Vaalijuna puksuttaa jo pikavauhtia kohti seuraavaa asemaa, mutta ennen lomakepinon uutta karttumista on hyvä päästellä vielä vähän höyryjä ulos ja analysoida kuntavaalien tulosta pohjoisen Suomen näkökulmasta.

Tämä kirjoitus oli tarkoitus saattaa tulille jo muutama viikko sitten, mutta piirikokous- ja vappukiireissä ei ehtinyt pysähtyä kunnolla pohtimaan tekijöitä numeroiden takana. On myös rehellisesti myönnettävä, että vaalit olivat taas takin täydellisesti tyhjentävä ulospuhallus. Tällaisen projektin jälkeen tarvitaan aina hetki jos toinenkin akkujen latausta varten.

(lisää…)

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston piirikokous päätti aloittaa tulevien maakuntavaalien ehdokasasettelun heti. Komean kuntavaalituloksen nostaman vaali-innostuksen voimin jatketaan kohti uutta voittoa ensi tammikuun maakuntavaaleissa. Kuntavaaleissa vasemmisto nousi maakunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi, joka sai 24 242 ääntä, yhteensä 88 valtuustopaikkaa ja 13,5 prosentin (+1,2) kannatuksen. Hyväntuulisena kokousväki analysoi vaalitulosta piirihallituksen yhteenvedon ja kansanedustajien Hanna Sarkkisen ja Katja Hännisen sekä vaalipäälliköiden puheenvuorojen pohjalta.

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto piti kevätpiirikokouksensa Kempeleen työväentalolla. (Kuva: Maija Aalto)

Kokouspaikkana oli Kempele, jossa äänikuningattareksi nousi vasemmiston Sari Janatuinen. Vallanpitäjien ja valtamedian järkytys oli vaaliyönä suuri, kun Janatuinen ohitti pääministeri Sipilän puolison. Oulussa sekä äänikuningatar että -kuningas ovat vasemmistosta: Hanna Sarkkinen ja Martti Korhonen.

Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajan Veli Paasimaan mukaan ihmiset ovat uudelleen kiinnostuneet vasemmiston ajatusmaailmasta, mikä antaa potkua aktiivien työhön kuntapolitiikan arkeen ja tuleviin maakuntavaaleihin. Kokous päätti pitää syksyllä seminaarin maakuntavaaleihin valmistautumisesta.

 

Kansanedustaja Katja Hännisen mukaan syrjäytyminen on suurin turvallisuusuhka, jota pitää torjua lisäämällä työllisyysmäärärahoja ja koulutuspaikkoja. (Kuva: Maija Aalto)

”Hallituksen peruttava leikkaukset”

Kuntavaalit olivat selvä tappio kokoomuksen leikkauspolitiikan kelkkaan istuneille keskustalle ja perussuomalaisille. Vasemmiston piirikokouksen mielestä hallituksen on vedettävä nyt johtopäätökset ja peruttava ammatillisen koulutuksen ja työllisyysrahojen leikkaukset, jotka eivät ole tuoneet kunnille säästöjä vaan päinvastoin menot ovat kasvaneet ja palvelut huonontuneet.

Piirikokouksen kannanotossa todetaan, että kokoomuksen ajama sote-valinnanvapaus ja yksityistäminen lisäävät entisestään kustannuksia, heikentävät palveluja ja kasvattavat eriarvoisuutta. Pohjois-Pohjanmaallakin jo valmistellaan virkamiesvetoisesti uusia keskittämismalleja ja palvelujen lakkauttamista pienistä kunnista. (Uhattuina ovat muun muassa seuraavat terveyskeskusvuodeosastot: Haapavesi, Kalajoki, Kärsämäki, Nivala, Reisjärvi, Siikalatva, Taivalkoski, Utajärvi ja Vaala.)

Vasemmistoliitolla on myös vastaus kysymykseen “Mistä rahat?”

Piirikokous vaatii työttömyysturvan leikkausten korvaamista positiivisilla toimilla kuten palkkatuen ja koulutuspaikkojen lisäämisellä.

Vasemmistoliitolla on myös vastaus kysymykseen “Mistä rahat?” Puolueen vaihtoehtoesitys voidaan rahoittaa perumalla nurinkuriset tulonsiirrot eli suurituloisia suosivat verokevennykset, joita Sipilän hallitus on jakanut jo 1,4 miljardia euroa.

Hallituspuolueiden alamäki jatkuu

 

Vasemmistoliitto on ottanut kuntavaaleissa selkeän voiton.

