Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Näkökulmat

Nuorten mielellä on väliä meille jokaiselle

Mielenterveysongelmat koskettavat jokaista suomalaista vähintään läheisten kautta. Siksi jokaista meistä tulisi myös kiinnostaa mielenterveyden tukeminen, ongelmien ennaltaehkäisy ja sairastuneiden laadukas hoito. On meidän kaikkien yhteinen asia, millä tasolla palvelut ovat ja saako jokainen tarvitsemansa tuen ja avun. Voin paljastaa, että parantamisen varaa riittää. Jo kolme vuotta sitten on oltu huolissaan “mielenterveyden aikapommista” ja viime syksynä julkaistujen uusien tutkimusten tulokset näyttävät tilanteen pahentuneen entisestään.

Lasten ja nuorten yksinäisyys on lisääntynyt kaikissa ikäluokissa, erityisesti tyttöjen keskuudessa. Yhä useampi kärsii kohtalaisista tai vaikeista ahdistusoireista, tytöistä jo joka kolmas. Asiantuntijat uskovat taustalla vaikuttavan muun muassa suorituskeskeisen yhteiskunnan vaatimukset. Pitäisi tietää jo hirveän varhain, mitä haluaa tehdä isona. Varsinkin, jos haaveissa on kouluttautua korkealle. Nuoren kehitykselle tärkeälle haahuilulle ja hengailulle jää vähemmän tilaa, kun päivät täyttyvät opiskelun paineista. Nuoret ovat myös hyvin perillä maailmanpolitiikasta ja esimerkiksi ilmastonmuutos ja koronapandemia ahdistaa monia. Miten pitkään jatkuneet poikkeusajat, elämän epävarmuus ja etäopiskelu tulevat vaikuttamaan pidemmällä aikavälillä? Sitä on vaikea ennustaa.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Kainuun soten Mukana elämässä -hanke selvitti viime syksynä kainuulaisten nuorten mielenterveyden tilannetta sekä nuorten omia toiveita ja ajatuksia mielenterveyden vahvistamiseksi. Kyselyyn vastanneista noin 15 prosentilla on ollut lähiaikoina itsetuhoisia ajatuksia. Jokaisessa koululuokassa istuu siis kolme oppilasta, joka on ajatellut itsensä satuttamista. Heistä yli puolet ei ole kertonut ajatuksistaan kenellekään.

Ei auta enää odotella, katsoa tilanteen kehittymistä ja toivoa parasta vaan tarvitaan konkreettisia toimia.

Nuorten oma näkemys mielenterveyden tukemiseen on yksinkertainen. Apua toivotaan saavan helposti ja nopeasti, läheltä arkea omalta koululta kuraattorilta, miekkarilta tai psykologilta. Nuoret kaipaavat kahdenkeskistä kohtaamista kasvokkain. Myös kodin ja koulun yhteistyötä, vanhempien mukaan ottamista, pidetään hyvänä asiana. Kun apua on saatavilla varhaisessa vaiheessa, ongelmiin on helpompi puuttua.  

Meidän on viimein aika löytää tahtotila laittaa panostuksia mielenterveyteen. Ei auta enää odotella, katsoa tilanteen kehittymistä ja toivoa parasta vaan tarvitaan konkreettisia toimia. Tähän on hyvä mahdollisuus nyt sote-uudistuksen yhteydessä. Painopiste tulee siirtää korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn. Lisäämällä kapasiteettia varhaisen tuen palveluissa kouluilla, perhetyössä ja terveyskeskuksissa, voidaan vähentää kustannuksia erikoissairaanhoidosta ja lastensuojelusta. Ja tärkeimpänä tukea nuoria silloin, kun he apua tarvitsevat. 

Saara Karjalainen 

Kirjoittaja on sairaanhoitaja ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Kajaanista.

Kategoriat
Näkökulmat

Mikä yhteiskunnassa sairastuttaa?

