Vasemmistoliitto on ottanut kuntavaaleissa selkeän voiton.
Ennen tarkastuslaskentaa puolueen valtakunnallinen tulos oli 8,8 prosenttia ja kannatus kohosi viime kuntavaaleista 0,8 prosenttiyksiköllä. Vaalien toinen selkeä voittaja on vihreät, joka sai 12,4 prosenttia äänistä. Se eteni 3,9 prosenttiyksikköä.
Perussuomalaiset kärsi rökäletappion. Sen kannatuksesta on sulanut yli kolme ja puoli prosenttiyksikköä ja on nyt kunnissa 8,8 prosenttia. Selkeä hallitus-oppositioasetelma näkyy tuloksessa myös siten, että perussuomalaisten lisäksi kokoomus (-1,2 prosenttiyksikköä) ja keskusta (-1,1 prosenttiyksikköä) ottivat takapakkia oppositiopuolueiden vahvistaessa asemiaan. Demarit ajautuivat hienoiseen 0,2 prosenttiyksikön laskuun.
Pohjoisessa toiseksi suurin
Vasemmistoliitolle vaalivoitto on erityistä mannaa, sillä vaalitappioputkelle tuli nyt piste. Pohjois-Suomessa vasemmistoliitto eteni ja on sekä Kainuussa (18,8 prosenttia, nousua 1,7 prosenttiyksikköä), Lapissa (17,9 prosenttia) että Pohjois-Pohjanmaalla 13,5 prosenttia) toiseksi suurin puolue keskustan jälkeen. Pohjois-Pohjanmaalla puolue nousi 18 äänellä kokoomuksen ohi tarkastuslaskennan jälkeen.
Vasemmistoliitolle vaalivoitto on erityistä mannaa, sillä vaalitappioputkelle tuli nyt piste.
Kaupungeissa vasemmistoliitto menestyi hyvin: Oulussa 16,1 prosenttia äänistä ja yksi lisäpaikka valtuustoon, Raahessa 22,9 prosenttia äänistä paikkamäärän pysyessä kymmenessä ja Kajaanissa 20 prosentin kannatus ja kaksi lisäpaikkaa. Kemi on yhä syvemmän punainen, sillä vasemmistoliitto nappasi 33,7 prosentin kannatuksen ja on suurin valtuustoryhmä. Rovaniemi punastui prosenteissa 0,8 prosenttiyksiköllä, mutta vasemmiston ryhmä kutistuu yhdellä valtuuston koon pienentämisen vuoksi.
Vasemmistoliiton Oulun kunnallisjärjestön puheenjohtaja Rauno Hekkala, vasemmalla, ja Oulun äänikuningatar Hanna Sarkkinen iloitsivat tuloksesta heti ennakkoäänituloksen selvittyä. – Voitto tulee joka tapauksessa, Sarkkinen povasi. (Kuva: Tero Kaikko)
– Hyvältä tuntuu, kommentoi vasemmistoliiton pohjoisten piirijärjestöjen toiminnanjohtaja Jaakko Alavuotunki tulosta tuoreeltaan. Tavoite Pohjois-Suomen toiseksi suurimman puolueen asemasta täyttyi kokonaan.
– Kentällä väki lähti liikkeelle, ja meillä olikin aivan mahtavia ihmisiä tekemässä töitä ympäri pohjoista. Sieltä se hyvä tulos lähti. Kiitos kuuluu sinne, missä työ on tehty, Alavuotunki totesi.
Alavuotungin mukaan pohjoisen vahvat vasemmistoperinteet vaikuttavat tulokseen, mutta eivät selitä sitä kokonaan.
– Olemme pystyneet uudistumaan ja meillä oli uusia ja nuoria ehdokkaita joka puolella pohjoista. Se kertoo siitä, että vasemmistoaate elää täällä vahvana. Pohjois-Suomessa meitä tarvitaan.
Kaikkien kuntien vaalitulokset ovat katsottavissa osoitteesta www.vaalit.fi.
Juttua korjattu 12.4. tarkastuslaskennan tuloksen mukaiseksi.
Lue lisää vaalijuttuja 28.4. ilmestyvästä Kansan Tahdon vappulehdestä!
Kiinnostus kuntavaaleihin on laskenut tasaisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Tämän kevään vaaleissa jännitetään, yltääkö suomalaisten vaikuttamisinto 50 prosenttiin. Ennätyksellinen kuntavaali-into koettiin vuonna 1964, kun 79,4 prosenttia äänesti.
Syitä kehityskululle täytyy etsiä pitkän aikavälin yhteiskunnallisista muutoksista; suomalaisten eriarvoistamisesta löytyy yksi merkittävä tekijä. Syrjäytetylle elämän perusedellytysten täyttäminen on elinympäristöön vaikuttamista tärkeämpää. Nurinkurisen tilanteesta tekee se, että juuri he ovat kuntien palveluiden suurkäyttäjiä.
Syrjäytetylle elämän perusedellytysten täyttäminen on elinympäristöön vaikuttamista tärkeämpää.
Näissä vaaleissa pakkaa sekoittaa sote- ja maakuntauudistus, joista on puhuttu pitkään ja kiivaasti. Ja kielellä, joka tuskin innostaa suomalaisia kuntapolitiikan kiemuroihin. Kaaviot, jargon ja sanahelinä ovat muodostaneet sotesoppaan mausteen, joka polttaa rivikansalaisen suun kertalaakista ja huolella.
Yksi syy äänestysinnon nuupahtamiseen voi olla myös tuntemus siitä, että valtuusto- ja lautakuntatyöskentely jää etäiseksi, jopa salamyhkäiseksi. Näin ei periaatteessa ole, sillä valtuustojen kokoukset ovat kaikille avoimia. Harvaa kuitenkaan kiinnostaa tarpeeksi, jotta vaivautuisi valtuustosaliin saakka. Kärjistetysti voisi sanoa, että liikkeelle lähdetään vasta, kun kaavaan ilmestyy valtuuston hyväksyntä naapuriin tulevalle kauhistukselle, oli se sitten tuulivoimala, vastaanottokeskus tai väärän alan yritys.
Monessa kunnassa valtuuston kokoukset videoidaan ja striimataan nettiin. Vaikka siinä on jo tekemistä ja vaivannäköä ainakin pienelle kunnalle, tulisi avoimuutta ja demokratiaa vahvistaa yhä ja kaikin keinoin. Yksi keino voisi olla se, että valtuutetut ja valtuustoryhmät näkyisivät, toimisivat ja tiedottaisivat omista tekemisistään enemmän juuri vaalien välillä. Kuntavaalien kampanjointiaika kun on lyhyt, mutta neljän vuoden valtuustokausi pitkä, ja politiikkaa tehdään juuri vaalien välissä.
Kuntavaalien kampanjointiaika kun on lyhyt, mutta neljän vuoden valtuustokausi pitkä, ja politiikkaa tehdään juuri vaalien välissä.
Myös me äänestäjät voimme mennä hieman itseemme ja kysyä, kiinnostaako meitä mitä ympärillämme tapahtuu, ennen kuin käymme syyttämään valtuutettuja salailusta.
Äänestysvilkkauden nostamispyrkimykset ovat virittäneet keskustelua sähköiseen äänestystapaan siirtymisestä viime vuosina. Sinänsä hyvän pyrkimyksen ohessa täytyy muistaa, että kaikilla ei edelleenkään ole nettiäänestykseen tarvittavia välineitä tai osaamista käyttää niitä.
Ja uppoaisiko juhlallinen vaalipäivänä äänestämisen hetki normaaliin, arkiseen nettiavaruudessa seikkailuun, ja veisikö sitä kautta hohdon koko oikeudesta äänestää? Yhtä kaikki, hallitus on asettanut työryhmän kartoittamaan sähköisen äänestyksen käytäntöjä. Tavoitteena on siirtyä uuteen äänestysmuotoon perinteisen rinnalla kaikissa vaaleissa aivan lähitulevaisuudessa.