Ennen tarkastuslaskentaa puolueen valtakunnallinen tulos oli 8,8 prosenttia ja kannatus kohosi viime kuntavaaleista 0,8 prosenttiyksiköllä. Vaalien toinen selkeä voittaja on vihreät, joka sai 12,4 prosenttia äänistä. Se eteni 3,9 prosenttiyksikköä.

Perussuomalaiset kärsi rökäletappion. Sen kannatuksesta on sulanut yli kolme ja puoli prosenttiyksikköä ja on nyt kunnissa 8,8 prosenttia. Selkeä hallitus-oppositioasetelma näkyy tuloksessa myös siten, että perussuomalaisten lisäksi kokoomus (-1,2 prosenttiyksikköä) ja keskusta (-1,1 prosenttiyksikköä) ottivat takapakkia oppositiopuolueiden vahvistaessa asemiaan. Demarit ajautuivat hienoiseen 0,2 prosenttiyksikön laskuun.

 

Pohjoisessa toiseksi suurin

Vasemmistoliitolle vaalivoitto on erityistä mannaa, sillä vaalitappioputkelle tuli nyt piste. Pohjois-Suomessa vasemmistoliitto eteni ja on sekä Kainuussa (18,8 prosenttia, nousua 1,7 prosenttiyksikköä), Lapissa (17,9 prosenttia) että Pohjois-Pohjanmaalla 13,5 prosenttia) toiseksi suurin puolue keskustan jälkeen. Pohjois-Pohjanmaalla puolue nousi 18 äänellä kokoomuksen ohi tarkastuslaskennan jälkeen.

Vasemmistoliitolle vaalivoitto on erityistä mannaa, sillä vaalitappioputkelle tuli nyt piste.

Kaupungeissa vasemmistoliitto menestyi hyvin: Oulussa 16,1 prosenttia äänistä ja yksi lisäpaikka valtuustoon, Raahessa 22,9 prosenttia äänistä paikkamäärän pysyessä kymmenessä ja Kajaanissa 20 prosentin kannatus ja kaksi lisäpaikkaa. Kemi on yhä syvemmän punainen, sillä vasemmistoliitto nappasi 33,7 prosentin kannatuksen ja on suurin valtuustoryhmä. Rovaniemi punastui prosenteissa 0,8 prosenttiyksiköllä, mutta vasemmiston ryhmä kutistuu yhdellä valtuuston koon pienentämisen vuoksi.

Vasemmistoliiton Oulun kunnallisjärjestön puheenjohtaja Rauno Hekkala, vasemmalla, ja Oulun äänikuningatar Hanna Sarkkinen iloitsivat tuloksesta heti ennakkoäänituloksen selvittyä.
– Voitto tulee joka tapauksessa, Sarkkinen povasi. (Kuva: Tero Kaikko)

– Hyvältä tuntuu, kommentoi vasemmistoliiton pohjoisten piirijärjestöjen toiminnanjohtaja Jaakko Alavuotunki tulosta tuoreeltaan. Tavoite Pohjois-Suomen toiseksi suurimman puolueen asemasta täyttyi kokonaan.

– Kentällä väki lähti liikkeelle, ja meillä olikin aivan mahtavia ihmisiä tekemässä töitä ympäri pohjoista. Sieltä se hyvä tulos lähti. Kiitos kuuluu sinne, missä työ on tehty, Alavuotunki totesi.

Alavuotungin mukaan pohjoisen vahvat vasemmistoperinteet vaikuttavat tulokseen, mutta eivät selitä sitä kokonaan.

– Olemme pystyneet uudistumaan ja meillä oli uusia ja nuoria ehdokkaita joka puolella pohjoista. Se kertoo siitä, että vasemmistoaate elää täällä vahvana. Pohjois-Suomessa meitä tarvitaan.

Kaikkien kuntien vaalitulokset ovat katsottavissa osoitteesta www.vaalit.fi.

 

Juttua korjattu 12.4. tarkastuslaskennan tuloksen mukaiseksi.

 

Lue lisää vaalijuttuja 28.4. ilmestyvästä Kansan Tahdon vappulehdestä!

Kiinnostus kuntavaaleihin on laskenut tasaisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Tämän kevään vaaleissa jännitetään, yltääkö suomalaisten vaikuttamisinto 50 prosenttiin. Ennätyksellinen kuntavaali-into koettiin vuonna 1964, kun 79,4 prosenttia äänesti.

