Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Näkökulmat

Suo, tasa-arvo ja Sipilä

Nykyaikainen yhdenvertaisuusajattelu ja feminismi tunnistavat ihmisen lähtökohtien vaikutuksen tasa-arvoisuuden tavoitteluun. Tasa-arvoa ei saavuteta kohtelemalla jokaista samalla tavalla, sillä osa ihmisistä on lähtökohtaisesti huonommassa asemassa. Ilman niin sanottua positiivista erityiskohtelua ja rakenteellisia muutoksia näitä eroja ei voida tasoittaa ja poistaa.

Vanhan ja totuudenmukaisen sanonnan mukaan kukaan ei ole tasa-arvoinen, jos kaikki eivät ole tasa-arvoisia. Jos kaikki ovat uppoamassa samaan suohon, pitää ensimmäisenä auttaa ylös ne, jotka ovat kaikkein syvimmällä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, vammaisia, rodullistettuja ja muita pahimmillaan moninkertaiseen marginaaliin työnnettyjä ihmisryhmiä. Nykytilanne asenteineen, arvoineen ja käytäntöineen on juuri heitä kohtaan erityisen epäreilu.

Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten muodostama hallitus ei oikeistoideologiaan pohjautuvien päätöstensä suohon uponneista piittaa. Sen ponnistelut tasa-arvon eteen ovat tähän asti olleet sellaisia, että kun mahdollisimman monenlaisilta ryhmiltä leikataan toimeentulosta, ovat lopulta lähes kaikki tasa-arvoisesti huono-osaisia. Yhdenlainen saavutushan se sekin on, mutta valitettavasti sillä ei saada Suomea nousuun tai muitakaan vaalisloganeita todeksi.

Vasemmistonuorten ehdokkaat kymmenillä eri paikkakunnalla ympäri Suomea ovat sitoutuneet feministiseen politiikkaan.

Näissä kuntavaaleissa hallituspuolueiden kannatus mitataan nyt ensimmäisen kerran. Sote- ja maakuntauudistuksien jälkeen kuntien päätettäväksi jäävät muun muassa koulutukseen, kulttuuriin, liikuntaan ja varhaiskasvatukseen liittyvien palveluiden järjestäminen. Sillä, miten nämä palvelut järjestetään, on suuri merkitys myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta. On absurdia ajatella, että samat puolueet, jotka eduskunnassa ovat säätämässä epätasa-arvoistavia lakeja, olisivat kunnissa kamppailemassa niiden seurauksia vastaan.

Vasemmistonuorten ehdokkaat kymmenillä eri paikkakunnalla ympäri Suomea ovat sitoutuneet feministiseen politiikkaan. Emme tavoittele pelkästään luokkaerojen kaventamista ja sukupuolesta johtuvien etuoikeuksien poistamista, vaan yhteiskuntaluokkien ja sukupuolierottelun purkamista kokonaan.

Unelmista puhuminen voi kuulostaa kornilta, mutta yhteiskunnan tarkoitus ei ole vain pitää meidät hengissä, vaan taata meille mahdollisuus onneen. Se vaatii poliittista tahtoa.

Kategoriat
Lukijoilta

Ilman feminismiä et omistaisi edes pankkitiliä

Satavuotiaan Suomen itsenäisyyden juhlavuonna on aihetta muistaa miten Suomineidon itsenäisyystaistelu on edennyt vuodesta 1917. Vuodesta 1864 naimattoman naisen oli ollut mahdollista olla täysivaltainen, jos hän elätti itsensä.

Naisten asema ja elinolot alkoivat muuttua merkittävällä tavalla vasta 1900-luvun alussa. Siihen vaikuttivat aviosääty, ja naisen tärkeimpänä urana pidettiin vaimona olemista, vaikka naimattomuus oli varsin yleistä. Lait ja yleiset käytännöt sekä asenteet estivät naisten opiskelun ja ansiotyön. Vain naimattomat naiset saivat käydä työssä, mutta heillekin sallittiin vain tietyt tehtävät, kun taas yhteiskunnan ylimmät portaat, johtavat tehtävät ja virat sekä suuret tulot varattiin miehille. Tässä taitaa meillä olla vielä tänäänkin tehtävää, mutta eri syistä ja tavoin.

