Käynnissä on Titta på Tuira -korttelijuhlat. Nurmialueelle on levittäytynyt pieni joukko ihmisiä. Osa istuu maahan levitetyillä räsymatoilla ja vilteillä, osa loikoilee säkkituoleissa. Muutama henkilö katselee tapahtumia kauempaa. Puun katveessa istuu kolme henkilöä käymässä keskustelua, jota muut ovat kerääntyneet kuuntelemaan.
– Sataako täällä jotain, kysyy raitamekkoinen rouva.
Sataapa hyvinkin, kaupunkikulttuuria nimittäin. Tuiran piskuinen tori on täyttynyt käsityöläisten kojuista, kirpputorimyyjistä, erilaisista kulttuuritempauksista, keskusteluista ja marsuista. Puusta puuhun on ripustettu nauhoja, joista roikkuu värikkäitä viirejä. Katu on värittynyt liiduilla piirretyistä taideteoksista.
Sataapa hyvinkin, kaupunkikulttuuria nimittäin.
Tapahtuman toinen järjestäjä, Hanna Jakku, toivoo että tapahtuma olisi tunnelmaltaan ”lämmin ja mutkaton, huoleton ja konstailematon olematta kuitenkaan tylsä”.
– Yhteisöllisyyden tunteen ja välittömyyden luominen on asia, johon haluamme panostaa, jotta ihmisten olisi helppo tulla ja viihtyä. Tähän asti palaute on ollut vain positiivista, joten koemme onnistuneemme tapahtuman toteutuksessa. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kesän suunnittelua, Jakku kertoo.
Yleisen hälinän keskeltä kuuluu koiran terävä haukku: se on äkännyt kadulla käyskentelevän hevosen. Se vaikuttaa olevan kaikkeen muuhun leppoisasti suhtautuvalle koiralle liikaa. Kyseessä on hevonen nimeltä Iiro, raviradan oma maskotti. Se käyskentelee kadulla hoitajansa kanssa häkellyttävän rauhallisesti, aivan kuin se oleilisi Tuiran torilla harva se päivä.
Jos tori vaikuttaa muuttuneen hetkellisesti jonkinlaiseksi basaariksi, on edempänä aistittavissa toisenlaistakin tunnelmaa. Titta på Tuiran kunniaksi Tuiran kirkossa on esiintymässä Soiva Siili. Yleisö on keski-iältään varsin nuorta. Penkkiriveiltä kantautuu iloinen kiljahtelu ja käytävällä hyörii pieniä tanssahtelijoita. Rohkeimmat fanit ovat liki esiintyjien jalkojen juurella. Yksi ehtii maistelemaan mikrofonin johtoakin, mutta se ei vaikuta esiintyjiä haittaavan.
Yksi ehtii maistelemaan mikrofonin johtoakin, mutta se ei vaikuta esiintyjiä haittaavan.
Sinisen talon takapiha on kirpputorimyyjien valloittama. Vaikuttaa siltä, että moni tuntee toisensa tai sitten tuiralaisilla vain on tapana tervehtiä toisiaan tuttavallisesti. Grillissä tirisee rivi makkaroita, ja seinän vierustalla paistetaan vohveleita. Leikkimökkiin on perustettu lasten mehukahvila. Vohveli rapsahtaa ihanasti hampaissa. Kesken mansikkahillon ja kermavaahdon paritanssin ilmestyy paikalle harmaahiuksinen mies kitaran kanssa ja alkaa tulkita Tapio Rautavaaraa.
Siniseltä talolta toria kohti palatessa Tuisku Pubin terassilta kantautuu iloista puheensorinaa. Siellä on aikuisten mehukahvila, kaiketi.
Torilla meno on ennallaan. Ruokakojut joutuvat jo myymään eioota. Marsut omistajineen ovat lähteneet pois. Väki miettii siirtymistä rantaan tai illan rientoihin. Tunnelma on kaikin puolin leppoinen.
Soiva Siilin sanoin: ”Kesä, kesä, kesä älä mene pois, nauttia vieläkin sinusta vois”.