Perinteisesti on ajateltu, että äänestämättömyys kasvattaa porvarien pottia ja nukkuvien aktivoituminen sataa vasemmiston laariin. Sitä suuremmalla syyllä kaikki keinot äänestäjien aktivoimiseen on syytä käyttää.
Vasemmistolla on valtakunnallisesti yli kolme tuhatta ehdokasta. Se kuuluisa tuhannen taalan paikka on käsillä nyt, kun hallituspolitiikassa on tehty kaikki temput sen eteen, että protestin paikka aukeaa vaihtoehtoiselle politiikalle. Kanavoituuko protesti vasemmiston kautta, jää nähtäväksi. Oman ehdokkaan pienikin tukeminen vahvistaa voiton mahdollisuuksia. Valtuustoihin valittavat vasemmistovaltuutetut saavat avaimet tehdä työtä eriarvoisuuden kasvukierteen katkaisemiseksi, ja siten innostaa muitakin suomalaisia vaikuttamaan paremman maailman puolesta.
Oulun ydinkeskustassa nähtiin kummallinen muutaman päivän telttanäytelmä, kun Oulun kaupunki siirrätti turvapaikanhakijoiden mielenosoituksen Isokadulta sivuun kauppatorille ja tilalle saivat tulla ”vastamielenosoittajat”, eli äärioikeistolainen Suomi ensin -porukka telttoineen ja iskulauseineen.
Vastamielenosoittajat majailivat ydinkeskustassa viime lauantaista tiistaihin, ja heidänkin leirinsä on nyt siirretty kaupungin toimesta muualle.
Valtuustokysely pani vipinää kaupungin kinttuihin
Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Mauno Murtoniemi kertoo saaneensa runsaasti yhteydenottoja vastamielenosoittajien tapahtumasta. Moni kertoi pelänneensä liikkumista tapahtuman välittömässä läheisyydessä. Hämmennystä aiheutti ennen kaikkea kysymys siitä, miksi kaupunki häätää ydinkeskustasta turvapaikanhakijoiden mielenosoituksen ja antaa saman paikan äärioikeistolaisten käyttöön.
Murtoniemi teki maanantaina asiasta valtuustokyselyn ja kirjoitti Oulun virkamiesjohdolle. Murtoniemen aloitteellisuuden ansiosta asia nousi julkisuuteen ja kaupungin oli reagoitava nopeasti.
Murtoniemen aloitteellisuuden ansiosta asia nousi julkisuuteen ja kaupungin oli reagoitava nopeasti.
Maanomistajana Oulun kaupunki antoi vastamielenosoittajille käskyn purkaa telttansa tiistaihin kello 14 mennessä. Suomi ensin -porukka ei noudattanut käskyä, ja lähti vasta poliisin valvovien silmien alla myöhään tiistai-iltana.
Murtoniemi sanoo olevansa päätökseen tyytyväinen, mutta odottaneensa kaupungilta tiukempaa linjausta ääriliikkeiden toimintaan. Sitä ei tullut, sillä Suomi ensin -porukka saa pystyttää telttansa muualle.
– Telttapäätös on oikeansuuntainen ja kaupungin päätös lisää ihmisten turvallisuuden tunnetta. Vastakkainasettelua pitää vähentää Oulussa, Murtoniemi sanoo.
Vihapuhe on Suomessa jo normaalia, sanoo professori Vesa Puuronen
Uusnatsistisella Suomen Vastarintaliike -järjestöllä ja 90-luvulla Joensuussa vaikuttaneella skiniryhmittymällä on paljon yhteistä, selvisi Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puurosen alustuksesta Voiko ihminen muuttua -keskustelutilaisuudessa viime viikolla.
Toinen tilaisuuden puhujista, Vastarintaliikkeen entinen johtaja ja siitä irtautunut Esa Henrik Holappa ei päässyt paikalle.
Vesa Puuronen on tutkinut rasismia parikymmentä vuotta. Työskennellessään Joensuussa 1990-luvulla kaupungissa vaikutti väkivaltainen skinhead-liike, joka syntyi maahanmuuttajiin kohdistetun vihan pohjalle. Paikallisten nuorten miesten organisoitunut rasistinen toiminta näkyi myös Joensuun yliopistossa, jossa eräs Puurosen maahanmuuttajataustainen tuttava työskenteli.
– Kiviä lenteli ikkunoista läpi, ja rasismi tuli lähelle, Puuronen muisteli.
90-luvun puolivälissä skinhead-liike oli kasvanut muutaman pojan ryhmästä parhaimmillaan toistasataa 14–28-vuotiasta nuorta miestä käsittäväksi joukoksi.
Heistä koitui uhkaa muillekin kuin maahanmuuttajille.
– Toiminnan ajatus kuului skinhead-liikkeeseen aivan kuten ”hauskan illan” eetoskin: viikonloppuisin he vetivät päät täyteen ja lähtivät pitämään hauskaa. Se tarkoitti sitä, että he yrittivät löytää maahanmuuttajia pahoinpideltäviksi, ja jos heitä ei löytynyt, he pahoinpitelivät suomalaisia punkkareita tai hiphoppareita, tai sen, kuka nyt sattui vastaan kävelemäänkään.
Skinien tavoitteena oli valkoisen rodun ylivalta. Samaa ajattelullista juurta ovat myös nykyinen rasistinen liikehdintä, islamofobia ja poliittista väkivaltaa toteuttava Suomen Vastarintaliike, joka syntyi Oulussa ajamaan pohjoismaista uusnatsivaltiota.
Sotilaallisuutta ja maskuliinisuutta mitättömyyden tilalle
”Viha ei kannata”, kirjoittaa Suomen Vastarintaliikkeestä irtautunut Esa Henrik Holappa omaelämäteoksensa Minä perustin uusnatsijärjestön esipuheessa. Hän sanoo katuvansa, pyytää anteeksi ja haluaa hyvittää tekonsa. Tätä nykyä Holappa tarjoaa kokemusasiantuntija-apua niille, jotka pyrkivät irtautumaan liikkeestä.
– Holappa oli erittäin rohkea, kun uskalsi jättäytyä liikkeestä pois. Helppoa se ei varmasti ollut, Puuronen totesi.
Vaikka Holapan tapauksessa yksi ihminen muuttui, ei yksilön tarkastelu Puurosen mukaan riitä vastaamaan kyllin hyvin kysymykseen ihmisen muutoksen mahdollisuudesta.
Hän pitää Holapan tarinaa hyvänä esimerkkinä siitä, että uusnatsismin kaltaiset aatteet vetävät puoleensa juuri nuoria miehiä, aivan kuin Joensuun skiniliikehdintäkin aikanaan.
– Skineistä monikaan ei ollut liikkeen aatesisällöstä kiinnostunut, mutta johtajat olivat, Puuronen sanoo.
Henkilökohtaiseen mitättömyyden tunteeseen vastaava sotilaallisuutta ja maskuliinisuutta korostava liike vetoaa erityisesti nuoriin miehiin.
Skinheadismi yhdisti aatteen, kaverit, musiikin ja tyylin kokonaisuudeksi, joka sitoi joensuulaisnuorukaisia yhteen. Ja kun lisäksi tulivat joukolla tehdyt rötökset, paketti oli valmis, ja sellainen, että siitä oli hyvin hankala päästä irti. Väkivalta myös addiktoi.
Skinipiireissä, kuten nykyisissäkin rasistisissa liikkeissä, oli vakaa usko sananvapauden puolesta toimimiseen.
