Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Solidaarisuutta, vihdoinkin!

Solidaarisuus – sana jonka olemassaolosta pyrin muistuttelemaan aina aika-ajoin, tässäkin kolumnissa. Muistuttelun koen tarpeelliseksi siksi, että tuon sanan tarkoittamaa toimintaa näkee nykyään valitettavan vähän. Erityisesti olen kritisoinut suomalaista ay-liikettä sen unohtamisesta, onhan se sen syntyhistorian kannalta täysin keskeinen käsite.

Nyt kuitenkin suureksi ilokseni pääsen antamaan kunniaa sinne minne kunnia kuuluu, nimittäin PAM:in keskolaiset ja Helsingin varastotyöntekijöiden ammattiosastot ovat asettaneet määräaikaiseen käsittelykieltoon määrättyjä mehutuotteita, joiden valmistusolosuhteet ovat työntekijöiden oikeuksien näkökulmasta täysin kestämättömällä tolalla. Asia vaikuttaa pieneltä, mutta koetan seuraavassa perustella innostustani tapahtuneesta.

Pääoma on vailla kasvoja ja isänmaata ja talloo ihmistaimia valtionrajoista riippumatta. Tehokas vastarinta edellyttää valtionrajat ylittäviä toiminnan muotoja. Kaikkien maiden proletaarien on todellakin yhdyttävä!

Näiden tempausten voima piilee myös siinä, että sen koskettaessa koko joukkoa työntekijöitä se tuonee väkisin keskusteluun ja tietoisuuteen paitsi alkuperämaan ongelmat, myös niiden syyn. Mitä enemmän tämä syy on puheissa, sitä lähempänä olemme myös ratkaisuja.

Olkoonkin, että kolmen päivän käsittelykielto ei taikaiskusta palauta siirtotyöläisille heiltä takavarikoituja passeja, lopeta velkaorjuutta ja anna oikeutta järjestäytymiseen, on sen arvo silti symbolisena eleenä korvaamaton. Paitsi, että se levittää meille kuluttajille tietoa siitä, mitä meille kaupoissa myydään, onnistuu se samalla luomaan toivoa kaltaiselleni kyynikolle.

Toivo on siitä tarpeellinen tunne, että se on kaiken taistelutahdon edellytys. Niin kauan kuin on toivoa, on jokin syy yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi, tai toisin sanoen, ilman toivoa paremmasta on koko peli menetetty. Kun ammattiosasto kokoontuu päättämään käsittelykiellon asettamisesta, syntyy toivon luomisen tila. Näiden tilojen luomisesta olemme kukin tahollamme vastuussa.

Syntyy tässä muutakin. Tarina on saanut alkunsa Finnwatch-nimisen, yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan, kansalaisjärjestön Halvalla on hintansa -raportista, jonka jatkoraportti Ojasta allikkoon paljasti tämänhetkiset ongelmat.

Se että ay-liikkeessä löytyy omien välittömien etujen yli menevää ajattelua ja myös muiden kansalaisjärjestöjen toiminnan kanssa vuoropuhelevaa toimintaa ei ole mikään olankohautuksella ohitettava juttu. Ehkä uskallan toivoa epäpolitisoituneen edunvalvontaliikkeen paluuta yhteiskunnalliseksi muutosvoimaksi.

Niin hyvältä tuntuu suomalaisen ja kansainvälisen ammattiyhdistystoiminnan solidaarisuuden kehuminen, että odotan uutta mahdollisuutta kuin päivää, jona saan maksaa miljoonan veroja.

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton Lapin piirin 1. varapuheenjohtaja ja puoluevaltuuston jäsen.