Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Näkökulmat

Politiikan uuskieli johtaa harhaan

George Orwellin vuonna 1949 ilmestynyt legendaarinen dystopia 1984 kuvaa tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa kasvoton diktaattori Isoveli johtaa Oseania-nimistä valtiota rautaisella otteella kaikkialle ulottuvan valvontajärjestelmän avulla. Oseanian valtiojärjestelmä on yhdistelmä totalitarismia, nationalismia sekä yksityisyyden tuhoavaa äärimmäistä sensuuria ja kontrollia. Orwellin on sanottu ottaneen vaikutteita teokseensa Stalinin Neuvostoliitosta sekä sotasäännöstelyn aikakauden rappeutuvasta brittiläisestä imperiumista.

Oseaniassa on käytössä uuskieli, jonka tarkoituksena on rajoittaa poliittisesti vääräoppisten mielipiteiden ja ajatusten ilmaisua. Romaanissa uuskieli kuvataan ”maailman ainoana kielenä, jonka sanasto pienenee joka vuosi.” Sen elementteihin kuuluvat muun muassa harhaanjohtavat eufemismit eli kiertoilmaisut. Esimerkiksi keskitysleirit ovat uuskielessä riemuleirejä (engl. joycamp).

Romaanin teemat ovat ajankohtaisia myös nykypäivänä. Orwelliläiset eufemismit ovat pesiytyneet vahvana elementtinä myös suomalaiseen politiikkaan. Tähän mennessä huikeimman suorituksen teki takiaispuolue sinisiä edustava eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho, joka totesi tällä viikolla hallituksen suorittamista massiivisista opintotukileikkauksista seuraavasti: ”Opintotuen suhteen vaalikauden suuri kuva on se, että opiskelijoiden toimeentuloa on parannettu, mutta kieltämättä sitä on siirretty omavastuullisempaan suuntaan.”

Politiikassa on nähty viime vuosina myös muita vakiintuneessa käytössä olevia kiertoilmaisuja, jotka ovat kuin suoraan Orwellin romaanista. Ohessa niistä muutama.

Palvelurakenteen monipuolistaminen

Yleisessä käytössä oleva termi, johon törmää jatkuvasti esimerkiksi kunnallispolitiikassa. Käytännössä se tarkoittaa palveluiden yksityistämistä ja ulkoistamista sekä julkisen puolen alasajoa. Hyvänä esimerkkinä on Oulun kaupungissa tehty ideologinen päätös yksityistää 40 prosenttia päiväkodeista palveluseteleiden avulla. Ainoa mittari on luku 40, joka ei kerro mitään palvelun laadusta. Myöskään valvonta ei toimi. Päätöksen seurauksena varhaiskasvatuksessa on ajauduttu hallitsemattomaan tilanteeseen, jossa päiväkodeilla tehdään rahaa lasten oikeuksien ja työntekijöiden hyvinvoinnin kustannuksella. Lisäksi yksityiset päiväkodit voivat valita asiakkaansa. Oulussa suuri osa niistä ei ota esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia lapsia ja erityishuomiota vaativia lapsia asiakkaikseen. He jäävät julkisen puolen hoidettavaksi.

Aktiivimalli

Positiivishenkisestä nimestään huolimatta kyseessä on käytännössä työttömyysturvaan kohdistuva leikkaus ja byrokraattinen pakkotoimi, johon työttömällä ei ole juuri omilla toimillaan mahdollisuutta vaikuttaa. Kuten Noin viikon uutisista tuttu Jukka Lindström twiittasi osuvasti: ”Juuri tulleen tiedon mukaan aktiivimallin suunnittelusta vastasi työ- ja elinkeinoministeriössä virkamies nimeltä Franz Kafka.”

