Pääministeri Juha Sipilän hallitus on tuonut eduskuntaan esityksensä ns. tehokkaasta katumisesta. Tehokas katuminen tarkoittaa sitä, että ne, joilla on ollut rahaa ihan kätkeä asti, vapautuvat rikosoikeudellisesta vastuusta, jos ilmiantavat itsensä. Ainoa rangaistus on vaatimaton veroseuraamus.
Maa on alkanut polttaa rahankätkijöiden jalkojen alla, sillä EU:ssa aiotaan raottaa pankkisalaisuuden verhoa harmaan tai sysimustan talouden kitkemiseksi. Siksi piti Suomessakin laatia erityinen armahduslaki ja pelastaa kaverit.
Mutta mihin katosi alkiolainen ihmisyysaate tai vennamolainen ”rosvot kiikkiin” linja? Eikö pääministeri Sipilää ja ulkoministeri Soinia huolestuta yhteiskunnan moraalikato johon tämä armahduslaki osaltaan johtaa?
Jos tavan kansalainen tekee pimeää työtä tai nostaa esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen etuutta perusteettomasti, hän saa petossyytteen, rahankätkijöitä rangaistaan armahduksella. Köyhä maksaa aina kaikesta täyden hinnan. Sen sijaan rahalla saa oikeutta, jos ehtii ilmiantaa itsensä.
Hallituksen linja harmaan talouden kitkemiseksi on muutenkin epäuskottava. Erillinen harmaan talouden torjuntaohjelma lopetetaan. Hallintarekisterien avulla voidaan piilottaa pörssiomistukset viranomaisilta ja julkisuudelta. Myös sellaisten kansalaisjärjestöjen tukea leikataan, jotka ovat ansiokkaasti nostaneet julkisuuteen harmaan talouden ongelmia.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen muodostavat neljä porvaripuoluetta, joista Elinkeinoelämän keskusliitto on vahvin. Hallituksessa istuu neljätoista ministeriä, joista kokoomuksen tuolilla vähintään puolet. Esimerkiksi liikenneministeri Anne Bernerin Juha Sipilä kaappasi kokoomuksesta keskustan eduskuntavaalilistalle. Sveitsin maalaisliiton lahja Suomen keskustalle osasi hinnoitella itsensä kalliisti jo ennen vaaleja ja sai palkkioksi ministerin pestin. Sitä eivät kaikki jätevesiasetuksessa tahriutuneet kestokepulaiset katsoneet hyvällä.
EU:n kriisituen jatkaminen, kaavaillut työelämän pakkolait, työttömyysturvan heikennykset, eläkeläisten syvenevä ahdinko ja raharikkaiden armahduslaki ovat ajaneet perussuomalaiset ahtaalle. Enää ei puheenjohtaja Soini sutkauttele istunnoissa eikä rehevä nauru kaiu eduskunnan kuppilassa. Kahdentoista vuoden riekkumisen jälkeen koitti karu arki.
Perussuomalaisten johto hallitsee pelolla ja kovilla kuritoimilla. Puolueen varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen erotettiin puolueesta, kun hän vaati, että puolueen vaalilupauksista ja puolueohjelmasta täytyy pitää kiinni. Vaikka hänet erotettiin puolueesta, ei se estänyt jatkopestiä perussuomalaisten nuorisojärjestön johdossa. Jatkossakin Tynkkynen osallistuu emopuolueen päättävien elinten kokouksiin, yhdessä Timo Soinin kanssa.
Vaalikaudesta toiseen kokoomuksen kone jyskyttää. Mitä enemmän tavallista kansalaista kuritetaan, sitä vahvempi suhteellinen asema on kokoomuksella. Hallituskumppanit, kukin vuorollaan, jäävät jalkoihin. Eivät nämäkään leikkaukset kokoomuslaista koske. Ja jos koskevat, aina voi kuvitella olevansa
se menestyjä, vaikka ei olisikaan.