Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Artikkelit

Eläinten puolestapuhujat

Vasemmistoliitto julkaisi viime vuonna ensimmäisen eläinpoliittisen ohjelmansa. Vasemmistoliitolla oli myös Porin puoluekokouksessa viime kesäkuussa hyväksytyssä tavoiteohjelmassaan oma osuus eläinpolitiikalle.

Eläimet huomioitava politiikassakin

Vasemmistoliiton eläinpoliittinen ohjelma keskittyy laajasti eläinten oikeuksiin ja niihin liittyvien ongelmien korjaamiseen. Samalla ohjelma myös julistaa eläimillä olevan itseisarvon ja vaatii eläinten perusoikeuksien kirjaamista perustuslakiin.

Eläinpoliittisen ohjelman vasemmistoliitolle kirjoitti puolueen eläinpoliittinen työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Sami Säynevirta. Säynevirran kokemus eläinten oikeuksista on jo ennestään laaja, sillä hän toimii muun muassa Luonto-Liitossa järjestöpäällikkönä ja Animalian varapuheenjohtajana. Säynevirta on myös eurooppalaisen Eurogroup for Animals -kattojärjestön hallituksen jäsen.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Hänen mukaansa on tärkeää, että poliittisissa päätöksissä otetaan huomioon eläimet. Ilmastokriisin lisäksi maailmaa uhkaa samalla tavalla lajikato ja tässä yhtälössä suhtautumisemme eläimiin on tärkeässä roolissa.

”On tärkeää, että julkisten palveluiden ruokailut uudistetaan kasviperäisiksi, laitetaan rakennushankkeet kuriin, lisätään metsien suojelua, lisätään luonto-, eläin- ja ympäristökasvatusta, kielletään metsästäminen, tai rajoitetaan sitä runsaasti ja suunnataan maataloutta kasviperäisen ruoantuotannon suuntaan”, Säynevirta tiivistää eläinpoliittisen ohjelman sisältöä.

Kohti kestävämpää ravinnontuotantoa

Vasemmistoliiton uusi eläinpoliittinen ohjelma on kunnianhimoinen ja laaja. Yhtenä suurista epäkohdista ohjelmassa mainitaan lihan tehotuotanto, joka tuottaa eläimille kärsimystä ja on myös ekologisesti kestämättömällä pohjalla. Ohjelma ehdottaakin, että tuotantoeläinten määriä vähennettäisiin, niiden oloja parannettaisiin ja ruoantuotannossa siirryttäisiin kasvisperäistä tuotantoa kohti uudistamalla maatalouden tukipolitiikkaa. Onko tällöin riskinä, että lihan tehotuotanto siirtyy ulkomailta tai EU:n ulkopuolelta tuotavaan lihaan?

Vasemmistoliiton uusi eläinpoliittinen ohjelma on kunnianhimoinen ja laaja.

Säynevirran mukaan tämä on olemassa oleva riski, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö EU:n sisällä pitäisi puuttua eläinten heikkoon kohteluun.

”Eläimen lihan maahantuontiin pitää puuttua ja tähän asiaan voi vaikuttaa EU:n kauppalainsäädännöllä. Eurogroup for Animals tekee töitä EU:ssa muun muassa tähän asiaan liittyen. Eläinten tehotuotannon lisäksi ongelmana ovat elävien eläinten kuljetukset. Parasta olisi, että elävien eläinten rekka- ja laivakuljetukset maasta toiseen kiellettäisiin, sillä se aiheuttaa eläimille tarpeetonta kärsimystä”, Säynevirta toteaa.

Hänen mielestään lihan kuljetuksessa pitäisi sallia ainoastaan ruhojen kuljettaminen. Euroopan ulkopuolella esimerkiksi Uusi-Seelanti on tehnyt päätöksen, että maa kieltää kaikki eläinkuljetukset meriteitse ensi vuoden keväästä alkaen. Tästä päätöksestä olisi Säynevirran mukaan syytä ottaa mallia myös Euroopassa. Myös lihan käyttöä ravintona olisi tärkeä vähentää reippaasti, niin omalla lautasella kuin myös julkisissa palveluissa, hän sanoo.

Ongelmalliset metsästysraudat

Eläinpoliittinen ohjelma kiinnittää huomion muun muassa myös metsästysrautojen käyttöön metsästyksessä. Rautojen käyttöä on perusteltu vieraslajien torjunnalla, mutta onko tälle olemassa minkäänlaisia hyväksyttäviä perusteita?

