Työmarkkinasyksy etenee kohti vuoden vaihdetta myrskyisissä tunnelmissa. Työehtoneuvotteluja käydään usealla toimialalla ja ne jatkuvat ensi vuoden puolelle asti. Ensimmäisenä odotetaan suurten vientiliittojen palkkaratkaisuja.

Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n väliset työehtosopimusneuvottelut jatkuivat viime viikolla kireissä tunnelmissa. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan työntekijäpuoli on jo varautunut neuvottelujen kariutumiseen ja työtaistelutoimiin.

Suomessa on edetty pitkään nollakorotuslinjalla. Palkat eivät ole nousseet ja työntekijät ovat olleet siis taloustalkoissa mukana jo vuosia. Palkkaneuvottelujen alla on julkaistu laskelmia ostovoiman kehityksestä erilaisten palkkaratkaisujen toteutuessa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan ostovoima saataisiin ensi vuonna kasvuun jo noin prosentin palkankorotuksilla, mutta työnantajapuolelle näyttää kelpaavan pelkkä nolla.

Erityisesti matalapalkka-aloilla tarvitaan palkankorotuksia, jotta perässä laahaava ostovoima saadaan edes jollain tavalla kuntoon. Palvelualojen liitot PAM ja JHL totesivat tänään, että tällä neuvottelukierroksella on huolehdittava erityisesti pienipalkkaisten palkansaajien ostovoiman lisäämisestä.

Työnantajapuoli on ajanut joukkonsa asemiin jo aiemmin tänä vuonna. EK on hylännyt kolmikannan ja ajaa muutoksia työelämään lähinnä julkisuuden kautta. Vyörytys on ollut vahvasti keskitettyä ja koordinoitua. Keskusjärjestösopimuksista on luovuttu, mutta silti nollakorotuslinjan jatkumista näytettäisiin ajavan kautta linjan.

Nollalinjaa perustellaan edelleen virheellisesti kilpailukyvyllä, vaikka samaan aikaan johtajien palkkakehitys on räjähtänyt katosta läpi. Tällaiset perustelut näyttävät hyvin koomisilta, jos tarkastellaan esimerkiksi UPM:n toimitusjohtajan Jussi Pesosen vuosiansioita. Pesonen ansaitsee vuodessa yhtä paljon kuin paperiteollisuuden kaikkien 10 000 työntekijän 1% palkankorotus olisi vuositasolla.

EK:n entinen johtaja Lasse Laatunen kritisoi järjestön uutta linjaa tällä viikolla Demokraatti-lehden haastattelussa.

”Maailma ei ole stabiili tulevaisuudessakaan eivätkä tule olemaan työmarkkinatkaan. Sen vuoksi minun mielestäni kannattaisi pitää keinovalikoimassa myös keskitetyt ratkaisut”, huomautti Laatunen. Hän ei pidä viisaana EK:n sääntöihin kirjattua pykälää, jonka mukaan keskitettyä ratkaisua ei voida jatkossa enää käyttää.

Hyväosaisten mölinään osallistui myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Sipilän hallitus on puolestaan ollut työmarkkina-asioissa liikkeellä sammutetuin lyhdyin kiky-härdellin ja lomarahaleikkausten jälkeen. Se on lähinnä toteuttanut kiky-sopimuksen ulkopuolelle jääneitä toimia, joista näkyvin on liittynyt työttömien aseman heikentämiseen. Työttömyysturvaa on karsittu ja työttömiä ollaan ajamassa entistäkin kiemuraisempien byrokraattisten toimenpiteiden kohteeksi.

Työttömiin kohdistunut ajojahti on saanut julkisuudessa valtamedioiden tuen. Harva se päivä kirjoitetaan raflaavia otsikoita järjestelmää hyväksikäyttävistä laiskoista työttömistä ja näin leimataan kaikki työtä vailla olevat itse syyllisiksi omaan ahdinkoonsa. Tähän hyväosaisten mölinään osallistui myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia on tietysti helppoa potkia, koska he eivät todennäköisesti edes äänestä vaaleissa.

Tällä viikolla julkaistiin Sipilän hallituksen työmarkkinapolitiikkaa yhteiskuntasopimusneuvotteluineen ja pakkolakeineen käsittelevä teos Luottamuksen loppu?, jonka on kirjoittanut tutkija Matti Hirvola. Hirvolan mukaan hallituksen tavoitteena on ollut alusta asti muuttaa suomalaisten työmarkkinoiden järjestystä pysyvästi työnantajia hyödyttävään suuntaan.

Tehdyt päätökset puoltavat tätä näkemystä. Sivukuluja on siirretty työnantajilta työntekijöiden maksettavaksi. Nollasopimuslinja kompensoituna veronalennuksilla on ollut samaan aikaan suora tulonsiirto valtiolta työnantajille.

