Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Näkökulmat

Tämän päivän työikäinen on huomisen eläkeläinen

Mitä ja keitä ovat köyhät eläkeläiset? He edustavat sitä kolmasosaa eläkeläisistä, joiden keskimääräinen eläke on alle 1250 euroa kuukaudessa. Tähän sakkiin kuuluvat pelkkää kansaneläkettä saavat, joiden eläketulo on alle 800 euroa.

Yksi nyt vaaleissa valittavan eduskunnan tärkeistä tehtävistä tulisi mielestäni olla oikeudenmukaisen eläkeuudistuksen toteuttaminen. Uudistukseen kuuluvalla pienten eläkkeiden painottamisella voidaan eläkeläisköyhyys poistaa ja estää eläkeläisköyhyyden kasvu tulevaisuudessa.
Tavoitteena tulee olla vähintään 1 000 euron eläke kaikille kansaneläkkeen tasokorotuksella ja kansaneläkkeen sekä työeläkkeen yhteensovittamisen lieventämisellä.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Eläkeläisköyhyyden poistamiseksi eivät edellä mainitut toimenpiteet yksin riitä. On käynnistettävä laaja ohjelma, jonka yhteydessä tarkastellaan eläkkeiden lisäksi ikääntymiseen liittyviä menoja, muun muassa asumiskuluja, terveyskuluja, asiakasmaksuja, unohtamatta lääke- ja sairauskulujen maksukattoja. Haja-asutusalueella asuvat eläkeläiset tarvitsevat mahdollisuuden edulliseen kulkemiseen. Kyytiä tarvitaan lääkäriin, asioille tai harrastuksiin. Ilman omaa autoa ei perukoissa tulla toimeen ja autoilu olisi tehtävä kaukana taajamista asuville eläkeläisille verotuksellisin keinoin edullisemmaksi.

On käynnistettävä laaja ohjelma, jonka yhteydessä tarkastellaan eläkkeiden lisäksi ikääntymiseen liittyviä menoja.

Eläkeläisten toimeentuloa ja samalla kansantaloutta voidaan vahvistaa sekä työvoimapulaa helpottaa eläkeläisten työssä käymistä tukemalla verotuksellisin keinoin. Myös työkyvyttömyyden takia eläkkeellä olevien työssäkäynti pitää olla mahdollista.

Tärkeää on myös vapaan kansalaistoiminnan mahdollistaminen turvaamalla järjestöjen julkiset avustukset ja riippumattomuus.

Tämän päivän työikäinen on huomisen eläkeläinen. Huolestuttavaa on se, että entistä useammalla työssäkäyvällä on katkonainen työura tai ei työuraa ollenkaan. Vanhan sananlaskun mukaan edestään löytää sen, minkä taakseen jättää. Vaan jos sinne taakse ei ole jäänyt mitään, ei edestäkään löydy työkyvyttömyyden yllättäessä. Työeläkettä ei kerry tai jos kertyy, sitä kertyy liian vähän. Siksi eläkeläisköyhyyden estämiseen on kiinnitettävä huomiota.

Juha Kortelainen

Kirjoittaja on eläkeläinen, vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas, Kainuun maakuntavaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Hyrynsalmelta.

Kategoriat
Näkökulmat

Ulkopuolinen: Sakon uhalla aktivoitavia viriketyöttömiä

Vuonna 2006 astui voimaan työmarkkinauudistus, jonka tavoitteena oli alentaa työttömyyttä ja nostaa työllisyyttä. Käytännössä uudistus tarkoitti sitä, että yli 500 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatuen maksamisesta puolet siirtyi valtion kontolta kunnille. Vuoden 2015 alusta kunnan rahoitusosuus työmarkkinatuesta on ollut 300–499 päivää tukea saaneiden osalta 50 prosenttia ja yli 1000 päivää saaneiden osalta 70 prosenttia. Aktivointitoimiin osallistuvan tuen kuitenkin maksaa valtio kokonaisuudessaan.

