Avainsana: uusnatsismi

Vihapuhe on Suomessa jo normaalia, sanoo professori Vesa Puuronen

Uusnatsistisella Suomen Vastarintaliike -järjestöllä ja 90-luvulla Joensuussa vaikuttaneella skiniryhmittymällä on paljon yhteistä, selvisi Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puurosen alustuksesta Voiko ihminen muuttua -keskustelutilaisuudessa viime viikolla.

Toinen tilaisuuden puhujista, Vastarintaliikkeen entinen johtaja ja siitä irtautunut Esa Henrik Holappa ei päässyt paikalle.

Vesa Puuronen on tutkinut rasismia parikymmentä vuotta. Työskennellessään Joensuussa 1990-luvulla kaupungissa vaikutti väkivaltainen skinhead-liike, joka syntyi maahanmuuttajiin kohdistetun vihan pohjalle. Paikallisten nuorten miesten organisoitunut rasistinen toiminta näkyi myös Joensuun yliopistossa, jossa eräs Puurosen maahanmuuttajataustainen tuttava työskenteli.

– Kiviä lenteli ikkunoista läpi, ja rasismi tuli lähelle, Puuronen muisteli.

90-luvun puolivälissä skinhead-liike oli kasvanut muutaman pojan ryhmästä parhaimmillaan toistasataa 14–28-vuotiasta nuorta miestä käsittäväksi joukoksi.

Heistä koitui uhkaa muillekin kuin maahanmuuttajille.

– Toiminnan ajatus kuului skinhead-liikkeeseen aivan kuten ”hauskan illan” eetoskin: viikonloppuisin he vetivät päät täyteen ja lähtivät pitämään hauskaa. Se tarkoitti sitä, että he yrittivät löytää maahanmuuttajia pahoinpideltäviksi, ja jos heitä ei löytynyt, he pahoinpitelivät suomalaisia punkkareita tai hiphoppareita, tai sen, kuka nyt sattui vastaan kävelemäänkään.

Skinien tavoitteena oli valkoisen rodun ylivalta. Samaa ajattelullista juurta ovat myös nykyinen rasistinen liikehdintä, islamofobia ja poliittista väkivaltaa toteuttava Suomen Vastarintaliike, joka syntyi Oulussa ajamaan pohjoismaista uusnatsivaltiota.

Sotilaallisuutta ja maskuliinisuutta mitättömyyden tilalle

”Viha ei kannata”, kirjoittaa Suomen Vastarintaliikkeestä irtautunut Esa Henrik Holappa omaelämäteoksensa Minä perustin uusnatsijärjestön esipuheessa. Hän sanoo katuvansa, pyytää anteeksi ja haluaa hyvittää tekonsa. Tätä nykyä Holappa tarjoaa kokemusasiantuntija-apua niille, jotka pyrkivät irtautumaan liikkeestä.

– Holappa oli erittäin rohkea, kun uskalsi jättäytyä liikkeestä pois. Helppoa se ei varmasti ollut, Puuronen totesi.

Vaikka Holapan tapauksessa yksi ihminen muuttui, ei yksilön tarkastelu Puurosen mukaan riitä vastaamaan kyllin hyvin kysymykseen ihmisen muutoksen mahdollisuudesta.

Hän pitää Holapan tarinaa hyvänä esimerkkinä siitä, että uusnatsismin kaltaiset aatteet vetävät puoleensa juuri nuoria miehiä, aivan kuin Joensuun skiniliikehdintäkin aikanaan.

– Skineistä monikaan ei ollut liikkeen aatesisällöstä kiinnostunut, mutta johtajat olivat, Puuronen sanoo.

Henkilökohtaiseen mitättömyyden tunteeseen vastaava sotilaallisuutta ja maskuliinisuutta korostava liike vetoaa erityisesti nuoriin miehiin.

Skinheadismi yhdisti aatteen, kaverit, musiikin ja tyylin kokonaisuudeksi, joka sitoi joensuulaisnuorukaisia yhteen. Ja kun lisäksi tulivat joukolla tehdyt rötökset, paketti oli valmis, ja sellainen, että siitä oli hyvin hankala päästä irti. Väkivalta myös addiktoi.

Skinipiireissä, kuten nykyisissäkin rasistisissa liikkeissä, oli vakaa usko sananvapauden puolesta toimimiseen.