Skinipiireissä, kuten nykyisissäkin rasistisissa liikkeissä, oli vakaa usko sananvapauden puolesta toimimiseen ja siten mielipiteiden julistamisen oikeellisuuteen.
Sosiaalidarwinismi on syvällä kilpailuyhteiskunnassa
– Joensuussa skinheadeja yritettiin saada liikkeestä irti etsimällä heille opiskelupaikkoja ja keinoja päästä elämänsyrjään kiinni. Muitakin muutoksia voi tapahtua, jotta ihminen muuttuisi, voi rakastua tai esimerkiksi raitistua, Puuronen sanoi.
Syitä uusnatsismin ja rasistisen liikehdinnän imuun etsittiin yleisöpuheenvuorossa runsaasti: koko yhteiskunnan läpäisevä kilpailu ja sosiaalidarwinistinen ajattelu katsottiin isoksi osatekijäksi.
– Se on superideologia, johon me kaikki jossakin määrin kasvamme, Puuronen sanoi.
Se on superideologia, johon me kaikki jossakin määrin kasvamme.
Koululaitoksen ennaltaehkäisevää vaikutusta korostettiin ja toisaalta haastettiin: koulussa harvoin onnistutaan puuttumaan yksilön ääriajatteluun ajoissa. Puuronen otti äärimmäiseksi esimerkiksi kouluampumiset, joiden tekijöistä löytyy tiukan sosiaalidarwinismin kannattajia.
– Moraalisesti vastuuntuntoisen ihmisen kasvattamisen kysymystä ei koulussa edes aseteta, vaikka se on jossain opetussuunnitelman sivulauseessa ehkä mainittu. Asiallisella opetuksella aatteista ja historiasta voidaan vaikuttaa. Ei ole oikein, että kouluissa luodaan kuvaa, jossa länsimainen ihminen on ylivoimainen ja muut ovat toisen luokan porukkaa, Puuronen sanoi.
Keskustelussa syyttävä sormi osoitettiin myös mediaan ja toisaalta viihteeseen, jossa viljellään paras voittakoon -kyynärpäätaktiikan suosimista.
Herätäänkö demokratian puolustukseen?
Euroopan ja Yhdysvaltojen politiikassa on nähty oikeistopopulististen puolueiden ja ajatusten suosion nousua viime vuosina. Suomessa ollaan ainakin vihapuheen lisääntymisessä hyvässä vauhdissa ja siten kansainvälisessä seurassa.
– Tehtyjen analyysien mukaan vihapuhe lisääntyy, erityisesti internetissä. Vihan lietsominen on normalisoitunut. Ehkä olemme jo niin tottuneita siihen, ettei sitä edes huomata.
Puuronen viittasi hiljattain julkaistuun sisäasiainministeriön työryhmän raporttiin, josta selviää, että poliittisista liikkeistä nimenomaan uusnatsistinen Vastarintaliike aiheuttaa Suomessa turvallisuusuhkaa. Vasemmistolaista liikehdintää ei raportissa pidetty uhkana.
Poliittisista liikkeistä nimenomaan uusnatsistinen Vastarintaliike aiheuttaa Suomessa turvallisuusuhkaa.
– Ero on siinä, että se ei pyri rasistiseen tai muuhunkaan diktatuuriin, toisin kuin äärioikeistolaiset liikkeet, Puuronen sanoi.
Onko tulevaisuus äärioikeiston, militarismin ja rasismin temmellyskenttä? Muuttuuko ihmisten ajattelutapa? Ennustaminen on aina hankalaa, mutta vaihtoehtoisia kehityskulkuja on Puurosen mukaan olemassa.
– Nyt näyttää siltä, että populistiset puolueet lisäävät vaikutusvaltaansa Euroopassa. Niiden voittokulun seurauksista on olemassa historian esimerkkejä. On myös mahdollista, että länsimaiset demokratiat ja kansalaiset heräävät itsepuolustukseen, siihen, että demokraattinen järjestelmä on varmaankin paras vaihtoehto olemassa olevista.
Puuronen muistutti Suomessa nuorille tehdystä kyselytutkimuksesta, josta selvisi, että nuoret arvostavat demokraattista järjestelmää, hyvinvointivaltiota ja sen palveluita.
– Vastaavissa kyselyissä suuri enemmistö suomalaisista on demokratian puolella. Toisaalta selvä havainto kyselystä on, että osa nuorista miehistä on erittäin vankasti maahanmuuttajavastaisia.
Oulun Järjestötalo siipirakennuksineen myllätään ensi vuoden alusta. Oulun Järjestöyhdistys ja Lehto Groupin tytäryhtiö Rakennuskartio Oy ovat tehneet kaupat, jonka myötä vuonna 1913 valmistunut Järjestötalon vanhin, jugendtyylinen osa remontoidaan ja nostetaan alkuperäiseen korkeuteensa. Siten se saa viidennen kerroksensa ja mansardityyppisen katon, jotka tuhoutuivat 1950-luvulla tulipalossa. Kansan Tahdon toimistosiipirakennus Mäkelininkadun puolella ja ravintolasiipi Pakkahuoneenkadulla myydään Rakennuskartiolle. Myös remontoitava Järjestötalo myydään. Tontti pysyy talon omistavan Järjestöyhdistyksen hallinnassa.
Rakennusten omistusoikeus siirtyy ostajalle vuoden 2018 alusta. Sen jälkeen Kansan Tahdon toimitus ja useat vasemmistoliiton toimijat joutuvat siirtymään korvaaviin tiloihin remontin ajaksi. Kauppakirjaan sisältyy optio, jolla Järjestöyhdistys voi ostaa toimitilat valmistuvasta talosta. Hankkeen puuhamies, Oulun Järjestöyhdistyksen toiminnanjohtaja Tapani Sillanpää sanoo, että remontti kestänee pari vuotta. Hänen mukaansa hankkeen toteuttaminen on ollut suunnitelmissa jo vuodesta 1987.
– Rakennuksille on kertynyt vuosien saatossa runsaasti korjausvelkaa. Talo myydään, koska Järjestöyhdistyksellä ei ole riskinottokykyä tämän mittaluokan hankkeeseen, Sillanpää sanoo.
Talo myydään, koska Järjestöyhdistyksellä ei ole riskinottokykyä tämän mittaluokan hankkeeseen.
1956–57 valmistuneissa siipirakennuksissa ovat tällä hetkellä vuokralaisina mm. Veeran Verstas, Kulttuuribingo ja ravintola Tähti. Siipien tilalle noussee asuinkerrostaloja.
Tapani Sillanpään mukaan Järjestöyhdistys pitää tärkeänä, että vanha työväenjärjestöjen kiinteistö vanhimmalta, rakennushistoriallisesti suojatulta osaltaan, tullaan palauttamaan entiseen muotoonsa.
Järjestötalon vanhimman osan rakennutti Oulun läänin Työväen Kirjateollisuus Oy omaksi ja sanomalehti Kansan Tahdon toimitaloksi ja se valmistui vajaassa vuodessa, kesällä 1913. (Kuva: Arto Havana)
Pohjolan työväen Gibraltar
Oulun Järjestötalon vanhimman osan rakennutti Oulun läänin Työväen Kirjateollisuus Oy omaksi ja sanomalehti Kansan Tahdon toimitaloksi ja se valmistui vajaassa vuodessa, kesällä 1913. Pakkahuoneenkadun ja silloisen Kansankadun kulmatontti, jolla oli puutalo Pakkahuoneenkadun varressa, oli edellisvuonna ostettu ajuri Gustaf ja Maria Haatajan konkurssipesästä.
Talon piirustukset ja kustannusarvio tilattiin lääninarkkitehti Harald Andersinilta. Rakennusurakoitsija oli rakennusmestari Viktor Vikkula ja työnvalvoja rakennusmestari Samppa Valjus.