Syitä kehityskululle täytyy etsiä pitkän aikavälin yhteiskunnallisista muutoksista; suomalaisten eriarvoistamisesta löytyy yksi merkittävä tekijä. Syrjäytetylle elämän perusedellytysten täyttäminen on elinympäristöön vaikuttamista tärkeämpää. Nurinkurisen tilanteesta tekee se, että juuri he ovat kuntien palveluiden suurkäyttäjiä.

Syrjäytetylle elämän perusedellytysten täyttäminen on elinympäristöön vaikuttamista tärkeämpää.

Näissä vaaleissa pakkaa sekoittaa sote- ja maakuntauudistus, joista on puhuttu pitkään ja kiivaasti. Ja kielellä, joka tuskin innostaa suomalaisia kuntapolitiikan kiemuroihin. Kaaviot, jargon ja sanahelinä ovat muodostaneet sotesoppaan mausteen, joka polttaa rivikansalaisen suun kertalaakista ja huolella.

Yksi syy äänestysinnon nuupahtamiseen voi olla myös tuntemus siitä, että valtuusto- ja lautakuntatyöskentely jää etäiseksi, jopa salamyhkäiseksi. Näin ei periaatteessa ole, sillä valtuustojen kokoukset ovat kaikille avoimia. Harvaa kuitenkaan kiinnostaa tarpeeksi, jotta vaivautuisi valtuustosaliin saakka. Kärjistetysti voisi sanoa, että liikkeelle lähdetään vasta, kun kaavaan ilmestyy valtuuston hyväksyntä naapuriin tulevalle kauhistukselle, oli se sitten tuulivoimala, vastaanottokeskus tai väärän alan yritys.

Monessa kunnassa valtuuston kokoukset videoidaan ja striimataan nettiin. Vaikka siinä on jo tekemistä ja vaivannäköä ainakin pienelle kunnalle, tulisi avoimuutta ja demokratiaa vahvistaa yhä ja kaikin keinoin. Yksi keino voisi olla se, että valtuutetut ja valtuustoryhmät näkyisivät, toimisivat ja tiedottaisivat omista tekemisistään enemmän juuri vaalien välillä. Kuntavaalien kampanjointiaika kun on lyhyt, mutta neljän vuoden valtuustokausi pitkä, ja politiikkaa tehdään juuri vaalien välissä.

Kuntavaalien kampanjointiaika kun on lyhyt, mutta neljän vuoden valtuustokausi pitkä, ja politiikkaa tehdään juuri vaalien välissä.

Myös me äänestäjät voimme mennä hieman itseemme ja kysyä, kiinnostaako meitä mitä ympärillämme tapahtuu, ennen kuin käymme syyttämään valtuutettuja salailusta.

Äänestysvilkkauden nostamispyrkimykset ovat virittäneet keskustelua sähköiseen äänestystapaan siirtymisestä viime vuosina. Sinänsä hyvän pyrkimyksen ohessa täytyy muistaa, että kaikilla ei edelleenkään ole nettiäänestykseen tarvittavia välineitä tai osaamista käyttää niitä.

Ja uppoaisiko juhlallinen vaalipäivänä äänestämisen hetki normaaliin, arkiseen nettiavaruudessa seikkailuun, ja veisikö sitä kautta hohdon koko oikeudesta äänestää? Yhtä kaikki, hallitus on asettanut työryhmän kartoittamaan sähköisen äänestyksen käytäntöjä. Tavoitteena on siirtyä uuteen äänestysmuotoon perinteisen rinnalla kaikissa vaaleissa aivan lähitulevaisuudessa.

Perinteisesti on ajateltu, että äänestämättömyys kasvattaa porvarien pottia ja nukkuvien aktivoituminen sataa vasemmiston laariin. Sitä suuremmalla syyllä kaikki keinot äänestäjien aktivoimiseen on syytä käyttää.

Vasemmistolla on valtakunnallisesti yli kolme tuhatta ehdokasta. Se kuuluisa tuhannen taalan paikka on käsillä nyt, kun hallituspolitiikassa on tehty kaikki temput sen eteen, että protestin paikka aukeaa vaihtoehtoiselle politiikalle. Kanavoituuko protesti vasemmiston kautta, jää nähtäväksi. Oman ehdokkaan pienikin tukeminen vahvistaa voiton mahdollisuuksia. Valtuustoihin valittavat vasemmistovaltuutetut saavat avaimet tehdä työtä eriarvoisuuden kasvukierteen katkaisemiseksi, ja siten innostaa muitakin suomalaisia vaikuttamaan paremman maailman puolesta.

