Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Näkökulmat

Ulkopuolinen: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön

Pyydän heti ensi alkuun anteeksi sitä, että horjahdan tässä kolumnissa hetkeksi raiteiltani, enkä käsittelekään yhteiskuntaa sen ulkopuolella elävän ihmisen silmin. Mutta uskon tehneeni tieteellisestikin merkittävän havainnon koko Suomen kansaa ihmetyttäneeseen kysymykseen, joten tämä hairahdus minulle sallittakoon.

Nyt on nimittäin lopultakin selvinnyt mistä johtuu, että me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa yhä uudelleen, vuodesta toiseen, vaikka emme sitä negatiivisuuteen taipuvaisina, melankolisen luonteen omaavina tuppisuina itsekään ymmärrä. Mutta tänä armon kesänä vuonna 2022, kun äkkiarvaamaton valo ja lämpö sai jähmeimmänkin körmyn vähän hupsuttelemaan loputtoman synkän ja loskaisen talven jälkeen, sattui jopa niinkin ennenkuulumattomalla tavalla, että yksi meistä päätyi tanssimaan, laulamaan ja voitteko kuvitella; oikein iloitsemaan! Kerrassaan järkyttävää ja ennen kaikkea sopimatonta!

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Voi sitä kollektiivisen onnen määrää, kun tämä maailman onnellisin kansa taas kerran yhdessä tuumin valtakunnan medioita myöten pahoitti mielensä moisesta ilonpidosta. Eihän meillä ole kerrassaan mitään syytä tanssia, laulaa tahi muutoinkaan iloita. Tai jos vahingossa jokin yksittäinen, ohikiitävä hetki lipsahtaakin ilon puolelle, ainakaan siitä ei tule tuottaa minkäänlaista todistusaineistoa. Jos kuitenkin todistusaineistoa tulee tuottaneeksi, on ihan ok, tai oikeastaan jopa yhteisen edun mukaista julkaista kaikki todistusaineisto ei-toivottavasta ilonpidosta sosiaalisessa mediassa, josta sitten ihan valtakunnallisetkin uutismediat voivat nostaa tämän järkyttävän riemun pääuutisekseen päiväkausiksi. Ja voi, jos on vielä ilonpidon ohessa tissikin vilahtanut, niin jopa kyllä suomalainen, moralistinen onni oikein puhkeaakin täyteen kukoistukseensa. Siinä tissihuumassa sitä voi suomalainen ihanasti unohtaa, että maailma ympärillä palaa, ja se vasta onnea onkin!

Siinä tissihuumassa sitä voi suomalainen ihanasti unohtaa, että maailma ympärillä palaa, ja se vasta onnea onkin!

Onneksi taas kuitenkin asiat alkavat olla totutulla tolalla, kun näköpiirissä ei näy kertakaikkisen yhtäkään syytä hymyyn. Vastassa on pitkä ja pimeä suomalainen talvi, jolloin tissit sekä muut kollektiivista moralismiamme kiihottavat ruumiinosat kätketään laamapaitoihin, villahousuihin ja toppavaatteisiin niin syvälle, että niiden kauhistuttavan olemassaolon voi unohtaa ainakin seuraavien kymmenen kuukauden ajaksi. Samaan aikaan Ukrainan sota uhkaa levitä vähintään ydinonnettomuuden muodossa konkreettisesti myös meille tänne pohjoiseen periferiaan, koronan uusi aalto nostaa päätään ja sen selässä ratsastaa apinarutto, ja ensi- sekä tehohoidossa alipalkatut, työnsä uuvuttamat hoitajat ovat jäämässä lakkoon. Ruoka ja energia kallistuvat sitä tahtia, että Suomessa keskiluokkakin on huolestunut siitä, että millähän rahalla sitä pirtin uunia ja makkaraa siellä uunissa tulevana talvena lämmitetään. Lisäksi meillä on koko valtakunnan mitalta yhteistä rajaa sellaisen valtion kanssa, jota hallitsee todellisuudentajunsa kadottanut, sotahullu diktaattori. Viimeisenkin hymyn poikasen huuliltamme hävittää ilmastonmuutos, joka pahimmillaan tuhoaa maapallolta kaiken elollisen.

Viimeisenkin hymyn poikasen huuliltamme hävittää ilmastonmuutos, joka pahimmillaan tuhoaa maapallolta kaiken elollisen.

