Helsingin Sanomien 6.1.2019 julkaisemaan laajaan niukkuuskyselyyn vastanneiden suomalaisten vastauksista huokuu häpeä, kurjuus ja epätoivo. Artikkelissa haastatellun tutkijan mukaan kyselyn vastaukset tulivat yllätyksinä. Minulle ne eivät tulleet. Saan jatkuvasti kuulla eri tilanteissa ihmisten epätoivosta toimeentulon suhteen.

Suomessa elää suuri määrä ihmisiä, jotka joutuvat päivittäin miettimään omaa toimeentuloaan. Riittävätkö rahat koko kuukaudeksi? Ostanko itselleni vai lapselleni vaatteita vai ruokaa? Yksi yllättävä lasku saattaa syöstä talouden väärille raiteille. Jatkuva taistelu toimeentulosta vie voimat heiltä, joilla niitä on muutenkin vähän. On myös ihmisiä, jotka eivät näe enää toivoa paremmasta tulevaisuudesta vaan toivovat kuolemaa. Miten tämä voi olla mahdollista nyky-Suomessa?

Jatkuva taistelu toimeentulosta vie voimat heiltä, joilla niitä on muutenkin vähän.

Minulle eläminen hyvinvointiyhteiskunnassa tarkoittaa sitä, että myös kaikkein pienimmistä ja heikompiosaisista pidetään huolta. Yhteiskunnan tukijärjestelmien tulisi olla sellaisia, joista kukaan ei pääse tippumaan tyhjän päälle. Helsingin Sanomien kyselyn vastausten mukaan näin ei kuitenkaan ole.

Suomeen tarvitaan sosiaaliturvan uudistus. Seuraavalla eduskuntakaudella tarvitaan ihmislähtöisiä, inhimillisiä sekä oikeudenmukaisia päätöksiä. Ei voi olla aina niin, että he, joilla on jo valmiiksi muutenkin kaikkein vähiten, saavat lisää rangaistuksia ja tulonmenetyksiä.

Tällä hallituskaudella toteutettu perustulokokeilu jäi monelta osin torsoksi kokeilun perustulon summan, osallistuneiden määrän ja taustojen vuoksi. Silti olemme saaneet lukea eri medioista, kuinka perustulokokeilu on auttanut siihen osallistuneiden elämää ja ennen kaikkea parantanut elämänlaatua, koska minimiperustulo on taattu joka kuukaudelle ilman pelkoa sen menettämisestä.

Perustulomallia kritisoidaan monesti kalliiksi. Myös nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on kallis, joten kyseessä on arvovalinta.

Perustulomalli-ajatus on ollut puheissa jo 1980-luvulta lähtien. Perustulomalli tarvitsee kunnon kokeilun, jossa voidaan testata erilaisia malleja ja tulotasoja. Kokeiluun osallistuvien määrän ja perustulon summan täytyy olla tarpeeksi riittävä, jotta sen tulokset ovat monistettavissa koko Suomeen. Perustulomallissa kaikki täysi-ikäiset suomalaiset saisivat perustulon, joka leikkaantuu verotuksella tietyn ansiotason ylittyessä. Perustulomallia kritisoidaan monesti kalliiksi. Myös nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on kallis, joten kyseessä on arvovalinta.

Peruskoulu-uudistus lähti aikoinaan Lapista. Nyt Lappi voisi toimia suunnannäyttäjänä ja kokeilumaakuntana perustulolle koko Suomessa. Lapissa on verrattain paljon työttömyyttä ja osittain myös huono-osaisuutta sekä sairastavuutta. Kokeilun tuloksista voidaan tehdä johtopäätöksiä koskien koko sosiaaliturvan uudistusta. Tarvitaan rohkeita ja oikeudenmukaisia päätöksiä, jotta kaikki kansalaiset pysyvät mukana yhteiskunnassa. Tämä olisi yksi niistä.


Kati Tervo
Kemi

Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokous on käynnissä Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa.

Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen painotti kokouksen avauspuheessaan, että eläkeläisiltä riittää tukea ja solidaarisuutta myös nuoremmille sukupolville.

– Julkisessa keskustelussa halutaan antaa usein sellainen kuva, että eläkeläisten joukko olisi huolissaan pelkästään itsestään. Minä taas uskallan väittää, että valtaosa eläkeläisväestämme huolehtii nimenomaan läheisistään, lapsistaan ja lapsenlapsistaan enemmän kuin itsestään. Mutta olemme huolissamme myös etenkin eläkeläisköyhyyden lisääntymisestä. Se vie pohjan pois turvatulta vanhuudelta ja käytännön isovanhemmuudelta.

