Vuosi sitten eduskuntavaalien jälkeisissä vappupuheissa saatoimme iloita vasemmistoliiton menestyksestä ja katsoimme toiveikkaina tuleviin hallitusneuvotteluihin. Keskeinen tavoitteemme, oikeudenmukainen Suomi kaikille, ei harvoille, oli ja on edelleen kaiken poliittisen toimintamme sydänlankana.
Hallitusohjelmaan saimme useita tasa-arvoa ja toimeentuloa vahvistavia kirjauksia, eivätkä vaalilupaukset ole jääneet puheiden tasolle, vaan esimerkiksi työttömiä kyykyttänyt aktiivimalli haudattiin ja jokaisen lapsen oikeus varhaiskasvatukseen palautettiin. Sote-, sotu- ja koulutusuudistukset valmistellaan ihminen keskiössä ja vahvassa vasemmistolaisessa ohjauksessa, jolla varmistetaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutuminen.
***
Vaikka nyt vietämme vuosikymmenen ensimmäistä vappua koronan aiheuttaman kriisin vuoksi hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, ei vasemmistolainen aate tai työväenjuhlan merkitys ole haalistunut tai kadonnut mihinkään. Päinvastoin, tämäkin aika on osoittanut työväenliikkeen merkityksen koronahaasteista selviämisessä. Viesti on ollut selkeä. Me pidämme huolta kaikista heikoimmassa asemassa olevista ja ketään ei jätetä yksin. Solidaarisuus ja toisista välittäminen näkyy ihmisten käyttäytymisessä. Suosituksia noudatetaan ja lähimmäisiä autetaan.
Toisaalta kriisi on niin henkilökohtaisessa elämässä kuin yhteiskunnan tasollakin monesti sellainen, mikä pistää elämänarvot uusiksi ja pakottaa pysähtymään. Tutkimusten mukaan talouskriisit monesti kiihdyttävät yhteiskunnallisia muutoksia. Tämä kriisi on myös tehnyt näkyväksi monia jo olemassa olevia eroja. Ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa toimeentulon varmuuden, arjen sujuvuuden ja avunsaannin kannalta. Perheissä, joissa ongelmat ovat kasautuneet jo ennen kriisiä, tilanne on erityisen vaikea. Vaikea tilanne on myös monelle yksinasuvalle.
***
Kriisi tekee näkyväksi myös työelämän jaot. Etätyö on pääsääntöisesti keskiluokan etuoikeus ja raskasta vuorotyötä esimerkiksi tehtaissa, kaupan alalla ja siivoojina tekevät kokevat niin normaali- kuin poikkeusoloissakin enemmän vaikeuksia yhdistää perhe ja työelämä. Naisvaltainen, julkinen sektori kamppailee kriisin etulinjassa niin sosiaali- ja terveysalalla kuin varhaiskasvatuksessa.
Kansalaispalautteesta ja julkisuudessa käytetyistä puheenvuoroista voi päätellä, että naiset kantavat myös suuremman vastuun lasten etäopetuksesta, kouluruuan korvaamisesta ja kaikesta siitä valtavasta huolesta, mikä poikkeusaikaan ja lasten sopeutumiseen liittyy. Erityisen vaikeassa asemassa ovat nytkin yksinhuoltajat sekä yksinäiset ja pienituloiset vanhukset, joista heistäkin valtaosa on naisia.
***
On hyvin inhimillistä, että tilanne aiheuttaa monelle ahdistusta ja pelkoakin. Koronan aiheuttamassa kriisissä niin kuin kriiseissä yleensäkin on kuitenkin myös mahdollisuus arvojen uudelleen punnitsemiseen koko yhteiskunnan tasolla. Voisiko esimerkiksi oikeiston kapean talousajattelun nyt vihdoinkin kunnolla haastaa? Sen sijaan, että mittaamme jatkuvasti tehokkuutta ja kilpailukykyä tunnustaisimme kunnolla, että myös naisvaltaisen julkisen sektorin tekemä työ on taloudellisesti arvokasta. Yksilökeskeisyyden sijaan ymmärtäisimme, että olemme kaikki myös normaalioloissa riippuvaisia toisistamme ja hyvinvointivaltion tarjoamista palveluista varhaiskasvatuksesta vanhushoivaan saakka.
Vain aika näyttää, mihin kriisin vaikutukset meidät vievät. Tänä vappuna haluan kuitenkin uskoa, että vasemmiston perinteinen viesti solidaarisuudesta ja tasa-arvosta voittaa.
Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 3/2020.
Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.
Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!
