Kun äärioikeisto tai joku muu ilmastonmuutoksen kieltäjä, naisvihaaja tai mikkokärnä tekee jotain tyhmää, ei tarvitse seurata tekijän omia julkaisuja saadakseen siitä tiedon. Punavihreät ja liberaalit pitävät kyllä huolen, että trollaus leviää koko kansan tietoon. Pöyristyneet nettijaot valtaavat sosiaalisen median ilmatilan ja valuttavat klikkauksia kolumneille ja vihapostauksille.

Moni onkin herännyt vaatimaan niin sanotuilta hyviksiltä tolkkua vihapostausten levittämiseen. ”Älä ruoki trollia” on jo vanha sanonta, joka kehottaa käyttämään aikansa muuhun kuin nettihäirikön kanssa jankkaamiseen. Sen rinnalle on tullut ”keep calm and move on” -ajattelu (pysy rauhallisena ja siirry eteenpäin), jossa ärsyttävä ja pöyristyttävä juttu jätetään omaan arvoonsa.

Tällaisessa tolkuttelussa on kuitenkin ikävä sivumaku. Se maistuu nimittäin samalta kuin ääripäistä puhuvien tolkun ihmisten syytökset, joiden mukaan natsien äänekäs vastustaminen oikeastaan kiihdyttää natsismia. Samassa ajatusmallissa radikaalien ilmastotoimien vaatiminen saa ihmiset vain turhaan ahdistumaan ja jopa kääntymään ilmastonmuutoksen torjumista vastaan.

***

Muiden tunteiden hillinnässä on kyse oireen hoitamisesta sairauden sijaan. Äärioikeistolla ja trollipopulisteilla on kyky ja tilaisuus saada ihmiset reagoimaan ja levittämään mölinäänsä. Pöyristyneet reaktiot ovat nimenomaan reaktioita, vastauksia julkisuutta hallitseville aloitteentekijöille. Tämä on oire siitä, että muut ovat julkisuuden suhteen altavastaajan asemassa.

Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että vasemmistolla on pitkästä aikaa vahva parlamentaarinen asema. Oikeisto-oppositiokin on vahva kannatusmittauksissa mutta ennen kaikkea julkisuusilmatilan hallinnassa. Siinä missä hallituspuolueilla riittää varmasti sanottavaa, opposition konservatiiveilla riittää tapoja saada aikaan reaktioita.

Mitä sitten pitäisi tehdä, onkin monimutkaisempi kysymys. Pitäisi tuottaa sellaisia avauksia, jotka jättävät mölinän varjoonsa. Koska pelkoihin vetoaminen on helpompaa kuin toivon tarjoaminen, toivoa luovien avauksia pitää olla jollain tavalla paljon enemmän kuin pelkoa lietsovien. Vähän niin kuin kansanrintamahallituksella on paljon enemmän avustajia kuin porvarihallituksella oli.

***

Itse olen päätynyt siihen, että ihmisten pitää antaa pöyristyä ja näyttää tunteitaan. Li Anderssonin sanoin ”mieluummin näen kuumia tunteita kuin välinpitämättömyyttä”, kun tehdään ihmisten arkeen liittyviä päätöksiä. Vuonna 2018 oppositiojohtajana julkaisemassaan blogikirjoituksessa Andersson myös näkee myös politiikan tavoitteisiin kuuluvan välineiden antamisen tunteiden purkamiseen ja kanavoimiseen.

Tunteet voivat johtaa toimintaan.

Pöyristymisohjeilla ja välinpitämättömyyden vaatimisella on myös elitistinen kaiku. Jos tekee mieli neuvoa muita olemaan välittämättä ilkeästä huutelusta, kannattaa miettiä, miksi se on itselle helppoa. Onko kyse siitä, että on itse turvatussa asemassa, jossa huutelu ei satuta tai tunnu uhkaavalta?

Kun ihmisoikeuksia uhataan, niitä tulee puolustaa – vaikka ja varsinkin, jos ne eivät ole omia ihmisoikeuksia. Silloin ei pidä pelätä edes identiteettipolitiikan vähättelevää leimaa, kuten Minja Koskela esittää uusimpaan Kansan Tahtoon tehdyssä haastattelussa.

