”Keskustaa äänestäessään äänestäjä tietää antavansa äänensä puolueelle, joka pitää kovissakin paikoissa hyvää huolta Suomen taloudesta, koko Suomesta ja kaikista suomalaisista.”

Näin linjasi pääministeri Juha Sipilä keskustan puoluevaltuuston kokouksessa menneenä lauantaina puolueen pää-äänenkannattaja Suomenmaan pääkirjoituksen (24.11.) mukaan. Kaunista kuultavaa, mutta on ehkä hyvä tarkastella istuvan hallituksen politiikkaa näiden korulauseiden takana, varsinkin kun samaan aikaan kuulee pääministeripuolueen suunnalta parjauksia “punavihreiden voimien” aluepolitiikasta.

Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu viime vuosien aikana yli 200 miljoonaa euroa, mikä on johtanut koulutuspaikkojen keskittämiseen, lähiopetuksen määrän hupenemiseen ja koulutuksen laadun laskuun. Nyt töplinkiä ollaan paikkaamassa Sipilän vaalipuheissa 50 miljoonan potilla, jolla palkattaisiin 1000 uutta opettajaa ja ohjaajaa ammatilliseen koulutukseen. Eikö olisi vain helpompi perua koulutusleikkaukset ja nostaa ammatillisen koulutuksen perusrahoituksen tasoa niin, että erilaisissa olosuhteissa toimivat koulutuksen järjestäjät voisivat itse käyttää rahansa siihen mihin sitä kullakin alueella kipeimmin tarvitaan?

Eikö olisi vain helpompi perua koulutusleikkaukset?

Liikenne- ja viestintäministeriö on viime viikolla antanut asetuksen Suomen pääväylistä maantieliikenteessä ja rautateillä. Keskustalaisen liikenneministerin johdolla Kainuu, Koillismaa ja itäinen Lappi on jätetty enemmän tai vähemmän oman onnensa nojaan. Järkevää ja luontevaa olisi ollut se, että 5-tie olisi kuulunut runkoverkkoon myös Kajaanin ja Sodankylän välillä ja valtatie 22 olisi yhdistänyt itäisen Suomen Pohjois-Pohjanmaahan. Mutta ei, näin keskusta arvostaa alueidemme asukkaiden ja elinkeinoelämän arkea ja työtä.

Maakunta- ja soteuudistusta perustellaan sillä, että palveluissa ja niiden saatavuudessa sekä laadussa on eroja kuntien ja alueiden välillä. Mikäli uudistus, tai oikeammin sanottuna kurjistus, menisi läpi, tarkoittaisi se käytännössä leikkaamista erityisesti harvaan asuttujen alueiden asukkaiden palveluista. Esimerkiksi Kainuulta hupenee 10 miljoonaa, Lapilta 34 miljoonaa. Käytännössä palvelut keskittyisivät maakuntien keskuskaupunkeihin. Pohjois-Pohjanmaallahan lyödään jo kaiken tämän keskittämisen alkutahteina Oulaskankaalla lappua luukulle synnytysten osalta. Kun samaan aikaan ollaan tuomassa monikansalliset yhtiöt ryminällä sote-markkinoille, laitetaan käytännössä julkinen sektori kilpailemaan yksityisen kanssa. Siihen leikkiin ei tule riittämään kenenkään rahat ja tästä kaikesta kärsii maakunnan tavallinen asukas.

Käytännössä palvelut keskittyisivät maakuntien keskuskaupunkeihin.

Kun tähän kaikkeen ynnätään esimerkiksi muut koulutusleikkaukset, kiky-leikkaukset, aktiivimallit ja kuntien valtionosuuksien leikkaukset, niin on selvää, kenen toimesta Suomea keskitetään ja väkeä ajetaan kasvukeskuksiin. Onneksi muutos tähän menoon on mahdollinen kevään eduskuntavaaleissa.

 

Miikka Kortelainen
Kajaani

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston mukaan asiantuntijoiden voimakas vastustus, Meri-Lapin sote-ulkoistus sekä Siikalatvan ja Mehiläisen jo kaatunut suunnitelma avata Ouluun terveysasema ennakoivat sote-uudistuksen olevan kaatumassa.