Yksi vaaliteemoistani on ollut nuorten asiat ja jaksaminen, johon liittyy erityisesti mielenterveyspuoli. Nyt kun olen kiertänyt monta viikkoa viikoittain eri paikkakunnilla jututtamassa ihmisiä vaaliteltoilla, niin aihe näyttää olevan todellakin ajankohtainen. Sen verran moni asian ottaa esille ja myös yksityisviesteillä asian tiimoilta on lähestytty. Yhtään kaunistelematta meillä on käsissämme mielenterveyskriisi, joka vaikuttaa nuoriin isosti. Tarvitaan siis konkreettisia keinoja asian parantamiseksi. Hyvien mielenterveyspalveluiden tulisi olla jokaisen oikeus. Laadukkaat, saavutettavat ennaltaehkäisevät palvelut ovat avainasemassa, sekä jo syntyneiden ongelmien hoitoon keskittyvät palvelut.

Kaikki lähtee siitä, että perusterveydenhuolto on pidettävä kunnossa. Perusterveydenhuollon osaamista ja moniammatillisuutta on lisättävä, koska se on tärkeimpiä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita. Riittävä rahoitus on siis taattava. Suuri ongelma lasten ja nuorten psykiatrisissa palveluissa erikoissairaanhoidon näkökulmasta on se, että lieväoireiset kuormittavat erikoissairaanhoitoa, vaikka oikea-aikaisilla ja riittävillä palveluilla heidät voisi hoitaa jo perusterveydenhuollossa. Perusterveydenhuollosta puuttuvat hoitopolut, riittävät resurssit, rakenteet ja koordinaatio lasten auttamiseksi. Ei saa olla myöskään niin, että vain osalla on varaa esim. kuntoutuspsykoterapiaan. Siihen saa Kelan tuen, mutta on silti monelle liian kallis. Taloudelliset syyt johtavat siihen, että käyntejä joudutaan harventamaan tai ei hakeuduta ollenkaan hoitoon. Mielestäni kuntoutuspsykoterapia pitäisi olla maksutonta pienituloisille.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Mielenterveyspalveluiden keskeinen yhdenvertaisuusongelma on, että palveluita saa varmimmin tällä hetkellä rahalla. Avun saanti on siis aivan liikaa sidoksissa taloudelliseen tilanteeseen ja myös alueelliset erot eli hoidon saatavuus on liikaa kiinni asuinpaikasta. Mikäli nuori sairastuu esim. masennukseen niin sellainen vaikuttaa koko perheeseen ja arjen pyörittäminen käy haasteelliseksi. Huoli on suuri lapsesta. Tällöin koko lähipiiri voi tarvita tukea. Ajoissa aloitetulla tuella voidaan ennaltaehkäistä läheisten uupumista. Perustason mielenterveyspalvelut ovat olleet valtaosissa kuntia ja kuntayhtymiä aliresursoituina. Lisäksi ongelma on myös perustason palveluiden pirstaloituminen kouluterveydenhuoltoon, oppilashuoltoon, perhekeskuksiin ja sosiaalihuoltoon, erityisesti lastensuojeluun eikä näiden välillä usein kommunikaatio toimi tarpeeksi hyvin. Nyt kun sote pyörähtää käyntiin, niin on kiinnitettävä erityistä huomiota kuntien- ja hyvinvointialueiden yhteistyöhön rajapintojen tunnistamiseksi, ettei yksikään lapsi tai nuori jäisi palvelujen väliinputoajaksi.

Merkittävä ongelma mielenterveyskeskusteluissa on se, että jumitetaan pelkkään terapian saatavuudesta puhumiseen.

Merkittävä ongelma mielenterveyskeskusteluissa on se, että jumitetaan pelkkään terapian saatavuudesta puhumiseen. Mikäli halutaan aidosti lisätä ihmisten hyvinvointia, pitäisi miettiä, että miksi ihmiset sairastuvat ja mikä se tässä yhteiskunnassa sairastuttaa. Me emme voi pistää yhteiskunnan rakenteellisten ongelmien, kuten nuorille asetettujen kohtuuttomien odotusten, riittämättömän toimeentulon, rasismin tai työelämän ongelmien ratkaisemista yksilöiden tai terapeuttien harteille. Nykyään työ- ja opiskeluelämä painottavat yhä enemmän itseohjautuvuutta, itsenäisyyttä ja tehokkuutta. Nuoret joutuvat kasvamaan liian ohuella tuella liian varhain, mahdollisuuksia itsensä etsimiseen on heikennetty ja pitkäaikaisen stressin kanssa kamppaillaan aivan liian kauan yksin eikä apua uskalleta hakea tai korjausta epäkohtiin.