Käytännössä tämä kuntapolitiikan puhekieleen ”sakkomaksuna” pesiytynyt työmarkkinatuen kuntaosuus on johtanut siihen, ettei kuntien työllisyyspalveluiden tavoitteena vaikuta suinkaan olevan työttömien työllistäminen vaan kunnan kustannuksien vähentäminen työttömiä aktivoimalla. Vai miksi muuten kunnat seuraisivat aktivointiastetta palvelussaan työllistyneiden määrän sijaan?

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Aktivointiasteella tarkoitetaan sitä, kuinka suuri prosenttiosuus työttömistä työnhakijoista on työvoimapoliittisten palvelujen piirissä, eli palkkatuella työllistettynä, työ- tai koulutuskokeilussa, vuorotteluvapaatyöpaikassa, työvoimakoulutuksessa, valmennuksessa, omaehtoisissa opinnoissa tai kuntouttavassa työtoiminnassa. Toisin sanoen aktivointiaste ilmaisee, kuinka suuri prosenttiosuus työmarkkinatuen kuntaosuuden saajista on saatu pullautettua valtion maksamiksi.

Entä kuinka nämä aktivointitoimet auttavat työtöntä työnhakijaa työllistymään pysyvästi? Osa toimista vaikuttaa täysin tehottomilta, mikäli asiaa tarkastellaan työllistymisen näkökulmasta. Esimerkiksi palkkatuettu työllistäminen tarkoittaa useimmiten määräaikaista, minimipalkkaista ja vähimmäistyöaikaista työtä kunnassa tai yhdistyksessä, missä aidolle jatkotyöllistymiselle ei ole mahdollisuutta, koska seuraava työllistettävä on jonossa odottamassa vuoroaan. Kuntatalouden näkökulmasta palkkatuettu työllistäminen on tehokasta siinä mielessä, että työllistetty pysyy poissa kunnan maksulistalta vähintään 300 arkipäivää työllistämisen jälkeen.

Kuntouttavaa työtoimintaa kunnat pyrkivät järjestämään mahdollisimman halvalla siten, että työtoiminnan vetäjiltä ei pääsääntöisesti vaadita minkäänlaista ohjausosaamista.

Kuntouttavaa työtoimintaa kunnat pyrkivät järjestämään mahdollisimman halvalla siten, että työtoiminnan vetäjiltä ei pääsääntöisesti vaadita minkäänlaista ohjausosaamista. Monissa kunnissa myös monet kuntouttavan työtoiminnan vetäjistä on työllistetty palkkatuella. Tiedänpä eräässä suuressa kaupungissa työtoiminnan ohjaajilta vaaditun, että ryhmän ohjaaja keksii jokaiselle kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle oppilaitoksen, johon tämä aikoo jatkossa hakeutua. Koulutuspolun kirkastuminen nimittäin oli paitsi yksi ko. kunnan kuntouttavassa työtoiminnassa seuraama vaikuttavuusperuste, mutta myös tiesi työtoimintaa tuottaneelle organisaatiolle lisää rahaa.

Entä kuinka moni työllistyy näiden kunnan aktivointitoimien seurauksena niiden päätyttyä? Vastausta on mahdoton tietää, koska palveluiden työllistävää vaikuttavuutta ei seurata tai ainakaan sitä ei raportoida julkisesti. Miksi?

Olisiko siksi, ettei korkeakaan aktivointiaste näytä vaikuttavan työllistymiseen positiivisesti. Sen sijaan kuntien aktivointiasteiden vaihtelusta ja muun työttömyyden laskusta huolimatta pitkäaikaistyöttömien määrä lisääntyy ja kuntien maksamat työmarkkinatuen kuntaosuudet kasvavat vuodesta toiseen. Maaliskuussa 2022 kunnat maksoivat työmarkkinatuen kuntaosuuksia yhteensä 11 888 759 euroa enemmän kuin maaliskuussa 2015.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Kun otetaan huomioon, että nimenomaan pitkäaikaistyöttömät kuuluvat kuntien työllisyyspalveluiden piiriin, lieneekin aiheellista kysyä, lisäävätkö kuntien tuottamat pitkäaikaistyöttömien aktivointitoimet pitkäaikaistyöttömien määrää, työttömyyden kestoa ja työmarkkinatuen kuntaosuuksia?