– Mikä on keskustajohtoisten kuntien luottamus Juha Sipilän hallitukseen ja oman maakunnan valmistelijoihin? Nimenomaan keskustajohtoiset kunnat ovat halunneet palveluiden katoamisen pelossa ulkoistaa tai tehdä yhteisyrityksiä sote-palveluihin ennen kuin sote-uudistus valmistuu valtakunnan tasolla. Onko keskustalla enää yhtenäistä säveltä sote-asioissa, Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtaja Olli Kohonen kysyy.

Keskusta voisi halutessaan estää sote-palveluiden uhraamisen Bahaman ja Panaman pankkitileille rahojaan sullovien pääomasijoittajien hyödyksi.

Piirijärjestön mukaan näiden suunnitelmien estämiseksi tarkoitettu, pikavauhdilla eduskunnalle esitetty sote-ulkoistuksien rajoituslainsäädäntö on tarpeen, vaikka tulee myöhään. Suurin vastuu sote-palveluiden tulevaisuudesta on pääministeripuolueella kokonaisuudessaan.

– Keskustan kansanedustajien riveistä on jo noussut erittäin kriittisiä puheenvuoroja nykymenoa kohtaan. Keskusta voisi halutessaan estää sote-palveluiden uhraamisen Bahaman ja Panaman pankkitileille rahojaan sullovien pääomasijoittajien hyödyksi. Uudistus olisi turmiollinen myös monelle sote-alan pienyrittäjälle, jotka joutuisivat erittäin hankalaan markkina-asemaan suuryritysten monopolien puristuksessa, Kohonen toteaa.

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston mielestä on selvää, että nykymuotoinen sote-uudistus on keskeytettävä. Hallituksen ja erityisesti kokoomuksen ajama erittäin laajan valinnanvapauden malli ajaisi sote-palvelut syviin ongelmiin liki kaikkien asiantuntijoiden mukaan.

– Varsinkin erikoissairaanhoito uhkaa ajautua ahdinkoon. Hallituksen asiakassetelisuunnitelmilla myös elintärkeät päivystykset toimisivat heikosti ja asiakasmaksut tulisivat nousemaan entisestään. Terveyserot kasvavat, palvelut huonontuvat ja sote-palveluista veronmaksajille koituvat kustannukset karkaavat käsistä. Vanhusten, vammaisten ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien pitkäaikaispalveluiden kilpailutus uhkaa romuttaa niiden jatkuvuuden.

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston mukaan sote- ja myös maakuntauudistus on tehtävä parlamentaarisen valmistelun kautta.

– Keskiöön on nostettava kansanterveys ja raja-aitojen rikkominen perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden väliltä. Asiakastyytyväisyydestä on tehtävä tärkeämpi mittari kuin hoitopäivien määrästä.

Viime viikkojen kuumin puheenaihe on ollut loputtomiin kiehuvan sote-sopan ohella pääministeri Juha Sipilän tekemiset perussuomalaisten puoluekokouksessa tapahtuneen vallanvaihdoksen yhteydessä – ja ennen kaikkea sitä ennen.

Sipilä ja kokoomuksen nokkahahmo Petteri Orpo potkivat Jussi Halla-ahon käsiin siirtyneen puolueen pois hallituksesta välittömästi vallan vaihtumisen jälkeen. Samaan aikaan persukokouksessa tappion kärsineet Timo Soinin marttyyrien prikaatit perustivat pikavauhtia uuden eduskuntaryhmän, joka jäi hallitukseen pelastaen näin Sipilän joukkion tuholta.

Soinin uuvattipoppoosta sittemmin tullut ihan oikea puolue, Sininen tulevaisuus. Sen kannatuslukemat ovat laahanneet noin prosentin lukemissa, joten voidaan perustellusti kysyä onko hallituksella enää minkäänlaista mandaattia kansalaisilta. Sinisillä sitä ei ainakaan ole. Uudet vaalit olisivat olleet tässä tilanteessa rehellisin vaihtoehto.