Nyt kun Suomen poliisi on ilmoittanut, ettei tanssi tahi laulu ole rikos, eikä iloitseminen johda rikostutkintaan, me suomalaiset emme valitettavasti oikein voi olla ylpeitä itsestämme. Nimittäin sodan, pandemian ja ilmastonmuutoksen aiheuttaman eksistentiaalisen tuskan hoitamisesta on meidän puolestamme viime kädessä vastannut ansiokkaasti tämä henkilö, jonka me nyt yksissä tuumin julkisesti kivitimme kesän päätteeksi ja saimme hänet itku silmässä pyytämään meiltä anteeksi sitä, että hän erehtyi ilakoimaan oikein kameran edessä.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Mikään ei ole niin varmaa kuin se, ettei suomalainen kestä toisen iloa, ei, vaikka olisi itsekin siinä osallisena. Tyhjän naurajat kivitetään porukalla ja heidät paljastaneille kätyreille toivotaan myönnettävän valtiolliset kunniaprenikat ja lähetettävän kutsut linnan juhliin. Koska sellaista on suomalainen, sallittu ilo aidoimmillaan: mahdollisimman kalliiseen kolttuun tai muuten epämukavaan sotisopaan puettu totinen käden puristus televisiokameroiden edessä hikisen jonotuksen päätteeksi kiitoksena siitä, että sitä on tullut oltua maailman onnellisimman kansan malliesimerkkikansalainen.

Tällä palstalla Anu Kolmonen tarkastelee yhteiskuntaa työn ulkopuolella tai muuten sivussa elävien ihmisten näkökulmasta.

Kategoriat
Uutiset

Kaleva ostaa Lapin Kansan

Median omistus keskittyy Pohjois-Suomessa yhä enemmän, kun oululainen sanomalehti Kaleva ostaa Alma Medialta rovaniemeläisen Lapin Kansan ja kaupunkilehdet Uuden Rovaniemen ja Lounais-Lapin sekä Alma Manu Oy:n jakeluliiketoiminnan Lapin alueella.

Maanantaina kaupasta kertoneet osapuolet eivät julkista kauppahintaa. Liiketoiminta siirtyy Alma Medialta Kalevalle huhtikuun 2018 alusta.

Viime syksynä Kaleva osti Almalta kolme lehteä, Raahen Seudun, Raahelaisen ja Pyhäjokiseudun.

Lapin Kansa puolestaan haukkasi vuosi sitten Pohjolan Sanomat, kun molempien omistaja Alma Media yhdisti lehdet.

Lapin Kansa ilmestyy kuudesti viikossa, Uusi Rovaniemi ja Lounais-Lappi kahdesti viikossa.

Kategoriat
Uutiset

Yleisen Lehtimiesliiton journalistipalkinto Timo Hakkaraiselle

Niko Peltokangas jatkaa liiton puheenjohtajana

 

Yleisen Lehtimiesliiton (YLL) journalistipalkinnon on saanut Vakaus vaakalaudalla -kirjan toimittanut Timo Hakkarainen. Iltalehden politiikan toimittajana työskennellyt Hakkarainen on palkinnon perustelujen mukaan ollut iltapäivälehtien kaupallisessa paineessa huomattavan tasapuolinen ja faktahakuinen toimittaja.

YLL:n liittokokouksessa Helsingissä 17. maaliskuuta palkinnon vastaanottanut Hakkarainen kiitteli liittoa palkinnonarvoisesta tutkivasta journalismista, jota hänen kirjansa löytäminen on vaatinut. Hän naureskeli saaneensa maistaa niin sanotun valtamedian toimittajana omaa lääkettään, kun media on vaiennut kirjasta lähes kokonaan.

Liittokokousesitelmän piti Tampereen yliopiston dosentti, kulttuuritoimittaja Heikki Hellman aiheesta ”Kulttuurijournalismin haudalla?”

Hellmanin esitelmässä nousi esiin kulttuurijournalismia koskeva kriisidiskurssi. Hänen mukaansa kulttuurijournalismista on syytä kantaa huolta, vaikka haudan partaalla se ei olekaan. Tosin se on henkilökeskeisempää ja popularisoituneempaa kuin aiemmin.

Kriisipuhetta ylläpitävät itse journalistit, mutta syystä.

Kriisipuhe on performanssi, jolla viestitään asian tärkeyttä.

– Kriisistä puhutaan, koska se on hyödyllistä. Kriisipuhe on performanssi, jolla viestitään asian tärkeyttä, Hellman totesi.

Liittokokous valitsi vuodesta 2016 liittoa puheenjohtaneen Niko Peltokankaan jatkamaan tehtävässään. Peltokangas työskentelee Liberon päätoimittajana.

Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin toimittaja Erkki Hirvonen, tiedotusjohtaja (eläkkeellä) Matti Hokkanen, toimittaja Jouko Huru, päätoimittaja (eläkkeellä) Jouko Joentausta, aluepäällikkö (eläkkeellä) Helvi Kolehmainen, päätoimittaja Elias Krohn, toimittaja Tiina Ruulio, tiedottaja (eläkkeellä) Juha Saarinen, kulttuuritoimittaja Siskotuulikki Toijonen ja toimittaja (eläkkeellä) Markku Vainio.

Varajäseniksi valittiin toimittaja Sirpa Koskinen, päätoimittaja Tero Kaikko ja toimittaja (eläkkeellä) Timo Hakkarainen.

