Presidentinvaalien ennakkoäänestysviikolla edetään tätä kirjoitettaessa viidettä päivää ja h-hetkeen on aikaa enää vajaa viikko. Ehdokkaiden kampanjoissa on nyt saatu kirivaihe päälle. Myös Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan Merja Kyllösen kiertue lähestyy loppusuoraa. Merja on ollut liikkeellä Suomen kaikissa maakunnissa koko tammikuun ajan ja kampanja huipentuu viikon päästä Ouluun.

Vaalikamppailusta povattiin aiemmin istuvan presidentin Sauli Niinistön ylivoimaista voittokulkua ja pitkään gallupit näyttivät siltä, että toista kierrosta ei tule. Asetelmassa nähtiin tällä viikolla käännös, kun Sauli Niinistön kannatus syöksyi alamäkeen. Alma-tutkimuksen gallupin mukaan Niinistöä äänestäisi nyt enää 58 prosenttia kantansa ilmoittaneista äänestäjistä.

Tilanne muistuttaa jyrkkää muutosta edellisen presidentin Tarja Halosen kannatuslukemissa 12 vuotta sitten. Halosen kannatus oli parhaimmillaan mielipidemittauksissa huimat 90 prosenttia ja se pysyi 70-80 prosentissa lähes koko Halosen kaksitoistavuotisen presidenttikauden ajan. Tämän muistaa harva. Vaalien ensimmäisellä kierroksella Halosen kannatus oli kuitenkin ”vain” 46,3 prosenttia ja vaaleissa edettiin toiselle kierrokselle, jossa Sauli Niinistö jäi lopulta niukasti kakkoseksi lukemin 51,8-48,2.

Hetkessä elävässä mediassa ei ole jakseltu juurikaan muistella vanhoja ja Niinistön voittoa on pidetty kovien kannatuslukemien vuoksi varmana jo pitkään. Hehkutus oli varsinkin viime syksynä ylitseampuvaa ja jossain vaiheessa kävi mielessä, osuuko naureskelu itänaapurin Putin-kultille sittenkin omaan nilkkaan. Sen verran kaikkivoipaa messiasta presidentistä leivottiin myös meillä.

Tällä hetkellä keskustan ehdokkaan Matti Vanhasen slogan ”tehdään näistä vaalit” näyttää kuitenkin toteutuvan kaikesta huolimatta. Tosin Vanhasen itsensä osalta edessä on mitä todennäköisimmin nöyryyttävä tappio Paavo Väyryselle, joka tarjoaa pettyneelle keskustan kenttäväelle mahdollisuuden näyttää samalla pitkää nenää Sipilän hallituksen erityisesti pohjoista Suomea ankeuttaville projekteille. Väyrysen osalta pitää kuitenkin harmitella sitä, että pohjoisen Paavo on lähtenyt kalaan rajat kiinni –porukan vesille ja omaksunut halla-aholaisten rasistisen retoriikan.

Merja Kyllönen on nostanut vaalikeskusteluissa esiin tärkeitä globaaleja teemoja, jotka raamittavat tulevaisuudessa myös näiden vaalien kuuminta perunaa eli turvallisuuskysymystä. Niitä ovat ilmastonmuutos, ihmisoikeudet sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden torjuminen.

Hallituspuolueiden ehdokkaiden tilanne on muutenkin erikoinen. Niinistö ei uskaltanut asettua ehdolle kokoomuksen ehdokkaana ja sinisillä ei ole ehdokasta lainkaan. Niinistön suosio on perustunut siihen, että hän ajaa ulkopolitiikassa kaksilla vankkureilla. Niinistö on onnistunut markkinoimaan itsensä Nato-vastaisille äänestäjille viimeisenä liittoutumattomuuden lukkona. Samaan aikaan kokoomuksessa luotetaan siihen, että Niinistö vie Suomen Natoon toisella kaudellaan. Nostradamusta ei tarvitse kaivaa haudasta pohtimaan, kumpi vaihtoehto on todennäköisempi. Toisella kaudella presidentin ei tarvitse enää mielistellä koko kansaa.

Niinistö itse ei ole ilmaissut selkeästi Nato-kantaansa missään vaiheessa. Äänestäjän kuluttajansuoja on siis olematon. Tämä on perinteinen kokoomusstrategia, jossa käsitteitä hämärretään. Mieleen tulee takavuosien slogan ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Viimeistään Sipilän hallituksen toimet ovat osoittaneet, että tämä mainostoimiston kehittelemä profetia on osunut maalinsa yhtä huonosti kuin Paavo Väyrysen takavuosien arvio Neuvostoliiton ikuisuudesta.