Säynevirran mukaan lainsäädäntöön täytyy saada korjaus koskien metsästysrautoja ja niiden käyttö on kiellettävä yksiselitteisesti. Hän muistuttaa, että niin sanottujen vieraslajien osalta keskustelu kääntyy usein minkkiin. Minkeillä on kuitenkin luontaisia vihollisia, kuten saukko, maa- ja merikotka sekä suurpedot, jotka verottavat olemassa olevaa minkkikantaa.

”Perimmäinen syy lajien katoon on kuitenkin ihmisen toiminta: met­sä­ta­lous, maankäyttö ja rakentaminen, eivät suinkaan vieraslajit.”

”Perimmäinen syy lajien katoon on kuitenkin ihmisen toiminta: met­sä­ta­lous, maankäyttö ja rakentaminen, eivät suinkaan vieraslajit. Tämän takia on olennaista, että mietimme ihmisen vaikutusta luontoon. Ensisijaisesti on yritettävä aina muita keinoja kuin tappaminen, jonka on oltava aina viimeinen vaihtoehto”, Säynevirta toteaa.

Neutraali suhtautuminen

Puolueen eläinpoliittinen ohjelma korostaa, että vieraslajeja tulisi kohdella neutraalisti, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Säynevirralle neutraalin suhtautumisen tavoitteena on rinnakkaiselo luonnonvaraisten eläinten kanssa, lajista riippumatta.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

”Vieraslajien kohdalla on perusteltua katsoa peiliin. Olemme itse aiheuttaneet tilanteen, että meillä on niin sanottuja vieraslajeja. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää vauhdittaa esimerkiksi turkisalan alasajoa. Suomessa esimerkiksi minkkikanta pohjautuu turkistarhoilta karanneisiin minkkeihin”, Säynevirta muistuttaa.

Säynevirran mielestä joidenkin lajien elävänä pyytäminen ja siirtäminen eläintarhamaisiin olosuhteisiin olisi kokeilemisen arvoista. Lähtökohtana tulisi olla, että etsitään ei-tappavia keinoja tai tapoja puuttua eläinten lisääntymiseen.

Eroon turkistarhauksesta

Eläinpoliittinen ohjelma tavoittelee myös turkistarhauksen kieltämistä. Se tulisi saavuttaa EU-lainsäädännöllä.

”Tällä hetkellä on käynnissä Fur Free Europe, eurooppalainen kansalaisaloitekampanja, jonka tavoitteena on kieltää turkistarhaus koko EU:n alueella. Kampanja on käynnissä ensi vuoden toukokuuhun asti ja aloite tarvitsee tuekseen miljoona nimeä, että se etenee EU:n käsittelyyn”, Säynevirta toteaa.

Säynevirran mukaan turkistarhauksen alasajo on kuitenkin tehtävä kestävästi, ohjaamalla ja tukemalla elinkeinonharjoittajien siirtymistä uusille aloille. Hänen mukaansa tähän tarvitaan taloudellisen tuen lisäksi myös henkistä tukea ja kannustusta.

Uhattu susi

Säynevirta nostaa uhanalaisten eläinten osalta esille suden, sillä Suomessa elää tällä hetkellä arvioilta vain noin 300 sutta.

”Susi on Suomessa erittäin uhanalainen ja EU:n tiukasti suojelema laji. Tästä huolimatta vaikuttaa siltä, että Suomessa maa- ja metsätalousministeriö yrittää vain etsiä keinoja metsästää sutta. Tämä on vakavassa ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa, sillä sen mukaan poikkeusluvat eivät ole keino ’hoitaa’ susikantaa”, Säynevirta toteaa.

”Vaikuttaa siltä, että Suomessa maa- ja metsätalousministeriö yrittää vain etsiä keinoja metsästää sutta.”

Suden tappamien voi olla mahdollista ainoastaan silloin, jos mitään muita vaihtoehtoja ei ole, Säynevirta huomauttaa. Vahinkojen ennaltaehkäiseminen on avainasemassa. Ennaltaehkäisyä voivat olla esimerkiksi suden karkotus tai petoaidan rakentaminen kotieläinten suojaksi. Poikkeuslupa on aina poikkeus tiukasti suojellun lajin kohdalla.

”On varsin perusteltua, että tulevaisuudessa erittäin uhanalaisen suden elämän turvaamisesta vastaisi ympäristöministeriö”, toteaa Säynevirta.