Vauhtia riittää Sipilän joukkueen puolivälierissä. Ihmemies aikoo viikossa pistää puikkoihin kuntien, sairaanhoitopiirien, maakuntaliittojen ja muidenkin sadat kriittiset lausunnot valinnanvapaudesta. Vaikuttaa siltä, että muutokset on jo tehty Sipilän ja Orpon kabinetissa ennen lausuntoajan päättymistä. Vähintään yhtä kiire tulee kasvupalvelulain kanssa. Ai, mikä kasvupalvelulaki! Niin, sehän on jäänyt tässä hässäkässä sote-lakiesitysten varjoon.

Kyse on ihan yhtä isoista muutoksista TE-palveluihin, siis arkikielellä työkkäriin ja yrityspalveluihin, ELY-keskuksiin jne. Ne siirretään uusiin maakuntiin ja toimintaa ohjaa yksi kasvupalvelulaki ja siitä on poistettu työ- ja elinkeinoministeriön ohjaus, mikä on ihan hurjan iso muutos. Kukaan ei tiedä, mihin se johtaa. Kuten arvata saattoi, myös kasvupalvelut yksityistetään. Suorastaan jännittävää on, miten perustuslakivaliokunta arvioi merkittävää julkisen vallan käyttöä. Tähän saakkahan yksityinen toimija ei ole voinut tehdä päätöksiä, jotka on katsottu merkittäväksi julkisen vallan käytöksi. Nyt pieni osa tehtävistä jää maakunnan liikelaitoksen päätettäväksi ja muut ovat kaupan.

Kiinnostaako noita yrityksiä lainkaan vaikeasti työllistyvien tilanteet?

Barona, VMP, OPTEAM ja muutamat muut rekrytointi- ja vuokrafirmat odottavat kieli pitkällä jättipottia näiltä markkinoilta. Valtion raha maistuu hyvälle, kun asiakkaat ovat valmiina ja valtio odottaa rahatukko kädessä, mitä yritykset saavat aikaan. Vai tehdäänkö tässäkin järjetön ”raha seuraa asiakasta” -valinnanvapausmalli?

Kiinnostaako noita yrityksiä lainkaan vaikeasti työllistyvien tilanteet ja monialaiset työ- ja toimintakyvyn arvioinnit? Lakkautetaanko heidän TYP-palvelut, kun laki kumotaan? Jäävätkö he kokonaan ilman palvelua ja ikuiseen köyhyyteen? Miten maakuntavaltuusto jakaa rahat soten ja kasvupalveluiden välillä?

Kysymyksiä on yhtä paljon ilmassa kuin sote-uudistuksessakin.
Sekin mietityttää, mitä tapahtuu kuntien työmarkkinatuen Kela-osuuksille, siis siirtääkö valtio työttömyyssakot maakunnille vai jäävätkö ne kuntiin. Kunnat maksoivat viime vuonna yli 427 miljoonaa euroa valtiolle siitä, että heidän alueella oli yli 300 päivää työmarkkinatuen passiivirahalla olleita työttömiä. Yksistään Oulu maksoi yli 23 miljoonaa euroa. Järjettömiä summia rahaa, joka pitäisi käyttää työllistämiseen tai työnjakamiseen. Tästäkin voisi puhua kuntavaalipaneeleissa.

Joitakin vihjeitä muutoksista voi kuunnella tallenteesta, joka on tehty eduskunnan avoimessa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuulemisessa 1.3.17. Se löytyy valiokunnan sivuilta.

Anne Huotari
Oulu

Raahen Lapaluodon kaavoittaminen on taas esillä paikallisen kepulaisen vaalitärppinä. Tuntuu siltä, että vain “oikeat” henkilöt ja ryhmät saavat mukamas asioita eteenpäin.

Palautetaanpa mieliin osa pitkästä historiasta. Kaupunki halusi kaavoittaa muun muassa Välikylän ja Lapaluodon 1980-luvulla. Pitkän oikeustaistelun tulos oli se, että korkein hallinto-oikeus totesi alueen liian saastuneeksi.

SKDL:n valtuustoryhmä teki 1980-luvulla aloitteen, että lähelle nykyistä uutta asuinaluetta rakennettaisiin rivitaloihin tavallisille raahelaisille vuokra-asuntoja. Viranhaltijat tyrmäsivät hankkeen: alueen maa oli liian myrkyllistä.