Rakennushankkeen primus motor, Kansan Tahdon päätoimittaja Yrjö Mäkelin nimesi vastapäätä Oulun työväentaloa nousseen ”kivimuurin” Pohjolan työväen Gibraltariksi. Hankkeen vetäjä oli Kansan Tahdon toimitussihteeri, rakennusmestari Janne Hautala.
Taloon tuli neljä varsinaista kerrosta ja viidentenä ullakko korkeine kattoineen ja kolmine kulmatorneineen sekä mm. ”vesi- ja likavesilaitos”.
Kadunkulmatalo tunnettiin ja tunnetaan Kansan Tahdon talona, vaikka lehti ei ole siitä koskaan tiiltäkään omistanut. Järjestötaloksi koko kiinteistö nimettiin vuonna 1956. Silloin talo myytiin Oulun Järjestöyhdistykselle ja se rakennutti tontille vuosina 1956–1957 osin talkootyöllä kaupunginarkkitehti Martti Heikuran suunnittelemat uudisrakennukset; juhlasalin eli ”Järkkänä” tunnetun tanssipaikan Pakkahuoneenkadun puolelta puretun puolitoistakerroksisen talon tilalle ja Kansan Tahdolle toimistorakennuksen Kansankadun (nykyinen Mäkelininkatu) puolelle Juustiloilta vuonna 1952 ostetulle tontille.
Tämän lehden ilmestyessä Kansan Tahto on täyttänyt 111 vuotta. Samalla aikakauslehti siirtyy toiselle vuodelleen.
Suomi puolestaan tulee sadan vuoden ikään, ja erinomaisen mielenkiintoisissa poliittisissa tunnelmissa. Kuntavaalien lähestyessä ympäri maan tunnustetaan kilvan väriä.
Kuntavaalitulos tulee olemaan merkittävä siksikin, että se osoittaa millainen luottamus kansalaisilla on hallituspuolueisiin, vaikka valinnat tehdään paikallisesti valtuustoihin. Porvarimenoon kypsyneille käsillä on tuhannen taalan paikka lähteä ehdolle ja antaa äänensä muutoksen puolesta.
Välillisesti on siis kuntalaisten käsissä, millainen delegaatio jatkossa lähtee Trumpin kanssa rukousaamiaisille, jos lähtee ollenkaan.
Maailmanpoliittinen tilanne on poikkeuksellinen, eikä ole tuulesta temmattua ajatella, että vaikutukset ulottuvat tänne pohjan perukoille asti. Miten, ja missä vaiheessa, jää nähtäväksi. Kun ”vapaan maailman” johdossa on fasisti ja naapurissa tämän sukulaissielu, kovan linjan oikeistokonservatiivi, mikä tahansa on mahdollista.
Pallonlaajuisen katastrofin ainekset on noteerattu laajasti. Chicagon yliopiston symbolista ”tuomiopäivän kelloa” siirrettiin juuri lähemmäs keskiyötä. Kello on mittari maailman haavoittuvuudelle. Viisareiden asento kertoo nyt, että yhtä synkältä näytti viimeksi vuonna 1953, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto käynnistivät ydinasevarustelunsa.
Ja kun pienen Suomen peräsimessä vatkaavat suhmuroijat, uusliberaalit ja jokunen sotahullu, on maailma kaukana valmiista.
Ja kun pienen Suomen peräsimessä vatkaavat suhmuroijat, uusliberaalit ja jokunen sotahullu, on maailma kaukana valmiista.
Vasemmisto niin Pohjois-Suomessa kuin valtakunnallisestikin on kovan haasteen edessä. Perinteisesti maaseudulla menestyvän keskustan vallalle pitäisi laittaa kapuloita rattaisiin, ja kaupungeissa kylkeen kiilaavat vihreät ja puheenjohtajakisasta nostetta ammentavat demarit.
Kuntavaaleissa äänestetään kovien nimien lisäksi tuttua, sukulaista tai muuten vain hyvää tyyppiä, joten ehdokaslistojen toivoisi olevan vasemmalla kattavat ja täynnä, ennen kuin pääsemme jonottamaan äänestyskopille. Poukkoileva, mutta oikeistolaisuudessaan johdonmukainen hallituspolitiikka tarjoaa vasemmistoliitolle menestyksen eväitä. Sen varaan, että vastarinta organisoituisi jotenkin automaattisesti ja sataisi vasemmiston laariin, ei kuitenkaan voi laskea. Tarvitaan tarttuva sanoma muutoksesta, selväsanainen ja vieläpä konkreettinen sellainen.
Pohjoisessa vasemmistolla on komea joukko aivan uusia ehdokkaita. Tässä lehdessä esitellään heistä muutamia. Tasa-arvo, vapaus, välittäminen ja heikomman puolella oleminen vetivät heidät vasemmistoliiton riveihin. Vaikka siivet eivät ensikertalaista valtuuston valtapaikoille suoraa päätä kantaisikaan, on jo ehdolle asettuminen sellaista toisinajattelua, joka osoittaa, että porvarivetoisella, 100-vuotiaalla Suomella on toivoa tulevaisuudessakin.
Vaikka siivet eivät ensikertalaista valtuuston valtapaikoille suoraa päätä kantaisikaan, on jo ehdolle asettuminen sellaista toisinajattelua, joka osoittaa, että porvarivetoisella, 100-vuotiaalla Suomella on toivoa tulevaisuudessakin.
Rohkeus asettua ehdolle reilusti väriä tunnustaen esimerkiksi pienessä kunnassa, jonka äänestyskartta on huutanut vuosikymmeniä yhtä ääntä, on iso teko. Rajussakaan kovien arvojen pommituksessa kaikki eivät taivu. Hatunnosto vasemmistoliiton uusille ehdokkaille siis.
Toisen aikakauslehtivuotensa alkaessa Kansan Tahtoon on tehty pieniä muutoksia. Kehitystyö on jatkuvaa, ja tässä lukijoiden palaute on ensiarvoisen tärkeää.
Uusimme nettisivumme viime vuoden lopulla. Nyt Kansan Tahdolla on oikea nettilehti, josta luet vasemmiston kannalta tärkeimmät uutiset, jutut, kiinnostavat kolumnit ja mielipiteet. Ilmaiseksi.
Seuraava Kansan Tahto on suuri kuntavaalinumero, ja se ilmestyy 24. maaliskuuta, sopivasti juuri vaalien alla. Eteenpäin!
Pohjois-Pohjanmaalla alkuviikosta vieraillut vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kiritti kuntavaalikampanjointia Raahessa ja Oulussa. Kiertue pysähtyi ensin Raahen terästehtaalla, sieltä yleisötilaisuuteen Oulun yliopistolle ja lopulta kaupungin keskustan kahvilaan, joka tulikin yleisöstä tupaten täyteen.
Yksi massiivisen mittakaavan kädenojennus olisi ollut liikenneministeri Bernerin kariutunut liikenneväylähanke, joka olisi Anderssonin mukaan vienyt yhtiöittämisen kautta liikenneväylästöä kauemmas eduskunnan päätösvallan ulottuvilta ja taannut yksityisten operaattoreiden rynnistyksen uusille markkinoille.
En ole yrittäjävastainen, yrittäjiä tarvitaan. On eri asia yksityistää kansallisomaisuutta.
– En ole yrittäjävastainen, yrittäjiä tarvitaan. On eri asia yksityistää kansallisomaisuutta, Andersson totesi.
Tavoitteena hallituksen perääntyminen valinnanvapaudessa
Kansallisomaisuuden yksityistämistä on myös kaavailtu soteuudistus, johon ympättiin kokoomuksen toiveesta ns. valinnanvapausmalli.
