Kategoriat
Uutiset

Vasemmisto voittoon aluevaaleissa

Suomen historian ensimmäisissä aluevaaleissa harvempi kuin joka toinen äänioikeutettu (47,5 prosenttia) antoi äänensä.

Näissä vaaleissa nähtiin myös kolmen suuren paluu: kokoomus on puolueista prosentuaalisesti suurin (21,6), sdp toinen (19,3) ja keskusta kolmas (19,2). Järjestyksestä huolimatta eniten valtuustopaikkoja, 297, menee keskustalle.

Perussuomalaisten viesti bensan hinnasta ei uponnut äänestäjiin ja puolue romahti selvästi. Se sai 11,1 prosenttia äänistä. Toinen putoaja 7,4 prosentillaan on vihreät.

Vasemmistoliitolle tulos oli kohtalaisen hyvä, 8 prosenttia äänistä. Puolue kohensi tulostaan viime kuntavaaleista 0,8 prosenttiyksiköllä ja viime eduskuntavaaleista 0,2 prosenttiyksiköllä. Tulos tuo vasemmistoliitolle tasan sata paikkaa aluevaltuustoihin.

Vasemmistoliiton menestys oli kovinta Kainuussa, missä puolue sai äänistä 16 prosenttia. Muuallakin pohjoisessa kannatus oli kovaa: Lapissa vasemmistoliitto tuli puolueista kolmanneksi 13,5 prosentin kannatuksella ja nappasi Pohjois-Pohjanmaalla 10,3 prosenttia äänistä.

Hallituspuolueviisikko sai kansan vahvan tuen: sdp, keskusta, vasemmisto, vihreät ja rkp ottivat yhteensä 58,8 prosenttia äänistä.

Historiallisen tuloksesta tekee se, että uusista aluevaltuutetuista enemmistö, 53 prosenttia, on naisia.

Vasemmistoliiton ääniharavaksi osoittautui odotetusti puolueen puheenjohtaja Li Andersson liki 8000 äänellään. Se on samalla maan korkein henkilökohtainen äänipotti.

Kaikki aluevaalien tulokset löytyvät oikeusministeriön tulospalvelusta.

Kategoriat
Artikkelit Etusivun iso nosto

Aluevaalit: Vasemmisto heiluttaa tasa-arvon lippua

Suomen ensimmäisissä aluevaaleissa tammikuussa valitaan jäsenet uusiin aluevaltuustoihin. Puhutaan myös sote-vaaleista, onhan kyse sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Vasemmistoliiton vaaliohjelman ykköstavoite on tasa-arvon lisääminen. Yhteiskunnan eriarvoisuus näkyy karmaisevalla tavalla terveydessä: pienituloinen mies kuolee 10 vuotta nuorempana kuin suurituloinen mies – naisilla ero on noin kuusi vuotta. Hyvinvointieroja täytyy kaventaa.

Tasa-arvoisuus kasvaa hyvillä peruspalveluilla, jotka ovat kaikkien saatavilla. Näin ei nyt ole. Oikeus terveyteen, hoivaan ja turvallisuuteen ei toteudu tasavertaisesti. Parempituloiset ja vakituisessa työsuhteessa olevat käyttävät paljon yksityisiä terveyspalveluja ja työterveyshuoltoa. Työttömille, pätkätyöläisille ja vanhuksille on vain vaihtelevan tasoisia kunnallisia palveluja, joita pitää jonottaa ja jotka maksavat monille liian paljon. Ulosotossa on valtava määrä tavallisia terveyskeskusmaksuja. (Juha Sipilän, kesk, hallitus, jossa istuivat myös kokoomus ja perussuomalaiset, nosti terveydenhuollon asiakasmaksuja noin 40 prosentilla.)

Jo kauan valmisteltu suuri sote-uudistus saatiin nykyhallituksen sinnikkäällä työllä maaliin. Aluevaalit kuuluvat olennaisena osana uudistukseen. Vaaleissa valitaan 21 maakunnalliselle hyvinvointialueelle aluevaltuustot, joille sote-vastuu siirtyy nykyisten noin 300 kunnan harteilta. Vasemmistoliitto ajoi voimakkaasti sote-uudistusta ja sen ihmisten arkea helpottavia tavoitteita. Esimerkiksi sitä, että lääkäriin pitää päästä viikossa nykyisen kolmen kuukauden hoitotakuuajan sijasta, että terveyskeskusmaksu poistetaan ja että matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja lisätään.