***

Kuten todettua, tunteet voivat johtaa toimintaan. Rasismia vastustavaa italialaista sardiiniliikettä tai sen suomalaisserkkua silakkaliikettä tuskin olisi syntynyt ilman pöyristymistä, ärsyyntymistä ja ahdistumista. Onpa liikkeissä jotain arvosteltavaa tai ei, niissä ihmiset voimaantuvat tuottamaan omaa sisältöä ja ottamaan tilaa haltuun.

Jos vihapuheiden levittely tunteiden vallassa ärsyttää, tunteille kannattaa tarjota vaihtoehtoisia kanavia. Onneksi on silakkaliikkeitä.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 1/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Liikkuvat äänestäjät nostivat äärioikeistolaisen AfD-puolueen Saksan parlamenttiin. Politiikan kuviot menivät muutenkin uusiksi, vaikka liittokanslerina jatkaa kristillisdemokraattien Angela Merkel.

Toista kertaa valtiopäivävaaleihin osallistunut äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle, AfD, sai 12,6 prosenttia äänistä ja on kolmanneksi suurin puolue. Vasemmistopuolue Linke eteni hieman ja sai 9,2 prosenttia, se on viidenneksi suurin. Vanhat pääpuolueet CDU ja SPD hävisivät, demarit niin pahasti että siirtyvät oppositioon. Angela Merkelin CDU:ta äänesti nyt 33 prosenttia (-8,5) ja demareita 20,5 prosenttia (-5,2). Viiden prosentin äänikynnyksen alle viime vaaleissa jäänyt vanha liberaalipuolue FPD nousi takaisin parlamenttiin 10,7 prosentilla, ja kuudentena puolueena sisään pääsi vihreät 8,9 prosentilla.

Vaaleissa näkyivät jälleen kerran suuret alue-erot, joita 27 vuotta kestänyt yhteiselo ei ole siloittanut.

Saksan vaaleissa oli yli 61 miljoonaa äänioikeutettua, joista 75 prosenttia äänesti. Äärioikeiston AfD keräsi runsaasti ääniä ennen nukkuneilta kansalaisilta ja CDU:ta aiemmin äänestäneiltä. Lisäksi ääripuolue sai tukea entisiltä demareiden ja vasemmistopuolueen äänestäjiltä etenkin Saksan itäisissä osissa. Vanhan DDR:n alueella puolueiden järjestys oli: CDU 27 prosenttia, AfD 21,6, Linke 16,2, SPD 15 prosenttia. Vasemmistopuolue Linken kannatus putosi idässä yli kuusi prosenttia, vaikka maan kokonaistulos on 0,6 prosenttia plussalla. Vaaleissa näkyivät jälleen kerran suuret alue-erot, joita 27 vuotta kestänyt yhteiselo ei ole siloittanut.

 

Populismilla kysyntää

Vuonna 2013 perustettu AfD-puolue oli aluksi talousprofessorien johtama, mutta hajosi ja kokosi itsensä uudelleen pakolaiskriisin alkaessa 2015. Kuten monissa Euroopan maissa myös Saksassa äärioikeiston äänestäjät ovat aivan voittopuolisesti miehiä. Johtopaikoilla rähistään, ja AfD-poliitikot soveltavat kilvan Trump-populismia. AfD:n 76-vuotias johtomies Alexander Gauland tiesi mitä teki sanoessaan vaali-iltana: “Me tulemme jahtaamaan liittokansleri Merkeliä!”

Alusta lähtien on ollut selvää, ettei maahanmuuton ja islamin vastustukseen keskittyvä AfD ole hallituskypsä – toisin kuin vero- ja eurovastaisuutta hyödyntänyt liberaalipuolue FPD, joka sekin kritisoi pakolaispolitiikkaa.

Alusta lähtien on ollut selvää, ettei maahanmuuton ja islamin vastustukseen keskittyvä AfD ole hallituskypsä.