– Valinnanvapaus kuulostaa hyvältä, mutta johtaa siihen, että verorahoilla kustannetaan terveysbisneksen toimintoja. Asiakassetelillä avataan erikoissairaanhoidon palveluja markkinoiden hoidettaviksi, Andersson sanoi. Hän arvioi, että uudet ratkaisut tulisivat myös ”melko takuuvarmasti” kalliimmiksi kuin nykyjärjestelmä.
Hänestä on merkittävää, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lisäksi myös jotkin kokoomuslaiset varoittavat alan yksityistämisen vaaroista – ainakin silloin, kun yksityistäminen tehdään yhdellä rysäyksellä, kuten Andersson kuvaili. Hän viittasi entisen elinkeinoministerin Jan Vapaavuoren blogikirjoitukseen, jossa tämä huomautti, että kapitalisti on usein lainsäätäjää ovelampi.
Andersson muistutti, että sote-rahoitusmalliin nivotaan sisään kolmen miljardin säästöt: se tarkoittaisi palveluverkon merkittävää karsimista tai asiakasmaksujen korottamista.
– Vaikka me Vasemmistossa olemmekin soteuudistuksen kannalla, emme kannata valinnanvapausmallia, vaan maakuntamallia maakuntien verotusoikeudella.
– Tehdään kuntavaaleista sote-vaalit. Tavoitteenamme on, että hallitus vetää suunnitelmansa pois valinnanvapauden osalta, Andersson sanoi.
Pohjois-Pohjanmaan kiertueellaan Andersson vieraili myös Raahen terästehtaalla. (Kuva: Mikko Kähkönen)
Suunnanmuutosta tekemään
Hallituksen kynsissä varhaiskasvatuksen ja koulutuksen rahoitus on kokenut kovia. Säästöt ovat olleet poikkeuksellisen rajuja.
Vastavetona säästövimmapolitiikalle vasemmistoliitto vaatii subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämistä kaikissa kunnissa.
– Ja ryhmäkoot pitää säilyttää järkevän kokoisina, jotta varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin, Andersson sanoi.
Hän kertoi olevansa huolissaan sekä koulujen että oppilaiden keskinäisten tasa-arvoerojen kasvusta.
– Vasemmistolaisesta vinkkelistä erityisen huolestuttavaa on, että perhetausta vaikuttaa entistä enemmän oppimistuloksiin.
Jotta politiikan suunnanmuutos olisi mahdollinen, tarvitaan vasemmiston voitto ensin kuntavaaleissa.
– Nämä kuntavaalit tulevat olemaan äärimmäisen mielenkiintoiset, sillä niiden tulos on myös väliluottamusäänestys hallituksen politiikalle, Li Andersson totesi.
– Onneksi oppositio on historiallisen hyvä. Oppositio ei ole vain eduskuntaryhmä, vaan se koostuu kaikista meistä, hän huomautti.
Vuosi 2016 tullaan muistamaan oikeistopuhurin ennennäkemättömän kovasta puhkusta. Porvarihallitusta on suomittu vasemmalta kovaa, ja syitä on riittänyt. Samalla vuosi on kumonnut väitteen, jonka mukaan politiikasta puuttuu politiikka ja että puolueet eivät eroa toisistaan. Konsensus on mennyttä aikaa.
Porvarihallitus on vyönkiristelypäätöksillään ja talouskuripolitiikallaan varmistanut, että elintasokuilu Suomessa repeää entistä ammottavammaksi. Tuloerot kasvavat, ja köyhiä ja kipeitä, kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, kuritetaan kovaa. Eikä siinä vielä kaikki: osansa ovat saaneet niin keskituloiset, pienyrittäjät, työntekijät, työttömät, eläkeläiset, opiskelijat kuin pienituloiset lapsiperheetkin. Tämä kaikki perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan tinkimättömällä visiolla.
Vasemmistoliitolle vuosi 2016 on ollut muutostentäyteinen. Puoluekokouksessa valittiin uusi johto, ja Oulun puoluekokous muistettaneen eteenpäin katsovasta otteestaan ja hyvästä hengestään.
Maailmalla, lähellä ja kaukana, on koettu äärioikeiston ja oikeistopopulistien kalsa nousu ja suurvaltasuhteiden kiristyminen. Tilanne on saanut monet hieraisemaan silmiään ja muistuttamaan itseään, että emme kaikesta huolimatta elä 1930-luvulla, eikä historian tarvitse toistaa itseään. Kehitys ei etene yksillä raiteilla kohti vääjäämätöntä yhteentörmäystä, vaan tulevaisuus tarjoaa myös vaihtoehtoisia sivuraiteita. Eri asia on, onko niiden hyödyntämiseen tahtoa ja halua.
Myös 110-vuotisjuhlavuottaan viettäneelle Kansan Tahdolle vuosi on ollut yhtä myllerrystä. Sanomalehden tekemiseen tottuneille lehdentekijöille aikakauslehtimuotoon siirtyminen on aiheuttanut synnytystuskia, mutta myös suuria onnistumisen kokemuksia. Kansan Tahtoa on kiitetty sen uudesta ulkoasusta ja sisällöstä, kehuttu jopa saavuttaneen ”tasaisen korkean laadun”. Mikäpä lämmittäisi enempää mieltä. Yhtä kaikki, Kansan Tahtoa on tehty tinkimättä ja täysillä.
Myös 110-vuotisjuhlavuottaan viettäneelle Kansan Tahdolle vuosi on ollut yhtä myllerrystä.
Ennen kuin ensimmäistäkään aikakauslehtinumeroa oli ehtinyt ilmestyä, tuli luvattua, että Kansan Tahto pyrkii olemaan maailman paras vasemmistolainen aikakauslehti. Tuskin ihan moista asemaa ja arvoa on lehti vielä ensimmäisenä elinvuotenaan lunastanut, mutta kehityksen kyydissä olemme ja kiinni pidämme rystyset valkoisina. Tavoitteita täytyy olla, ja pidetään tavoite samana kuin alkuvuodestakin.
Ensi vuosi on kunnallisvaalivuosi. Kunnissa ympäri maan valitaan uudet valtuustot, joissa tehdään ne kaikkein lähimmäs tavallista ihmistä osuvat päätökset. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, ruohonjuuritason vaalit vaikuttavat valtakunnan tasolla ainakin siihen, että ennen vaaleja hallituspuolueet höllentävät hieman riekkumistaan, tai ainakin siirtävät kovimpia iskuja vaalien yli. Vaalien jälkeen tahti jatkunee entistä kovempana. Toisaalta istuvalta hallitukselta voi odottaa mitä tahansa. Oppositiossa ei toden totta voi hellittää hetkeksikään. Tasa-arvon puolesta tehtävää työtä sata vuotta täyttävässä Suomessa riittää.
On aika kiittää. Kiitokset erityisesti Kansan Tahdon tilaajille, lukijoille ja avustajille. Ilman teitä koko lehteä saati uudistunutta aikakauslehteä ei olisi olemassa. Se on seikka, jota ei voi kylliksi korostaa: tilaajat, ilmoittajat ja innokas avustajakunta ovat pienen aikakauslehden laadun tae. Tästä on hyvä siirtyä tekemään vuonna 2017 entistäkin parempaa, rohkeampaa ja laadukkaampaa lehteä. Vilkaisu ympärille politiikkaan ja elämisen olosuhteisiin osoittaa, että tarvetta kriittiselle äänelle ja rohkealle journalismille kerta kaikkiaan on. Punaista joulua ja hyvää uutta vuotta!
Hanna Sarkkinen ja painava asia. (Kuva: Tero Kaikko)
Kärsämäen keskustan häämöttäessä edessä Amerikka on kaikkien mielessä.
– Trumpilta pitäisi ottaa oppia. Hän onnistui konkretisoimaan tavoitteensa äänestäjille. Superkonkretiaa mekin vaalilupauksiin tarvitsemme, sanoo Hanna Sarkkinen Volvon takapenkiltä.