Pitkällä tähtäimellä suurin haaste työmarkkinoilla tulee olemaan yhä paheneva polarisaatiokehitys. Korkeasti palkattujen tehtävien ja matalapalkkaduunien erot kärjistyvät entisestään. Tämä näkyy esimerkiksi tässäkin kirjoituksessa jo mainitussa johtajien palkkakehityksessä, joka on karannut täysin lapasesta.

Ongelma liittyy yleisemminkin yhteiskunnalliseen kehitykseen. Enemmistö voi edelleen hyvin, mutta kyydistä putoavien määrä kasvaa koko ajan. Yhteiskuntaamme on jo syntynyt maailmoja, joissa ollaan täysin ulkoradalla. Claes Andersson puhui aikoinaan ”enemmistön diktatuurista”. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa jotkut pärjäävät hyvin, mutta huonosti pärjäävän kolmanneksen asema heikentyy koko ajan.

Tätä kehitystä vastaan tulee taistella kaikin voimin. Koko porukan mukana pitävä yhteiskunta tarjoaa hyvinvointia ja turvallisuutta meille kaikille. Myös hyväosaisille.

Sosiologipäivillä Tampereella 23.–24.3. kuultiin esitelmiä muun muassa suomalaisen työelämän pimeistä puolista, joita riittää.

Yksi esitelmä koski ihmisiä, joiden palkka ei riitä elämiseen eli työssäkäyviä köyhiä. Puhujan mukaan tällaisia ihmisiä on Suomessa noin puoli miljoonaa. Heistä 100 000 on töissä 9 euron niin sanotulla kulukorvauksella, jota saa enintään viideltä kalenteripäivältä viikossa. Lisäksi he saavat työttömyyskorvausta. Loput 400 000 ihmistä koostuvat pienipalkkaisista, 0-tuntisopimuksella olevista, pätkä- ja silpputöitä tekevistä.

Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi.

Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi. Saksassa hiukan alle 10 prosenttia työvoimasta kuuluu tähän ryhmään, kuten myös USA:ssa. Yhdysvaltalaisen suuren Wall Mart -kauppaketjun lasketaan saavan yli kuusi miljardia dollaria valtion avustusta, koska valtio maksaa sen alipalkatuille työläisille tuon verran tukia vuodessa. Myös Suomessa näyttää olevan mm. työnantajien keskusjärjestön EK:n pyrkimyksenä, että palkat siirrettäisiin osittain veronmaksajien maksettaviksi. Mihin valuvat nämä rahat? Työnantajillepa tietysti. Alipalkkaukseen eivät kuitenkaan syyllisty vain yksityiset työnantajat vaan osa julkisistakin työntekijöistä on korvattu 9 euron työntekijöillä. Näin esimerkiksi Rovaniemellä, jossa erilaisia palveluita tuottavan kunnallisen Romotken/Eduron toiminta perustuu pitkälle heidän työhönsä.

Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille.

Toinen esitelmä koski puutarhamarjojen poimijoiden ongelmia. Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille, joiden lupausten mukaisia ansioita eivät useinkaan saa. Marjoja ei aina ole, jolloin työajat jäävät lyhyiksi ja sesonki on hyvänäkin vuonna suhteellisen lyhyt. Raskaassa urakkatyössä tuntipalkka jää noin 9 euroon per tunti. Puuliitto, jolle marjanpoimijoiden etujen ajaminen Suomessa kuuluisi, ei ole pannut juuri tikkua ristiin heidän asioidensa korjaamiseksi. Edes tietoa esimerkiksi työehtosopimuksista ei ole saatavilla muuta kuin suomeksi. Nuorille suomalaisille, joita heitäkin voi vielä mansikka- ja muilta marjatiloilta löytää, oli maksettu alle 8 euron tuntipalkkaa. Ulkomaalaisilla kausityöntekijöille ei ole mahdollisuutta saada suomalaista sosiaaliturvaa, koska he eivät asu Suomessa, jolloin esimerkiksi sairastapauksissa kulut nousevat helposti kohtuuttomiksi.

Lisäksi työryhmässä puhuttiin pakotetusta joustavuudesta, ihmiskaupasta, työpaikkakiusaamisesta ja työnsä vuoksi vainotuksi joutumisesta.

Pakotettu joustavuus, jota esiintyy palvelualoilla, rakennuksilla ja jonkun verran myös teollisuudessa, tarkoittaa joustamista palkoista (alaspäin), työajoista (ylöspäin), lomista ja vapaa-ajoista (alaspäin) ja jopa henkilökohtaisesta vapaudesta.

Näyttää siltä, että Suomeen on hyvää vauhtia syntymässä ellei jo syntynyt kahdet työmarkkinat, joilla matalimmassa asemassa olevien asema on erittäin heikko. Työnantajapuoli näyttää olevan halukas kasvattamaan heikossa asemassa olevien määrää. Olemme siirtymässä Suomessa tässäkin mielessä hyvinvointivaltiota edeltäneeseen aikaan, jolloin suuri osa väestöstä oli työssä käyviä köyhiä.

 

Vesa Puuronen
Sosiologian professori, Oulun yliopisto
Kaupunginvaltuutettu (vas.)
Rovaniemi