Kaikissa Suomen kunnissa on varmasti jo pikkuhiljaa virittäydytty valmistelemaan vuoden suurimpia päätöksiä. Talousarviovalmistelut vuodelle 2021 on aloitettu osassa kuntia jo ennen kuin painomuste on vuoden 2020 talousarvioissa kunnolla kuivunut.

Kahvipöytäpuheissa kuulee usein muisteltavan vuosikymmenten takaisia talousarviokokouksia, jotka ovat Kajaanissakin kestäneet parhaimmillaan useita päiviä. Kiistan valtuutettujen välille on saattanut aiheuttaa esimerkiksi se, kuinka suuri määräraha annetaan kukkapenkin hoitoon julkisen rakennuksen pihamaalla. No, ne ajat ovat mennyttä, enää aivan samanlaiseen yksityiskohtaisuuteen en ole kuullut kokouksissa mentävän, vaikka kyllä edelleenkin osataan asioista vääntää.

Talousarviokirjan tärkeyttä ei sovi missään olosuhteissa väheksyä, linjaahan se kunnan toimintaa aina seuraavaksi vuodeksi ja suunnitelmavuosien osalta vielä pidemmälle tulevaisuuteen. Talousarviossa hyväksytään kunnan toiminnan ja talouden tavoitteet eli toisin sanoen kaikessa kunnan toiminnassa ja taloudenhoidossa on noudatettava talousarviota. Valtuutettuna pääseekin lopulta vaikuttamaan siihen, kuinka kunta toimii ja tehtävänsä hoitaa.

Valtuutettuna pääseekin lopulta vaikuttamaan siihen, kuinka kunta toimii ja tehtävänsä hoitaa.

Vuoden 2021 talousarvion laadintaan meidän jokaisen tulisi paneutua omassa kotikunnassamme äärimmäisellä mielenkiinnolla. Kuntaliiton tuoreen ennusteen mukaan koronakriisi nimittäin heikentää kuntataloutta vuonna 2021 kaikkiaan 1,7 miljardia eurolla. Lopulta jokaisen kunnan kunnanvaltuutetut päättävät, kuinka tämä heikkeneminen näyttäytyy kunnan talousarviossa ja sitä kautta kaikkien kuntalaisten käyttämissä palveluissa.

Vaikka tilanne onkin kuntataloudessa haastava, huonoin ratkaisu on sortua hakkaamaan paniikkinappulaa ja leikkaamaan hätäisesti kuntalaisten palveluista vailla kokonaisnäkemystä kunnan talouden pitkän tähtäimen kehityksestä sekä leikkauksien seurauksista. Kiusaus alkaa laatia lyhytnäköisiä leikkauslistoja koronan varjolla voi olla osalle päätöksentekijöistä suuri, varsinkin jos lähtökohtaisesti kaiken yksityistäminen ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajaminen sopii omaan yhteiskunnalliseen ajatteluun. Valtuutetut istuvatkin nyt paljon päällä.

Kiusaus alkaa laatia lyhytnäköisiä leikkauslistoja koronan varjolla voi olla osalle päätöksentekijöistä suuri.

Kunnan keskeisenä tehtävänä on huolehtia asukkaidensa hyvinvoinnista ja järjestää heille tarvittavat palvelut sillä rahalla, jonka se verotuloin, asiakasmaksuin, valtion rahoituksen ja muiden tuloerien myötä saa itselleen. Kunnan tehtävänä ei ole tuottaa voittoa yrityksen tavoin. Tämä onkin hyvä ohjenuora tämän syksyn talousarviovääntöihin meille jokaiselle.

Kajaanilainen vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja Miikka Kortelainen veistelee tällä palstalla enemmän tai vähemmän ajankohtaisista teemoista ja ruotii politiikan koukeroita suoriksi.

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen ei tiedä vielä vappuviikon tiistaina, missä viettää vappua. Todennäköiset vaihtoehdot ovat kotona tai töissä.

– Tämä on ensimmäinen vappu vuoden 2008 jälkeen, kun en ole pitämässä vappupuhetta missään, Pekonen sanoo.

Nopeat aikataulumuutokset luonnehtivat ministerin kevättä koronakriisin pyörteissä. Vapaat lauantait ovat muuttuneet lennosta työpäiviksi eikä aamun kalenterimerkinnöillä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, mistä päivän työt lopulta koostuvat.