Kunnat eivät jaksa, pörriäiset lihovat

Sote-uudistus voi kuulostaa heprealta, vaikka se koskee kaikille tuttuja asioita: terveyskeskuksia, hammashoitoa, mielenterveyspalveluja, erikoissairaanhoitoa, vanhus- ja vammaispalveluja, neuvoloita, lastensuojelua, palo- ja pelastustointa. Uudistusta ei tehdä pelkästään uudistamisen ilosta vaan koska vanha systeemi ei kerta kaikkiaan toimi. Enää neljäsosa kunnista järjestää edes perustason sosiaali- ja terveyspalvelut itse. Kunnat ovat siirtäneet tehtäviä kuntayhtymille tai ulkoistaneet niitä yksityisille terveysjäteille, pörssipörriäisille. Erikoissairaanhoitoa varten on sairaanhoitopiirejä.

Palvelujen kriisiytymistä on lisännyt korona-pandemia ja henkilöstöpula.

Koska rahoitus on ollut kuntapohjaista, ovat kunnat talousvaikeuksien tullen leikanneet peruspalveluista, jolloin erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet. Jos terveyskeskukseen ei pääse, hakeutuvat ihmiset sairaaloiden päivystyspotilaiksi. Palvelujen kriisiytymistä on lisännyt korona-pandemia ja henkilöstöpula.

Aluevaalit käydään maakunnallisesti. Äänestäjä voi äänestää muutakin kuin oman kuntansa ehdokasta, ja aluevaltuutetun tulisi ajatella päätöksiä koko hyvinvointialueen asukkaiden kannalta. Maakunnan väkiluvusta riippuen aluevaltuustoon valitaan 59–89 jäsentä. Puolueitten ehdokkaat julkistetaan jouluaaton aattona. Varsinainen vaalipäivä on 23. tammikuuta. Pohjois-Suomen Vasemmisto lähtee vaaleihin täysin ehdokaslistoin niin Lapissa, Kainuussa kuin Pohjois-Pohjanmaalla.

Vasemmiston laskuopissa hyvinvointi on investointi

Sote-uudistus tarkoittaa, että uusien hyvinvointialueiden myötä kunnilta poistuu taloudellinen vastuu. Tarveperusteinen rahoitus alueiden työlle tulee valtiolta. Vasemmisto uskoo tämän tasoittavan merkittävästi palvelutason eroja ja sitä myötä terveyseroja. Ja kun perustason palvelut paranevat ja nopeutuvat, systeemistä tulee edullisempi ja hallinto kevenee. Hyvinvointivaltion peruskor­jaus kannattaa.

Myös se, että koko ihminen palvellaan niinsanotusti samalla luukulla, on taloudellisempaa kuin juoksuttaminen monessa paikassa. Uusissa, laaja-alaisissa sote-keskuksissa päästään pitkiin asiakassuhteisiin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Laajakirjoinen toiminta voi olla nykyistä vähemmän lääkärikeskeistä. Keskusten monialaiset työporukat osaavat kohdata vanhusten tarpeet ja tukea päihdeongelmista kuntoutuvaa. Vasemmisto esittää, että keskuksista jalkaudutaan kouluihin mielenterveystyöhön.

Mitkä tavoitteet ja aloitteet toteutuvat, sen ratkaisevat äänestäjien valitsemat uudet aluevaltuustot. Ne päättävät valtion rahoitusraamin puitteissa hyvinvointialueen budjetista, sote-keskusten määrästä, palveluista ja sijainnista maakunnassa, lähi- ja digipalveluista ja syrjemmällä asuvien tykö vietävistä liikkuvista palveluista. Aluevaltuuston kanta vaikuttaa ulkoistuksiin, henkilöstön palkkaan, ikäihmisten hoivan hoitajamitoituksiin, yhteistyöhön kuntien kanssa.

Vasemmisto haluaa sote-uudistukseen muutakin demokratiaa kuin aluevaalit kerran neljässä vuodessa.

Vasemmisto haluaa sote-uudistukseen muutakin demokratiaa kuin aluevaalit kerran neljässä vuodessa. Tarvitaan asiakasraateja ja kokemusasiantuntijoita, ja vapaaehtoistyö on arvokasta uusissakin oloissa.

Muita puolueita terävämmin vasemmistoliitto kritisoi yksityisiä, kansainvälisten sijoittajien omistamia terveys- ja sosiaalipalvelufirmoja kuten Mehiläistä, Attendoa, Pihlajalinnaa ja Coronariaa. Vasemmisto satsaisi omaan palvelutuotantoon eikä jättiyhtiöihin, joiden voitot valuvat veroparatiiseihin. Se ei ole hyväksyttävää, kun toimitaan valtion julkisilla varoilla. Yksityistämisistä, ulkoistuksista ja ”valinnanvapaudesta” voi veikata syntyvän kovaa vääntöä. Nykyään yksityiset tuottavat runsaan neljänneksen kaikista sote-palveluista.