Seuraava yritys oli Välikylän kaavoitushaave. Tässä yhteydessä kävi ilmi, että alue oli liian vaarallinen, koska sinne tuli ilmeisesti tehtaan melun takia asukkaille haitallisia ääniä.

Lapaluoto on yli 100 vuotta vanha työläiskaupunginosa, jonka säilyttäminen ja kehittäminen pitäisi olla itsestään selvä asia. Asukkailla pitää olla samanlaiset mahdollisuudet asua ja rakentaa kuten muillakin raahelaisilla.

Uuden kepulaisvallan aikana alueelle on kuitenkin noussut suuri omakotikeskittymä. Tätä muun muassa aikoinaan kaupunginhallituksessa olleet toverit ihmettelivät kysellen selvitettiinkö ollenkaan tätä perustelua uuden asuinalueen kaavoittamisessa?

Tein entisen kansaedustaja Juhani Vähäkankaan esityksestä valtuustoryhmämme kanssa 6.9.2011 aloitteen Lapaluodon kaavoittamisesta. Juhani oli sitä mieltä, että alue pitäisi kaavoittaa, koska lähialueellekin oli tehty uusi asuinalue.

Aloitteessa todettiin seuraavasti: “Lapaluoto on yli 100 vuotta vanha työläiskaupunginosa, jonka säilyttäminen ja kehittäminen pitäisi olla itsestään selvä asia. Asukkailla pitää olla samanlaiset mahdollisuudet asua ja rakentaa kuten muillakin raahelaisilla”.

Tuolloin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tehtaan päästöt eivät olisi olleet enää esteenä. Aloite ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Tuolloin etusijalla ja esteenä oli sataman kaavoittaminen ja tuleva uusi sulatto, jotka pitää ensiksi kaavoittaa. Sulatto tehtäisiin muka niin, ettei se olisi haitaksi asukkaille. Miksi siis aikaillaan?

Asiasta tällä hetkellä kiivaileva kepulaisvaltuutettu ei ole tehnyt virallista aloitetta asiasta. Se, että valtuustossa asia oltaisiin yksimielisesti päätetty on vain puhetta. Virallista päätöstä ei ole – oli vain puhetta ja hyminää valtuustossa. Kaavoituspäätös lienee vieläkin kovan työn takana.

Viljo Lehmusketo
Raahe

Kainuu ja Kajaani ovat jaksaneet yllättää rohkealla ja vaikuttavalla muutosmyönteisyydellä ja kehittämishalukkuudella jo vuosia valtakunnallisellakin mittakaavalla. Olen saanut olla seuraamassa muun muassa maakuntakuntayhtymän syntyä ja sen pohjalta rakennettua sote kuntayhtymää, Kajaanin ammattikorkeakoulun menestystarinaa, Kaupunginteatterin tunteiden paloa sen näyttämöillä ja Kainuun Etu Oy:n voittoisaa kulkua Euroopan tasolla.

Huolimatta Kainuuta kuvailevasta ”Mitä se hyvejää” -asenteesta, kainuulaiset näyttävätkin olevan aktiivisia kuntiensa kehittäjiä, muutoksia pelkäämättömiä ja tulevaisuuteen kurottelevia. Paremmaksi tämän vielä tekee päättäjien selkeä halu tuoda kuntalaiset mukaan tuleviin muutoksiin ja ymmärrys, että rakennamme Kainuuta ja Kajaania jokainen omalla osallisuudellamme ja omassa ympäristössämme, omalla äänellämme.

(lisää…)

Muistan hyvin lapsuudestani ja varhaisnuoruudestani 50- ja 60-lukujen vaihteessa Helsingin Toukola-nimisessä työläiskaupunginosassa vallinneen ilmapiirin, jolle monen muun ominaisuuden lisäksi oli tyypillistä keskinäinen huolenpito ja vastuunkantaminen myös lähellä asuvista.

Me lapset koimme sen niin, että meidän koulupäivän jälkeisiä tekemisiämme seurattiin, meitä jututettiin ja erityisesti meidän ravinnon tarpeestamme pidettiin huolta. Useimpien vanhemmat olivat ansiotyössä. Ne, jotka eivät olleet, huolehtivat muidenkin lapsista. Tyypillinen kysymys oli, onko kotona kaapissa ruokaa. Jos ei ollut, niin leipää ja maitoa löytyi naapuristakin.

(lisää…)

Rakkaasta kotikaupungistani Oulusta löytyy paljon asioita, jotka toimivat hyvin. Meillä on ainakin toistaiseksi kansainvälisessä vertailussa korkealle sijoittuva yliopisto ja menestyvää teknologiateollisuutta. Kaupunki kasvaa kovaa vauhtia. Oulussa rakennetaan ja investoidaan taloustaantuman vaikutuksista huolimatta.

