Maantie valuu kuin nauhaa ja rintamaat ovat jääneet kauas taa. Määränpää, Hossa, kaukana kaikesta ja erämaavaltakunnan ytimessä, on Suomen uusin kansallispuisto.
Täällä hengitetään rauhaa. Vaikka kansallispuistostatus on saanut turistit liikkeelle, ja kävijöitä on alustavien arvioiden mukaan kymmeniä tuhansia kuukaudessa, on äänettömyys juhlallinen. Vain metsän omat äänet, vanhan puun parahtelu ja linnut ovat läsnä. Sammalpeitto on levittäytynyt kumpuilevan maaston ylle, ilmassa tuoksuu kosteanvehreä maa.
Puisto sijaitsee Taivalkosken, Kuusamon ja Suomussalmen alueilla. Venäjän rajalle on matkaa muutama kymmenen kilometriä. Maisema on rauhallisen aaltoileva, vesistöjen hallitsema, yllättävä.
Historia on Hossassa kaikkialla tiiviisti läsnä, ilman rakennettuakin ympäristöä. Neljä tuhatta vuotta sitten joku piirsi sen voimallisiin kalliomuodostelmiin kuvia ja niitä ihastellaan yhä. Oliko kuvilla jokin henkinen merkitys, sitä on enää mahdoton sanoa, mutta ei ole vaikea kuvitella, että niitä tehtiin juuri tänne, tiettyyn paikkaan, yliluonnollisiin tarpeisiin. Saamelaisten seitoja kun tavataan juuri tällaisilta seuduilta. Otetaan esimerkki: Julma-Ölkyksi nimetty kanjonijärvi, jota reunustavat vesirajasta viidenkymmenen metrin korkeuteen kohoavat jyrkkäreunaiset kalliot. Syvyyttä vedellä on toiset viisikymmentä metriä. Muodostelmaa kykynsä mukaan kiertäessään kulkija haukkoo henkeään, ehkä ihastuksesta, ehkä kunnioituksesta, ehkä pelosta, ehkä kaikkien niiden sekoituksesta. Ikiaikaisia tuntemuksia, jotka olivat takuulla tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten mielissä Julma-Ölkyn kohdatessaan. Pyhä paikka, ainakin sanan alkuperäisessä rajaa tarkoittavassa mielessä. Eräänlainen pyhyys on läsnä nytkin, onhan alue suojelemalla pyhitetty.
Matka Hossan remontinkarhealta luontokeskukselta Julma-Ölkyn luo on tärisyttävää tietä.
”Tosi mahtava, jylhä”, kuvailevat Iida Lampinen ja Matias Paatelainen äskettäistä kanjonikierrostaan. He tulevat Jyväskylästä.
Nuoripari on yöpynyt läheisellä leirintäalueella. Jatkosta – tai matkustusvälineestä – heillä ei ole vielä tietoa, sillä auton renkaan puhkaisi rosoinen tie. Pistävä suhina sen todistaa.
”Hossaa on kehuttu viimeisen puolen vuoden ajan kovasti”, he sanovat. Nyt nuoripari on kesälomareissulla ainaisten ulkomaanmatkojen sijaan.
”Me tulimme poroja katsomaan”, Lampinen sanoo, ja osoittaa samassa hiekkatielle, jolla yksi sarvipää jo lönkyttelee kuin tilauksesta.
Lampinen ja Paatelainen kehuvat puitteita, vaikka tiestö ei sattuneesta syystä kiitosta saakaan. Opasteet, vessat, kulkureitit, kaikki tiptop-kunnossa.
”Täällä pääsee lähemmäs luontoa kuin esimerkiksi Lapin keskuksissa”, Paatelainen toteaa.
He ovat kumpikin 22-vuotiaita, ja malliesimerkkejä Hossan uusista kävijöistä: ensikertalaisia, ja yhä nuorempia vierailijoita.
Hossan kansallispuisto avattiin 17. kesäkuuta tänä vuonna. Sitä ennen se on ollut retkeilyharrastajien hyvin tuntema huippukohde, mutta vasta nyt alue on puhkeamassa kukkaan ja kiinnittämässä suurempien matkailijavirtojen huomion. Suomen satavuotisjuhlavuoden kansallispuisto on saanut hyvin palstatilaa mediassa, ja myös uusia tulijoita vartoilleet yrittäjät ovat ottaneet Hossan kiikariinsa. Uusia palveluja on avattu ja niitä on tulossa lisää. 11 000 hehtaaria kuljettavaa ja ihmeteltävää, monipuolista luontoa takaa sen, että kävijöitä on, pitkin maailmaa. Juuri tätä ulkomaiset turistit tulevat Suomesta hakemaan, rauhaa ja hiljaisuutta. He etsivät kadotettua luontoyhteyttä ja moni myös löytää sen täältä. Siitä kertovat esimerkiksi ranskalaisturistit, joita vierailee Hossassa sadoittain kahden Ranskasta tulleen ja Hossaan asettuneen majoitusyrittäjän vetämänä, vuosi toisensa perään. Kotimaasta erityisesti oululaiset, helsinkiläiset ja savolaiset näkyvät korostuneesti kävijämäärissä.