Ja mitäpä jos ihan suosiolla luovuttaisiin kuntapolitiikassakin käyttämästä työmarkkinatuen kuntaosuudesta nimitystä ”sakkomaksu”, kun kuitenkaan työttömyys ei ole (ainakaan vielä) rangaistava rikos?

Tällä palstalla Anu Kolmonen tarkastelee yhteiskuntaa työn ulkopuolella tai muuten sivussa elävien ihmisten näkökulmasta.

Kategoriat
Näkökulmat

Ulkopuolinen: Rakkauden ja vihan päivä

Terveisiä täältä Lapin läänistä Yli-Paakkolan Haalintien perimmäisestä mutkasta, missä ikkunatkin ovat metsään päin ja maitokauppaan matkaa viitisentoista kilometriä. Tänään 22.2.2022 on paitsi palindromipäivä, mutta myös vuoden suosituin vihkipäivä. Tänä suurena rakkauden päivänä Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikuttaa väistämättömältä. Eurooppa ja Yhdysvallat aikovat vastata Venäjän hyökkäykseen voimakkaasti. Maailma eli me kaikki ihmiset elämme sodan kynnyksellä. Lukiessasi tätä kolumnia lehdestä, tiedät jo todennäköisesti enemmän.

Eilisiltana Vladimir Putin piti pitkän puheen, jossa hän harmitteli toisen Vladimirin eli Leninin antaneen Ukrainan itsenäistyä vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen, eikä itsenäistä Ukrainaa Putinin mukaan näin ollen käytännössä ole olemassakaan. Samalla perusteella Putin voisi kiistää myös itsenäisen Suomen olemassaolon, koska eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917 Leninin johtamien bolshevikkien marraskuussa toteuttaman vallankaappauksen jälkeen. Venäjän bolshevikkihallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden samaisen joulukuun lopulla. Vuoden 1918 alussa Suomen tunnustivat myös Saksa, Ranska ja Ruotsi.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Täältä Haalintien perimmäisestä mutkasta katsottuna näyttääkin siltä, että me suomalaiset olemme samassa veneessä ukrainalaisten kanssa ja meidän on syytäkin pelätä, ihan omastakin puolestamme. Täältä katsottuna näyttää ymmärrettävältä, miksi monet suomalaiset ihailivat Leniniä ainakin vielä muutama vuosikymmen sitten, ja miksi täällä Haalintielläkin lipaston päällä komeili pitkään Leninin rintakuva. Leniniähän voisi pitää jopa Suomen itsenäisyyden isänä!

Aika hitokseen ymmärrettävältä alkaa tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa näyttää sekin, miksi Amerikkaan töiden perässä lähteneet suomalaiset rakensivat valtamerenkin taakse työväentaloja eli haaleja ja miksi tämänkin pohjoisessa periferiassa sijaitsevan tien nimi on Haalintie; onhan täällä ollut työväentalo. Ja miksi suomalaiset ylipäätään ovat kumartaneet Venäjään päin pelonsekaisen kiitollisuuden vallassa.

Kun tähän soppaan otetaan mukaan koronapandemia ja muistetaan, kuinka maailma vannoi yhtenäisyyden ja avunannon nimiin pandemian alkaessa ja kuinka pian valtiot päätyivät sulkemaan rajansa ja ajamaan ensisijaisesti omaa etuaan ja kuinka ihmiset käpertyivät itseensä ja ryhtyivät perustelemaan oman valinnanvapautensa olevan toisten ihmisten elämää arvokkaampaa, ei ole lainkaan ihmeellistä, että elämme nyt maailmanlaajuisen sodan kynnyksellä. Jokainen tietää, mikä se sota tulisi olemaan nimeltään, eikä sen nimeä ole siksi tarpeen edes mainita.

Jokainen tietää, mikä se sota tulisi olemaan nimeltään, eikä sen nimeä ole siksi tarpeen edes mainita.

