joissa päätetään, jatketaanko oikeistolaistakurjistamispolitiikkaa,vai lähdetäänkö taloutta viemään uuteen nousuun vasemmistolaisellaelvytyspolitiikalla. Yksinkertaisuudessaan elvytyspolitiikan idea on siinä, että tekemällä julkisiainvestointeja tarjotaan ihmisille töitä, mikä lisää ostovoimaa, mikä taas lisää kysyntää, tarjontaa jatalouden kasvua.

Kategoriat
Näkökulmat

Saamelaiskäräjälaki nyt!

Se on merkillistä, että kun puhutaan kielipesistä, ovat poliitikot yli puoluerajojen kilvan kiillottamassa kilpiään ja puolustamassa kielipesien rahoitusta. Kun puhe kääntyy muihin saamelaisten oikeuksiin, kuten vaikkapa siihen, saavatko saamelaiset itse päättää, ketkä ovat saamelaisia, muuttuu ääni kellossa – tai vaikenee kokonaan.

Kategoriat
Näkökulmat

Kaukana jossakin

Kun olin lukiossa, Utsjoki oli vielä köyhempi kuin nykyään. Valtio vaati säästötoimenpiteitä ehtona avustuksille. Yhtenä vaihtoehtona esitettiin opettajien lomautuksia, jotka eivät kuitenkaan lopulta toteutuneet. Viimeistään silloin minulle valkeni, että minua koskevat päätökset tekee joku muu, jossakin muualla.