Pekonen huomauttaa kuitenkin, että ministerin päivät ovat pitkiä ilman koronaakin. Ministeriauto saattaa lähteä kotoa Riihimäeltä aamukuudelta ja palata takaisin illalla yhdeltätoista A-studion lähetyksen jälkeen.

“Hallitusta ja ministereitä kuuluu kritisoida aina.”

Yllättäviä tilanteita ovat aiheuttaneet esimerkiksi suojavarustehankinnat ja niistä nousseet mediakohut. Ministerin tehtävä on avata päätöksentekoa mediassa, mutta muuhunkin työhön täytyy varata aikaa. Tästä priorisoinnista syntyi Pekosen mukaan parin viikon takainen tilanne, jossa Iltalehden toimittaja Susanne Päivärinta kirjoitti ”maskiministerin kykkivän piilossa” tämän kieltäydyttyä haastattelusta.

Hallitus onnistui isossa tavoitteessa

Pieleen menneisiin suojavarustehankintoihin ja sivu suun menneeseen EU-maiden yhteishankintasopimukseen liittyvä kritiikki on kohdistunut myös sosiaali- ja terveysministeriöön ja -ministeriin. Onko arvostelu ollut Pekosen mielestä kriisitilanteessa kohtuullista?

– Hallitusta ja ministereitä kuuluu kritisoida aina. Kun tämän tärkeän työn ottaa vastaan, altistuu kritiikille, ministeri vastaa.

Kritiikistä pitää myös oppia. Kriisin keskellä omaa toimintaa on vaikea arvioida ulkopuolisen näkökulmasta, mutta kriisin jälkeen tapahtumat, päätökset ja niiden saama kritiikki pitää arvioida. Virheitä on kiireessä ja kovan paineen alla tehty, mutta Pekosesta on selvää, että on tehty oikeitakin päätöksiä.

– Iso tavoite oli, että pystytään turvaamaan terveydenhuollon kapasiteetti ja tehohoidon kapasiteetti saadaan nostettua. Siinä hallitus on toimillaan onnistunut.

Pikalainsäädäntö vaatii ammattitaitoa

Sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelee noin 440 työntekijää. Edellisellä vaalikaudella uutisoitiin ministeriön ilmapiiriongelmista ja puhuttiin Sipilän hallituksen toimintatapojen käyneen henkilökunnalle raskaaksi.

Pekonen myöntää, että koronakriisi kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ydinkysymyksiä käsittelevää ministeriötä. Ohjeistusten laatiminen suojautumisesta ja nopeasti valmisteltava lainsäädäntö on pakottanut viranhaltijat joustamaan työajoistaan.

– Esimerkiksi väliaikainen epidemiatuki perheille ja karanteeniomaisissa olosuhteissa oleville oli kokonaan uusi tukimuoto, jota lähdettiin ministeriössä kehittelemään ja valmistelemaan. Yleensä lainsäädäntöprosessit ovat pitkiä ja niihin liittyy lausuntokierroksia, joita nyt on jouduttu jättämään väliin. Virkamiehiltä vaaditaan tosi kovaa ammattitaitoa, että saadaan tehtyä lainsäädäntöä, jota voidaan toimeenpanna.

Perhevapaauudistus voi hidastua.

Pekonen kiittelee myös eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan osaamista. Sen ansiosta lakiesitysten ongelmia on pystytty korjaamaan valiokunnan ja hallituksen yhteistyönä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä töiden kasaantuminen koronakriisissä voi ministerin mukaan vaikuttaa hallitusohjelmassa sovittujen uudistusten aikatauluihin. Parlamentaarisen komitean käsittelyssä oleva sosiaaliturvan uudistus kulkee omalla painollaan, mutta esimerkiksi perhevapaauudistus voi hidastua. Pekosen mukaan on kuitenkin tärkeää, että perhevapaisiin ei liity enää suuria puolueiden kesken neuvoteltavia asioita. Yhteinen linja auttaa takaisin vauhtiin, kun kriisi on selätetty.

Juttuhetkiä parvekkeen alla

Vappu ilman puhekeikkaa ja normaaleja juhlia tuntuu Pekosesta hieman haikealta. Työväenjuhlapäivänä on ollut tärkeää tavata tovereita.

