Perhevapaamalli ei ole suoraan kenenkään oma malli, totesi sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen esitellessään hallituksen luonnosta mallin raameiksi. Se ei siis ole esimerkiksi vasemmistoliiton 6+6+6-malli, jossa vanhemmat olisivat lapsen kanssa kotona ensin omat puolivuotisensa ja päättäisivät sitten viimeisestä osasta keskenään.
Jos esitellyn mallin haluaa typistää luvuiksi, se on vaikkapa 1+6,6+6,6. Synnyttävälle vanhemmalle varataan ensin kuukauden synnytysraha. Sitten kumpikin vanhempi voi pitää 164 päivää vanhempainvapaata. Omasta kiintiöstä voisi toisen käyttöön luovuttaa 69 päivää. Yksinhuoltaja saisi kaikki päivät itselleen. Nykytilanteeseen malli toisi yhteensä reilu 2,5 kuukautta lisää päivärahapäiviä.
Mallilla ei ole vielä hintaa, koska vanhempien haluja käyttää tasaisemmin jaettuja päivärahoja on vaikea arvioida. Tasa-arvo-, työllisyys- ja muut vaikutusarviot on myös tekemättä. Vasemmistoministerin esittelyssä mallin kieli ja sen heijastama maailmankuva vaikuttavat kuitenkin euroja ja kuukausia tärkeämmiltä.
Hallituksen mallissa ei puhuta äideistä ja isistä vaan vanhemmista. Etuuksia ei sidota biologiseen vanhemmuuteen tai vanhemman sukupuoleen vaan vanhemmuuteen. Pekosen keskiviikkoinen tiedotustilaisuus alkoi sen toteamisella, että mallin keskiössä on lapsi, ei vanhemmat.
Jos hallituksen viesti menee läpi, kyseessä on näkökulman muutos. Pekonen totesi esimerkiksi, ettei perhevapaauudistus ole työllisyystoimi, ja lapsen kanssa kotona olevilla vanhemmilla on hyvä syy olla pois työelämästä. Toisaalta hän mainitsi, että Ruotsissa vanhempainvapaalla oleva lasketaan työlliseksi. Kyse on näkökulman valinnasta.
***
Sukupuolineutraali kieli ja perhevapaiden lähtökohtainen tasajako ovat sitä merkittävämpiä uudistuksia, mitä huonommin äideistä ja isistä puhuminen omaan perheeseen sopii. Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Minna Minkkinen kommentoi Twitterissä, ettei ole ”koskaan ennen ole tuntenut, että perhevapaat on tehty myös meitä sateenkaariperheitä varten”. Tiedotustilaisuuden diaesitystä kuvittivat niin samaa sukupuolta olevat vanhemmat kuin yhden vanhemman perheet.
Näkökulman vaihdosta voi halutessaan pitää viestintäkeinona, ja hallitus luonnollisesti haluaa esittää perhevapaamallinsa mahdollisimman hyväksyttävässä muodossa. Malli nostaa perhevapaiden kustannuksia ja sairausvakuutusmaksua. Toisille tämä voi olla syy vastustaa ehdotusta, toisille taas osoitus siitä, että tasa-arvoa ja lisäkuukausia ei saa ilmaiseksi.
Mallin uutisoinnissa huomio on keskittynyt odotetusti kuukausimääriin, työllisyysvaikutuksiin ja hintalappuun. Periaatteellisempi kysymys tiedotustilaisuudessa esitettiin ainoastaan siitä, miten hallitus perustelee puuttumisensa perheiden valintoihin. Ministeri vastasi pitävänsä mallia nykyistä joustavampana eli perheiden valinnanvapautta lisäävänä.
Lakitekstin sukupuolineutraali kielenkäyttö ei hävitä isiä ja äitejä perheistä, joissa sellaisia on, eivätkä ne katoa mediastakaan. Pekosen mukaan mallin tavoitteena on vahvistaa molempien vanhempien suhdetta lapseen alusta saakka. Nähtäväksi jää, paljonko kiintiöt vaikuttavat isien perhevapaiden käyttöön. Arvoa on jo sillä, että uudistuksen kielenkäyttö kohtelee vanhempia tasaveroisina.