Koronapandemia tarjosi kaikessa kauheudessaan ihmiskunnalle mahdollisuuden yhdistyä yhdeksi kansaksi yhtä yhteistä vihollista vastaan. Ihmiskunta ei tarttunut koronapandemian tarjoamaan yhdistymisen mahdollisuuteen, vaan sen sijaan me keskityimme kylvämään vihaa ja epäluuloa toisiamme vastaan. Nyt saamme nauttia kylvämistämme vihan hedelmistä.

Koronapandemian tavoin myös sota ja sen maailmanlaajuiset vaikutukset tulevat eniten vahingoittamaan niitä, joilla ennestään on puutetta kaikesta; rahasta, kodista, perheestä, ystävistä, terveydestä, työstä, toimeentulosta, osaamisesta tai jaksamisesta. Kun vähästä otetaan osa pois, jäljelle ei jää mitään.

Tämä rakkauden ja vihan päivä on syytä painaa muistiin. Tänään 22. helmikuuta 2022 maailma on repeytynyt kahtia niihin, jotka rakastavat, mutta vain itseään ja itsensä kaltaisia, ja niihin, jotka vihaavat, kaikkia paitsi itseään ja itsensä kaltaisia.

Tällä palstalla Anu Kolmonen tarkastelee yhteiskuntaa työn ulkopuolella tai muuten sivussa elävien ihmisten näkökulmasta.

Kategoriat
Lukijoilta

Lappi perustulon kokeilumaakunnaksi

Helsingin Sanomien 6.1.2019 julkaisemaan laajaan niukkuuskyselyyn vastanneiden suomalaisten vastauksista huokuu häpeä, kurjuus ja epätoivo. Artikkelissa haastatellun tutkijan mukaan kyselyn vastaukset tulivat yllätyksinä. Minulle ne eivät tulleet. Saan jatkuvasti kuulla eri tilanteissa ihmisten epätoivosta toimeentulon suhteen.

Suomessa elää suuri määrä ihmisiä, jotka joutuvat päivittäin miettimään omaa toimeentuloaan. Riittävätkö rahat koko kuukaudeksi? Ostanko itselleni vai lapselleni vaatteita vai ruokaa? Yksi yllättävä lasku saattaa syöstä talouden väärille raiteille. Jatkuva taistelu toimeentulosta vie voimat heiltä, joilla niitä on muutenkin vähän. On myös ihmisiä, jotka eivät näe enää toivoa paremmasta tulevaisuudesta vaan toivovat kuolemaa. Miten tämä voi olla mahdollista nyky-Suomessa?

Jatkuva taistelu toimeentulosta vie voimat heiltä, joilla niitä on muutenkin vähän.

Minulle eläminen hyvinvointiyhteiskunnassa tarkoittaa sitä, että myös kaikkein pienimmistä ja heikompiosaisista pidetään huolta. Yhteiskunnan tukijärjestelmien tulisi olla sellaisia, joista kukaan ei pääse tippumaan tyhjän päälle. Helsingin Sanomien kyselyn vastausten mukaan näin ei kuitenkaan ole.

Suomeen tarvitaan sosiaaliturvan uudistus. Seuraavalla eduskuntakaudella tarvitaan ihmislähtöisiä, inhimillisiä sekä oikeudenmukaisia päätöksiä. Ei voi olla aina niin, että he, joilla on jo valmiiksi muutenkin kaikkein vähiten, saavat lisää rangaistuksia ja tulonmenetyksiä.

Tällä hallituskaudella toteutettu perustulokokeilu jäi monelta osin torsoksi kokeilun perustulon summan, osallistuneiden määrän ja taustojen vuoksi. Silti olemme saaneet lukea eri medioista, kuinka perustulokokeilu on auttanut siihen osallistuneiden elämää ja ennen kaikkea parantanut elämänlaatua, koska minimiperustulo on taattu joka kuukaudelle ilman pelkoa sen menettämisestä.

Perustulomallia kritisoidaan monesti kalliiksi. Myös nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on kallis, joten kyseessä on arvovalinta.