Edessä on vasemmistoliiton kolmen etapin kansanedustajakiertue Pohjois-Pohjanmaan etelälaidalla.
Sarkkinen ja kiertuekuski, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun Vasemmiston toiminnanjohtaja Jaakko Alavuotunki nappaavat huoltoasemalta kahvit mukaan. Kansanedustaja Sarkkinen näppäilee kännykkäänsä muistiinpanoja ensimmäistä etappia varten.
– Kaivosasiat. Mitäs muita isoja juttuja Pyhäjärvellä on meneillään?
Alavuotunki heittää sytykkeeksi jokusen, ja kaivaa kännykästään karttasovellusta esille. Pian hän kaartaa auton Pyhäjärven kaupungintalon pihaan.
– Muuten ei jännitä, mutta se jännittää aina, että tuleeko ketään paikalle, Sarkkinen sanoo ja hymyilee. Alavuotunki nappaa läjän mainoslehtiä syliinsä ja astelee Sarkkisen perässä ovesta sisään. Jännitys saa jäädä, sillä sisällä odottaa kymmenkunta pyhäjärvistä, joilla on asiaa. Sarkkinen tempautuu saman tien juttuihin heidän kanssaan. Mutta ensin kätellään.
Muuten ei jännitä, mutta se jännittää aina, että tuleeko ketään paikalle.
Pilvi kaivokseen ja mikit päälle
Myös kaupunginjohtaja Veikko Tikkanen on paikalla. Hän pitää pitkähkön alustuksen Pyhäjärven ajankohtaisista aiheista heti kärkeen. Entiseen Pyhäsalmen kaivokseen suunniteltu Laguna-hanke on jäissä, ollut kaksi vuotta. Laakereilla lepäämistä se ei ole tarkoittanut, vaan uusia avauksia kaivoksen uusiokäytöksi on suunnitteilla. Energiahanke olisi kaupunginjohtajan ja selvityksien mukaan mahdollinen, toinen vaihtoehto olisi kyberkeskus datacentereineen ja pilvipalveluineen, ainutlaatuinen Suomessa.
– Nämä kaksi ovat sellaisia hankkeita, joissa voi piankin tapahtua läpimurto, kaupunginjohtaja sanoo, ja kiittää Sarkkista, sillä tämä on pitänyt Pyhäsalmen asiaa esillä vuosikausia. Sarkkinen lupaa viedä terveiset eduskuntaan ja hehkuttaa kaupungin pysymistä kyberteknologiassa ”megatrendin aallonharjalla”.
Sote puhuttaa myös. Pyhäjärvelle rakennettiin kolme vuotta sitten uusi sairaala homevaurioisen tilalle. Keskustataustainen kaupunginjohtaja Tikkanen puhuu hallituksen ”sote-harjoituksesta”, joka on tuomassa mutkia matkaan uuden sairaalan käytölle. Paljon puhuttu valinnanvapaus lakiristiriitaisuuksineen voi pahimmillaan johtaa siihen, että uusi kiinteistö jäisi kokonaan vaille käyttöä. Pienelle kaupungille ja sen asukkaille se tietäisi veroeurojen hukkaan heittämistä.
– Hallituksen ylistämä valinnanvapaus tarkoittaa valinnanvaraa toisille ja toisille ei. Kaikilla ei ole kykyä ja osaamista ruveta valitsemaan palveluita. Ja samalla demokratia on karkaamassa palveluntuotannosta, josta nyt päätetään valtuustossa, Sarkkinen suomii.
On yleisökysymysten vuoro.
– Mikä siinä on, kun kaupunginvaltuuston kokouksissa mikrofonit eivät toimi? Eihän siellä kukaan kuule mitä puhutaan. Demokratian kannalta tämä on kuin Pohjois-Korea, yleisöstä heitetään.
Muut toppuuttelevat puhujaa, mutta Sarkkinen kertoo vastineeksi Oulun kaupunginvaltuuston videolähetyksistä. Se tyynnyttää kysyjän: sellainen pitää saada Pyhäjärvellekin.
Tyttö, joka on hyvä puhumaan
Kello käy, ja seuraavana on vuorossa Sievi. Sinne on pitkä ajomatka. Sarkkinen ja Alavuotunki tekevät lähtöä, mutta jäävät vielä suustaan kiinni. Pyhäjärviset tahtovat ryhmäkuviin kansanedustajan kanssa.
Parkkipaikalla pari kuulijaa vetää pitkiä savuja tupakoistaan.
– On se tyttö hyvä puhumaan.
– Niin, ja tuntee asiansa.
Samassa kun Sarkkinen ja Alavuotunki pääsevät ovesta ulos, kiertueen toinen kansanedustaja Katja Hänninen tulee kulman takaa vastaan. Hän on pahasti myöhässä, tulee suoraan Siikajoelta, koulun vihkiäisistä, mutta menee vielä sisälle, sillä keskustelut ovat hänen osaltaan vielä käymättä.
Muilla matka jatkuu, ja Nivalan kohdalla Sarkkinen ja Alavuotunki käyvät läpi seudun ehdokasasettelutilannetta kuntavaalien suhteen. Näyttää kohtuullisen hyvältä. Sarkkinen tuijottaa auton ikkunasta peltomaisemaa ja siellä täällä pönöttäviä taloja.
– Erikoista, että historia on muovannut tänne näin monta kaukana toisistaan sijaitsevaa keskustaa ja kuntaa.
Sievin kirjaston parkkipaikalla vastassa on naapurikunta Nivalan vasemmiston vahva mies Eero Raudaskoski. Sisällä odottaa Sievin Vasemmiston Kari Honkala.
Kirjaston salissa toistakymmentä paikallista on asettautunut keskellä huonetta seisovan pöydän äärelle, osa seinää kiertäville penkeille.
Sarkkinen ja Hänninen istuvat vierekkäin ja kuuntelevat tilaisuuden avaavaa Kari Honkalaa. Sitten pääsevät ääneen kansanedustajat. Sote on akuutti täälläkin.
– Kävi sotelle ja maakuntauudistukselle miten tahansa, meitä vasemmistolaisia tarvitaan, Hänninen sanoo.
Kävi sotelle ja maakuntauudistukselle miten tahansa, meitä vasemmistolaisia tarvitaan
Sote-soppaa ruisleivällä
Yleisö on äänessä aktiivisesti. Toholammilta tullut Veikko Väntänen puhuu sekä Yhdysvaltojen presidenttipelin yhtäläisyydestä kotimaan politiikkaan että vasemmiston vaihtoehtoihin, jotka harvoin pääsevät porvarimediassa ääneen.
– Miten nämä asiat saadaan ihmisten tietoisuuteen, se on iso juttu. Televisiossa ei mainita edes vasemmiston olemassaolosta.
Puhe kulkee maakuntauudistukseen ja huoleen palveluista. Sievi on aivan Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rajalla, ja kunnassa on väännetty liittymisestä Keski-Pohjanmaahan.
– Sievissä vasemmisto on Pohjois-Pohjanmaan puolella, persut haluaisivat Keski-Pohjanmaahan ja kepussa on hajontaa, Honkala kertoo.
– Kun Sievin työllisyyspalvelut vietiin Ylivieskaan, napanuora katkesi ja pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi. Ensimmäisenä vuonna kunta maksoi pitkäaikaistyöttömistä sakkoa valtiolle 70 000, ja kolmantena vuonna 120 000 euroa. Jos pystytte vaikuttamaan näihin, niin kertokaa sellaisia terveisiä, ettei työllistämispalveluja saa päästää liian kauas, kuten täällä tehtiin.