“Emme vaadi mitään erityiskohtelua terveydenhuoltoon emmekä vanhustenhuoltoon, mutta vaadimme sellaista tasoa, että ihminen voi turvallisin mielin elää elämäänsä.”

– Emme vaadi mitään erityiskohtelua terveydenhuoltoon emmekä vanhustenhuoltoon, mutta vaadimme sellaista tasoa, että ihminen voi turvallisin mielin elää elämäänsä. Emme hyväksy sitä, että on valittava joko ruoka tai lääkkeet. Emme hyväksy sitä, että vanhuksen on pelättävä asunnon menettämistä tai sitä, saako hoitoa.

Korhonen oli huolissaan siitä, että ympäröivässä yhteiskunnassa viime vuosina tapahtuneet muutokset eivät ole olleet eläkeläisten näkökulmasta positiivisia. Yhteiskunnallinen kovuus on hänen mukaansa lisääntynyt merkittävästi sekä puheissa että teoissa.

 

Yhdessä tekeminen torjuu yksinäisyyttä, digitalisaatio haltuun koulutuksella

– Yksinäisyys on yhä kasvava ongelma, yksin elävien määrä tulee vain entisestään kasvamaan vaikka yhden hengen talous on yleisin perhekoko Suomessa jo nyt, Korhonen sanoi.

– Meidän tehtävämme on luoda edellytyksiä yhdessä harrastamiseen oli se sitten opiskelua, liikkumista, tanssia tai laulua. Mikä muu voi paremmin torjua yksinäisyyttä kuin mukava yhdessä tekeminen matalan kynnyksen järjestössä, jossa jokainen voi olla oma itsensä.

Erityisen tärkeää on Korhosen mukaan vastata koulutuksella digitalisaation tuomaan muutokseen.

“Digitalisaatiosta on tullut itseisarvo, jonka avulla markkinat ohjaavat ja myyvät sekä luovat tarpeita, jotka ilahduttavat lähinnä myyjän lompakkoa.”

– Ilman digitalisaation hallitsemista uhkaa syrjäytyminen monesta palvelusta tai ainakin heikko asema palveluiden asiakkaana. Tässä asiassa tietynlainen vauhtisokeus on jo iskenyt. Digitalisaatiosta on tullut itseisarvo, jonka avulla markkinat ohjaavat ja myyvät sekä luovat tarpeita, jotka ilahduttavat lähinnä myyjän lompakkoa. Vaikka vanhalla tietokoneella vielä pärjäisi, vaatii uusi ohjelmaversio uuden koneen eikä vanhalla käyttöjärjestelmällä voikaan enää hoitaa pankkiasioitaan. Haluamme pitää jäsenistömme kehityksessä mukana, siksi panostamme Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeeseemme.

 

Kaikki kiinnostuneet tervetulleita mukaan

Korhonen huomautti, että järjestötoimintaan osallistuminen ei enää ole itsestäänselvyys.

– Emme elä enää siinä sotien jälkeisessä yhteiskunnassa, jossa työväenliikkeen kunniatehtävä oli rakentaa talkoilla järjestötalot ja tarjota työläisperheiden lapsille tervehenkisiä harrastusmahdollisuuksia. Nyt järjestöiltä odotetaan palveluita, eikä talkoohenki ole entisissä voimissaan.

– Tämä ei tarkoita sitä, että meidän olisi vain tyydyttävä tilanteeseen. Päinvastoin: meidän on yhdessä haettava uusia eläkeläisiä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, joilla saamme ihmiset mukaan. Haasteena on tavoittaa ihmiset heidän eläköityessään ja pystyä muuttamaan toimintaamme heitä kiinnostavaksi ja tarjota heille mahdollisuuksia toiminnan uudistamiseen. Jokaisen uuden jäsenen on voitava tuntea itsensä tervetulleeksi!

Tänään 63-vuotiaana eläköityvä harvoin tuntee itseään vielä eläkevaariksi tai -mummoksi.

Tänään 63-vuotiaana eläköityvä harvoin tuntee itseään vielä eläkevaariksi tai -mummoksi. Eläkkeelle jääminen merkitsee monelle mahdollisuuksia vihdoin toteuttaa itseään ja saada omaa aikaa. Miten näihin haaveisiin mahtuu järjestötoiminta muiden eläkeläisten kanssa? Vapaa-ajan tarjontaa on aina vain enemmän, viikottainen kerho ei houkuttele kaikkia eivätkä eläkeläiset ole tasapäinen joukko, meitä on moneksi.

