Korkeat elintarvikkeiden hinnat, kohonneet lämmityskustannukset ja korkeat korot ovat ajamassa eläkeläiset, pienituloiset, pienyrittäjät, työttömät ja opiskelijat köyhyyteen. Lapsiperheköyhyys on jo kasvussa.
Valtiovarainministeriön jokin aika sitten esittelemässä listassa on leikkauskohteita, jotka lisäisivät eriarvoisuutta ja syventäisivät köyhyyttä: lapsilisän yksinhuoltaja- ja sisarkorotuksista luopuminen, perhevapaakorvauksista luopuminen ja työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen. Säästölukujen takana on oikeita ihmisiä, joiden elämä voi suistua raiteiltaan, jos vähäistä toimeentuloa kavennetaan entisestään.
Köyhyys on yksi selkeä riskitekijä mielenterveysongelmien synnyssä. OECD:n raportin mukaan mielenterveyden häiriöt maksavat Suomessa vuosittain noin yksitoista miljardia euroa. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta. 53,2 prosenttia suomalaisten työeläkkeistä on mielenterveysperusteisia. Näiden tietojen valossa on helppo ymmärtää, että leikkaukset pahentaisivat tilannetta ennestään. Mutta jos investoisimme, se voisi maksaa itsensä jopa takaisin.
Mielenterveyspalveluihin panostaminen auttaisi mielenterveyden ongelmista kärsiviä kuntoutumaan työelämään ja tämä taas kohentaisi valtion taloutta. Psykiatrisen hoidon jonoja on saatava purettua ja on pyrittävä ennaltaehkäisevään työhön niin, että saadaan ongelmat ratkottua jo aikaisessa vaiheessa tai ehkäistyä ongelmien syntyminen hyvissä ajoin. Psykoterapeuttikoulutus on säädettävä maksuttomaksi, jotta opintoihin voivat hakeutua kaikki varallisuudesta riippumatta. Usein päihde- ja mielenterveysongelmat kulkevat käsi kädessä, joten päihdepalveluita on kehitettävä ja sovitettava paremmin yhteen mielenterveyspalveluiden kanssa. Suurin tekijä mielenterveyden haasteiden vähentämisessä olisi mielestäni kuitenkin asenneympäristön muuttuminen suvaitsevaisemmaksi ja ymmärtäväisemmäksi. Ikävä kyllä se tuntuu tällä hetkellä valitettavan kaukaiselta, kun seuraa erinäisiä kirjoittelupalstoja, sekä tiettyjen puolueiden köyhien kyykyttämisen linjaa.
Koulutus tuo turvaa köyhyydeltä. Päivätyössäni koulussa näen, mitä opetuksen arki on. Oppilaiden ja opiskelijoiden yksilöllinen kohtaaminen isoissa, moninaisissa ryhmissä on opetushenkilöstölle haaste. Konkreettinen ja aito oppimisen tuen tarjoaminen on heikkojen resurssien takia monessa koulussa haaveen tasolla. Tuen saamattomuus voi ajaa nuoren syrjäytymiseen ja mielenterveyden haasteisiin. Onneksi suuntaa on kuitenkin viime vuosina saatu jo käännettyä parempaan koulutuksen rahoituksen osalta. Nykyisen hallituksen hyvää työtä koulutuksen kunnianpalautuksen tekemiseksi on jatkettava, eikä opiskelijoiden etuuksiin pidä tehdä leikkauksia. Koulujen opiskeluhuoltoa on vahvistettava laajasti mielenterveyspalveluiden osalta.
Nykyisen hallituksen hyvää työtä koulutuksen kunnianpalautuksen tekemiseksi on jatkettava, eikä opiskelijoiden etuuksiin pidä tehdä leikkauksia.
Vanhusten mielenterveysongelmia lisää huoli eläkkeen riittävyydestä, mutta myös pelko siitä, saako riittävää hoitoa ja hoivaa, kun omat voimat eivät enää riitä. Omaishoitajat ovat äärimmäisen tiukoilla, eivätkä liian vähillä resursseilla toimivat hoivayksiköt ja kotihoito selviä velvoitteistaan. Siinä kärsivät sekä hoitajat että hoidettavat. On siis syytä ryhtyä toimenpiteisiin, jotta julkisten palveluiden maine hyvinä työpaikkoina saadaan palautettua lisäämällä resursseja ja parantamalla työoloja.
On meidän ja läheistemme etu, että hyvinvointivaltiossa julkiset palvelut ovat tasa-arvoisesti kaikille tarjolla. Panostukset mielenterveyteen ja koulutukseen hyödyttävät myös yhteiskuntaa vähenevien terveys-, sosiaali- ja eläkemenojen sekä paranevan työllisyyden ja kasvavien verotulojen muodossa.
Piia Kilpeläinen-Tuoma
Kirjoittaja on perheenäiti sekä kasvatustieteen ja hallintotieteiden maisteri, joka työskentelee perusopetuksen ja lukion rehtorina Pellossa. Hän on myös vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu, aluehallituksen jäsen sekä eduskuntavaaliehdokas.