Jos laitetaan sentit jonoon, voittajia ovat kävijöiden lisäksi myös Hossan kunnat.
Jos laitetaan sentit jonoon, voittajia ovat kävijöiden lisäksi myös Hossan kunnat. Edellinen kävijätutkimus – silloisella Hossan retkeilyalueella – tehtiin vuonna 2011. Sen perusteella tietoja on puistoaluetta hallinnoivassa Metsähallituksen Luontopalveluissa sovellettu myös viime vuosiin. Vuonna 2016 Hossaan tehtiin 63 100 käyntiä, ja euroja matkailijat kantoivat tänne kaikkiaan 2,8 miljoonaa. Uudet kansallispuistoluvut saadaan ensi vuonna, kunhan parhaillaan käynnissä oleva kävijätutkimus on tehty. Uudet luvut tulevat varovaistenkin arvioiden mukaan olemaan aivan eri tasolla muutamien vuosien takaisiin numeroihin verrattuna.
Kansallispuisto tuo selvästi eurot muassaan, ja nopeasti.
”Kansallispuisto tarkoittaa turisteille sitä, että maisemat ovat takuulla hyvät ja palvelut kunnossa”, kuvailee Kerttu Härkönen, Hossan vs. puistonjohtaja. Hän kertoo, että ranskalaisten lisäksi turisteja on tullut Keski-Euroopasta laajemminkin, myös Britanniasta. Nyt trendi suosii kesävierailuja, sillä turistit ovat huomanneet, että Hossan kesä vetää vertoja taianomaisille talvimaisemille tykkylumineen.
Härkönen kertoo kuulleensa palautteen ”yleisen tyytyväisyyden hyrinän” muodossa. Jotta Hossan kävijät hyrisisivät jatkossa yhtä mukavan tasaisesti, ovat hankekynät sauhuamassa yhtenään.
”Investointeja varten hankerahoja haetaan koko ajan.”
Hän sanoo, että esimerkiksi Julma-Ölkylle vievää julmaa tietä laitetaan juuri kuntoon.
”Kansallispuistoksi Hossassa on aivan hämmästyttävän laaja ja hyvä tiestö muun muassa alueella harjoitetun porotalouden vuoksi.”
Puistonjohtaja Härkönen sanoo yllättyneensä itsekin Hossan kasvavasta suosiosta.
”Suuri yleisö on lähtenyt liikkeelle. Ihan huimaa.”
Jos kolikon kääntöpuolta katsotaan, jossain vaiheessa suuri yleisö voi kasvaa liian suureksi, ja kovat kävijämäärät saada turistit etsimään rauhansa muualta. Mitään kiintiöitä ei ole tähän mennessä ollut tarpeen asettaa, sanoo Härkönen.
”Seurantaa ihmisten liikkumisesta puiston alueella tehdään jatkuvasti. Suosituimpia kohteita ovat Julma-Ölkky ja Värikallio, mutta on meillä hiljaisempiakin paikkoja.”
Toden totta. Kun sukeltaa hieman Luontokeskusta syvemmälle Hossan sydämeen, voi patikoida vaikkapa Muikkupuron upeissa maisemissa. Maasto on tasainen, männyt huojuvat tummuvassa illassa kankaallaan. Ei ketään missään; ei tietoakaan ihmisäänestä. Polun varteen on noussut muutama kangasrousku, keloon kopisee reikä aivan vieressä. Aurinko laskee laiskasti lammen yllä ja antaa metsälle kultaisen sävyn. Länkisäärinen poro astuu varovasti ja havahtuu edessä, risaus – ja se on poissa.
”Kauniit mäntymetsät, harjut, kirkkaat vedet, helppo saavutettavuus, lempeät ja toisaalta jylhät maisemat – ne ovat sitä ihteensä, ne ovat juuri se juttu, jonka vuoksi tänne tullaan”, Kerttu Härkönen sanoo. Ei tarvita kummempaa, ei tarjota vähempää.
”Hossan kansallispuisto-
status oli napakymppi juuri oikeaan aikaan.”
Samaa mieltä on myös yksi puistoa puuhanneista suomussalmelaispoliitikoista, vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu ja europarlamentaarikko Merja Kyllönen. Vaikka lopussa vallitsi yksimielisyys kansallispuistotarpeesta, matka oli pitkä kuljettavaksi.
”Hossan kansallispuisto on lopputulos pitkästä ja sinnikkäästä prosessista, jota Suomussalmella on yhteisesti edistetty jo vuosia. Kun paikallisten metsästysoikeusasiasta päästiin yhteisymmärrykseen aikanaan, niin sen jälkeen ei soraääniä kuulunut, vaan tavoite oli yhteinen ja sen eteen on ponnisteltu kaikissa kanavissa”, Kyllönen kuvailee.
Hän sanoo, että kaiken taustalla on ollut vahva halu säilyttää Hossan maisema, turvata se ja uskomaton luonto ja saada sitä kautta myös uutta elinvoimaa paikkakunnalle.