Mainos alkaa
Mainos loppuu
Kategoriat
Artikkelit

Onnellisten eläinten tila

Somerolla sijaitseva Eläinsuojelukeskus Tuulispää on maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti, jossa asuu tällä hetkellä noin sata eläintä. Eläimet tulevat hyvin erilaisista taustoista, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat olleet vailla kotia tai niitä on uhannut kuolemantuomio. Vaikka pelastetut eläimet ovat kokeneet kovia, elelevät ne nyt tyytyväisinä yhdessä Tuulispäässä.

Eläinsuojelukeskus Tuulispää Somerolla on perustettu vuonna 2012. Kaikki lähti liikkeelle yhden naisen unelmasta auttaa kodittomia ja kaltoin kohdeltuja eläimiä ja tarjota niille hyvät elinolot.

”Joulukuun alussa vuonna 2012 törmäsin netissä sattumalta kanadalaiseen eläinten turvakotiin. Tuumailin yhden illan asiaa ja ajattelin, että tilallani voisi olla puitteet samanlaisen paikan perustamiseen”, kertoo Tuulispään perustaja Piia Anttonen.

Tila oli hankittu jo tätä ennen eläinten pitoa varten, mutta siinä vaiheessa ajatuksena oli vielä se, että eläimet ostettaisiin tilalle. Anttonen alkoi kuitenkin pohtia tarkemmin omaa suhdettaan eläimiin, ja tutustua eläinoikeuskysymyksiin yhä syvällisemmin kirjallisuuden kautta. Samaan aikaan hän ryhtyi täysin vegaaniksi, sillä hän ei halunnut enää omalla toiminnallaan tukea eläintuotantoa.

”Eläinoikeusajattelun myötä tajusin, että haluan mieluummin antaa kodin jollekin vanhalle tusinaravurille.”

”Havittelin aluksi mielessäni upeita valkoisia ratsuja, mutta eläinoikeusajattelun myötä tajusin, että haluan mieluummin antaa kodin jollekin vanhalle tusinaravurille ja auttaa sellaisia eläimiä, jotka ovat lopetusuhan alla niistä riippumattomista syistä.”

Paikka toimii lahjoitusvaroin, ja yhteistyötä se tekee monien eri toimijoiden kanssa.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

”Animalia on tukenut Tuulispäätä yhdessä Oikeutta Eläimille -järjestön kanssa alusta asti. Tuki on ollut sekä suoraa rahallista tukea että talkooapua. Tuulispää on osallistunut myös kyseisten järjestöjen järjestämiin kampanjoihin esimerkiksi turkistarhausta vastaan.”

Turkistarhakarkureita ja entisiä tuotantoeläimiä

Tilalla asuu monia erilaisia eläimiä – hevosia, nautoja, lampaita, vuohia, kaniineja, sikoja, lintuja, minkkejä ja kettuja. Kaikilla eläimillä on oma elämäntarinansa, ja eläimet saapuvat Tuulispäähän viiden eri reitin kautta. Ne tulevat joko viranomaisten kautta eläinsuojelutapauksina, toisten yhdistysten kautta, löytöeläiminä, yksityisten kautta kodinvaihtajina tai suoraan sellaisilta tiloilta, jotka ovat esimerkiksi lopettamassa toimintaansa kokonaan. Monet paikan asukeista ovat olleet joutumassa teuraalle, mutta ovatkin viime hetkellä löytäneet uuden kodin Somerolta. Suurimmalle osalle eläimistä Tuulispää on loppuelämän koti, mutta osa eläimistä viipyy tilalla sen aikaa, kunnes niille löydetään muualta uusi, hyvä koti. Tällä hetkellä tilalla asuu väliaikaisesti neljä ankkaa, jotka etsivät uutta asuinpaikkaa.

Kaksisataakiloisista Siiristä ja Saarasta oli määrä tulla joulukinkkuja. Sikakaksikko tuli Tuulispäähän maatalousmessuilta vuonna 2015. (Kuva: Tero Kaikko)

Tuttavallinen lapinlehmämummu Möömö tykkää vierailijoista, ja tulee mielellään tervehtimään uusia ihmisiä rapsutusten toivossa. Anttosta on erityisesti koskettanut Möömön elämäntarina, sillä se oli viettänyt 15 vuotta yksinään ilman lajitoveriensa seuraa. Näistä viimeiset vuodet Möömö oli joutunut viettämään täysin sisätiloissa. Alkuun se ujosteli muita nautoja, mutta pikkuhiljaa totutteli muihin ja alkoi lopulta nauttia niiden seurastaan.