– Uusien jäsenten saamiseksi olemme alkaneet rakentaa tiivistä yhteistyötä ammattiliittojen kanssa rakentaaksemme sillan sieltä meille. Toimintamme on monipuolista ja sen järjestäjillä on paljon osaamista. Kynnys tulla mukaan toimintaan on pidetty niin matalana kuin se on mahdollista niin, että kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. Järjestötoiminta on meidän toimintamme runko ja tukipilari.

 

”Ylpeä aktiivisesta jäsenistöstä”

Korhonen nosti esiin sen, että jäsenyhdistykset lähettivät nyt kokoontuvalle edustajakokoukselle 180 aloitetta.

– Olen iloinen ja hieman ylpeäkin siitä, että meillä on näin aktiivista jäsenistöä. Myös yhteiskunnan on nähtävä, että me eläkeläiset olemme yhteiskunnalle valtava voimavara, emme kuluerä tai mikään eläkepommi.

Tuli katsottua telkkarista Täällä Pohjantähden alla. Se kertoo suomalaisuudesta paljon. Kertoo myös paljon eriarvoisuudesta, joka on meille käsittämätöntä.

Vuonna 1918 tehtaan työläinen ja torppari eivät voineet haaveillakaan neuvoloista, lapsilisistä tai peruskoulusta. Käsillä oli köyhyyttä, nälkääkin. Sitten tuli tilanne, jossa avautui mahdollisuus ottaa valta omiin käsiin. Erityisen huonostihan siinä kävi.

Viha ja verenvuodatus on aina murhenäytelmä.

Oikeus – tai pikemminkin vääryys – seurasi voittajan miekkaa. Kymmeniätuhansia kapinaan nousseita tapettiin, pikkulapsista lähtien. Tehtiin niitä vääryyksiä ja rikoksia punaistenkin puolelta. Eikä sisällissotaan kannata liittää ikinä romanttisia mielikuvia. Viha ja verenvuodatus on aina murhenäytelmä.

Tästä kaikesta tulee kuluneeksi sata vuotta. Tuona aikana poliittinen vasemmisto on saanut aikaan Suomeen ne Koskelan Akselille käsittämättömät asiat, kun allekirjoittaneenkin perheeseen tulee kuukausittain lapsilisä ja kolmevuotias Väinö-poika saa maailman parasta terveydenhoitoa, jonka ansiosta hän voi hyvin nähdä vuoden 2118. Tosin sote-uudistuksessa suriseville pörriäisille tärkeintä ei ole kansanterveys vaan voitontavoittelu. Osakeyhtiölaki on yksiselitteinen.

Ei aseeseen tartuttu kevytmielisesti. Siihen tartuttiin äärimmäisessä ahdingossa, kun haluttiin parempaa elämää itselle ja lapsille. Oliko se järkevää?

Suomi100 – vuoden teema oli Yhdessä. Nyt olisi myös syytä miettiä, miksi Suomen Punainen kaarti laitettiin liikekannalle 27.1.1918 klo 23. Ei aseeseen tartuttu kevytmielisesti. Siihen tartuttiin äärimmäisessä ahdingossa, kun haluttiin parempaa elämää itselle ja lapsille. Oliko se järkevää? En tiedä. Sisällissota ei syntynyt kuitenkaan siksi, että punaiset ja valkoiset olisivat olleet vain eri mieltä asioista. Se syntyi epäoikeudenmukaisuudesta.

Suomessa käydään presidentinvaalien ensimmäinen kierros 28.1.2018 äänestyksen alkaessa klo 9. Kapinan alusta siihen on kulunut sata vuotta ja kymmenen tuntia. Nyt olisi oikea aika puhua juuri epäoikeudenmukaisuudesta. Suomessakin. Vaikka elintaso on noussut huikeasti sadan vuoden aikana, on myös maassamme leipäjonoja, lapsiköyhyyttä ja syviä mielenterveys- ja päihdeongelmia. Onko päivä tehnyt kierroksensa täällä? Hyvä kysymys. Mutta suurimmalle osalle maailman ihmisiä köyhyys on raaka fakta kuin Pentinkulman torppareille. He ovat samassa tilanteessa kuin vuonna 1918 kehitysmaa Suomessa asunut köyhälistö.

Mutta suurimmalle osalle maailman ihmisiä köyhyys on raaka fakta kuin Pentinkulman torppareille.

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Sen takia varsinkin presidentinvaaleissa olisi puhuttava ennen kaikkea aikamme suurimmasta globaalista turvallisuusuhasta, jonka aiheuttaa eriarvoisuus kaikkialla maailmassa. Jollei sen kitkemistä ei aseteta myös kaiken politiikan lähtökohdaksi, hukka meidät perii. Yhdessä.