Saksan demarit kärsivät sosialidemokratiaa vaivaavasta mantereenlaajuisesta näivetystaudista. Kaksi vaalikautta hallituskoalitioon kuulunut SPD seuraa vastedes oppositiosta, miten Saksaa viedään oikealle.

 

Linken väki vaihtuu

Vasemmistopuolue Linke ylsi historiansa toisesi parhaaseen tulokseen ja sen paikkaluku parlamentissa kasvaa viidellä. Linke on saavuttanut melko tukevan aseman isoissa kaupungeissa ja nuoremman väen keskuudessa, mutta itäisen Saksan entisillä vahvoilla kannatusalueilla ja maaseudulla on suuria vaikeuksia. Saksassakin äänet liikkuvat yhä herkemmin, ja ihmisten sitoutuminen puolueisiin muuttuu löyhemmäksi. Esimerkiksi Ranskassa ja Espanjassa ovat uudet poliittiset liikkeet ainakin tilapäisesti korvanneet entisiä puolueita niin vasemmalla kuin oikealla.

Linke on saavuttanut melko tukevan aseman isoissa kaupungeissa ja nuoremman väen keskuudessa, mutta itäisen Saksan entisillä vahvoilla kannatusalueilla ja maaseudulla on suuria vaikeuksia.

Saksassa odotetaan nyt jännityksellä uuden hallituksen kokoonpanoa: tuleeko CDU:n kaveriksi FDP vai FDP ja vihreät. Vasemmistolle tärkeää olisi saada aikaan vahva oppositiopolitiikka. Linke nosti vaalikampanjassaan pääasioiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja rauhanpolitiikan. Vaikka työllisyys on Saksassa kohentunut, on maassa paljon köyhyyttä.

Lopuksi valtiopäivien uusi paikkajako, paikkoja on yhteensä 709:

CDU 246, SPD 153, AfD 94, FDP 80, Linke 69 ja vihreät 67.

Oulun ydinkeskustassa nähtiin kummallinen muutaman päivän telttanäytelmä, kun Oulun kaupunki siirrätti turvapaikanhakijoiden mielenosoituksen Isokadulta sivuun kauppatorille ja tilalle saivat tulla ”vastamielenosoittajat”, eli äärioikeistolainen Suomi ensin -porukka telttoineen ja iskulauseineen.

Vastamielenosoittajat majailivat ydinkeskustassa viime lauantaista tiistaihin, ja heidänkin leirinsä on nyt siirretty kaupungin toimesta muualle.

 

Valtuustokysely pani vipinää kaupungin kinttuihin

Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Mauno Murtoniemi kertoo saaneensa runsaasti yhteydenottoja vastamielenosoittajien tapahtumasta. Moni kertoi pelänneensä liikkumista tapahtuman välittömässä läheisyydessä. Hämmennystä aiheutti ennen kaikkea kysymys siitä, miksi kaupunki häätää ydinkeskustasta turvapaikanhakijoiden mielenosoituksen ja antaa saman paikan äärioikeistolaisten käyttöön.

Murtoniemi teki maanantaina asiasta valtuustokyselyn ja kirjoitti Oulun virkamiesjohdolle. Murtoniemen aloitteellisuuden ansiosta asia nousi julkisuuteen ja kaupungin oli reagoitava nopeasti.

Murtoniemen aloitteellisuuden ansiosta asia nousi julkisuuteen ja kaupungin oli reagoitava nopeasti.

Maanomistajana Oulun kaupunki antoi vastamielenosoittajille käskyn purkaa telttansa tiistaihin kello 14 mennessä. Suomi ensin -porukka ei noudattanut käskyä, ja lähti vasta poliisin valvovien silmien alla myöhään tiistai-iltana.

Murtoniemi sanoo olevansa päätökseen tyytyväinen, mutta odottaneensa kaupungilta tiukempaa linjausta ääriliikkeiden toimintaan. Sitä ei tullut, sillä Suomi ensin -porukka saa pystyttää telttansa muualle.

– Telttapäätös on oikeansuuntainen ja kaupungin päätös lisää ihmisten turvallisuuden tunnetta. Vastakkainasettelua pitää vähentää Oulussa, Murtoniemi sanoo.