Nuoret. Mikä niillä on vikana? Ne ovat lehtijuttujen mukaan fiksumpia kuin koskaan ja voivat paremmin kuin koskaan. Tupakointi ja humalahakuinen juominen on out. Ne harrastaa yhä useammin tavoitteellista liikuntaa, tai jahtaavat Pókemoneja tai mitä villitystä milloinkin.

Nykynuoriso tiedostaa ja esittää mielipiteitään. Sosiaalisen median kautta se on aiempaa helpompaa, kun omalle mielipiteelleen saa entistä nopeammin palautetta. Jopa Keskustanuoret nousivat kritisoimaan hallituksen eriarvoistavaa koulutuspolitiikkaa keskustan puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä huhtikuussa Twitter punaisena (huom. sanaleikki tarkoituksellinen).

Laskennallisesti yksi syrjäytynyt – tai nykyään puhutaan jo syrjäytetyistä – nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle elämänsä aikana erilaisten tukien ja palvelujen muodossa miljoona euroa.

Nuorten tilanne on kuitenkin polarisoitunut: ne, jotka porukasta voivat huonosti, voivat huonommin kuin nuoret koskaan aiemmin. Ne, jotka eivät osallistu, eivät osallistu mihinkään. Nämä nuoret eivät anna kommentteja koulutusleikkauksista lehdille eivätkä vastaa kyselyihin, joissa kysytään, montako kertaa kuukaudessa käytät alkoholia humalahakuisesti. Tuntuu, että ”syrjäytyneistä nuorista” puhuttaessa tarkoitetaan yleisesti nuorta, joka veti ekat kännit kuusitoistavuotiaana ja myöhästyi kotiintuloajasta. Todellinen syrjäytyminen on valtaosalle päättäjistä vierasta, sillä syrjäytyneet eivät tee itseään näkyväksi.

Laskennallisesti yksi syrjäytynyt – tai nykyään puhutaan jo syrjäytetyistä – nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle elämänsä aikana erilaisten tukien ja palvelujen muodossa miljoona euroa. Laskelmiin ei kuitenkaan voida sisällyttää inhimillistä kärsimystä.

Oulun kaupungin arviointikertomuksessa 2016 tarkastuslautakunta nosti esille jo viime vuonna raportoidun puutteen lastensuojelun työntekijöiden riittämättömyydestä. Oulussa lastensuojelun työntekijällä on keskimäärin 55–60 asiakasta, kun valtakunnallinen suositus on 30–40 asiakasta. Edistystäkin on tapahtunut: nuorten päihdehoitoon ei ole juurikaan ollut jonoja, kun resurssia on lisätty. Lastensuojelun asiakkaat priorisoidaan etusijalle sekä lasten ja nuorten psykiatrisessa työryhmässä että päihdepalveluissa.

Yhteiskunnan tuella, kuten juuri lastensuojelun palveluilla, voidaan vaikuttaa huono-osaisuuden periytymisestä johtuviin haasteisiin. Nuorten tilanteeseen asettaa haasteita kuitenkin myös muuttoliike. Kaupungistuminen on globaali trendi, joka kiihtyy tulevaisuudessa myös Suomessa. Nuori väki pakkautuu pikkukunnista kasvukeskuksiin. Muuttoliikkeestä valtaosa on alle 35-vuotiaita, mutta mikäli sote-uudistuksen keskittämisratkaisut toteutuvat, voi se houkuttaa myös ikääntyvää väestöä muuttamaan palvelujen ääreen. Vähenevän väestön myötä harveneva palveluverkko kiihdyttää eriarvoisuuden kasvua niin maakunnassa kuin keskuskaupungeissakin. Kurjistuvien kylien nuoret jäävät vaille mahdollisuuksia kehittää itseään tai asuinseutuaan. Kasvukeskuksiin hakeutuvien nuorten lukumäärä taas ylittää reippaasti tarjolla olevien koulutus- ja työpaikkojen määrän.