Perustulomalli-ajatus on ollut puheissa jo 1980-luvulta lähtien. Perustulomalli tarvitsee kunnon kokeilun, jossa voidaan testata erilaisia malleja ja tulotasoja. Kokeiluun osallistuvien määrän ja perustulon summan täytyy olla tarpeeksi riittävä, jotta sen tulokset ovat monistettavissa koko Suomeen. Perustulomallissa kaikki täysi-ikäiset suomalaiset saisivat perustulon, joka leikkaantuu verotuksella tietyn ansiotason ylittyessä. Perustulomallia kritisoidaan monesti kalliiksi. Myös nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on kallis, joten kyseessä on arvovalinta.

Peruskoulu-uudistus lähti aikoinaan Lapista. Nyt Lappi voisi toimia suunnannäyttäjänä ja kokeilumaakuntana perustulolle koko Suomessa. Lapissa on verrattain paljon työttömyyttä ja osittain myös huono-osaisuutta sekä sairastavuutta. Kokeilun tuloksista voidaan tehdä johtopäätöksiä koskien koko sosiaaliturvan uudistusta. Tarvitaan rohkeita ja oikeudenmukaisia päätöksiä, jotta kaikki kansalaiset pysyvät mukana yhteiskunnassa. Tämä olisi yksi niistä.


Kati Tervo
Kemi

Kategoriat
Uutiset

Martti Korhonen: eläkeläisiltä tukea ja solidaarisuutta nuoremmille

Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokous on käynnissä Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa.

Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen painotti kokouksen avauspuheessaan, että eläkeläisiltä riittää tukea ja solidaarisuutta myös nuoremmille sukupolville.

– Julkisessa keskustelussa halutaan antaa usein sellainen kuva, että eläkeläisten joukko olisi huolissaan pelkästään itsestään. Minä taas uskallan väittää, että valtaosa eläkeläisväestämme huolehtii nimenomaan läheisistään, lapsistaan ja lapsenlapsistaan enemmän kuin itsestään. Mutta olemme huolissamme myös etenkin eläkeläisköyhyyden lisääntymisestä. Se vie pohjan pois turvatulta vanhuudelta ja käytännön isovanhemmuudelta.

”Emme vaadi mitään erityiskohtelua terveydenhuoltoon emmekä vanhustenhuoltoon, mutta vaadimme sellaista tasoa, että ihminen voi turvallisin mielin elää elämäänsä.”

– Emme vaadi mitään erityiskohtelua terveydenhuoltoon emmekä vanhustenhuoltoon, mutta vaadimme sellaista tasoa, että ihminen voi turvallisin mielin elää elämäänsä. Emme hyväksy sitä, että on valittava joko ruoka tai lääkkeet. Emme hyväksy sitä, että vanhuksen on pelättävä asunnon menettämistä tai sitä, saako hoitoa.

Korhonen oli huolissaan siitä, että ympäröivässä yhteiskunnassa viime vuosina tapahtuneet muutokset eivät ole olleet eläkeläisten näkökulmasta positiivisia. Yhteiskunnallinen kovuus on hänen mukaansa lisääntynyt merkittävästi sekä puheissa että teoissa.

 

Yhdessä tekeminen torjuu yksinäisyyttä, digitalisaatio haltuun koulutuksella

– Yksinäisyys on yhä kasvava ongelma, yksin elävien määrä tulee vain entisestään kasvamaan vaikka yhden hengen talous on yleisin perhekoko Suomessa jo nyt, Korhonen sanoi.

– Meidän tehtävämme on luoda edellytyksiä yhdessä harrastamiseen oli se sitten opiskelua, liikkumista, tanssia tai laulua. Mikä muu voi paremmin torjua yksinäisyyttä kuin mukava yhdessä tekeminen matalan kynnyksen järjestössä, jossa jokainen voi olla oma itsensä.

Erityisen tärkeää on Korhosen mukaan vastata koulutuksella digitalisaation tuomaan muutokseen.