Toimittaja Lauri Nurmi väittää kirjassaan Perussuomalaisten hajoamisen historia Sipilän tienneen ennalta puolueen hajoamisesta. Hallituksen erokirje ja pääministerin dramaattinen lentomatka presidentti Niinistön luo Naantaliin oli Nurmen mukaan pelkkä lavastus. Sipilän ei ollut missään vaiheessa tarkoitus erota, sillä hän tiesi perussuomalaisten hajoavan. Mikäli näin oli, pääministeri valehteli eduskunnalle täysistunnossa sanoessaan, että “olisi aivan ennenkuulumatonta valmistautua toisen puolueen hajoamiseen sen puoluekokouksen vuoksi”.

Jos pääministeri valehtelee eduskunnalle luottamusäänestyksen yhteydessä, onko hän edelleen “rehelliseksi tunnettu”? Jos ei ole, niin onko hänellä enää edellytyksiä jatkaa tehtävässään?

Nurmen mukaan keskusta oli jo toukokuussa houkutellut kansanedustajia loikkaamaan persuista Halla-ahon voiton todennäköisyyden kasvaessa. Operaatio Uuvatit oli siten myös ennalta suunniteltu.

Perustuslain pykälän 29§ mukaan kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Pykälässä 60§ todetaan lisäksi, että ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.

Taitavuutta arvioivat tietysti kaikki omista näkökulmistaan, mutta tärkein kysymys liittyy rehellisyyteen. Jos pääministeri valehtelee eduskunnalle luottamusäänestyksen yhteydessä, onko hän edelleen “rehelliseksi tunnettu”? Jos ei ole, niin onko hänellä enää edellytyksiä jatkaa tehtävässään?

Suomen historiassa on nähty kymmeniä ministerieroja erilaisista syistä. Useimmiten eroamisten taustalla on ollut siirtyminen muihin tehtäviin tai esimerkiksi budjettikiistoihin liittyvä lähtö hallituksesta.

Näiden ”perinteisten” ministerierojen ohella tällä vuosituhannella on nähty neljä erilaista skandaalia, jotka ovat johtaneet ministerin eroamiseen tehtävistään. Ensimmäinen niistä tapahtui vuonna 2002 kulttuuriministeri Suvi Lindénin myönnettyä valtionapua Oulun Sankivaaran golfkentälle, jossa hän perheineen oli osakkaana. Jääviysongelma aiheutti skandaalin ja Lindén erosi tehtävistään.

Vuotta myöhemmin keskusta voitti eduskuntavaalit ja pääministeriksi nousi Anneli Jäätteenmäki. Vaalidebatin kuumin keskustelu syntyi Jäätteenmäen syytettyä kovinta kilpakumppaniaan Sdp:n Paavo Lipposta Suomen liittämisestä Irakin sotaa tukeneeseen liittoumaan Washingtonin-vierailullaan.

Suomen ensimmäisen naispääministerin kausi jäi lyhyeksi, kun paljastui Jäätteenmäen hankkineen Irak-tietonsa ulkoministeriön salaisiksi luokitelluista asiakirjoista. Martti Manniselta tullut faksi saapui Jäätteenmäen mukaan ”pyytämättä ja yllättäen”. Kyseessä oli valhe, jonka paljastuessa pääministeri joutui eroamaan. ”Puhun niin totta kuin osaan” on jäänyt edellisen lainauksen ohella elämään lentävänä lauseena tapauksen jälkeen.

Viisi vuotta myöhemmin ulkoministeri Ilkka Kanerva joutui lähtemään läheteltyään tekstiviestejä virkapuhelimestaan eroottisena tanssijana tuolloin tunnetulle Johanna Tukiaiselle. Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti eron tai käytännössä erottamisen syyksi “harkintakyvyn puutteen yksityiselämässä, hämmennystä aiheuttaneet lausunnot sekä toimintakyvyn heikkenemisen yleisen uskottavuuden romahdettua”.