Pian – siis ihan liian pian – on maakuntavaalit. Meillä setä- ja täti-ihmisilläkin on vaikeuksia hahmottaa, miten muutoskokonaisuus tulee rakentumaan ja vaikuttamaan arkeemme. Miten voimme taata, että seuraavat tekijäpolvet, kaikenlaisissa tilanteissa olevat nuoret, saataisiin sitoutettua tähän yhteiskunnalliseen muutokseen ja lausumaan omaa näkökulmaansa? Vasemmiston jäsenistön ikäjakaumassa on notkahdus nykyisten 40–49-vuotiaiden kohdalla, mutta kannatus on korkeammalla nuoremmissa ikäluokissa. Miten takaamme vasemmistolaisen ajattelun ja politiikan jatkumon Suomen historian suurimman hallinnollisen muutoksen edellä? Tämä ei voi olla vain poliittisen nuorisojärjestömme asia, vaikka se hyvää työtä tekeekin.

PS. Kerrotaan Keskustanuorille, että ne on väärässä porukassa – vaikka Twitterissä.

Kiinnostus kuntavaaleihin on laskenut tasaisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Tämän kevään vaaleissa jännitetään, yltääkö suomalaisten vaikuttamisinto 50 prosenttiin. Ennätyksellinen kuntavaali-into koettiin vuonna 1964, kun 79,4 prosenttia äänesti.

Syitä kehityskululle täytyy etsiä pitkän aikavälin yhteiskunnallisista muutoksista; suomalaisten eriarvoistamisesta löytyy yksi merkittävä tekijä. Syrjäytetylle elämän perusedellytysten täyttäminen on elinympäristöön vaikuttamista tärkeämpää. Nurinkurisen tilanteesta tekee se, että juuri he ovat kuntien palveluiden suurkäyttäjiä.

Syrjäytetylle elämän perusedellytysten täyttäminen on elinympäristöön vaikuttamista tärkeämpää.

Näissä vaaleissa pakkaa sekoittaa sote- ja maakuntauudistus, joista on puhuttu pitkään ja kiivaasti. Ja kielellä, joka tuskin innostaa suomalaisia kuntapolitiikan kiemuroihin. Kaaviot, jargon ja sanahelinä ovat muodostaneet sotesoppaan mausteen, joka polttaa rivikansalaisen suun kertalaakista ja huolella.

Yksi syy äänestysinnon nuupahtamiseen voi olla myös tuntemus siitä, että valtuusto- ja lautakuntatyöskentely jää etäiseksi, jopa salamyhkäiseksi. Näin ei periaatteessa ole, sillä valtuustojen kokoukset ovat kaikille avoimia. Harvaa kuitenkaan kiinnostaa tarpeeksi, jotta vaivautuisi valtuustosaliin saakka. Kärjistetysti voisi sanoa, että liikkeelle lähdetään vasta, kun kaavaan ilmestyy valtuuston hyväksyntä naapuriin tulevalle kauhistukselle, oli se sitten tuulivoimala, vastaanottokeskus tai väärän alan yritys.

Monessa kunnassa valtuuston kokoukset videoidaan ja striimataan nettiin. Vaikka siinä on jo tekemistä ja vaivannäköä ainakin pienelle kunnalle, tulisi avoimuutta ja demokratiaa vahvistaa yhä ja kaikin keinoin. Yksi keino voisi olla se, että valtuutetut ja valtuustoryhmät näkyisivät, toimisivat ja tiedottaisivat omista tekemisistään enemmän juuri vaalien välillä. Kuntavaalien kampanjointiaika kun on lyhyt, mutta neljän vuoden valtuustokausi pitkä, ja politiikkaa tehdään juuri vaalien välissä.

Kuntavaalien kampanjointiaika kun on lyhyt, mutta neljän vuoden valtuustokausi pitkä, ja politiikkaa tehdään juuri vaalien välissä.

Myös me äänestäjät voimme mennä hieman itseemme ja kysyä, kiinnostaako meitä mitä ympärillämme tapahtuu, ennen kuin käymme syyttämään valtuutettuja salailusta.

Äänestysvilkkauden nostamispyrkimykset ovat virittäneet keskustelua sähköiseen äänestystapaan siirtymisestä viime vuosina. Sinänsä hyvän pyrkimyksen ohessa täytyy muistaa, että kaikilla ei edelleenkään ole nettiäänestykseen tarvittavia välineitä tai osaamista käyttää niitä.