Kun lähdön hetki lähenee, alkaa hyörinä. Monella on asiaa kahden kesken kansanedustajille. Kari Honkala tarjoaa Sarkkiselle tekemiään ruisleipiä matkaevääksi. Ne nautitaan pikaisesti matkalla Ylivieskaan. Kiire painaa, mutta matkantekoa hidastavat maantien poikki tepastelevat kolme hirveä. Alavuotunki höllää kaasujalkaa loppumatkaksi.
Vaihtoehto kepulaisuudelle vaanii mainosvalojen tuikkeessa
Ylivieskaan tultaessa hämärtää. Halpa-Hallin keltaisissa mainosvaloissa Irene Isokoski, Jaakko Alavuotunki ja Hanna Sarkkinen nostelevat Vasemmiston telttakatoksen pystyyn.
Kaupassa kävijät suhahtelevat ohi ja jokunen tulee juttusille; Isokoski on tuonut lämmintä glögiä tarjolle, ja se tekee kauppansa.
Syvältä takkinsa hupusta Sarkkinen keskustelee karvalakkisen miehen kanssa sivummalla. Hän on tullut paikalle vasta varten Sarkkisen vuoksi. Hän painottaa, että täällä tarvittaisiin kepulle vastavoimaa, ja evästää pitämään huolta siitä, ettei pienituloisilta eläkeläisiltä leikattaisi enää. Ollaan keskustapuolueen vahvalla alueella, ja siksi mies ei halua tulla valokuvatuksi, ehkä vasemmistolaiseksi leimaantumisen pelossa.
Peloton paikkakuntalainen on Timo Kekkonen, joka liittyi vasemmistoliittoon keväällä, ja on lupautunut kuntavaaliehdokkaaksi. Hän keskustelee innokkaasti teltan liepeillä.
– Aikaisemmin suljin aina vasemmiston pois vaihtoehdoista. Oma elämäntilanne oli lopulta sellainen, että kiinnostuin, ja luin vasemmistoliiton tavoiteohjelman. Sitten tuli Sipilän hallitus, Kekkonen kertoo aktivoitumisestaan. Vielä hän ei ole ollut Ylivieskan Vasemmiston toiminnassa aktiivisesti.
– Perjantaina on osaston kokous, vinkkaa Irene Isokoski saman tien, ja Kekkonen myhäilee.
Isokoski on itse yhdistyksen sihteeri, ja ollut kuntapolitiikassa 30 vuotta.
– Minäkin aloitin ihan untuvikkona, pystymetsästä, hän kannustaa nyt aloittelevaa ja kuntapolitiikan kiemuroita ihmettelevää Kekkosta.
Viereen ilmestyy vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Ahti Törmälä.
– Syö noita pipareita, jaksat sitten valtuutettuna, hän naurattaa.
Syö noita pipareita, jaksat sitten valtuutettuna
Glögiä ja sympatiaa
Pikkuleivät kelpaavat myöspikkupojille, jotka käyvät niitä vaivihkaa napsimassa.
Isompiakin poikia näkyy. Kolme nuorta miestä, arviolta parinkymmenen kieppeillä, kyselee kahvin perään. He ovat työkeikalla Ylivieskassa, ja asuvat Lahdessa.
Hänninen heittää, että tietävätkös pojat, että ensi vuonna on kuntavaalit.
– Ööö, vastauksenkaltainen kuuluu kulmien kohottelun kera.
– Voi, kun sitä olisi nuorempana jo ymmärtänyt lähteä politiikkaan, Timo Kekkonen sanoo vieressä, kuin vinkiksi pojille.
Ylivieska on ammattikorkeakoulukaupunki, ja nuoria kaupungissa siis kyllä on. Vasemmiston toiminnassa heitä tosin ei ole juurikaan näkynyt.
– Ei uskalleta, pelottaa, arvelee Irene Isokoski syyksi.
– Marginaalipuolueilla tilanne on aivan eri kuin kepulla täällä, hän sanoo.
Pakkanen laskee toisen kymmenen vilpoisammalle puolelle, ja lämmittelyvuorot järjestyvät aivan itsestään. Halpa-Hallin tuulikaapissa on vahva vasemmistoedustus.
Kaikki ilotulitteet tulisi kieltää
Sarkkinen puhelee puolisen tuntia erään rouvan kanssa. Hänellä on kansanedustajalle painavaa asiaa: kaikki ilotulitteet tulisi kieltää. Kaksi kertaa vuodessa niitä paukutellaan tälläkin perällä, ja se on enemmän kuin tarpeeksi. Sähikäiset tuodaan Kiinasta, joten on selvää, että ne myös saastuttavat valtavasti – ei tarvitse kuin katsoa millainen ilmanlaatu Kiinan kaupungeissa on. Rakettien vika sekin, rouva pohtii. Sarkkinen yrittää huomauttaa, että taitaa niitä isommankin mittakaavan saastuttajia tässä maassa olla, mutta rouva ei siihen hätään pahempia keksi.
Tofupaistos, kannanotto ja helpotus
Teltta pannaan pakettiin, ja aktiivit hajautuvat. Kaikkialta kiitellään, on ollut hyvin kiinnostuneita, ja kaikille jää hyvä mieli.
Kiinalaisen ravintolan nimi ”Taivaallinen rauha” enteilee sopivaa hengähdystä ennen kotimatkaa. Kiire on jo takana. Alavuotunki ja Sarkkinen sopivat kirjoittavansa kannanoton kiertueella puhuttaneista aiheista. Mutta ensin syödään. Lautasille ilmestyy kasviksia ja samettista tofua.
– Anna vaan läppäri mulle, Sarkkinen sanoo, ja alkaa naputella sote-aiheista kannanottoa omiinsa ja Hännisen nimiin.
Pian Volvon nokka osoittaa kohti pohjoista. Alavuotunki sanoo, että väkeä oli todella paljon enemmän liikkeellä kuin reilut neljä vuotta sitten, viime kuntavaalien alla. Se lupaa hyvää. Ja ehdokasasettelutilanne on sekin kohtuullisen hyvällä mallilla.
– Ei näytä hullummalta, hän sanoo helpottuneena.
Pyhäjärven vs. kaupunginjohtaja Veikko Tikkanen kiitteli Hanna Sarkkista. (Kuva: Tero Kaikko)
Hanna Sarkkinen lupasi viedä pyhäjärvisten terveiset eduskuntaan ja hehkutti kaupungin pysymistä kyberteknologiassa ”megatrendin aallonharjalla”. (Kuva: Tero Kaikko)
Jukka Ukkolalla ja Jouni Jussinniemellä oli asiaa kansanedustajalle. (Kuva: Tero Kaikko)
Toiminnanjohtaja ja kiertuekuljettaja Jaakko Alavuotunkia myhäilytti. (Kuva: Tero Kaikko)
Tapahtui sotessa ja maakuntauudistuksessa mitä tahansa, vasemmistolaisia tarvitaan, sanoi Katja Hänninen. (Kuva: Tero Kaikko)
Veikko Väntästä huoletti vasemmiston näkyvyys mediassa. (Kuva: Tero Kaikko)
Eerot Raudaskoski ja Kinare juttusilla. (Kuva: Tero Kaikko)
Kari Honkala evästi matkalaiset. (Kuva: Tero Kaikko)
Hanna Sarkkinen ja painava asia. (Kuva: Tero Kaikko)
Timo Kekkonen on tuore vasemmistoliittolainen ja tuleva kuntavaaliehdokas Ylivieskassa. (Kuva: Tero Kaikko)
Irene Isokoski on ollut 30 vuotta kuntapolitiikassa. (Kuva: Tero Kaikko)
Ahti Törmälä laskeskeli, että tässä vaiheessa suhteellisen varmoja ehdokkaita Ylivieskassa on viisi. Viime kuntavaaleissa vasemmisto rynnisti seitsemällä ehdokkaalla. (Kuva: Tero Kaikko)
Työmiehen lauantain seminaarissa keskusteltiin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Uudistus sai surkeat pisteet kaikilta panelisteilta. Ruotsissa samankaltaisesta uudistuksesta on pääosin huonoja kokemuksia. Kuvassa vasemmalta sosiaalityön tutkija, tohtori Jari Heinonen, vänsterpartietin kansanedustaja Birger Lahti ja vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi. Kuvasta puuttuu kansanedustaja Katja Hänninen (vas). (Kuva: Tero Kaikko)
Markus Mustajärvi: myönteisimmät odotukset koskaan
– Työelämätuntemuksessa eduskuntaryhmä pystyy kilpailemaan minkä tahansa muun puolueen kanssa, kehui vastavalittu vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Markus Mustajärvi viime viikonloppuna Työmiehen lauantaissa Torniossa. Hän viittasi ryhmän uuteen puheenjohtajistoon, johon kuuluvat kirvesmiestaustainen Matti Semi ja lähihoitajana työskennellyt Aino-Kaisa Pekonen. Mustajärvellä itsellään on metsuritaustaa.