Kanerva ei syyllistynyt siis valehtelemiseen eli perustuslakia ei rikottu. Suurin rikos oli virkapuhelimen käyttö yksityiselämään liittyvien viestien lähettämisessä. Kanervan ulossavustamisen taustalla saattoi olla kokoomuksen sisäinen valtapeli. Ulkoministeriksi nousi muuan Alexander Stubb, jonka nousu kohti merkittävämpiä tehtäviä alkoi juuri tästä hetkestä.

Vuonna 2013 paljastui silloisen kehitysministeri Heidi Hautalan estäneen valtio-omisteisen Arctia Shippingin tekemän rikosilmoituksen Greenpeacen aktivistien vallattua jäänmurtajia Helsingissä edellisen vuoden keväällä. Hautala erosi tehtävästään. Seuraavana vuonna oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi lausuntonsa asiasta. Hän katsoi, etteivät Hautala ja silloinen valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston osastopäällikkö Pekka Timonen olleet toimineet väärin estäessään rikosilmoituksen tekemisen.

Jokainen voi itse arvioida, millä tavalla Sipilän puhuma muunneltu totuus on verrannollinen näihin aiempiin tapauksiin. Kanervan ja Hautalan ainakin osittain pakotetut ministerierot näyttäytyvät nyt lähinnä tragikoomisilta. Lindénin tapauksessa kyse oli jääviyteen liittyvästä virheestä, jonka hinta oli kova.

Mikäli tapahtumien kulku on mennyt Nurmen kirjassa esitetyn käsikirjoituksen mukaisesti, Sipilän esittämä muunneltu totuus on yhtä raskas valhe kuin Jäätteenmäen vastaava. Motiivi on näissä tapauksissa sama – omasta valta-asemasta pidetään kiinni kynsin hampain loppuun asti, vaikka ketkuilemalla. Tällöin myös johtopäätösten pitää olla identtisiä.

Kannatuksen laskusta kärsivä keskusta pitää kuntapolitikkaa tukevasti näpeissään. Maan kolmanneksi suurimmalla puolueella on 59 prosenttia kunnanhallituksen puheenjohtajapaikoista ja 48 prosenttia valtuustojen puheenjohtajapaikoista, kertoo Kuntaliiton tuore tilasto. Siihen on koottu kunnissa ennen kesätaukoa tehdyt valinnat valtuustokaudelle 2017–21.

Kevään kuntavaalien ja kesän gallupien suurin puolue kokoomus on saanut vain 16 prosenttia kunnanhallitusten johtopaikoista. Rakettinousun tehneet vihreät, joita kuntavaaleissa äänesti 12,5 prosenttia kansasta, johtaa kunnanhallitusta 0,3 prosentissa Suomen kuntia. Demareilla on nuija 15 prosentissa kunnanhallituksia, ja perussuomalaisilla ja vasemmistoliitolla kummallakin yhdessä prosentissa.

Vasemmistoliitto sai kevään kuntavaaleissa 8,8 prosenttia äänistä. Valtuuston puheenjohtajuus vasemmistolla on 9 kunnassa ja kunnanhallituksen johtopaikka 3 kunnassa. Keskustan kokonaiskannatus oli 17,5 prosenttia, ja sillä on kunnanhallituksen puheenjohtaja lähes 180 kunnassa!

Keskustan ylivaltaa turvaa Suomen kuntarakenne ja pienten kuntien suuri määrä.

Keskustan ylivaltaa turvaa Suomen kuntarakenne ja pienten kuntien suuri määrä. Huolimatta alle 20 prosentin vaalikannatuksesta keskustalla on ylivoimaisesti suurin paikkamäärä, yhteensä 2824 valtuutettua, kun esim. demareilla on isommalla kokonaiskannatuksella vain 1697 valtuutettua. Vihreiden paikkaluku on vain 534. Demarit ja vihreät ovat “kaupunkipuolueita”, kun taas pikkukunnat ovat keskustan heiniä. Pienissä kunnissa valtuustoon pääsee vähin äänin, suurissa ääniä pitää olla satamäärin. Tämä selittää keskustan suhtautumista kuntarakenne- ja maakuntauudistuksiin.