”Vanha lapinlehmämummukka sai Tuulispään kautta vielä vanhoilla päivillään mahdollisuuden nauttia naudan elämästä laumassa ulkoillen”, Anttonen kertoo.

”Vanha lapinlehmämummukka sai Tuulispään kautta vielä vanhoilla päivillään mahdollisuuden nauttia naudan elämästä laumassa ulkoillen.”

Nautojen vieressä asustelevat uteliaat Viima-hopeakettu ja Taika-naali ovat turkistarhakarkureita. Taika on syntynyt suomalaisella turkistarhalla, mistä se on kuitenkin päässyt pakenemaan. Taikan asuinkaveri Viima löydettiin harhailemasta taajama-alueelta Kokkolasta paettuaan turkistarhalta. Nyt kaverukset ovat onnellisia, sillä niillä on tarpeeksi tilaa temmeltää ja nauttia elämästä.

Hopeakettuja ei elä Suomessa luonnonvaraisina. Tuulispään hopeakettu Viimakin on turkistarhakarkuri, joka oli löytymishetkellä yksin kävelemässä asutusalueella. (Kuva: Tero Kaikko)

Vauhdikkaille minkeille, Mikolleja Maijalle, Tuulispää on loppuelämän koti. Mikko-minkki on saapunut Tuulispäälle toisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta löytöeläimenä, ja oli löytöhetkellä selvästi ihmistä tarvitseva. Maija-minkki on paikan uusin tulokas, se muutti Tuulispäähän kesällä villieläinhoitolasta. Vieraslajilainsäädännön muutoksen jälkeen vuonna 2019 minkit siirrettiin riistalajiluettelosta haitallisten vieraslajien listalle, eikä kesyjä Mikkoa ja Maijaa voisi enää päästää vapauteen.

Mahdollisiin sähkökatkoksiin varauduttu

Koronapandemia näkyi tilalla eniten vapaaehtoisten tulemisen peruutuksina. Jos yksi oli altistunut, jäi koko autollinen tulematta paikalle.

”Työntekijöiden keskuudessa pyyhälsi myös korona-aalto viime kesänä, mutta selvisimme siitä hyvin. Muutamia kuukausilahjoittajia jäi pois tippuneiden tulojen takia, mutta ei niin suuressa mittakaavassa mitä pelkäsimme”, Anttonen lisää.

Tuulispää pyrkii varautumaan kriiseihin säästöillä ja tulevana talvena eläinten tiloja on tarkoitus tiivistää niin, että lämmitys voidaan keskittää muutamaan rakennukseen.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

”Rakennukset ovat infraltaan onneksi sellaisia, että mahdollisista sähkökatkoistakin selvitään, vaikka se aiheuttaisikin rutkasti lisää työtä”.

Haaveena vapaat eläimet

Anttonen tekisi paljon muutoksia eläintensuojeluun Suomessa ja harmittelee sitä, miten vähän eläinten auttamiseen panostetaan.

Rudolf-kukko on saapunut Tuulispäähän toiselta tilalta, ja vältti niin joutumisen pataan. Rudolf viihtyy pääosin sisätiloissa, mutta rakastaa kesää, ja viettää silloin paljon aikaa pihapiirissä. (Kuva: Tero Kaikko)

”Keskittäisin eläintensuojelun suuremmiksi yksiköiksi, joissa palkatut ihmiset vastaavat toiminnasta. Tiedän liian monta tapausta, joissa eläimiä on autettu, mutta toiminta on tyssännyt henkilön uupumiseen. Tuntuu epäreilulta, että eläinten auttaminen jää yksityishenkilöiden ja yhdistysten harteille, eikä valtio tue toimintaa. Kunnat tukevat löytöeläintoimintaa, mutta mielestäni sekään tuki ei ole riittävää.”

”Unelmoin siitä, että eläimet nähtäisiin kanssakulkijoina eikä hyödykkeinä.”

Vaikka työ eläinten auttamisen parissa on palkitsevaa, liittyy siihen myös haasteita. Työtä on paljon, eikä se lopu tekemällä.

”Kaikkia eläimiä emme pysty auttamaan ja kieltäytyminen on välillä raskasta. Alussa raskasta oli se, kun joutui kovasti perustelemaan paikan tarpeellisuutta ja tietyt eläintuottajat jaksoivat viritellä kaikenlaisia lokakampanjoita.” 

Anttonen jaksaa unelmoida eläinten vapaudesta, ja näkee Tuulispään tulevaisuuden valoisana.

”Unelmoin siitä, että eläimet nähtäisiin kanssakulkijoina eikä hyödykkeinä.”