Mustajärvi oli viime eduskuntakaudella omassa vasenryhmässään tultuaan erotetuksi vasemmistoliiton ryhmästä.
– Viime kauden asiat on siivottu, henki eduskuntaryhmässä on hyvä, ja kesäkokouksen painotukset olivat oikeita, hehkutti Mustajärvi.
Hän kiitteli myös puolueen uutta puheenjohtajaa Li Anderssonia ”todella teräväksi ja osaavaksi”, ja huomautti, että Andersson on kaikkien aikojen nuorin eduskuntapuolueen puheenjohtaja.
– Minulla on koko eduskunta-ajaltani nyt myönteisimmät odotukset koskaan, Mustajärvi totesi, mutta arveli myös, että pikavoittoja vasemmistoliitolle tuskin on odotettavissa.
Vasemmistoliiton viimeaikainen kohoava gallupkannatus (HS:n elokuun gallupissa 9,6 prosenttia, YLEn mittauksessa 9,8) on innostanut niin puolueen jäseniä kuin kansanedustajiakin. Myös Ruotsissa vasemmiston kannatusluvut ovat olleet nousussa. Aftonbladetin toukokuinen gallup näytti vänsterpartietille jopa 9,6 prosentin kannatusta, joskin viimeisimmissä kannatuskyselyissä noste on tyssännyt ja kannatus asettunut 7–8 prosentin tienoille. Mustajärvi heitti, että nyt olisi hyvä sauma Ruotsi-Suomi-maaottelulle: kummalla vasemmistopuolueella ensin nousee kannatus yli kymmenen prosentin.
Hivuttamalla Natoon
Toinen metsuritaustainen kansanedustaja, ruotsalainen Birger Lahti (vänsterpartiet)Norrbottenin Pajalasta kertoi Työmiehen lauantaissa, että Pohjois-Ruotsin ja pohjoisen Suomen tilanne on pitkälti samanlainen – työmarkkinat yskivät ja keskittämispolitiikka imee loputkin mehut pieniltä paikkakunnilta.
– Rannikon rattaat pyörivät, mutta sisämaassa ne pysähtyvät. Porvarihallituksen jäljiltä Ruotsissa on käynnissä juuri sama homma kuin Suomessa: valtion työpaikat viedään isoihin keskuksiin ja muualta niitä vähennetään, sanoi Lahti.
Nato puhuttaa molemmissa maissa. Ruotsissakin porvarit veisivät innolla maan Natoon. Ruotsi on Suomen tapaan allekirjoittanut isäntämaasopimuksen.
– Tarvitsemme pohjoismaista yhteistyötä Suomen kanssa, emme Natoa. Jännitys alueella vain lisääntyisi jos liittyisimme Natoon, Lahti totesi.
Markus Mustajärvi muistutti, että Ruotsissa sentään keskusteltiin isäntämaasopimuksesta, kun Suomessa siitä ei asianmukaisesti eduskunnan isossa salissa käsitelty ollenkaan, vaan vietiin läpi vähin äänin.
Hän kiitti presidentti Niinistöä siitä, että tämä on jopa yrittänyt jarrutella muiden kokoomuslaisten Nato-intoa.
– Tilannetta ei lievitetä Natolla, pitää olla maltti matkassa. Tiedustelutietojenkaan mukaan mitään konkreettista uhkaa Venäjän suunnasta ei ole olemassa, eduskunnan puolustusvaliokunnassa istuva Mustajärvi sanoi.
Hän arvelee, että Naton kanssa käy samalla tavoin kuin EU-jäsenyyden suhteen aikanaan: jäsenyys odottaa hivutuksen päässä.
– Kansainväliset sotaharjoitukset ovat siedätyshoitoa, jolla totutellaan suomalaisia USA:n asevoimien läsnäoloon.
Ruotsi tarvitsee maahanmuuttajia
Oikeistopopulismi riivaa kumpaakin maata. Suomella on perussuomalaisensa, Ruotsilla ruotsidemokraatit. Yhteistä niille Mustajärven ja Lahden mukaan on se, että kummallekin pyhää on vain pakolaisten ja ulkomaalaisten syrjiminen.
– Ruotsidemokraattien kannatus näyttää menevän hieman alaspäin, mutta Pohjois-Ruotsin sosdem-valtaisilla paikkakunnilla äärioikeisto nousee, Lahti sanoi. Ruotsidemokraattien kannatus huitelee nyt 16–18 prosentissa, kun se vielä vuodenvaihteessa oli reippaasti yli 20 prosenttia. Kannatus on silti pysynyt vankkana.
Syy oikeistopopulismin ja äärioikeiston kannatukselle löytyy Lahden mukaan Ruotsissakin rikkaiden ja köyhien välisen juopan kasvamisesta. Parasta lääkettä olisi luokkaerojen pienentäminen.
– Ruotsissa on aina ollut avoimet rajat. Ruotsalaista hyvinvointia ei olisi ilman maahanmuuttajia, Lahti sanoi.
Varsinkin Meri-Lapin alueella aktiivisia äärioikeiston katupartioita eli Soldiers of Odineita ei pohjoisessa Ruotsissa näy.
– Ehkä jossain facebookissa, mutta ei kaduilla. Ruotsissa on laajaa vastustusta äärioikeistoa kohtaan.
Lahti sanoi, että yhteistyö äärimielipitein höystetyn, oikeistopopulistisen ruotsidemokraattien kanssa ei ole perinteisesti kelvannut millekään puolueelle, mutta ajat ovat muuttumassa.
– Nyt Ruotsin kokoomus on alkanut riiustella ruotsidemokraattien kanssa.
Työmiehen lauantain osanottajiin kuuluivat viime vuonna muun muassa Li Andersson, Eetu Ahola ja Jan-Mikael Hakomäki. (Arkistokuva)
Työmiehen lauantain seminaarissa keskusteltiin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Uudistus sai surkeat pisteet kaikilta panelisteilta. Ruotsissa samankaltaisesta uudistuksesta on pääosin huonoja kokemuksia. Kuvassa vasemmalta sosiaalityön tutkija, tohtori Jari Heinonen, vänsterpartietin kansanedustaja Birger Lahti ja vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi. Kuvasta puuttuu kansanedustaja Katja Hänninen (vas). (Kuva: Tero Kaikko)
Ruotsissa kärsitään Suomen kaltaisesta keskityskehityksestä, jossa valtion työpaikat viedään isoihin keskuksiin ja muualta niitä vähennetään. Samoin tein häipyvät palvelutkin, sanoi vänsterpartietin kansanedustaja Birger Lahti. (Kuva: Tero Kaikko)