Mielenterveyspolitiikassa pitää pureutua ja puuttua mielenterveyspalveluiden parantamisen lisäksi yhteiskunnan epäkohtiin, jotka sairastuttavat ihmisiä psyykkisesti. Esimerkkinä perustulon vaatiminen tai työajan lyhentäminen voi olla mielenterveyspolitiikkaa siinä missä terapian saatavuuden parantaminenkin. Ennaltaehkäiseviä palveluita kunnissa ja hyvinvointialueilla voisi vahvistaa. Liikunta-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluilla on tässä oleellinen merkitys erityisesti pienituloisten lasten ja nuorten näkökulmasta. Olenkin seuraillut erittäin huolestuneena, kun kaksi suurinta oppositiopuoluetta ajaa kirjaimellisesti miljardien leikkauksia mutteivät kerro kohteita. Tuollaisia summia ei saada heikentämättä juurikin niitä tarpeellisia peruspalveluita. Nuorissa on meidän tulevaisuus, joten tätä asiaa ei pidä laiminlyödä.

Matti Luonuansuu

Kirjoittaja on Vasemmiston eduskuntavaaliehdokas ja kunnanvaltuutettu Alavieskasta.

Kategoriat
Uutiset

Andersson: Hallitus elää kädet syvällä tulevien sukupolvien taskuissa

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kritisoi hallituksen kehysriihessä julkistamia suunnitelmia heikentää alle 30-vuotiaiden työttömien työehtoja. Jatkossa alle 30-vuotiaan vähintään kolme kuukautta työttömänä olleen nuoren voisi palkata määräaikaisesti ilman määräaikaisuuden perustetta.

– Hallitus on jo kurittanut nuoria tekemällä jättimäiset leikkaukset koulutukseen ja opintorahaan. Myös pienituloisten lapsiperheiden etuuksia on leikattu. Nyt tämä sama hallitus haluaa lisätä nuorten jo valmiiksi epävarmaa ja sirpaloitunutta työelämää heikentämällä alle 30-vuotiaiden oikeutta vakituisiin työsuhteisiin, Andersson ihmettelee.

– Hallitus sanoo olevansa huolissaan liian alhaisesta syntyvyydestä, mutta elää kädet syvällä tulevien sukupolvien taskuissa. Epävarmuus omasta toimeentulosta tekee jo tällä hetkellä nuorten tulevaisuuden suunnittelusta vaikeaa. Kun nuorten oikeutta ennustettavaan työelämään heikennetään entuudestaan, tehdään perheen perustamisesta ja itsenäisen elämän aloittamisesta yhä vaikeampaa, Andersson toteaa.

Kurittamisen sijaan vasemmistoliitto ehdottaa toimia, joilla työelämästä tehdään oikeudenmukaisempaa ja ennustettavampaa.

– Ehtona oleva kolmen kuukauden työttömyysjakso on varsin lyhyt. Ei ole oikein, että nuorten mahdollisuutta vakituiseen työsuhteeseen heikennetään lyhyenkin työttömyyspätkän jälkeen. Tämä hallitus on aikaisemmin jo pidentänyt koeaikaa, jota perusteltiin työllistämiskynnyksen madaltamisella. Nyt ollaan tekemässä jälleen uusia heikennyksiä työehtoihin, ja vieläpä syrjivällä tavalla, Andersson sanoo.

Kurittamisen sijaan vasemmistoliitto ehdottaa toimia, joilla työelämästä tehdään oikeudenmukaisempaa ja ennustettavampaa. Työehtojen heikentämisen sijaan tulee edistää työntekijälähtöisiä joustoja. Vasemmistoliitto haluaa uudistaa perhevapaita 6+6+6-mallin mukaisesti, mikä pidentäisi isien mahdollisuutta olla ansiosidonnaisella vanhempainvapaalla ja samalla parantaisi perheiden mahdollisuuksia joustavasti sopia perhevapaista sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta.