Kategoriat
Artikkelit

Mielenterveys on yhteiskuntapoliittinen kysymys

Sote-keskustelua on vuosikausia vaivannut terveysalan yliote sosiaalialan jäädessä lapsipuolen asemaan.

”Sosiaalihuolto ja sosiaalipalvelut ovat olleet sote-uudistuksissa koko historiansa aikana jämerästi sivuraiteella. Myös hyvinvointialueen rakentaminen uhkaa jatkaa tätä linjaa ja supistua terveyskeskeiseksi uudistamiseksi, jossa puhutaan lähinnä perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta, lääkäreistä ja hoitoon pääsystä”, sanoo sosiaalityön yliopistonlehtori, dosentti Jari Lindh Lapin yliopistosta.

Ne ovat tärkeitä kysymyksiä, yhtä kaikki, mutta Lindhin mukaan yksipuolinen terveydenhuoltokeskeisyys on epäjohdonmukaista, tutkimustenkin valossa.

”Tutkimusten mukaan sosiaaliset tekijät vaikuttavat merkittävästi terveyteen ja sairastavuuteen. Harvoin tulee myös ajatelleeksi, että valtakunnallisesti sosiaalihuollon kokonaisuus työllistää enemmän työvoimaa kuin terveydenhuolto”, Lindh huomauttaa.

Kriittiseen ajatteluun

Pääosan tutkijanurastaan Lindh on ollut kiinnostunut työn muutoksesta ja erityisesti vammaisten tai osatyökykyisten pärjäämisestä siinä sekä siitä, miten sosiaali-, työllisyys- ja kuntoutuspalveluja tulisi kehittää suhteessa työelämän muutokseen. Tällä hetkellä vammaisten työllistymisen haasteet ja heidän asemansa palvelujärjestelmässä ovat Lindhin luupin alla. Lapin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Kehitysvammaliiton yhteistyönä on juuri käynnistymässä parivuotinen tutkimushanke liittyen vammaissosiaalityössä käytettävään harkintavaltaan.

Kajaanissa asuva ja itsekin aluevaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana oleva Lindh sanoo aina olleensa kiinnostunut yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta, eriarvoisuudesta sekä vallan, tiedon ja poliittisen hallinnan välisistä suhteista.

”Siksi kai lähdin aikoinaan opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa, sosiologiaa ja sosiaalityötä. Olen opintojen ja työn myötä omaksunut kriittisen yhteiskuntateoreettisen ajattelun ja aina pitänyt itsestään selvänä, että yhteiskuntapolitiikan keskeisenä tavoitteena ja ideana on pyrkimys tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukemiseen. Vasemmistolaisuudessa nämä kaikki ovat myös keskeisiä arvoja”, hän sanoo.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Korona korostaa hyvinvointityön tarvetta

Mielenterveysongelmat ja erityisesti masennus vievät yhä enemmän suomalaisia työkyvyttömyyteen. Lindhin mukaan on kyseessä vakava yhteiskunnallinen kysymys, johon vaikuttavat monet tekijät.

”Siihen liittyy niin sosioekonomiset tekijät kuin esimerkiksi digitalisaatio ja työelämän, sosiaalisen median haasteet, kulttuuriset suorituspaineet, ilmastonmuutos ja elämän yksilöllistyminen, jotka haastavat ihmisten jaksamista. Mielenterveyden sairaudet ovat nousseet yleisimmäksi syyksi, miksi ihmiset joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Erityisesti masennus ja nuorten mielenterveysperusteiset eläkkeelle siirtymiset ovat lisääntyneet viime vuosina.”

”Erityisesti masennus ja nuorten mielenterveysperusteiset eläkkeelle siirtymiset ovat lisääntyneet viime vuosina.”

Tähän pitäisi pystyä puuttumaan tehokkaammin, sanoo Lindh. Tarvittavia työkaluja olisivat monentasoiset ja monitoimijaiset ratkaisut, jotka tulisi ottaa hyvinvointialueille strategisen suunnittelun, kehittämisen ja resursoinnin kohteeksi.

”Esimerkiksi terapiatakuu on hyvä avaus, jota ollaan jo käynnistelemässä muutamilla paikkakunnilla, mutta ei suinkaan yksistään riittävä. Hyvinvointialueilla tulee suunnata resursseja laaja-alaiseen hyvinvointityöhön, erityisesti nuorten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Näin koronapandemian aikana hyvinvointityön tarve ja merkitys korostuu entisestään.”