Kategoriat
Näkökulmat

Poliitikon lapsi on uutinen ilman moralisointiakin

Uutiset perussuomalaisten europarlamentaarikon ja puheenjohtajaehdokkaan Jussi Halla-ahon nuorimmasta, muun kuin hänen puolisonsa synnyttämästä lapsesta olivat kevään kiistellyimpiä politiikan uutisia. Poliitikon totuudenvastaiset puheet ja kiusallisen asian peittely-yritykset ovat ilmiselvästi uutisarvoisia asioita, mutta kaikkien aiheiden tavoin niistäkin saa tehtyä sekä hyvää että huonoa journalismia.

Halla-ahon lapsiuutisista on poimittavissa kolme näkökulmaa, joihin toimittaja kiinnittää huomiota, mikäli oman työn etiikka kiinnostaa klikkausmääriä enemmän.

1. Lapsen oikeudet. Uutisen keskiössä on puolustuskyvytön lapsi, joten aiheen käsittelyssä on syytä olla erityisen tarkka. Jo tämän näkökulman pitäisi saada otsikoijat ja uutisoijat miettimään, onko varsinainen uutinen lapsi vai se, että poliitikko on valehdellut lapsimääränsä.

Lapsen henkilöllisyyden voi yrittää salata eikä kukaan toimittaja pitäisi sitä paljastamisen arvoisena, mutta jutuilla on merkitystä muillekin kuin lapselle itselleen. Maistraatin papereissa isoilla kirjaimilla lukeva ”avioliiton ulkopuolella syntynyt” on rakenteellinen osoitus eriarvoistavista asenteista, joita toimittajat vain vahvistavat lehtolapsi-nimittelyllä.

Uutinen, jonka pitäisi kertoa poliitikon sanojen ja tekojen yhteensopivuudesta, kertookin lapsen vähempiarvoisesta syntyperästä. Eriarvoisuus ei ole läheskään aina väkivaltaa ja suoraa vihapuhetta – välillä se on näin hienovaraista vihjailua.

2. Puheenjohtajavaali. Tapauksen toinen varsinainen uutinen on uutinen itsessään. Voi olla sattumaa, että vuosikausia seuratun poliitikon perhesuhteet tulivat julkisuuteen juuri nyt, mutta ajoitus viittaa vahvasti perussuomalaisten puheenjohtajavaaliin.

Ohjeisiin on sisäänrakennettu käsitys, ettei neutraalia tiedonvälitystä ole, vaan sen vaikutukset on otettava huomioon.

Journalistin ohjeet ohjaavat toimittajaa miettimään, kuka uutisesta hyötyy ja ketä se vahingoittaa. Ohjeisiin on sisäänrakennettu käsitys, ettei neutraalia tiedonvälitystä ole, vaan sen vaikutukset on otettava huomioon.

Sidos puheenjohtajavalintaan ei poista uutisen merkittävyyttä, mutta hyötymis- ja vahingoittamistarkoituksen pitäisi saada pohtimaan toiseen kertaan uutisen sävyä ja kärkeä. Uutisen käyttäminen lokakampanjointiin on lähes yhtä kiinnostavaa kuin lapsesta valehteleminen. Ainakin yksi toimittaja kertoikin saaneensa uutisvinkin toisen puheenjohtajaehdokkaan lähipiiristä.

3. Moralismi. Toimittaja voi selittää itselleen, ettei ole itse vastuussa yhteiskunnan asenteista, joilla uutiset otetaan vastaan. Vastuu ei kuitenkaan ole vain kuulijalla, jos otsikon ja jutun luenta on ennakoitavissa.

Halla-ahon lasta koskevat uutisjutut ovat tahtomattaan tai tahallaan moralisoineet perinteisen perhemallin ja pidättyvän seksikäyttäytymisen puolesta jopa siinä määrin, että jossakin oli vertailtu, kuinka julma rangaistus vastaavasta ”huorinteosta” olisi seurannut jollain toisella vuosisadalla. Moralisointia tietysti perustellaan sillä, että Halla-aho oletettavasti kannattaa poliitikkona perinteitä.

Pohjimmiltaan moralistinen sävy päästetään otsikoihin siksi, että sillä on kaikupohjaa. Vapaamielisen poliitikon perinteiset valinnat eivät saisi samanlaista kohtelua kuin perinteisesti ajattelevan paljastuva vapaamielisyys.

Arvokysymyksissä media pelaa varman päälle. Vallalla olevan ajattelun myötäily ja suuntauksien peesailu toimii, sillä se ei vieraannuta yleisöä ja rahoittajia.

Median sanotaan luovan ja muokkaavan yleistä mielipidettä. Pragmaattisissa poliittisissa kysymyksissä tätä tapahtuukin, mutta arvokysymyksissä media pelaa varman päälle. Vallalla olevan ajattelun myötäily ja suuntauksien peesailu toimii, sillä se ei vieraannuta yleisöä ja rahoittajia.

Jussi Halla-ahon vastenmielisessä politiikassa riittää arvosteltavaa ilman henkilökohtaisen elämän moralisointia. Valheet on syytä paljastaa, mutta se ei vaadi eriarvoistavien asenteiden ja perinteiden vahvistamista. Median tehtävänä voisi pikemminkin olla niiden purkaminen.