Vasemmistoliiton ehdokas Merja Kyllönen tarjoaa selkeimmän vaihtoehdon oikeistohegemonialle. Kyllönen on nostanut vaalikeskusteluissa esiin tärkeitä globaaleja teemoja, jotka raamittavat tulevaisuudessa myös näiden vaalien kuuminta perunaa eli turvallisuuskysymystä. Niitä ovat ilmastonmuutos, ihmisoikeudet sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden torjuminen. Myös Suomen presidentin tulee olla vahva globaali toimija, sillä ihmiskunnan vaikeimmat haasteet on pakko ratkaista yhdessä.

Presidentin tulee myös ymmärtää ja kuunnella tavallisen kansan huolia. Olen kiertänyt Merjan kanssa pohjoista Suomea useaan otteeseen viime vuosina. Keskustelukumppaneina ovat olleet muun muassa tullivirkailijat, postityöntekijät, rautatieläiset, kaupunkien ja kuntien silimäätekevät ja ennen kaikkea tavalliset tallaajat toreilla ja markettien parkkipaikoilla.

Merja osaa toimia luontevasti ja jämerästi kaikkien kanssa omana itsenään ilman turhaa pokkurointia. Liikenneministerinä hän laittoi toimivaltansa ylittäneet virkamiehet kuriin. Kyllönen on itse sanonut, että näissä vaaleissa ei ole kuitenkaan kyse hänestä henkilönä. Tärkeämpää on nostaa esille arvot ja tulevaisuuden suunta.

Edellisissä vaaleissa moni vasemmistolainen äänesti toiselle kierrokselle lopulta edennyttä Pekka Haavistoa. Kuuden vuoden takainen toinen kierros oli kuitenkin valtava pettymys. Ehdokkaiden välille ei syntynyt juuri minkäänlaisia eroja ja vaalikeskustelujen seuraaminen oli yhtä jännittävää kuin maalin kuivumisen tarkkailu. Haavisto on myös hoiperrellut Nato-kantansa kanssa vastustaessaan kansanäänestystä jäsenyydestä.

Merja Kyllönen on itse todennut menevänsä rauhantyössä, ihmisoikeuksissa, kansalaisten oikeuksissa ja ympäristökysymyksissä Haavistosta heittämällä ohi. ”Olen roisimpi sanomaan asioita ääneen, Pekka on taas diplomaatti”, kuvaili Kyllönen taannoin ehdokkaiden eroja. Ääneen puhumista tarvittaisiin kipeästi. Sauli Niinistö ei esimerkiksi puhunut sanaakaan Kiinan ihmisoikeustilanteesta neuvotteluissa presidentti Xi Jinpingin kanssa. Kiinalaisten lahjoittamien pandojen ylivoima vei Niinistön ja median mielenkiinnon tärkeämmistä kysymyksistä. Myös vaikeita asioita on kyettävä nostamaan esille ulkopolitiikassa. Muuten maailma ei muutu koskaan. Tämän vuoksi Suomi ja koko maailma tarvitsevat arvon presidenttiä.

Kainuun Vasemmisto kannustaa kaikkia kainuulaisia äänestämään oman maakunnan ehdokasta Merja Kyllöstä presidentinvaalien ensi tiistaina päättyvässä ennakkoäänestyksessä tai varsinaisena vaalipäivänä ensi sunnuntaina.

– Vain kainuulainen ehdokas puolustaa kainuulaisia ja ajaa koko maan eikä vain ruuhka-Suomen etuja, piirijärjestö toteaa tiedotteessaan.

Vasemmiston mukaan nyt on ehdolla Nato-rakastajia ja ehdokkaita, jotka eivät ole vaalityössä Kainuussa edes käyneet sekä entinen pääministeri, joka ei korvaansa lopsauttanut kun Kajaanin yli satavuotias opettajainkoulutus hänen kaudellaan lakkautettiin.

Merja Kyllönen arvon presidenttinä ajaa ainoana ehdokkaana aidosti rauhan, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisen Suomen asiaa

– Istuva presidentti toimii kovan oikeistolaisen politiikan takuumiehenä ja on ummistanut silmänsä suomalaisten eriarvoisuuden kasvulta, Sipilän hallituksen keskittämistoimilta ja Suomen harjoittamalta asekaupalta.

– Vaikka presidentin valtaoikeudet on rajattu niin ongelmiin puuttumista se ei estä. Nykyinen presidentti allekirjoitti vastaan sanomatta työttömiä kohtuuttomasti rankaisevan lain aktiivimallista eikä puhu mitään hyvätuloisten ahneudesta vaikka leipäjonot vain pidentyvät.