Investoinnit ihmisten hyvinvointiin ovat jääneet Oulussa kuitenkin puolitiehen. Oulussa ei ole pystytty ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät kasvavaan eriarvoistumiseen kaupungissa. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömiä on kaupungissamme huomattavasti enemmän kuin muissa Suomen suurissa kaupungeissa. Oulussa on myös paljon toimeentulotuen varassa eläviä nuoria.

(lisää…)

Olen työskennellyt 80-luvun alusta lähtien Kainuussa erilaisissa päihdetyön palveluissa. Tänä aikana olen nähnyt alalla erilaisia vaiheita, mistä ehkä merkittävin oli 90-luvulla, jolloin Kainuusta lakkautettiin päihdeongelmaisten katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikkö.

Maakuntaan mentäessä todella toivoin, että päihdetyötä Kainuussa alettaisiin uudelleen vahvistaa, varsinkin, kun meillä  alkoholinkäyttötilastot ovat valtakunnallisesti katsoen sangen korkeat ja nuorten huumeitten käyttö on huolestuttavasti lisääntynyt. Toiveeni osoittautui turhaksi.

Viime vuosina olen yhä useammin tuntenut itseni asiakkaiden vaikeiden tilanteiden edessä välineettömäksi; ei ole päihdetyön palvelua, mihin asiakkaan ohjata, vaikka työntekijänä tarpeen selvästi näenkin. Olen nähnyt useamman asiakkaani menehtyvän, koska tarpeenmukaista päihdetyön palvelua ei Kainuussa ole ollut tarjolla.

Tarvitsemme Kainuuseen erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen.

Viime vuosina koko Kainuun päihdetyöstä on pääosin vastannut runsaat kymmenen avohoidon päihdetyöntekijää, siinä kaikki. Meillä Kainuussa ei ole erillistä katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikköä, ei matalan kynnyksen hoitopaikkoja, eikä koko Kainuuta kattavaa tuetun asumisen verkostoa.

Miten vastata moninaisiin tarpeisiin? Uuteen sairaalaan on kaavailtu yhdistettyä mielenterveys- ja päihdepoliklinikkaa. Pahoin pelkään, että tämän suunnitelman toteutuessa päihdetyö sulautetaan psykiatriaan ja sen erityisosaaminen häviää. Olemmeko menossa näin toteuttamaan vain ”ylläpitohoitoa”, lähinnä lääkehoidoin, asiakkaan kuntouttamisen ja kuntoutumisen unohtaen? 

Nykyiset haasteet huomioon ottaen tarvitsemme Kainuuseen, unohtamatta matalan kynnyksen ja asumispalveluja, erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen. Kaikki tämä vaatisi myös päihdetyön omaavan johdon ja riittävän moniammatillisen henkilökunnan. Vai teemmekö Kainuussa tietoisen päätöksen jättää päihdeongelmaisten tarpeenmukainen hoito toteuttamatta?
 
Reija Heikkinen
Sosiaalityöntekijä, päihdetyöntekijä
Sotkamo

Oulun suurin ongelma on korkea työttömyys. Siitä kärsii työtön itse, hänen perheensä ja Oulun kaupungin talous. Oulu maksoi viime vuonna 23,2 miljoonaa euroa valtiolle työttömyyssakkoja 7 397 pitkäaikaistyöttömästä. Hukkaan heitetty raha, jolla olisi voinut myös työllistää. Esimerkiksi Turussa on puolet vähemmän alle 30-vuotiaita yli 1000 päivää työttömänä olleita kuin meillä. Oulun sakot 229 nuoresta olivat yli 700 000 euroa.

(lisää…)

”Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästyny tähän kuolleeseen kylään” laulaa Jukka Poika, ja tarkoittanee entistä kotikaupunkiaan Torniota ja jatkaa ”Älä antaudu angstin valtaan”.

Tällaista angstin valtaa ja pelolla johtamista käytetään Tornion kaupungissa henkilöstön johtamisessa. Kaupungin johtavat virkamiehet ja esimiehet eivät arvosta omia työntekijöitään, haluavat ulkoistaa palvelut, ja antaa kaupungin vastuulle kuuluvat työtehtävät suurille, yksityisille yhtiöille. Tässä on hyvä muistaa, että yhtiön tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.

(lisää…)