”Tämä lopputulos on uskomattoman hieno. Kyllä sydämessä läikehti lämpimästi, kun kansallispuisto juhlallisin menoin avattiin.”
”Ja toki on sanottava, että Suomen 100-vuotisjuhla tuli tässä kohtaa oikeaan saumaan, niin juhlavuoden kansallispuisto ylipäätään tuli perusteille.”
”Kaikki osui lopulta kohdilleen, mutta yhteistyö ja yhteinen tavoite säilyttää Hossa myös tuleville sukupolville vei asian maaliinsa”, Kyllönen hehkuttaa.
Hossan kansallispuisto on osoitus myös siitä, että ympäristöarvoilla on kasvavaa vetovoimaa. Erämaa on luonnon oma huvipuisto, jonka laitteet on rakennettu kestäviksi eikä asvalttia ole tarvittu kuin läikähdyksen verran. Mutkat suoriksi: vaikka Hossa on silkkaa rannatonta erämaata Suomen itärajalla, se on samalla täyttä taikaa, se on karttaan vedetty ruksi sen merkiksi, että tämä tässä on tärkeä paikka, tämä on osoitus vapaana elävän luonnon monimuotoisuudesta. Ei mikään itsestäänselvyys.
Tamperelainen Lassi Koivula on käynyt vaimonsa kanssa kiertelemässä päiväsaikaan Laukkujärven ympäri.
”Semmoinen parinkymmenen kilometrin lenkki”, Koivula sanoo ja kehuu puiston siisteyttä.
Hänellä on kokemusta pirkanmaalaisesta Helvetinjärven kansallispuistosta, jonka hän katsoo olevan aivan eri sarjassa Hossan kanssa.
”Jossain muualla näkee, ettei tunnu olevan varaa tai tarmoa pitää kansallispuistoa kunnossa.”
Hänestä on tärkeää, että metsien maassa on kansallispuistoja. Lisääkin saisi tulla.
”Eivät tällaiset alueet Suomen metsävarannoissa tunnu millään tavalla”, hän hymähtää – siihen on turha vedota. Hän suunnittelee palaavansa Hossaan ilman muuta.
Oululainen Marika Niskala puolestaan on tullut viettämään kokonaisen viikonlopun Hossan hoteihin.
”Kansallispuistot ovat erittäin tärkeitä”, hän sanoo, ja jatkaa: ”Ilman niitä kaupunkilaiset vieraantuvat luonnosta.”
Muikkupuro kimmeltää enää tuhantena timanttina ja solisee hiljaa, kun illan pimeys valtaa metsän. Hossassa, rajojen tyyssijassa metsälle antautuminen on tehty luvattoman helpoksi, vain hullu taistelisi vastaan. Valkea lippu on jo kohoamassa, kun tuossa, ja aivan vieressä, havukruunun reunustama kuu kaareutuu metsälammen pintaan. Siinä se on – vastustamaton erämaan hymy, pyhä.
Muutama vinkki Hossan kävijälle
- Hossaan on pitkä matka melkein joka suunnasta. Joukkoliikenteellä paikalle on haastava päästä, ja henkilöautolla liikkuminen on näppärintä myös puiston sisällä. Alue on 11 000 hehtaarin kokoinen, joten jalkapatikassa tavoitat vain osan Hossan kauneudesta. Älä hämmenny välimatkoista, ne ovat pitkiä ja metsätiet vuodenajasta riippuen haasteellisia ajettavia. Tankkaa ajoissa, sillä Hossan lähistöllä ei huoltoasemia ole.
- Varaa kansallispuistolle riittävästi aikaa, mieluusti vähintään yön yli. Älä hötkyile. Juoksujalkaa asteleva harvoin nauttii maisemista. Puoli päivää hujahtaa Hossassa yllättävän nopeasti. Vaihda hetkeksi suoritusvaihteelta vapaalle.
- Varustaudu oikein. Muista riittävä nestemäärä ja eväät. Vaikka kaikki reitit eivät ole vaikeakulkuisia, metsässä kulkeminen on kuitenkin tasamaata kuluttavampaa. Esimerkiksi Julma-Ölkyn kierros on luokiteltu vaativaksi reitiksi, eikä välttämättä sovi kaikille.
- Lue opasteet tarkoin. Älä ryntäile, vaan suunnittele etukäteen. Muista, että illan tullen katuvalot eivät kansallispuistossa syty. Puisto on polkuja ja huusseja lukuun ottamatta aitoa erämaata, ja kokematon voi eksyä. Ei ole häpeä tutustua karttaan etukäteen.
- Jos tarkoituksesi on talsia pidemmästi, ja kukkaro sallii, satsaa (vaellus)kenkiin. Kumpparit kuluttavat, lenkkarit kastuvat kosteikoissa. Etukäteissuunnittelu ja reittien selvittäminen auttavat. Kuivat jalat, mukava matka.
- Osa reiteistä sopii pyöräilyyn, osa on esteettömiä ja liikuntaesteisille sopivia.
- Luontokeskuksesta kannattaa kysyä neuvoja ja vinkkejä ennen seikkailun alkua.
Juttu on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 5/2017.
