Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Näkökulmat

Korona ja kossu on huono yhdistelmä

Koronapandemian hillitsemiseksi annetut rajoitustoimet ovat sulkeneet maailman ja meidät suomalaiset koteihimme. Julkisen keskustelun pääpaino on ymmärrettävästi koronaviruksen leviämisen estämisessä ja ihmisten toimeentulossa ja kansantaloudessa.

Joillekin perheille eristäytyminen muusta maailmasta voi olla hetki löytää toisensa uudestaan, osalle se on päivästä toiseen selviytymistä ja osalle jopa vaarallista. Mediassa on jo uutisoitu, että kotihälytysten määrä on noussut, joten voidaan olettaa että lähisuhdeväkivalta on nousussa kun ovet ulkomaailmaan on suljettu.

Eristäytyminen voi pahentaa jo olemassa olevia ongelmia, kuten päihdeongelmaa, mielenterveysongelmia tai väkivaltaisuutta tai se voi laukaista näitä. Kun elämää kannattelevat rutiinit muuttuvat, voi sillä olla kohtuuttomia seurauksia. Tiedämme, että päiväkoti, koulu, harrastukset ja työelämä ovat parhaimmillaan niitä kannattelevia tekijöitä perheissä ja kun näistä kaikki suljetaan, on se liikaa kerralla.

Yhtälö on kohtuuton. Samaan aikaan kun perheet tarvitsevat paljon tukea ja apua, on tuen antajien oltava töissä oman terveyden uhalla. Palveluita on muokattu poikkeusaikoihin sopivaksi, mutta ei välttämättä perheen tuentarpeeseen sopivaksi, joten tuki voi jäädä saamatta. Sosiaalityö ei ole tauolla pandemian vuoksi, päinvastoin, sitä tarvitaan nyt enemmän kuin aikoihin. Päihteet työllistävät sosiaalityötä lastensuojelussa ja aikuisten sosiaalityössä.

***

Tiedetään, että virus on miehille tappavampi kuin naisille, koska miehet käyttävät enemmän verenpainelääkkeitä, tupakoivat sekä heillä on diabetesta, ylipainoa ja muita sairauksia. Lisäksi tiedämme, että miehet käyttävät päihteitä enemmän kuin naiset. Päihteidenkäyttö heikentää vastustuskykyä ja on näin riskitekijä koronavirukselle. Päihteitä käyttävillä ihmisillä on usein pitkäaikaissairauksia, jotka saattavat pahentaa virussairautta jos sellaisen epäonnekseen onnistuu saamaan.

Haavoittuvassa asemassa ovat erityisesti asunnottomat päihdeongelmaiset. Heillä on heikot mahdollisuudet hyvään hygieniaan ja monella on pitkäaikaissairauksia. Miten eristäytyä kotiin jos kotia ei ole?

Oma ja kollegoiden kokemus on, että suurin osa asiakkaista kyllä noudattaa annettuja ohjeita ja on huolissaan itsensä ja muiden terveydestä. Huoli ei aina siirry teoksi, mutta omalla työpaikallani asiakkaat huomauttavat minua käsidesistä enkä minä heitä.

***

Veikkaus laittoi peliautomaatit kiinni varsin varhaisessa vaiheessa koronaepidemian alettua. Asiantuntijat arvioivat, että pelaaminen mahdollisesti siirtyy verkkoon. Israelissa tehty tuore selvitys kertoo, että online-pelaaminen on lisääntynyt siellä 225 prosenttia. Tiedetään, että vaikea peliriippuvuus lisää velkaantumista. On taattava nopea pääsy hoitoon ja velkaneuvontaan nyt ja koronaepidemian päätyttyä.

Nyt talousinnovaatioiden lisäksi pitäisi miettiä miten saamme tuotettua vuorovaikutukseen ja läsnäoloon pohjautuvia palveluita turvallisesti. Näistä on hyötyä myös pandemian jälkeen.

***

Asiantuntijat arvioivat, ettei tämä ole meidän aikamme viimeinen pandemia, joten viimeistään nyt on ryhdyttävä varautumaan tulevaisuuden pandemioihin ja suunnitelmassa on huomioitava niin epidemiologinen kuin sosiaalinen ja taloudellinenkin varautuminen.

Epidemia ei ole poliittinen, mutta se miten uudelleenrakennamme Suomen on politiikkaa. Leikkauslistoille ei voida laittaa työntekijöiden oikeuksia, sosiaali- ja terveyspalveluita, sivistyspalveluita ja ilmastonmuutoksen pysäyttämistä. Rajoitusten aiheuttamiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin pitää pystyä vastaamaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkailla toimilla. Jos nyt kaikki teemme töitä jotta erikoissairaanhoito kestäisi tämän pandemian, meidän täytyy pandemian jälkeen varmistaa, että sosiaalityön ja psykiatrian erikoispalvelut eivät kuormitu liikaa.

Minna Minkkinen

Kirjoittaja on vasemmistoliiton toinen varapuheenjohtaja ja lastensuojelussa työskentelevä sosionomi Tampereelta.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 3/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Lukijoilta

Päihdetyö kriisissä?

Olen työskennellyt 80-luvun alusta lähtien Kainuussa erilaisissa päihdetyön palveluissa. Tänä aikana olen nähnyt alalla erilaisia vaiheita, mistä ehkä merkittävin oli 90-luvulla, jolloin Kainuusta lakkautettiin päihdeongelmaisten katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikkö.

Maakuntaan mentäessä todella toivoin, että päihdetyötä Kainuussa alettaisiin uudelleen vahvistaa, varsinkin, kun meillä  alkoholinkäyttötilastot ovat valtakunnallisesti katsoen sangen korkeat ja nuorten huumeitten käyttö on huolestuttavasti lisääntynyt. Toiveeni osoittautui turhaksi.

Viime vuosina olen yhä useammin tuntenut itseni asiakkaiden vaikeiden tilanteiden edessä välineettömäksi; ei ole päihdetyön palvelua, mihin asiakkaan ohjata, vaikka työntekijänä tarpeen selvästi näenkin. Olen nähnyt useamman asiakkaani menehtyvän, koska tarpeenmukaista päihdetyön palvelua ei Kainuussa ole ollut tarjolla.

Tarvitsemme Kainuuseen erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen.

Viime vuosina koko Kainuun päihdetyöstä on pääosin vastannut runsaat kymmenen avohoidon päihdetyöntekijää, siinä kaikki. Meillä Kainuussa ei ole erillistä katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikköä, ei matalan kynnyksen hoitopaikkoja, eikä koko Kainuuta kattavaa tuetun asumisen verkostoa.

Miten vastata moninaisiin tarpeisiin? Uuteen sairaalaan on kaavailtu yhdistettyä mielenterveys- ja päihdepoliklinikkaa. Pahoin pelkään, että tämän suunnitelman toteutuessa päihdetyö sulautetaan psykiatriaan ja sen erityisosaaminen häviää. Olemmeko menossa näin toteuttamaan vain ”ylläpitohoitoa”, lähinnä lääkehoidoin, asiakkaan kuntouttamisen ja kuntoutumisen unohtaen? 

Nykyiset haasteet huomioon ottaen tarvitsemme Kainuuseen, unohtamatta matalan kynnyksen ja asumispalveluja, erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen. Kaikki tämä vaatisi myös päihdetyön omaavan johdon ja riittävän moniammatillisen henkilökunnan. Vai teemmekö Kainuussa tietoisen päätöksen jättää päihdeongelmaisten tarpeenmukainen hoito toteuttamatta?
 
Reija Heikkinen
Sosiaalityöntekijä, päihdetyöntekijä
Sotkamo