Mutta toivoa on. Alma Koskelakin jaksoi uskoa tulevaisuuteen, vaikka menetti kaksi poikaansa sorakuopan reunalle ammuttuna sisällissodassa ja kolme pojanpoikaansa talvi- ja jatkosotien taisteluissa. Ei tullut niin pitkää yötä, ettei aamu koittaisi.

 

Sosiologipäivillä Tampereella 23.–24.3. kuultiin esitelmiä muun muassa suomalaisen työelämän pimeistä puolista, joita riittää.

Yksi esitelmä koski ihmisiä, joiden palkka ei riitä elämiseen eli työssäkäyviä köyhiä. Puhujan mukaan tällaisia ihmisiä on Suomessa noin puoli miljoonaa. Heistä 100 000 on töissä 9 euron niin sanotulla kulukorvauksella, jota saa enintään viideltä kalenteripäivältä viikossa. Lisäksi he saavat työttömyyskorvausta. Loput 400 000 ihmistä koostuvat pienipalkkaisista, 0-tuntisopimuksella olevista, pätkä- ja silpputöitä tekevistä.

Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi.

Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi. Saksassa hiukan alle 10 prosenttia työvoimasta kuuluu tähän ryhmään, kuten myös USA:ssa. Yhdysvaltalaisen suuren Wall Mart -kauppaketjun lasketaan saavan yli kuusi miljardia dollaria valtion avustusta, koska valtio maksaa sen alipalkatuille työläisille tuon verran tukia vuodessa. Myös Suomessa näyttää olevan mm. työnantajien keskusjärjestön EK:n pyrkimyksenä, että palkat siirrettäisiin osittain veronmaksajien maksettaviksi. Mihin valuvat nämä rahat? Työnantajillepa tietysti. Alipalkkaukseen eivät kuitenkaan syyllisty vain yksityiset työnantajat vaan osa julkisistakin työntekijöistä on korvattu 9 euron työntekijöillä. Näin esimerkiksi Rovaniemellä, jossa erilaisia palveluita tuottavan kunnallisen Romotken/Eduron toiminta perustuu pitkälle heidän työhönsä.

Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille.

Toinen esitelmä koski puutarhamarjojen poimijoiden ongelmia. Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille, joiden lupausten mukaisia ansioita eivät useinkaan saa. Marjoja ei aina ole, jolloin työajat jäävät lyhyiksi ja sesonki on hyvänäkin vuonna suhteellisen lyhyt. Raskaassa urakkatyössä tuntipalkka jää noin 9 euroon per tunti. Puuliitto, jolle marjanpoimijoiden etujen ajaminen Suomessa kuuluisi, ei ole pannut juuri tikkua ristiin heidän asioidensa korjaamiseksi. Edes tietoa esimerkiksi työehtosopimuksista ei ole saatavilla muuta kuin suomeksi. Nuorille suomalaisille, joita heitäkin voi vielä mansikka- ja muilta marjatiloilta löytää, oli maksettu alle 8 euron tuntipalkkaa. Ulkomaalaisilla kausityöntekijöille ei ole mahdollisuutta saada suomalaista sosiaaliturvaa, koska he eivät asu Suomessa, jolloin esimerkiksi sairastapauksissa kulut nousevat helposti kohtuuttomiksi.

Lisäksi työryhmässä puhuttiin pakotetusta joustavuudesta, ihmiskaupasta, työpaikkakiusaamisesta ja työnsä vuoksi vainotuksi joutumisesta.

Pakotettu joustavuus, jota esiintyy palvelualoilla, rakennuksilla ja jonkun verran myös teollisuudessa, tarkoittaa joustamista palkoista (alaspäin), työajoista (ylöspäin), lomista ja vapaa-ajoista (alaspäin) ja jopa henkilökohtaisesta vapaudesta.

Näyttää siltä, että Suomeen on hyvää vauhtia syntymässä ellei jo syntynyt kahdet työmarkkinat, joilla matalimmassa asemassa olevien asema on erittäin heikko. Työnantajapuoli näyttää olevan halukas kasvattamaan heikossa asemassa olevien määrää. Olemme siirtymässä Suomessa tässäkin mielessä hyvinvointivaltiota edeltäneeseen aikaan, jolloin suuri osa väestöstä oli työssä käyviä köyhiä.

 

Vesa Puuronen
Sosiologian professori, Oulun yliopisto
Kaupunginvaltuutettu (vas.)
Rovaniemi