Naista ei voitu nimittää julkisiin virkoihin, ellei sitä erikseen ollut säädetty. On erikoista, että tänä päivänä varsinkin elinkeinoelämän edustajat pitävät uhkana naisvaltaisten alojen naisten roolia kuntapolitiikassa. Sote-alojen naiset nähdään joko resurssirasitteena tai yksityisyrittäjät yrittävät saada kilpailukyky-tukea alan naisten huononnetuilla palkoilla ja eduilla.

Ennen esimerkiksi opettajan tehtävää pidettiin kyllä erityisesti naisille sopivana yhteiskunnallisen äitiyden harjoittamisen paikkana, mutta naisilta oli estetty pääsy valtion koulujen opettajan virkoihin, joihin liittyi hallinnollista tai peräti oikeuden käyttöön liittyvää määräysvaltaa muihin opettajiin.

Sanotaan, että valta pakenee naisia. Kun heitä on tietty määrä vaikkapa yliopistoissa tai valtuustoissa, valta siirtyy epävirallisiin hallinnollisiin elimiin, jossa ei noudateta tasa-arvolakia ja kiintiöitä.

Sanotaan, että valta pakenee naisia.

Naimisiin mennessään naiset menettivät täysivaltaisuutensa. Täysivaltaisuuden ikärajaa oli alennettu vuonna 1898. Sen yhteydessä kohennettiin kuitenkin naimisissa olevien naisten mahdollisuuksia hallita omaa omaisuuttaan ja määrätä omista tuloistaan. Samalla määriteltiin lapsen huoltajuussuhteista siten, että isä katsottiin lastensa holhoojaksi.

Vasta vuoden 1930 avioliittolain mukana hävisi neidin ja rouvan titteleihin sisältynyt oikeustoimikelpoisuuden eriarvoisuus. Vuonna 1919 annetun elinkeinolain mukaan naimisissa olevat naiset saivat harjoittaa elinkeinoa ilman miehensä suostumusta. Naimisissa olevan naisen oikeus yhteiseen pesään oli vuoteen 1930 saakka rajoitettu siten, ettei se ulottunut perittyyn maaomaisuuteen. Näin ahkerakaan maatalon emäntä ei koskaan päässyt omistamaan miehensä perintötilaa, vaan oli aina tämän tai lastensa hyvästä tahdosta riippuvainen.

Naisasialiikkeen tärkeimpiä tavoitteita valtiollisen äänioikeuden saavuttamisen jälkeen oli kunnallinen äänioikeus, julkisten virkojen avaaminen naisille ja naimisissa olevien naisten oikeuksien laajentaminen ja yhdenmukaistaminen muiden aikuisten tasolle. Työolot, ammattientarkastus ja terveydenhuolto olivat toisaalla naiskansanedustajien työn kohteena. (Lue lisää, Korppi-Tommola, Aura (2001): Tahdolla ja tunteella tasa-arvoa).

Meidän on kaikkien aiheellista tehdä parhaamme, ettei naisten ääni heikkene politiikassa.

Satavuotiaassa Suomessa koetaan nyt historiallinen tasa-arvon takaisku jos kaavailtu sote-uudistus toteutuu. Mitä teemme naisten äänioikeudella, jos monikansalliset suuryritykset päättävät ohi parlamentin sote-järjestelmästämme? Sitä uhkaa myös CETA-sopimus. Naisia on nyt ollut vaikea saada hakeutumaan kuntavaaliehdokkaiksi. Syitä on monia, mutta meidän on kaikkien aiheellista tehdä parhaamme, ettei naisten ääni heikkene politiikassa. All male -miespaneelit voimistuvat ja oikeistopatriarkaatti vahvistuu.

Mainitut tasa-arvon edistysaskeleet on otettu peräänantamattomien feministien ansiosta. Älä, nainen, siksi vähättele esiäitejäsi ja sano että kannatat tasa-arvoa mutta et feminismiä.

Ilman feminismiä et omistaisi edes pankkitiliä.

 

Kaarina Kailo
Kaupunginvaltuutettu (vas)
Oulu