”Digitalisaatiosta on tullut itseisarvo, jonka avulla markkinat ohjaavat ja myyvät sekä luovat tarpeita, jotka ilahduttavat lähinnä myyjän lompakkoa.”

– Ilman digitalisaation hallitsemista uhkaa syrjäytyminen monesta palvelusta tai ainakin heikko asema palveluiden asiakkaana. Tässä asiassa tietynlainen vauhtisokeus on jo iskenyt. Digitalisaatiosta on tullut itseisarvo, jonka avulla markkinat ohjaavat ja myyvät sekä luovat tarpeita, jotka ilahduttavat lähinnä myyjän lompakkoa. Vaikka vanhalla tietokoneella vielä pärjäisi, vaatii uusi ohjelmaversio uuden koneen eikä vanhalla käyttöjärjestelmällä voikaan enää hoitaa pankkiasioitaan. Haluamme pitää jäsenistömme kehityksessä mukana, siksi panostamme Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeeseemme.

 

Kaikki kiinnostuneet tervetulleita mukaan

Korhonen huomautti, että järjestötoimintaan osallistuminen ei enää ole itsestäänselvyys.

– Emme elä enää siinä sotien jälkeisessä yhteiskunnassa, jossa työväenliikkeen kunniatehtävä oli rakentaa talkoilla järjestötalot ja tarjota työläisperheiden lapsille tervehenkisiä harrastusmahdollisuuksia. Nyt järjestöiltä odotetaan palveluita, eikä talkoohenki ole entisissä voimissaan.

– Tämä ei tarkoita sitä, että meidän olisi vain tyydyttävä tilanteeseen. Päinvastoin: meidän on yhdessä haettava uusia eläkeläisiä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, joilla saamme ihmiset mukaan. Haasteena on tavoittaa ihmiset heidän eläköityessään ja pystyä muuttamaan toimintaamme heitä kiinnostavaksi ja tarjota heille mahdollisuuksia toiminnan uudistamiseen. Jokaisen uuden jäsenen on voitava tuntea itsensä tervetulleeksi!

Tänään 63-vuotiaana eläköityvä harvoin tuntee itseään vielä eläkevaariksi tai -mummoksi.

Tänään 63-vuotiaana eläköityvä harvoin tuntee itseään vielä eläkevaariksi tai -mummoksi. Eläkkeelle jääminen merkitsee monelle mahdollisuuksia vihdoin toteuttaa itseään ja saada omaa aikaa. Miten näihin haaveisiin mahtuu järjestötoiminta muiden eläkeläisten kanssa? Vapaa-ajan tarjontaa on aina vain enemmän, viikottainen kerho ei houkuttele kaikkia eivätkä eläkeläiset ole tasapäinen joukko, meitä on moneksi.

– Uusien jäsenten saamiseksi olemme alkaneet rakentaa tiivistä yhteistyötä ammattiliittojen kanssa rakentaaksemme sillan sieltä meille. Toimintamme on monipuolista ja sen järjestäjillä on paljon osaamista. Kynnys tulla mukaan toimintaan on pidetty niin matalana kuin se on mahdollista niin, että kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. Järjestötoiminta on meidän toimintamme runko ja tukipilari.

 

”Ylpeä aktiivisesta jäsenistöstä”

Korhonen nosti esiin sen, että jäsenyhdistykset lähettivät nyt kokoontuvalle edustajakokoukselle 180 aloitetta.

– Olen iloinen ja hieman ylpeäkin siitä, että meillä on näin aktiivista jäsenistöä. Myös yhteiskunnan on nähtävä, että me eläkeläiset olemme yhteiskunnalle valtava voimavara, emme kuluerä tai mikään eläkepommi.

Kategoriat
Näkökulmat

Onko päivä tehnyt kierroksensa?

Tuli katsottua telkkarista Täällä Pohjantähden alla. Se kertoo suomalaisuudesta paljon. Kertoo myös paljon eriarvoisuudesta, joka on meille käsittämätöntä.