Hän nostaa esimerkiksi Kajaanin Vasemmiston tekemät aloitteet mielen hyvinvoinnin alueellisesta ohjelmasta, jolle on nyt tarvetta ehkä enemmän kuin koskaan. Lindh sanoo olevan tärkeää, että siinä huomioidaan myös mielenterveyskuntoutujien työhön paluun ja työllistymisen erityistarpeet.

Ja mitä tulee perustettuihin hyvinvointialueisiin, niissä tulisi Lindhin mukaan entistä vahvemmin panostaa mielenterveyden, työkyvyn ja hyvinvointipalvelujen strategiseen kehittämiseen ja johtamiseen.

”Tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon, järjestöjen, työpaikkojen ja työllisyyspalveluiden uudenlaista, koordinoitua yhteistyötä sekä uusia ajattelu- ja toimintatapoja.”

Kategoriat
Näkökulmat

Äänestä aluevaaleissa – älä jätä päätösvaltaa oikeistolle

Äidit, isät, mummot, papat ja muut ikäihmiset rakensivat meille kodit, koulut ja hyvinvoinnin. Nyt on meidän vuoromme kantaa vastuuta ja varmistaa, että nyt heille taataan turvallinen ja arvokas vanhuus. Se tarkoittaa kotiin tuotavia palveluja tai turvallista ja laadukasta hoitoa hoivakodissa. Tästäkin päätetään soteuudistuksen ensimmäisissä aluevaaleissa tammikuussa. Riittääkö rahaa vanhustenhoitoon tai löytyykö hoitopaikka läheltä omaisia? Miten käy omaishoidontuen, tehdäänkö siitä budjetista riippuvainen, vai maksetaanko sitä tarpeiden mukaan? Tästäkin päätetään soten hyvinvointialuilla. Sotepalveluihin kuuluu vanhustenhoidon lisäksi koko elämänkaari neuvolapalveluista lähtien.

Valtaosa palveluista tulee pysymään potilaille ja asiakkaille ennallaan ja niitä saa samasta paikasta, mutta myös uusia palveluja on tulossa kunnissa sijaitseviin sotekeskuksiin (entinen terveyskeskus), sillä esimerkiksi työkyvyn arviointeja tehdään jatkossa niissä. Ne ovat tärkeitä niin työttömille kuin heille, joilla ei ole kunnollista työterveyshuoltoa ja työkunto alkaa heikentyä.

Oikea-aikainen hoito on avainkysymys. Nyt joudutaan liikaa jonottamaan ja osittain siksi, että kunnissa halutaan säästää erikoissairaanhoidon kuluissa. Uudessa sotessa sekä peruspalvelut että erikoispalvelut ovat samassa organisaatiossa, joten on järkevää lähettää henkilö oikea-aikaiseen hoitoon.

Iso muutos tulee olemaan se, että siirrytään kuntien rahoituksesta valtion rahoitukseen. Se tarkoittaa sitä, että jatkossa myös eduskuntavaa­lien tuloksella on yhä isompi merkitys siihen, riittävätkö rahat sosiaali- ja terveyspalveluihin tai haluaako mahdollinen porvarihallitus ulkoistaa esimerkiksi sairaaloiden palveluja, kuten Sipilän hallitus jo viime kaudella esitti. Myös nyt aluevaaleissa on kyse siitä, miten palvelut järjestetään. Jos oikeistolle annetaan valta, alkaa talouden madonluvut ja palveluiden keskittäminen isommille paikkakunnille.

Monen mielessä on sata kysymystä, mistä kaikesta soten aluevaltuusto päättää, kun juuri on äänestetty kuntavaaleista. Tilannetta ei yhtään helpota se, että käsiteviidakossa on vaikea tietää, mitä soteuudistuksessa olevat sotekeskus, hyvinvointialue, yhdyspinnat tai integraatio tarkoittavat. Huolimatta siitä, että kyse on jokaista ihmistä koskevasta historiallisesta uudistuksesta, media on yllättävän vähän kirjoittanut asioista. Lisäksi uudistukseen sotketaan asioita, kuten maakuntavero, josta aluevaltuusto ei päätä, eikä se toteudu tämän hallituksen aikana. Saatetaanpa nähdä sekin, että soten aluevaalien tulokseen yritetään vaikuttaa viime kevään kuntavaalien ennakkoäänestyksen aikaan nostetuilla aamupalakohuilla. Älä anna oikeistolaisten päättää sotepalveluistasi, anna äänesi vasemmistolle.

Kirjoittaja on Pohjois-Pohjanmaan sotevalmistelun suppean
seurantaryhmän varapuheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu (vas).

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 8/2021.