Koronarajoitukset eivät ole muuten vaikuttaneet suuresti ministerin omaan liikkumiseen, vaan Pekonen on käynyt normaalisti työpaikoillaan ministeriössä ja eduskunnassa. Etätyöpäiviä on kertynyt koko aikana yksi.

Hallituksen päättämät liikkumisrajoitukset konkretisoituivat riihimäkeläisministerille, kun virka-auto pysäytettiin päivittäin Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajalla.

Pekosten perheessä piti juhlia tänä keväänä keskimmäisen lapsen lakkiaisia.

– Aamuin illoin selvitettiin, kuka olet ja joskus kysyttiin, missä asut. Olihan se tosi vahva toimenpide vaikka olikin välttämätön, Pekonen kuvailee.

Pekosten perheessä piti juhlia tänä keväänä keskimmäisen lapsen lakkiaisia, mutta ne siirtyivät sopivampaan aikaan. Rajoitukset ovat vaikuttaneet myös kanssakäyntiin lähes 90-vuotiaiden isovanhempien kanssa. Pekonen on iloinen, että isovanhemmat asuvat Riihimäellä kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa.

– Olen käynyt siellä parvekkeen alla iltalenkillä koirien kanssa rupattelemassa heidän kanssaan.

Eräs koronapandemian aiheuttaman poikkeustilan suurimmista haasteista liittyy perheiden hyvinvointiin. Suurin osa lapsista käy tällä hetkellä koulua kotoa käsin. Perheiden lähtökohdat ja voimavarat ovat erilaisia. Osa lapsista pysyy etäopetusvankkureissa mukana, kun taas toiset ovat vaarassa pudota kokonaan kärryiltä. Vanhempien harteille on nyt ladattu entistä suurempi vastuu arjen sujumisesta.

Suomessa lasten ja nuorten vapaa-ajan toimintaa pyöritetään seurojen ja yhdistysten voimin. Liikuntaa ja kulttuuria harrastetaan ja niiden parissa kilpaillaan pääosin kouluajan ulkopuolella kolmannen sektorin toteuttamana. Koulunkäynnin ohella myös vapaa-ajan toiminnan ohjaaminen on poikkeusoloissa siirtynyt etäohjaukseen.

Toimin itse vapaaehtoistyössä jalkapallon parissa useassa eri seurassa, joten tässä kirjoituksessa peilataan syntynyttä tilannetta ennen kaikkea liikunnan, urheilun ja yksittäisen lajin eli jalkapallon näkökulmasta – samat ongelmat ja haasteet koskevat kuitenkin varmasti kaikkia kolmannen sektorin toimijoita tällä hetkellä.

***

Seuratoiminnan merkitys on liikunnallisen elämäntavan edistämisen kannalta elintärkeä. Valtion liikuntaneuvoston vuonna 2016 tuottaman lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä Suomessa tutkineen LIITU-tutkimuksen mukaan viime vuosina urheiluseuratoimintaan on osallistunut 62 prosenttia lapsista ja nuorista, mikä on selvästi aiempia vuosia enemmän. Tutkimuksen mukaan seuraharrastuksen on lopettanut neljäsosa lapsista, mutta heistäkin jopa 88 prosenttia haluaisi aloittaa harrastamisen uudelleen.

Koronaviruksen myötä ohjattu liikunta- ja urheilutoiminta on keskeytetty lähes kokonaan. Joukkuelajeissa, kuten jalkapallossa harjoittelu- ja kilpailutoiminta on toistaiseksi tauolla. Lapsia ja nuoria on ohjattu harjoittelemaan ja liikkumaan yksin tai perheen kanssa omalla ajalla.

Aikoinaan urheiluseurat syntyivät yhteisöllisyyden kautta. Joukkoa ihmisiä yhdisti paikallisuus, poliittinen identiteetti tai jokin muu asia, joka toi yhteenkuuluvuutta ja tarvetta toimia yhteisen hyvän eteen. Talkootyö oli suuremmassa asemassa kuin nykytilanteessa, jossa seurat ovat pahimmillaan pelkästään palveluntarjoajia myymässä asiakkaille tuotettaan rahaa vastaan.

Talouden sukeltaessa ilmassa leijuu vakavia uhkakuvia. Kansanterveydellisesti tärkeän junioriurheilun rinnalla tapahtumatuottoihin ja yritysyhteistyöhön perustuva huippu-urheilu on uppoamassa vielä syvempiin vesiin.