Kilpailukykysopimus

Kiky ei paranna kilpailukykyä eikä se ole myöskään sopimus. Kyseessä on vain ja ainoastaan palkkaleikkuri, joka iski pahiten julkisen sektorin naisvaltaisiin aloihin. Niillä on hyvin vähän tekemistä vientiteollisuuden kilpailukyvyn kanssa. Kiky ei ole aito sopimus, sillä se saatiin aikaan sisilialaiseen tyyliin kovilla leikkauksilla uhkaamalla. Hallitus uhkasi tekevänsä 1,5 miljardin lisäsäästöt ja jättävänsä tekemättä ehdolliset veronkevennykset, jos sopimusta ei synny. Kaiken huipuksi työttömyysturvaan kohdistuvat leikkaukset toteutettiin kikystä huolimatta ja lisää on tulossa.

Valinnanvapaus

Valinnanvapaus on viime vuosikymmenien nerokkain poliittinen termi ja sen keksimisestä on pakko nostaa hattua kokoomuksen viestintätiimille. Kukapa haluaisi vastustaa vapautta?

Todellista vapautta hallituksen sote-uudistus ei kuitenkaan tuota. Käytännössä uudistus luo suuriin kasvukeskuksiin sijoittuville terveysalan jäteille uuden markkinan – yhteiskunnan piikkiin kovalla hintalapulla. Näiden yksityisten palveluiden piirin hakeutuvien pitää myös sitoutua vuodeksi tilanteessa, jossa vertailukelpoista tietoa eri toimenpiteistä tai tuottajista ei ole olemassa.

Kuten myös päivähoitoesimerkissä, voittoa hakevia toimijoita kiinnostavat eniten helpot ja terveet asiakkaat. Syöpäpotilaat ja muut kallista erikoishoitoa vaativat potilaat jäävät edelleen julkisen sektorin hoidettavaksi. Palveluiden järjestäminen on kalliimpaa harvaanasutuilla seuduilla, joten valinnan vapautta ei ole myöskään siellä. Kuvio on tuttu lähes kaikista julkisten palveluiden yksityistämisprojekteista.

Tälle rahastusautomaatille ja kermankuorinnalle on keksitty vetävä uuskielinen nimi. Nyt alkavat silmät onneksi avautua myös kokoomuksen leirissä, joten peliä ei ole vielä menetetty.

***

Tässä esitellyt uuskieliset termit ovat valitettavasti vasta jäävuoren huippu. Politiikan uuskieli johtaa harhaan ja se on ollut osaltaan murentamassa poliittisen järjestelmämme uskottavuutta. Vaalien alla luvataan jotain ihan muuta ja myöhemmin puheet vedetään takaisin verhoilemalla päätökset kiertoilmaisuilla. Myös valtamediassa on omaksuttu useimmat tässä esitellyistä termeistä vakiintuneeseen käyttöön pureksimatta niitä sen tarkemmin. Orwellin 1984 on valitettavan ajankohtainen teos myös vuonna 2018.

Kategoriat
Uutiset

Ruotsin vasemmistopuolueen puheenjohtaja Jonas Sjöstedt oikaisee Orpon väitteen

Ruotsin vasemmistopuolueen puheenjohtaja oikaisee Petteri Orpon (kok.) virheellisen väittämän puolueensa suhteesta valinnanvapauteen.

”Vänsterpartiet vastusti aikanaan terveydenhuoltomarkkinoiden avaamista “ei voittoja hyvinvointipalveluista” -iskulauseella,” Vänsterpartietin puheenjohtaja Jonas Sjöstedt toteaa.

Vasemmistopuolue haluaa purkaa ruotsalaisen valinnanvapauslainsäädännön, ja samalla tavalla kuin vasemmistoliitto Suomessa turvata potilaiden itsemäärämisoikeuden ja hyvän hoidon kaikille.

“Suomen hallituksen malli ei kuitenkaan tarjoa siihen malleja, eikä edes laajenna nykyisen terveydenhuoltolainsäädännön valinnanvapauspykäliä,” Sjöstedt sanoo.

Vänsterpartiet vastusti aikanaan terveydenhuoltomarkkinoiden avaamista “ei voittoja hyvinvointipalveluista” -iskulauseella.

Yleisradion Kuntavaalit 2017 -puheenjohtajaväittelyn aikana valtiovarainministeri Petteri Orpo totesi Li Anderssonille (vas.), että “Ruotsissa sisarpuolueenne pitää valinnanvapautta hyvänä”. Väitteellä hän pyrki väistämään vasemmistoliiton kritiikkiä sosiaali- ja terveyspalveluiden pakkoyhtiöittämisestä ja 10 miljardin euron markkinoiden turvaamisesta suuryrityksille.