Vuonna 1918 tehtaan työläinen ja torppari eivät voineet haaveillakaan neuvoloista, lapsilisistä tai peruskoulusta. Käsillä oli köyhyyttä, nälkääkin. Sitten tuli tilanne, jossa avautui mahdollisuus ottaa valta omiin käsiin. Erityisen huonostihan siinä kävi.

Viha ja verenvuodatus on aina murhenäytelmä.

Oikeus – tai pikemminkin vääryys – seurasi voittajan miekkaa. Kymmeniätuhansia kapinaan nousseita tapettiin, pikkulapsista lähtien. Tehtiin niitä vääryyksiä ja rikoksia punaistenkin puolelta. Eikä sisällissotaan kannata liittää ikinä romanttisia mielikuvia. Viha ja verenvuodatus on aina murhenäytelmä.

Tästä kaikesta tulee kuluneeksi sata vuotta. Tuona aikana poliittinen vasemmisto on saanut aikaan Suomeen ne Koskelan Akselille käsittämättömät asiat, kun allekirjoittaneenkin perheeseen tulee kuukausittain lapsilisä ja kolmevuotias Väinö-poika saa maailman parasta terveydenhoitoa, jonka ansiosta hän voi hyvin nähdä vuoden 2118. Tosin sote-uudistuksessa suriseville pörriäisille tärkeintä ei ole kansanterveys vaan voitontavoittelu. Osakeyhtiölaki on yksiselitteinen.

Ei aseeseen tartuttu kevytmielisesti. Siihen tartuttiin äärimmäisessä ahdingossa, kun haluttiin parempaa elämää itselle ja lapsille. Oliko se järkevää?

Suomi100 – vuoden teema oli Yhdessä. Nyt olisi myös syytä miettiä, miksi Suomen Punainen kaarti laitettiin liikekannalle 27.1.1918 klo 23. Ei aseeseen tartuttu kevytmielisesti. Siihen tartuttiin äärimmäisessä ahdingossa, kun haluttiin parempaa elämää itselle ja lapsille. Oliko se järkevää? En tiedä. Sisällissota ei syntynyt kuitenkaan siksi, että punaiset ja valkoiset olisivat olleet vain eri mieltä asioista. Se syntyi epäoikeudenmukaisuudesta.

Suomessa käydään presidentinvaalien ensimmäinen kierros 28.1.2018 äänestyksen alkaessa klo 9. Kapinan alusta siihen on kulunut sata vuotta ja kymmenen tuntia. Nyt olisi oikea aika puhua juuri epäoikeudenmukaisuudesta. Suomessakin. Vaikka elintaso on noussut huikeasti sadan vuoden aikana, on myös maassamme leipäjonoja, lapsiköyhyyttä ja syviä mielenterveys- ja päihdeongelmia. Onko päivä tehnyt kierroksensa täällä? Hyvä kysymys. Mutta suurimmalle osalle maailman ihmisiä köyhyys on raaka fakta kuin Pentinkulman torppareille. He ovat samassa tilanteessa kuin vuonna 1918 kehitysmaa Suomessa asunut köyhälistö.

Mutta suurimmalle osalle maailman ihmisiä köyhyys on raaka fakta kuin Pentinkulman torppareille.

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Sen takia varsinkin presidentinvaaleissa olisi puhuttava ennen kaikkea aikamme suurimmasta globaalista turvallisuusuhasta, jonka aiheuttaa eriarvoisuus kaikkialla maailmassa. Jollei sen kitkemistä ei aseteta myös kaiken politiikan lähtökohdaksi, hukka meidät perii. Yhdessä.

Mutta toivoa on. Alma Koskelakin jaksoi uskoa tulevaisuuteen, vaikka menetti kaksi poikaansa sorakuopan reunalle ammuttuna sisällissodassa ja kolme pojanpoikaansa talvi- ja jatkosotien taisteluissa. Ei tullut niin pitkää yötä, ettei aamu koittaisi.

 

Kategoriat
Lukijoilta

Työssä käyvät köyhät ja suomalaisen työelämän muita pimeitä puolia

Sosiologipäivillä Tampereella 23.–24.3. kuultiin esitelmiä muun muassa suomalaisen työelämän pimeistä puolista, joita riittää.