Vasemmisto haluaa uudistaa myös sosiaaliturvaa vastaamaan nopeasti muuttuvaa työelämää. Työttömyysturvan ennakkopäätösjärjestelmä, yhdistelmävakuutus sekä asteittainen siirtyminen perustuloon lisäisivät sosiaaliturvan ennakoitavuutta ja turvaisivat jokaisen toimeentulon muuttuvissa työmarkkina- ja elämäntilanteissa.

Kategoriat
Näkökulmat

Nuoret, keskittämisikäiset ja maakuntauudistus

Nuoret. Mikä niillä on vikana? Ne ovat lehtijuttujen mukaan fiksumpia kuin koskaan ja voivat paremmin kuin koskaan. Tupakointi ja humalahakuinen juominen on out. Ne harrastaa yhä useammin tavoitteellista liikuntaa, tai jahtaavat Pókemoneja tai mitä villitystä milloinkin.

Nykynuoriso tiedostaa ja esittää mielipiteitään. Sosiaalisen median kautta se on aiempaa helpompaa, kun omalle mielipiteelleen saa entistä nopeammin palautetta. Jopa Keskustanuoret nousivat kritisoimaan hallituksen eriarvoistavaa koulutuspolitiikkaa keskustan puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä huhtikuussa Twitter punaisena (huom. sanaleikki tarkoituksellinen).

Laskennallisesti yksi syrjäytynyt – tai nykyään puhutaan jo syrjäytetyistä – nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle elämänsä aikana erilaisten tukien ja palvelujen muodossa miljoona euroa.

Nuorten tilanne on kuitenkin polarisoitunut: ne, jotka porukasta voivat huonosti, voivat huonommin kuin nuoret koskaan aiemmin. Ne, jotka eivät osallistu, eivät osallistu mihinkään. Nämä nuoret eivät anna kommentteja koulutusleikkauksista lehdille eivätkä vastaa kyselyihin, joissa kysytään, montako kertaa kuukaudessa käytät alkoholia humalahakuisesti. Tuntuu, että ”syrjäytyneistä nuorista” puhuttaessa tarkoitetaan yleisesti nuorta, joka veti ekat kännit kuusitoistavuotiaana ja myöhästyi kotiintuloajasta. Todellinen syrjäytyminen on valtaosalle päättäjistä vierasta, sillä syrjäytyneet eivät tee itseään näkyväksi.

Laskennallisesti yksi syrjäytynyt – tai nykyään puhutaan jo syrjäytetyistä – nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle elämänsä aikana erilaisten tukien ja palvelujen muodossa miljoona euroa. Laskelmiin ei kuitenkaan voida sisällyttää inhimillistä kärsimystä.

Oulun kaupungin arviointikertomuksessa 2016 tarkastuslautakunta nosti esille jo viime vuonna raportoidun puutteen lastensuojelun työntekijöiden riittämättömyydestä. Oulussa lastensuojelun työntekijällä on keskimäärin 55–60 asiakasta, kun valtakunnallinen suositus on 30–40 asiakasta. Edistystäkin on tapahtunut: nuorten päihdehoitoon ei ole juurikaan ollut jonoja, kun resurssia on lisätty. Lastensuojelun asiakkaat priorisoidaan etusijalle sekä lasten ja nuorten psykiatrisessa työryhmässä että päihdepalveluissa.

Yhteiskunnan tuella, kuten juuri lastensuojelun palveluilla, voidaan vaikuttaa huono-osaisuuden periytymisestä johtuviin haasteisiin. Nuorten tilanteeseen asettaa haasteita kuitenkin myös muuttoliike. Kaupungistuminen on globaali trendi, joka kiihtyy tulevaisuudessa myös Suomessa. Nuori väki pakkautuu pikkukunnista kasvukeskuksiin. Muuttoliikkeestä valtaosa on alle 35-vuotiaita, mutta mikäli sote-uudistuksen keskittämisratkaisut toteutuvat, voi se houkuttaa myös ikääntyvää väestöä muuttamaan palvelujen ääreen. Vähenevän väestön myötä harveneva palveluverkko kiihdyttää eriarvoisuuden kasvua niin maakunnassa kuin keskuskaupungeissakin. Kurjistuvien kylien nuoret jäävät vaille mahdollisuuksia kehittää itseään tai asuinseutuaan. Kasvukeskuksiin hakeutuvien nuorten lukumäärä taas ylittää reippaasti tarjolla olevien koulutus- ja työpaikkojen määrän.