Kainuun Vasemmiston mukaan Merja Kyllönen arvon presidenttinä ajaa ainoana ehdokkaana aidosti rauhan, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisen Suomen asiaa sekä selväsanaisesti torjuu Nato-jäsenyyden.

Tuli katsottua telkkarista Täällä Pohjantähden alla. Se kertoo suomalaisuudesta paljon. Kertoo myös paljon eriarvoisuudesta, joka on meille käsittämätöntä.

Vuonna 1918 tehtaan työläinen ja torppari eivät voineet haaveillakaan neuvoloista, lapsilisistä tai peruskoulusta. Käsillä oli köyhyyttä, nälkääkin. Sitten tuli tilanne, jossa avautui mahdollisuus ottaa valta omiin käsiin. Erityisen huonostihan siinä kävi.

Viha ja verenvuodatus on aina murhenäytelmä.

Oikeus – tai pikemminkin vääryys – seurasi voittajan miekkaa. Kymmeniätuhansia kapinaan nousseita tapettiin, pikkulapsista lähtien. Tehtiin niitä vääryyksiä ja rikoksia punaistenkin puolelta. Eikä sisällissotaan kannata liittää ikinä romanttisia mielikuvia. Viha ja verenvuodatus on aina murhenäytelmä.

Tästä kaikesta tulee kuluneeksi sata vuotta. Tuona aikana poliittinen vasemmisto on saanut aikaan Suomeen ne Koskelan Akselille käsittämättömät asiat, kun allekirjoittaneenkin perheeseen tulee kuukausittain lapsilisä ja kolmevuotias Väinö-poika saa maailman parasta terveydenhoitoa, jonka ansiosta hän voi hyvin nähdä vuoden 2118. Tosin sote-uudistuksessa suriseville pörriäisille tärkeintä ei ole kansanterveys vaan voitontavoittelu. Osakeyhtiölaki on yksiselitteinen.

Ei aseeseen tartuttu kevytmielisesti. Siihen tartuttiin äärimmäisessä ahdingossa, kun haluttiin parempaa elämää itselle ja lapsille. Oliko se järkevää?

Suomi100 – vuoden teema oli Yhdessä. Nyt olisi myös syytä miettiä, miksi Suomen Punainen kaarti laitettiin liikekannalle 27.1.1918 klo 23. Ei aseeseen tartuttu kevytmielisesti. Siihen tartuttiin äärimmäisessä ahdingossa, kun haluttiin parempaa elämää itselle ja lapsille. Oliko se järkevää? En tiedä. Sisällissota ei syntynyt kuitenkaan siksi, että punaiset ja valkoiset olisivat olleet vain eri mieltä asioista. Se syntyi epäoikeudenmukaisuudesta.

Suomessa käydään presidentinvaalien ensimmäinen kierros 28.1.2018 äänestyksen alkaessa klo 9. Kapinan alusta siihen on kulunut sata vuotta ja kymmenen tuntia. Nyt olisi oikea aika puhua juuri epäoikeudenmukaisuudesta. Suomessakin. Vaikka elintaso on noussut huikeasti sadan vuoden aikana, on myös maassamme leipäjonoja, lapsiköyhyyttä ja syviä mielenterveys- ja päihdeongelmia. Onko päivä tehnyt kierroksensa täällä? Hyvä kysymys. Mutta suurimmalle osalle maailman ihmisiä köyhyys on raaka fakta kuin Pentinkulman torppareille. He ovat samassa tilanteessa kuin vuonna 1918 kehitysmaa Suomessa asunut köyhälistö.

Mutta suurimmalle osalle maailman ihmisiä köyhyys on raaka fakta kuin Pentinkulman torppareille.

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Sen takia varsinkin presidentinvaaleissa olisi puhuttava ennen kaikkea aikamme suurimmasta globaalista turvallisuusuhasta, jonka aiheuttaa eriarvoisuus kaikkialla maailmassa. Jollei sen kitkemistä ei aseteta myös kaiken politiikan lähtökohdaksi, hukka meidät perii. Yhdessä.

Mutta toivoa on. Alma Koskelakin jaksoi uskoa tulevaisuuteen, vaikka menetti kaksi poikaansa sorakuopan reunalle ammuttuna sisällissodassa ja kolme pojanpoikaansa talvi- ja jatkosotien taisteluissa. Ei tullut niin pitkää yötä, ettei aamu koittaisi.

 

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen avasi vaalikampanjansa Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa tänään. Kyllönen korosti turvallisuuden olevan muutakin kuin valtion puolustautumista ulkoisia uhkia vastaan.

– Eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen on tärkein keinomme taata yhteiskuntarauha. Väitän, että turvallista yhteiskuntaa rakennetaan edelleen parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen, totesi Kyllönen.

Eriarvoisuudesta versova turvattomuus on turvallisuusriski, jonka hallitsemiseen perinteiset keinot eivät riitä

– Perinteisesti turvallisuus ymmärretään valtion puolustautumisena ulkoisia uhkia vastaan diplomatian avulla tai sotilaallisin keinoin, ja presidentinvaalikeskustelut heijastelevat tätä näkemystä, Kyllönen sanoi.

Kyllönen haluaa tuoda kampanjassaan esille myös muita teemoja, erityisesti turvallisuuden, yhteisöllisyyden ja inhimillisen ulottuvuuden.

– Työttömyys, rikollisuus, ilmastonmuutos, ympäristösaasteet ja ihmisoikeusloukkaukset ovat uhkia, jotka keskinäisriippuvaisessa maailmassa ylittävät valtioiden rajat. Luonnononnettomuudet, tarttuvat taudit ja ilmastonmuutos yhdistävät kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden ihmisten kohtalot, Kyllönen muistutti.

– Nämä ovat ongelmia, joita ei ratkaista liittymällä Natoon eikä laittamalla rajat kiinni. Tulevista puolustushankinnoista tai ulkopoliittisista linjoista on tärkeää keskustella, mutta eriarvoisuudesta versova turvattomuus on turvallisuusriski, jonka hallitsemiseen perinteiset keinot eivät riitä. Suurimmat turvallisuusriskit kasvavat maiden sisäpuolella eriarvoisuudesta, kouluttamattomuudesta ja osattomuudesta.

Itsenäisyyden juhlavuoden aikana on muisteltu paljon suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten onnistumisia. Hyvinvointivaltio on saavutus, jota ei kannata ajaa alas, jos haluamme tulevaisuudessakin elää turvassa.

Väitän, että turvallista yhteiskuntaa rakennetaan edelleen parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Sodanjälkeisessä Suomessa, kun Suomea rakennettiin hiellä ja usein myös kyynelillä, tavoite oli kirkas: kunpa tulevilla polvilla olisi hieman helpompi elää.

Meidän velvollisuutemme on varmistaa, että näin on myös jatkossa. Nopeasti muuttuva maailma edellyttää visioita tulevaisuudesta, mutta visiot ovat kestäviä vain jos ne pohjautuvat kestävään tavoitteeseen.

Eriarvoisuuden vähentäminen on sellainen tavoite.

Tämä vaatii käytännön toimia, päivähoitopaikan takaamisesta ilmaisiin toisen asteen opintoihin ja opintomateriaaleihin. Työttömän kohtaamaa byrokratiaa pitää vähentää, ja työllisyyspalveluissa ottaa huomioon työn murros.

Ihmisten pompottelu toimipisteestä ja jonosta sekä asiantuntijalta toiselle pitää saada loppumaan. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten palveluita on koottu yhteen ihmisten elämäntilanteita vastaamaan niin nuorille, iäkkäille, lapsiperheille kuin työikäisille suunnattuihin palvelukokonaisuuksiin. Miksi näitä malleja ja järkeviä työtapoja ei saada monistettua koko maahan?

Missä on matalan kynnyksen keskusteluapu ja psykoterapia mielenterveysongelmista kärsiville? Entä inhimillinen iäkkäiden hoito? Vammaisten itsemääräämisoikeus esimerkiksi asumisensa suhteen?

Rakennammeko me kotimaata vain vahvoille ja pärjääjille?

Epäkohtia riittää, mutta nämä ovat korjattavissa. Sote-palvelut on edelleen mahdollista järjestää niin, että valinnanvapaus ei ole kiinni ihmisen tulotasosta tai kyvystä etsiä tai kilpailuttaa itselleen sopivia palveluita.

Loppuvuodesta yhteiskunnallinen keskustelu tulee väistämättä keskittymään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Perinteisesti ”turvallisuuspolitiikka” on ymmärretty valtion puolustautumisena ulkoisia uhkia vastaan diplomatian avulla tai sotilaallisin keinoin, ja presidentinvaalikeskustelut heijastelevat tätä näkemystä.

Turvallisuudella on kuitenkin yhteisöllinen ja inhimillinen ulottuvuus. Jos me syrjimme, ei pidä ihmetellä mistä viha kumpuaa. Jätämmekö me toisemme yksin? Rakennammeko me kotimaata vain vahvoille ja pärjääjille?

Eriarvoisuudesta versova turvattomuus on turvallisuusriski jonka hallitsemiseen perinteiset keinot eivät riitä.