Kirjoittaja on vasemmistoliiton oululainen kansanedustaja.
Palaan tässä kesäkolumnissani vielä Eurooppa-politiikkaan. Eurovaalit olivat ja menivät, ja loistavasti menivätkin. Vasemmistoliitto otti historiallisen vaalivoiton, erityisesti Pohjois-Pohjanmaan vaalimenestystä voisi luonnehtia murskavoitoksi. Kunnia kuuluu tietysti Merja Kyllöselle, mutta myös kaikille muille kovasti työtä tehneille. Eurooppapolitiikkaa ei saa unohtua vaalien jälkeen.
Yksi kansanterveyden suurimmista haasteista on ylipaino, jonka arvioidaan olevan globaalisti jo alipainoa suurempi ongelma. THL:n mukaan yli puolet suomalaisista aikuisista on ylipainoisia. Suorastaan lihavia (painoindeksi yli 30) on noin 20 prosenttia väestöstä. Jotain lohtua voi hakea siitä, että suomalaiset eivät sentään ole yhtä lihavia kuin amerikkalaiset.
Suomen ja Euroopan ongelmana on se, ettei meillä ole riittävästi työtä kaikille. Työn puute aiheuttaa tunnetusti toimeentulovaikeuksia, sosiaalisia ongelmia ja julkisen talouden ahdinkoa. Työtä vähentää tällä hetkellä päällä oleva suhdannetaantuma, mutta on syytä muistaa, että työttömyys oli keskuudessamme myös nousukaudella.
Kansallisvaltion eräästä leimallisesta piirteestä, omasta valuutasta, luovuttiin Suomessa lopullisesti kaksitoista vuotta sitten vuonna 2002 kun eurot tulivat käyttöön. Itse olen elänyt suunnilleen yhtä kauan euro- ja markka-aikaa.
Joulu oli ja meni, maa oli mustana mutta lanttulaatikko maistui yhtä hyvältä kuin aina. Pukki toi minulle muun muassa vaaleanpunaisen aikuisten olo-haalarin, eli ns. noloasun. Se päällä oli hyvä viettää pitkiä pyhiä sohvan nurkassa konvehtirasian ja kirjojen kanssa.
Viime viikot on puolueväen parissa ja mediassa käyty välillä kiihkeääkin keskustelua ja spekulaatiota siitä, pitäisikö Vasemmistoliiton jatkaa hallitustaivaltaan vaiko hypätä oppositioon kesken hallituskauden. Keskustelu käynnistyi, kun puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki päätti alistaa hallituksen alkusyksyllä osittain avoimeksi jättämän rakennepaketin kuntaosuuden marraskuun puoluevaltuuston arvioinnille.
Sen jälkeen kun tulin valituksi Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtajaksi, olen saanut usein vastata kysymykseen: Onko Vasemmistoliitto nyt lopullisesti unohtanut työläiset?
Vietin viime viikonloppuni Oysissa. Perjantaina iskeneen mystisen sairaskohtauksen takia minua pidettiin tarkkailussa ja tutkimuksissa viikonlopun yli.
Asialla ei liene mitään tekemistä politiikan kanssa, vaikka viime aikoina poliitikot ovatkin olleet julkisuudessa erilaisten veritulppien ja jaksamisvaikeuksien kanssa. Sen verran tapaus kuitenkin vaikutti poliittiseen elämäni, että jouduin jäämään pois Kemin pärskepäiviltä, johon olin luvannut mennä puhumaan perhepolitiikasta. Pahoitteluni siis Kemin suuntaan!
”Poliittinen puolue on järjestö tai järjestökokonaisuus, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on yhteiskunnan kehittäminen jäsenten haluamaan suuntaan, joka yleensä on suunnilleen yhteinen ja samansuuntainen. Useimmat puolueet toimivat edustuksellisessa demokratiassa pelisääntöjen mukaan, eli pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen vaaleissa valittujen edustajien kautta, ja noudattavat sisäisessä päätöksenteossaan puolueen jäsenten kesken jäsendemokratiaa.”
Oulun kaupunginvaltuustolla on tänä keväänä edessä monia merkittäviä päätöksiä. Valtuuston pitäisi tehdä palveluverkkoon liittyviä päätöksiä palvelumalli2020 -asiakirjan pohjalta, pitäisi sorvata uusi kaupunkistrategia, päättää valtuustosopimuksesta ja tehdä päätös joukkoliikenteen uudesta palvelutasosta. Sen lisäksi valmistelussa on myös mm. maapoliittinen ohjelma, yleiskaava ja omistajapoliittiset linjaukset.
Eläkeikäkeskustelu on vellonut Suomessa jo vuosien ajan. Lähtölaukauksen eläkesotaan antoi ex-pääministeri Matti Vanhanen, joka omien sanojensa mukaisesti sai eläkeiännostoajatuksen hiihdellessään Rukan lumilla.
