Yli sata vuotta sitten Oulun kaupungille lahjoitettu Ainola aiotaan myydä liikemiehille toimistotiloiksi. Oulun kaupunginhallitus otti Ainolan museon kohtaloon kantaa maanantaina äänin 11-2. Vain Vasemmiston Mikko Raudaskoski ja Anne Huotari kannattivat Ainolan peruskorjausta ja säilyttämistä maakuntamuseona. Muu kaupunginhallitus halusi siirtää maakuntamuseon Tietomaan yhteyteen tehtävään uudisrakennukseen ja myydä historiallisen Ainolan. Muodollisesti myynnistä päättää yhdyskuntalautakunta.
Hyvin monet asukkaat ja yhdistykset vastustavat Ainolan myyntiä, josta näyttää tulevan osa Oulun kulttuuripääkaupunki2026-hanketta. Luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys on äskettäin esittänyt ELY-keskukselle kulttuurihistoriallisen Ainolan ja arvokkaan puistoalueen säilyttämisestä yleisölle avoimena tilana.
Kaupunkiorganisaatio kiirehti kulttuuriskandaalia jo viime vuonna, kun Ainola yllättäen siirrettiin ”kiinteistökehitykseen” eli nettihuutokauppaan. Kerrosalaltaan 2500 neliön kivirakennuksesta korkein tarjous oli 600 000 euroa. Sen verran tarjosivat Cor Groupin tutut liikemiehet, jotka ovat ostelleet Oulun kaupungilta halvalla useita rakennuksia ja sijoittaneet niihin tuottoisia liiketoimiaan. Cor Group on Suomen viidenneksi suurin yksityisten terveyspalvelujen tuottaja. Ainolaan firmalle tulisi toimistoja.
Kaupunkiorganisaatio kiirehti kulttuuriskandaalia jo viime vuonna, kun Ainola yllättäen siirrettiin ”kiinteistökehitykseen” eli nettihuutokauppaan.
Hienolla Hupisaarten puistoalueella sijaitsevan Ainolan historia ulottuu vuoteen 1888, jolloin Åströmin tehtailijasuvun kodiksi valmistui koristeellinen puu-Ainola. Vuonna 1910 omistajat lahjoittivat Ainolan ja ympäröivän puistoalueen Oulun kaupungille ehdolla, että rakennus palvelisi sivistystarkoituksia. Kaupunki sijoittikin Ainolaan kirjaston ja kotiseutumuseon. Puinen Ainola paloi 1929, mutta kaupunki rakensi paikalle arkkitehti Oiva Kallion piirtämän kivilinnan, jossa vuodesta 1931 alkaen toimivat kaupunginkirjasto, maakunta-arkisto ja kotiseutumuseo. Maakuntamuseo sai koko Ainolan käyttöönsä 1980-luvulla kirjaston ja arkiston muuton jälkeen.