***

Syntynyt aikalisä tarjoaa seuroille ja toimijoille kuitenkin myös mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan koko toimintansa syvempää merkitystä, linkkejä yhteiskuntaan ja ihmisten hyvinvointiin sekä kantamaan samalla oma vastuunsa.

Kyse ei ole ainoastaan urheilijoiden kasvattamisesta elämysteollisuudelle eikä välttämättä edes liikunnan mukanaan tuomista terveydellisistä hyötytekijöistä. Seurojen täytyy osata kertoa tätäkin konkreettisemmin mitä hyvää ne tuovat mukanaan ympäröiville yhteisöilleen.

Kymmenet tuhannet suomalaiset pelaavat ja seuraavat jalkapalloa ennen kaikkea lajin mukanaan tuoman sosiaalisen ulottuvuuden takia. Joukkueet ovat syrjäytymistä ehkäiseviä yhteisöjä, joista löytyy ystäviä ja sosiaalisia turvaverkkoja. Erilaisten ihmisten kanssa yhdessä toimiminen opettaa suvaitsevaisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista vaikeuksien edessä.

Kannattajille seurayhteisöt tuovat samalla tavalla sisältöä ja mielekkyyttä elämään. Urheilu on monelle ihmiselle maailman tärkein turha asia.

Valoa synkkyyden keskelle tuovat hyvät esimerkit yhteiskuntavastuusta. Esimerkiksi AC Oulu on ollut näkyvästi esillä etsiessään pelaajille uusia työtehtäviä lomautusten sijasta harjoittelun ollessa tauolla. Seuran pelaajat ovat muun muassa kuljettaneet testinäytteitä ja tarjonneet kauppakassipalvelua karanteenissa oleville ihmisille.

Koronakriisi on valtava haaste seuroille, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden pysyvään muutokseen kohti kestävämpiä ja yhteisöllisempiä toimintatapoja.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 3/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Valtioneuvoston päätös eristää Uusimaa muusta Suomesta koronavirusepidemian hidastamiseksi on monella tapaa historiallinen. Sotien jälkeisessä Suomessa kansalaisten liikkumista ei olla koskaan rajattu yhtä massiivisin toimenpitein. Toivon ennen kaikkea, että ratkaisu osoittautuu oikeaksi, mutta toivon myös, ettei meidän enää tulevaisuudessa olisi tarpeen turvautua yhtä rajuihin toimenpiteisiin. Vapaan liikkuvuuden rajoittaminen maan sisällä on äärimmäinen toimenpide, joka on eittämättä useille meistä äärimmäisen ahdistava ja epämiellyttävä kokemus.

Muutama tunnusluku Uudestamaasta: noin 30 prosenttia Suomen väestöstä, yli 800 000 työpaikkaa, 50 prosenttia Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminnasta sekä 39 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. On täysin perusteltua todeta, että monella tapaa Uusimaa on aidosti Suomen talouden veturi. Olisin huolestunut, mikäli näin ei olisi.

Maalla varttuneena ja kasvaneena mutta aikuisiällä kaupunkiin muuttaneena en ole ikinä aidosti ymmärtänyt maaseudun ja kaupunkien välistä vastakkainasettelua. Monet kerrat olen purrut hammasta, ja onpa joskus saattanut lohjeta joku tarkoin valittu sanakin, kun paljasjalkaiset pääkaupunkiseudun kasvatit ovat vähättelevään sävyyn veistelleet meikäläisille ”landesta” ja ”böndestä”. Onpa politiikan kentilläkin toisinaan syntynyt aidosti olo, ettei Kehä III:n ulkopuolista elämää nähdä kuin rasitteena kaupungistumiselle sekä sen vääjäämättä mukanaan tuomalle kasvulle ja kehitykselle.

On ollut käänteentekevää huomata, kuinka tässä poikkeustilanteessa moni Uudellamaalla asuva on nähnyt tarpeelliseksi lähteä pois kotikulmiltaan mökkeilemään, laskettelemaan tai muuten vaan lomailemaan aina maan kaukaisimpiin kolkkiin kuten Kainuuseen, Koillismaalle ja Lappiin saakka.