Skinipiireissä, kuten nykyisissäkin rasistisissa liikkeissä, oli vakaa usko sananvapauden puolesta toimimiseen ja siten mielipiteiden julistamisen oikeellisuuteen.

Sosiaalidarwinismi on syvällä kilpailuyhteiskunnassa

– Joensuussa skinheadeja yritettiin saada liikkeestä irti etsimällä heille opiskelupaikkoja ja keinoja päästä elämänsyrjään kiinni. Muitakin muutoksia voi tapahtua, jotta ihminen muuttuisi, voi rakastua tai esimerkiksi raitistua, Puuronen sanoi.

Syitä uusnatsismin ja rasistisen liikehdinnän imuun etsittiin yleisöpuheenvuorossa runsaasti: koko yhteiskunnan läpäisevä kilpailu ja sosiaalidarwinistinen ajattelu katsottiin isoksi osatekijäksi.

– Se on superideologia, johon me kaikki jossakin määrin kasvamme, Puuronen sanoi.

Se on superideologia, johon me kaikki jossakin määrin kasvamme.

Koululaitoksen ennaltaehkäisevää vaikutusta korostettiin ja toisaalta haastettiin: koulussa harvoin onnistutaan puuttumaan yksilön ääriajatteluun ajoissa. Puuronen otti äärimmäiseksi esimerkiksi kouluampumiset, joiden tekijöistä löytyy tiukan sosiaalidarwinismin kannattajia.

– Moraalisesti vastuuntuntoisen ihmisen kasvattamisen kysymystä ei koulussa edes aseteta, vaikka se on jossain opetussuunnitelman sivulauseessa ehkä mainittu. Asiallisella opetuksella aatteista ja historiasta voidaan vaikuttaa. Ei ole oikein, että kouluissa luodaan kuvaa, jossa länsimainen ihminen on ylivoimainen ja muut ovat toisen luokan porukkaa, Puuronen sanoi.

Keskustelussa syyttävä sormi osoitettiin myös mediaan ja toisaalta viihteeseen, jossa viljellään paras voittakoon -kyynärpäätaktiikan suosimista.

Herätäänkö demokratian puolustukseen?

Euroopan ja Yhdysvaltojen politiikassa on nähty oikeistopopulististen puolueiden ja ajatusten suosion nousua viime vuosina. Suomessa ollaan ainakin vihapuheen lisääntymisessä hyvässä vauhdissa ja siten kansainvälisessä seurassa.

– Tehtyjen analyysien mukaan vihapuhe lisääntyy, erityisesti internetissä. Vihan lietsominen on normalisoitunut. Ehkä olemme jo niin tottuneita siihen, ettei sitä edes huomata.

Puuronen viittasi hiljattain julkaistuun sisäasiainministeriön työryhmän raporttiin, josta selviää, että poliittisista liikkeistä nimenomaan uusnatsistinen Vastarintaliike aiheuttaa Suomessa turvallisuusuhkaa. Vasemmistolaista liikehdintää ei raportissa pidetty uhkana.

Poliittisista liikkeistä nimenomaan uusnatsistinen Vastarintaliike aiheuttaa Suomessa turvallisuusuhkaa.

– Ero on siinä, että se ei pyri rasistiseen tai muuhunkaan diktatuuriin, toisin kuin äärioikeistolaiset liikkeet, Puuronen sanoi.

Onko tulevaisuus äärioikeiston, militarismin ja rasismin temmellyskenttä? Muuttuuko ihmisten ajattelutapa? Ennustaminen on aina hankalaa, mutta vaihtoehtoisia kehityskulkuja on Puurosen mukaan olemassa.

– Nyt näyttää siltä, että populistiset puolueet lisäävät vaikutusvaltaansa Euroopassa. Niiden voittokulun seurauksista on olemassa historian esimerkkejä. On myös mahdollista, että länsimaiset demokratiat ja kansalaiset heräävät itsepuolustukseen, siihen, että demokraattinen järjestelmä on varmaankin paras vaihtoehto olemassa olevista.

Puuronen muistutti Suomessa nuorille tehdystä kyselytutkimuksesta, josta selvisi, että nuoret arvostavat demokraattista järjestelmää, hyvinvointivaltiota ja sen palveluita.

– Vastaavissa kyselyissä suuri enemmistö suomalaisista on demokratian puolella. Toisaalta selvä havainto kyselystä on, että osa nuorista miehistä on erittäin vankasti maahanmuuttajavastaisia.