Yksi esitelmä koski ihmisiä, joiden palkka ei riitä elämiseen eli työssäkäyviä köyhiä. Puhujan mukaan tällaisia ihmisiä on Suomessa noin puoli miljoonaa. Heistä 100 000 on töissä 9 euron niin sanotulla kulukorvauksella, jota saa enintään viideltä kalenteripäivältä viikossa. Lisäksi he saavat työttömyyskorvausta. Loput 400 000 ihmistä koostuvat pienipalkkaisista, 0-tuntisopimuksella olevista, pätkä- ja silpputöitä tekevistä.

Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi.

Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi. Saksassa hiukan alle 10 prosenttia työvoimasta kuuluu tähän ryhmään, kuten myös USA:ssa. Yhdysvaltalaisen suuren Wall Mart -kauppaketjun lasketaan saavan yli kuusi miljardia dollaria valtion avustusta, koska valtio maksaa sen alipalkatuille työläisille tuon verran tukia vuodessa. Myös Suomessa näyttää olevan mm. työnantajien keskusjärjestön EK:n pyrkimyksenä, että palkat siirrettäisiin osittain veronmaksajien maksettaviksi. Mihin valuvat nämä rahat? Työnantajillepa tietysti. Alipalkkaukseen eivät kuitenkaan syyllisty vain yksityiset työnantajat vaan osa julkisistakin työntekijöistä on korvattu 9 euron työntekijöillä. Näin esimerkiksi Rovaniemellä, jossa erilaisia palveluita tuottavan kunnallisen Romotken/Eduron toiminta perustuu pitkälle heidän työhönsä.

Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille.

Toinen esitelmä koski puutarhamarjojen poimijoiden ongelmia. Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille, joiden lupausten mukaisia ansioita eivät useinkaan saa. Marjoja ei aina ole, jolloin työajat jäävät lyhyiksi ja sesonki on hyvänäkin vuonna suhteellisen lyhyt. Raskaassa urakkatyössä tuntipalkka jää noin 9 euroon per tunti. Puuliitto, jolle marjanpoimijoiden etujen ajaminen Suomessa kuuluisi, ei ole pannut juuri tikkua ristiin heidän asioidensa korjaamiseksi. Edes tietoa esimerkiksi työehtosopimuksista ei ole saatavilla muuta kuin suomeksi. Nuorille suomalaisille, joita heitäkin voi vielä mansikka- ja muilta marjatiloilta löytää, oli maksettu alle 8 euron tuntipalkkaa. Ulkomaalaisilla kausityöntekijöille ei ole mahdollisuutta saada suomalaista sosiaaliturvaa, koska he eivät asu Suomessa, jolloin esimerkiksi sairastapauksissa kulut nousevat helposti kohtuuttomiksi.

Lisäksi työryhmässä puhuttiin pakotetusta joustavuudesta, ihmiskaupasta, työpaikkakiusaamisesta ja työnsä vuoksi vainotuksi joutumisesta.

Pakotettu joustavuus, jota esiintyy palvelualoilla, rakennuksilla ja jonkun verran myös teollisuudessa, tarkoittaa joustamista palkoista (alaspäin), työajoista (ylöspäin), lomista ja vapaa-ajoista (alaspäin) ja jopa henkilökohtaisesta vapaudesta.

Näyttää siltä, että Suomeen on hyvää vauhtia syntymässä ellei jo syntynyt kahdet työmarkkinat, joilla matalimmassa asemassa olevien asema on erittäin heikko. Työnantajapuoli näyttää olevan halukas kasvattamaan heikossa asemassa olevien määrää. Olemme siirtymässä Suomessa tässäkin mielessä hyvinvointivaltiota edeltäneeseen aikaan, jolloin suuri osa väestöstä oli työssä käyviä köyhiä.

 

Vesa Puuronen
Sosiologian professori, Oulun yliopisto
Kaupunginvaltuutettu (vas.)
Rovaniemi