Orpon virheellinen väite levisi sellaisenaan useisiin tiedotusvälineisiin STT:n uutisen kautta. Väite edustaa niin sanottua vaihtoehtoista faktaa.

Kategoriat
Lukijoilta

Voin jo kuulla leimakirveiden heilahtelevan

Valtakuntamme hallitus riuhtoo sote- ja maakuntauudistusta kasaan sellaista vauhtia että heikompaa hirvittää. Onpa tuo jo monessa muussakin hallituksen hankkeessa nähty, että tärkeämpää vaikuttaa olevan vauhti kuin kestävät ja hyvin valmistellut päätökset. Se on harmillista, koska kiireessä moni tärkeä asia voi jäädä huomioimatta.

Kainuussa sote-palvelut on reilut kymmenen viimeistä vuotta järjestetty maakunnallisesti yhden toimijan toimesta, pois lukien tietenkin Puolanka omine sote-seikkailuineen. Tuossa ajassa on kuitenkin ehditty hitsata perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito sekä sosiaalihuolto kompaktiksi paketiksi, jonka on sanottu joskus olevan koko sote-uudistuksen taustalla. Ajatus on joskus voinutkin olla tämä, mutta toteutus näillä näkymin on jotain aivan muuta kuin tämä niin kutsuttu Kainuun-malli.

Hallituksen esittämässä sote-uudistuksessa tätä integraatiota kuitenkin puretaan ja järjestelmä sirpaloitetaan sekä uusien maakuntien sisällä että maakuntien ja yksityisten toimijoiden kesken. Valinnanvapauden nimissä ollaan luomassa järjestelmää, jossa yksityiset palveluntarjoajat pääsevät tekemään bisnestä terveydellämme. Uudistukseen liittyy yksilöä ajatellen useita eettisiä ongelmia, joista yksi on useiden ongelmien kanssa painiskelevien ihmisten asemaa sote-uudistuksen ja valinnanvapauden keskellä.

Uudistukseen liittyy yksilöä ajatellen useita eettisiä ongelmia.

Niin sanotuista moniongelmaisista ihmisistä julkisessa keskustelussa puhuttaessa tarkoitettaneen ihmisiä, joilla voi olla erilaisia pulmia mielenterveyden ja päihteidenkäytön kanssa sekä tarvetta sosiaalihuollon palveluille. Onkin esitetty tällaisten moniongelmaisten ihmisten hoitamista pelkästään julkisten palveluntuottajien toimesta. Eli toisin sanoen valinnanvapaus koskisi terveitä ja hyvin elämässään pärjääviä, muttei runsaasti apua tarvitsevia.

Mielenkiintoinen kysymys liittyy myös siihen, kuka tekee päätöksen siitä ja millä kriteereillä, että milloin ihminen on moniongelmainen? Eli milloin hänen mahdollisuuksiaan tehdä oleellisella tavalla omaa itseään koskevia päätöksiä rajoitetaan? Mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa painiskeleviin kohdistuu jo nykyisellään runsaasti ennakkoluuloja ja oletuksia, miten käy tulevaisuudessa kun he saavat papereihinsa moniongelmaisen leiman? Mielenkiintoisia kysymyksiä, erityisesti tänä aikana, kun koko uudistusta ajetaan piippuun valinnanvapauden nimissä.

Miten käy tulevaisuudessa kun he saavat papereihinsa moniongelmaisen leiman?

Sote-uudistuksessa olisi hyvä polkaista nyt jämäkästi jarrua ja luoda ensin maakunnat hoitamaan sote-palveluiden järjestämistä. Kun ne myllyt saadaan pyörimään, voi sitten miettiä onko tarvetta lähteä antamaan enemmän vastuuta yksityisille palveluiden tuottajille. Asioissa on syytä edetä kansalainen, ei poliittinen kunnianhimo edellä.

 

Miikka Kortelainen
Kaupunginvaltuutettu (vas)
Kajaani