Manner-Suomessa on yhteensä 295 kuntaa, joista Kuntaliiton tilasto on koottu. Edistystä on sentään tapahtunut naisten asemassa. Uusissa valtuustoissa liki 40 prosenttia puheenjohtajista on naisia.

Raahen Lapaluodon kaavoittaminen on taas esillä paikallisen kepulaisen vaalitärppinä. Tuntuu siltä, että vain “oikeat” henkilöt ja ryhmät saavat mukamas asioita eteenpäin.

Palautetaanpa mieliin osa pitkästä historiasta. Kaupunki halusi kaavoittaa muun muassa Välikylän ja Lapaluodon 1980-luvulla. Pitkän oikeustaistelun tulos oli se, että korkein hallinto-oikeus totesi alueen liian saastuneeksi.

SKDL:n valtuustoryhmä teki 1980-luvulla aloitteen, että lähelle nykyistä uutta asuinaluetta rakennettaisiin rivitaloihin tavallisille raahelaisille vuokra-asuntoja. Viranhaltijat tyrmäsivät hankkeen: alueen maa oli liian myrkyllistä.

Seuraava yritys oli Välikylän kaavoitushaave. Tässä yhteydessä kävi ilmi, että alue oli liian vaarallinen, koska sinne tuli ilmeisesti tehtaan melun takia asukkaille haitallisia ääniä.

Lapaluoto on yli 100 vuotta vanha työläiskaupunginosa, jonka säilyttäminen ja kehittäminen pitäisi olla itsestään selvä asia. Asukkailla pitää olla samanlaiset mahdollisuudet asua ja rakentaa kuten muillakin raahelaisilla.

Uuden kepulaisvallan aikana alueelle on kuitenkin noussut suuri omakotikeskittymä. Tätä muun muassa aikoinaan kaupunginhallituksessa olleet toverit ihmettelivät kysellen selvitettiinkö ollenkaan tätä perustelua uuden asuinalueen kaavoittamisessa?

Tein entisen kansaedustaja Juhani Vähäkankaan esityksestä valtuustoryhmämme kanssa 6.9.2011 aloitteen Lapaluodon kaavoittamisesta. Juhani oli sitä mieltä, että alue pitäisi kaavoittaa, koska lähialueellekin oli tehty uusi asuinalue.

Aloitteessa todettiin seuraavasti: “Lapaluoto on yli 100 vuotta vanha työläiskaupunginosa, jonka säilyttäminen ja kehittäminen pitäisi olla itsestään selvä asia. Asukkailla pitää olla samanlaiset mahdollisuudet asua ja rakentaa kuten muillakin raahelaisilla”.

Tuolloin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tehtaan päästöt eivät olisi olleet enää esteenä. Aloite ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Tuolloin etusijalla ja esteenä oli sataman kaavoittaminen ja tuleva uusi sulatto, jotka pitää ensiksi kaavoittaa. Sulatto tehtäisiin muka niin, ettei se olisi haitaksi asukkaille. Miksi siis aikaillaan?

Asiasta tällä hetkellä kiivaileva kepulaisvaltuutettu ei ole tehnyt virallista aloitetta asiasta. Se, että valtuustossa asia oltaisiin yksimielisesti päätetty on vain puhetta. Virallista päätöstä ei ole – oli vain puhetta ja hyminää valtuustossa. Kaavoituspäätös lienee vieläkin kovan työn takana.

Viljo Lehmusketo
Raahe

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto arvostelee Juha Sipilän hallituksen tekemiä leikkauksia ammatilliseen koulutukseen. Piirijärjestön mukaan niillä on tuhoisia vaikutuksia erityisesti Pohjois-Suomessa.

– Nyt on tehty lisää leikkauspäätöksiä ilman vaikuttavuusarviointeja, ihmettelee Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtaja Veli Paasimaa.

– Esimerkiksi Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä oletettiin, että leikkauksista selvittäisiin kahdeksalla miljoonalla, mutta nyt koulutusta kohtaa 11 miljoonan euron, siis 16 prosentin leikkaus.

(lisää…)