Ja uppoaisiko juhlallinen vaalipäivänä äänestämisen hetki normaaliin, arkiseen nettiavaruudessa seikkailuun, ja veisikö sitä kautta hohdon koko oikeudesta äänestää? Yhtä kaikki, hallitus on asettanut työryhmän kartoittamaan sähköisen äänestyksen käytäntöjä. Tavoitteena on siirtyä uuteen äänestysmuotoon perinteisen rinnalla kaikissa vaaleissa aivan lähitulevaisuudessa.

Perinteisesti on ajateltu, että äänestämättömyys kasvattaa porvarien pottia ja nukkuvien aktivoituminen sataa vasemmiston laariin. Sitä suuremmalla syyllä kaikki keinot äänestäjien aktivoimiseen on syytä käyttää.

Vasemmistolla on valtakunnallisesti yli kolme tuhatta ehdokasta. Se kuuluisa tuhannen taalan paikka on käsillä nyt, kun hallituspolitiikassa on tehty kaikki temput sen eteen, että protestin paikka aukeaa vaihtoehtoiselle politiikalle. Kanavoituuko protesti vasemmiston kautta, jää nähtäväksi. Oman ehdokkaan pienikin tukeminen vahvistaa voiton mahdollisuuksia. Valtuustoihin valittavat vasemmistovaltuutetut saavat avaimet tehdä työtä eriarvoisuuden kasvukierteen katkaisemiseksi, ja siten innostaa muitakin suomalaisia vaikuttamaan paremman maailman puolesta.

Oulussa on ollut käytössä vuoden 2016 alusta lapsiystävällinen kunta -toimintamalli. Mallin myötä kaupunki on sitoutunut kahden vuoden mittaiseen projektiin, jossa kaupunki arvioi päätöksentekoa ja toimintaansa lasten ja nuorten osallisuuden näkökulmasta.

Lapsiystävällisen kunnan päätöksenteossa arvioidaan päätösten lapsivaikutuksia. Lapset otetaan mukaan palveluiden sekä julkisten tilojen suunnitteluun ja kehittämiseen ja heitä rohkaistaan toimimaan kansalaisyhteiskunnassa. Esimerkiksi Lahdessa lapset otettiin mukaan arvioimaan ja kehittämään liikkumista ja turvallisuutta kaupungin uudella Aleksanterinkadulla.

Kuntavaalit käydään parin viikon päästä. Alle 18-vuotiaat eivät saa äänestää vaaleissa, joten meille aikuisille jää iso vastuu näiden asioiden toteuttamisesta Oulussa. Lasten oikeudet eivät voi olla vain kasa paperia. Lapsilla on myös oikeus osuuteen yhteiskunnan voimavaroista ja tämän pitää näkyä myös talousasioissa. Syrjäytymiskehitys huolestuttaa eniten, sillä Oulussa on paljon yksinäisiä lapsia ja nuoria. Heitä ei saa unohtaa.

Syrjäytymiskehitys huolestuttaa eniten, sillä Oulussa on paljon yksinäisiä lapsia ja nuoria. Heitä ei saa unohtaa.

Oulussa on turvattava lasten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ja ennen kaikkea huolehtia perheiden, varhaiskasvatuksen ja koulujen riittävistä resursseista sekä varmistaa, että lapsille on tarjolla monipuolisia ja edullisia harrastusmahdollisuuksia.

Esimerkiksi maksuttomasta varhaiskasvatuksesta käytävässä keskustelussa puhutaan enimmäkseen vanhempien oikeuksista, vaikka nämä päätökset koskevat nimenomaan lapsia. Jokainen lapsi haluaa varmasti syödä välipalansa yhdessä kavereiden kanssa. Näin ei jokaisessa kunnassa valitettavasti ole. Pidetään huolta, että Oulussa asiat toimivat ja tehdään kaupungistamme pysyvästi lapsiystävällinen kunta.

 

Jaakko Alavuotunki
lähidemokratiatoimikunnan jäsen
Oulu