Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Hammurabin perilliset

Yhteisön sivistyksen erääksi mittariksi on sanottu sen tapaa kohdella vankejaan. Asia on ajankohtainen tekeillä olevan lakialoitteen vuoksi. Aloitteen mukaan vankeinhoidossa vangin lomalta paluun yhteydessä alettaisiin käyttää ns. tarkkailuhaalareita, joiden tarkoitus on ehkäistä huumeiden kehonsisäistä salakuljetusta.

Oikeusasiamies ehti kertaalleen kieltää haalarit, ja niistä oli myös valitettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta lakialoitteen mukaan niiden käyttö sallittaisiin uudelleen. En tässä käsittele tapausta sen yksityiskohtaisemmin, mutta jaan joitakin sen nostattamia, koko vankilakulttuuria koskevia ajatuksia.

Vaikka varastaminen on aina väärin, täytyy kyetä näkemään tapahtuneen ympärillä piilevät rakenteelliset seikat. Taantumaan, työttömyyteen ja tuloerojen kasvuun liittyy aina potentiaali rikollisuuden kasvulle.

Kun varaton varastaa syödäkseen, olisi mielivaltaistuvien rangaistusten sijaan mietittävä rikokseen johtaneet syyt ja mahdollisen rangaistusmenettelyn tuottama oikeushyöty. Oikeushyödystä eritoten, kenelle se koituu.

Omenan menettäneen kauppiaan tai polttopuurisuja menettäneen maanomistajan saatavat eivät muutu rangaistuksen ankaruuden mukaan, ja jos varkaalta leikattaisiin käsi, yhteiskunta menettää työvoimaa.

Kovien rangaistusten ennaltaehkäisevästä vaikutuksestakin voidaan olla montaa mieltä, eikä esimerkiksi kuolemantuomioiden ole havaittu vähentävän niitä rikoksia joiden ehkäisemisellä järjestelmää joissain maissa perustellaan.

On ymmärrettävää, että jonkinlaista pakkovaltaa silti on. Yhteisölleen vaaraksi oleva tulee eristää väkisin, mutta vielä tärkeämpää on, että tilanne ei jää siihen.

Tiedän, että Suomessakin on tehty mittavia parannuksia rangaistusjärjestelmämme suhteen ja tilanne on varmasti parina viimeisenä vuosikymmenenä muuttunut tuntuvasti. Silti epäilen, että monet hyvää tarkoittavat ja tarpeelliset vankeinhoidolliset hankkeet jäävät vähän tyhjiksi ilman rangaistusjärjestelmän kokonaisvaltaisempaa muutosta.

Eräs kohtuuttoman vähälle huomiolle jäänyt ilmiö on sovittelu. Se on usein myös väärin ymmärretty. Sovittelumaailman monipuolisuus ja sen ajatuksen ydin valkeni minullekin vasta opiskelujen yhteydessä asiaa käsittelevällä kurssilla. Pelkkänä otsikkona nimittäin kuvittelin tietäväni mistä siinä on kyse, mutta onnekseni olin väärässä.

Sovittelun laajempi käsittely tässä yhteydessä on tietysti mahdotonta, mutta sanottakoon mikä siinä itseäni sytytti.

Oikeuslaitoksemme omii rikosten käsittelyn pois osapuolien väliltä, langettaa tekijälle rangaistuksen ja jättää uhrin yksin. Sovittelu säilyttää käsittelyn osapuolten välillä ja huolehtii molempien osapuolten jatkosta.

Tässäpä ajatus pohdittavaksi, sitäpaitsi on hyvä muistaa, että: ”silmä silmästä” periaate vie ennen pitkää kaikilta näön.

Kirjoittaja on Lapin Vasemmistonuorten piirisihteeri