Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Kaappikristitty

Hävettää uskoa Jumalaan. Se ei ole onneksi vielä niin noloa kuin isänmaallisuus. Päiviräsäset eivät ole onnistuneet pilaamaan arvojaan yhtä hyvin kuin äärioikeisto.

Mutta mikä Jumalassa mättää? Miksi Jumalaa täytyy hävetä? Häpeä ei synny siitä, että ajattelisi omien arvojensa olevan typeriä. Häpeä syntyy siitä, kun ihminen pelkää, että pilkataan. Kun toiset eivät ymmärrä. En itsekään kovin avoimesti tuo esiin, että opiskelen teologiaa. Koska muuten niin suvaitsevaiset ihmiset eivät ihan aina suvaitse.

On helppoa pitää mitä tahansa uskonnollisia arvoja huuhaana. Tiedekeskeinen maailmamme on todistanut monet uskonnolliset väittämät vääriksi ja voidaan olettaa, että niin tapahtuu jatkossakin. Esimerkiksi maailma ei ole litteä, vaikka niin joskus luultiin. Toisaalta tieteellisten arvojen kehitys puoltaisi myös sitä, että uskonnolliset arvotkin voivat kehittyä.

Uskonto on eksistentialismia.

Mihin me sitten tarvitsemme uskontoja? Eikö jo John Lennon sanonut että, elämä olisi paljon helpompaa ilman niitä? Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta. Meitä on aina vaivannut havaitsemamme todellisuuden ulkopuolella oleva maailma. Vastaukseksi ei ole koskaan kelvannut, ettei siellä ole mitään. Mikäli uskoisimme ettei vallitsevan tietoisuutemme ulkopuolella todella ole mitään, olisko Kolumbus lähtenyt ”Intiaan”, tai Juri Gagarin avaruuteen? Tai tuntisimmeko kvanttifysiikkaa? Uskonto on ikäänkuin tieteen jatke. Se pyrkii vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, joihin tiede ei ainakaan vielä voi vastata ja ruokkii ihmisen luontaista uteliaisuutta. Sen ei aina ole tarkoituskaan olla oikeassa. Uskonto on eksistentialismia.

Yksinkertaisimmillaan uskonnoilla pyritään vastaamaan siihen mitä meille tapahtuu sen jälkeen kun me kuolemme. Tällaisen kysymyksen äärellä painiva ihminen ei kaipaa neurologista diagnoosia, vaan hengellistä tukea. Siksi meidän maailmassamme on imaameja, rabbeja ja pappeja. Ei ole merkitystä onko tukea kaipaava henkilö ateisti, kristitty, muslimi tai juutalainen. Kuolema käsitteenä on sellainen, että se varmasti vaivaa. Kuoleman lähestyessä psykiatriasta ei ole apua, koska kyseessä ei varsinaisesti ole mielenterveysongelma. Uskontoon törmää aina elämän rajatiloissa. Alussa ja lopussa.

Jokainen ihminen näkee ympäröivän maailmankaikkeuden eri tavoin. Joku on punavihersokea, eikä toinen kuule heinäsirkkojen siritystä. Nämä me hyväksymme. Miksemme voi sitten hyväksyä sitä, että uskomme eri tavalla Jumalaan? Kristittyjenkään ei pitäisi hirttäytyä Raamattuun, vaan omaksua Raamatun sisältämät arvot. Ihmisten pitäisi saada uskoa vaikka joulupukkiin, jos siltä tuntuu.