Monet kerrat olen purrut hammasta, ja onpa joskus saattanut lohjeta joku tarkoin valittu sanakin, kun paljasjalkaiset pääkaupunkiseudun kasvatit ovat vähättelevään sävyyn veistelleet meikäläisille ”landesta” ja ”böndestä”.

Edellä mainitut alueet ovat ikävien alueiden maineessa, kun keskustellaan esimerkiksi kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmästä. Eli suomeksi sanottuna siitä, kuinka asutukseltaan tiheiden, väestörakenteeltaan nuorien, vähän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tarvitsevien alueiden pitäisi kompensoida taloudellisesti esimerkiksi Kainuun, Koillismaan ja Lapin kaltaisten alueiden asukkaiden peruspalveluiden järjestämistä. On ollut ilo huomata, ettemme olekaan, sittenkään, niin ikäviä, kuin välillä annetaan ymmärtää.

Koronavirusepidemia tulee muuttamaan maailmaa ja sen myötä myös Suomea. Luulen ja toivon, että tämä ikävä poikkeustilanne lopulta avartaa meidän kaikkien ajattelua ja pystymme näkemään toisemme muutoinkin kuin pelkkinä rasitteina ja taakkoina. Jospa onkin niin, että Uudenmaan eristämisen päätyttyä osaamme arvostaa sitä, että meillä on Suomessa 19 erilaista maakuntaa, joilla on jokaisella oma tärkeä paikkansa osana yhteistä Suomeamme.

Onkin selvää, että yhtä lailla kuin Suomi tarvitsee menestyäkseen Uuttamaata, tarvitsee Uusimaa menestyäkseen muuta Suomea. Kukaan ei menesty yksin, yhdessä selviämme tästäkin.

Kajaanilainen vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja Miikka Kortelainen veistelee tällä palstalla enemmän tai vähemmän ajankohtaisista teemoista ja ruotii politiikan koukeroita suoriksi.

Korona aiheuttaa suuria muutoksia Vasemmiston tilaisuuksiin

Koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne näkyy kaikilla elämänalueilla. Myös vasemmistoliitto peruu tilaisuuksiaan viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.

Puolue on ohjeistanut piirijärjestöjään ja osastojaan olemaan järjestämättä sääntömääräisiä tai muitakaan puoluejärjestöjen kokouksia. Jo koolle kutsutut kokoukset perutaan. Uusia kokouksia puolueessa kutsutaan koolle vasta sitten, kun hallitus ja viranomaiset niin linjaavat ja tilanne sen sallii.

Vasemmistoliitto suosittaa keskustelutilaisuuksien ja kokouksien järjestämistä esimerkiksi etäyhteyksien avulla.

– Korostan kuitenkin, että nyt kriisin alkuvaiheessa edes sähköisten kokousten järjestäminen ei ole välttämätöntä. Viranomaispäätökset ja valmiuslaki menee yhdistyslain edelle, muistuttaa vasemmistoliiton puoluesihteeri Mikko Koikkalainen 20. maaliskuuta päivätyssä ohjeistuksessaan vasemmistoliiton puoluejärjestöille.

Vaikka valmiuslaki on Suomessa voimassa 13. huhtikuuta saakka, on myös vapputapahtumat peruttu koko Suomessa. Samanlaisen päätöksen on tehnyt SAK ja ilmoittanut siitä paikallisjärjestöilleen.

Vastuullisuus edellä

Vasemmistoliiton Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin piirijärjestöt peruvat kevään piirikokoukset, jotka piti alun perin järjestää huhtikuun loppupuoliskolla. Myös kaikki suunnitellut seminaarit on peruttu.

Pohjoisten piirijärjestöjen toiminnanjohtaja Jaakko Alavuotunki sanoo, että piirit haluavat toimia vastuullisesti ja näyttää esimerkkiä noudattamalla viranomaisten antamia kokoontumisohjeistuksia.

– Lakiasiantuntijoilta on varmistettu, että poikkeustilanteissa sääntömääräisiä kokouksia voidaan siirtää, Alavuotunki toteaa.

Pohjoisten piirien Oulun toimisto on toistaiseksi kiinni, mutta Alavuotunki on tavoitettavissa normaalisti.

Muuttuneesta tilanteesta huolimatta vasemmistoliitto jatkaa ensi vuoden kuntavaaleihin valmistautumista.

– Tässä vaiheessa pääpaino on ehdokashankinnassa, jota jatketaan poikkeusoloista huolimatta.