Pian – siis ihan liian pian – on maakuntavaalit. Meillä setä- ja täti-ihmisilläkin on vaikeuksia hahmottaa, miten muutoskokonaisuus tulee rakentumaan ja vaikuttamaan arkeemme. Miten voimme taata, että seuraavat tekijäpolvet, kaikenlaisissa tilanteissa olevat nuoret, saataisiin sitoutettua tähän yhteiskunnalliseen muutokseen ja lausumaan omaa näkökulmaansa? Vasemmiston jäsenistön ikäjakaumassa on notkahdus nykyisten 40–49-vuotiaiden kohdalla, mutta kannatus on korkeammalla nuoremmissa ikäluokissa. Miten takaamme vasemmistolaisen ajattelun ja politiikan jatkumon Suomen historian suurimman hallinnollisen muutoksen edellä? Tämä ei voi olla vain poliittisen nuorisojärjestömme asia, vaikka se hyvää työtä tekeekin.

PS. Kerrotaan Keskustanuorille, että ne on väärässä porukassa – vaikka Twitterissä.

Kategoriat
Lukijoilta

Lasten ääni kuuluviin Oulussa

Oulussa on ollut käytössä vuoden 2016 alusta lapsiystävällinen kunta -toimintamalli. Mallin myötä kaupunki on sitoutunut kahden vuoden mittaiseen projektiin, jossa kaupunki arvioi päätöksentekoa ja toimintaansa lasten ja nuorten osallisuuden näkökulmasta.

Lapsiystävällisen kunnan päätöksenteossa arvioidaan päätösten lapsivaikutuksia. Lapset otetaan mukaan palveluiden sekä julkisten tilojen suunnitteluun ja kehittämiseen ja heitä rohkaistaan toimimaan kansalaisyhteiskunnassa. Esimerkiksi Lahdessa lapset otettiin mukaan arvioimaan ja kehittämään liikkumista ja turvallisuutta kaupungin uudella Aleksanterinkadulla.

Kuntavaalit käydään parin viikon päästä. Alle 18-vuotiaat eivät saa äänestää vaaleissa, joten meille aikuisille jää iso vastuu näiden asioiden toteuttamisesta Oulussa. Lasten oikeudet eivät voi olla vain kasa paperia. Lapsilla on myös oikeus osuuteen yhteiskunnan voimavaroista ja tämän pitää näkyä myös talousasioissa. Syrjäytymiskehitys huolestuttaa eniten, sillä Oulussa on paljon yksinäisiä lapsia ja nuoria. Heitä ei saa unohtaa.

Syrjäytymiskehitys huolestuttaa eniten, sillä Oulussa on paljon yksinäisiä lapsia ja nuoria. Heitä ei saa unohtaa.

Oulussa on turvattava lasten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ja ennen kaikkea huolehtia perheiden, varhaiskasvatuksen ja koulujen riittävistä resursseista sekä varmistaa, että lapsille on tarjolla monipuolisia ja edullisia harrastusmahdollisuuksia.

Esimerkiksi maksuttomasta varhaiskasvatuksesta käytävässä keskustelussa puhutaan enimmäkseen vanhempien oikeuksista, vaikka nämä päätökset koskevat nimenomaan lapsia. Jokainen lapsi haluaa varmasti syödä välipalansa yhdessä kavereiden kanssa. Näin ei jokaisessa kunnassa valitettavasti ole. Pidetään huolta, että Oulussa asiat toimivat ja tehdään kaupungistamme pysyvästi lapsiystävällinen kunta.

 

Jaakko Alavuotunki
lähidemokratiatoimikunnan jäsen
Oulu