Lokakuun vallankumouksesta 100 vuotta
Tänään 7.11. on vietetty Venäjän lokakuun vallankumouksen 100-vuotismerkkipäivää. Venäjällä satavuotisjuhla on ollut vaisusti esillä, sillä presidentti Putinille ja Yhtenäinen Venäjä -puolueelleen päivä on kiusallinen juuri siksi, että sen keskiössä on vallankumous, joka on nykyisille, rautaista järjestystä helliville vallanpitäjille kirosana. Moskovan Punaisella torilla pidettiin tänään sotilasparaati, joka ei tosin linkittynyt millään tavalla vallankumousvuoteen, vaan toiseen maailmansotaan. Osa paraatiin osallistuneista oli pukeutunut toisen maailmansodan aikaisiin univormuihin, osa Napoleonin sotien aikaisiin tamineisiin – nyky-Venäjän hallinto siis toteuttaa historian uudelleenmäärittelyä myös vallankumouksen muistopäivän juhlallisuuksissa.
Kansan Tahto ajan hermolla
Venäjältä tsaarinvallan pyyhkäissyt maaliskuun vallankumous vuonna 1917 sai jatkoa vanhan ajanlaskun mukaan lokakuussa Leninin bolshevikkien ottaessa vallan, ja tieto Kerenskin väliaikaisen hallituksen kaatumisesta saavutti suuriruhtinaanmaa Suomen verrattain nopeasti. Kansan Tahdossa kerrottiin jo seuraavan päivän lehdessä 8.11. 1917 ”Yöllä tulleissa tiedoissa”, että Pietarissa roihusivat taistelun liekit. ”Pietarissa aseellisia taisteluita – Hallituksen avuksi lähetetty rintamalta sotajoukkoja – Helsingissä olevat joukko-osastot ja laivasto kannattavat neuvostojen kumoustaistelua ja lähettäneet 1 600 matruusia Pietariin – Suomen eduskunta valmiina pitämään täysistunnon – Väliaikainen hallitus kukistettu – Valta Pietarissa siirtynyt kumouskomitealle, maaseudulla neuvostoille. Ljenin hallituksen johtoon”, lehdessä otsikoitiin.
Bolshevikit aikovat asettaa hallituksen etupäähän Ljeninin. On päätetty antaa ulkoministerin virka Trotskille.
Itse uutisjutussa kerrottiin, että Helsingin neuvoston ja sotilaskomitean yhteisestä vaatimuksesta on luettu sotilasvallankumouksellisen komitean Pietarista lähettämä julistus. Siinä ilmoitettiin ”eräiden sanomalehtien lakkauttamisesta ja että vastavallankumoukselliset ovat aloittaneet hyökkäyksensä yleisvenäläistä neuvostokokousta ja samalla vallankumousta vastaan; että sosialivallankumouksellinen komitea johtaa vastustusta sekä että Pietarin koko varusväki ja köyhälistö on valmis auttamaan kansaa ja antamaan viholliselle uhkaavan iskun.”
Lehden mukaan ”juuri nyt on alkanut sotilas- ja työmiesneuvostojen kongressin istunnot. Bolshevikit aikovat asettaa hallituksen etupäähän Ljeninin. On päätetty antaa ulkoministerin virka Trotskille.”
Innostus näkyi
Kansan Tahdon ja sen päätoimittajan Yrjö Mäkelinin innostus näkyi toden teolla vasta 9.11. ilmestyneessä Kansan Tahdon numerossa, jonka etusivun kirjoitus oli otsikoitu vavahduttavasti: ”Hetki on lyönyt!”
Mäkelin kirjoitti: ”Uusi vallankumous riehuu jälleen Venäjällä, jälleen käyvät eri kansanluokat kamppailuun vallasta. Vanha tsaarivalta kukistui verrattain pian köyhälistön ja porvariston yhteisponnistuksissa, sillä sitä kannattivat vain jotkut harvat byrokratian suosijat. Tilalle nousivat tällöin kiihko-isänmaalliset porvarit, joita tuki myös osa patriotismin villiinnyttämää työväestöä. Nyt on tämän hallituksen vuoro romahtaa. Jo ensimmäisestä alkaen on työväestö – josta aineksesta sotaväkikin on melkeinpä kokonaan muodostettu – vaatinut sodan pikaista lopettamista ja suuria yhteiskunnallisia uudistuksia. Kauan on porvarillinen hallitus Kerenskin johdolla jarruttanut kansan vaatimusten täytäntöönpanoa. Taistelua näiden kahden kansanluokan välillä on käyty sitten tsaarivallan kukistumisesta asti, mutta aina näihin saakka on hallitus pitänyt puolensa. Mutta köyhälistö kokosi voimiaan, se järjestäytyi ja nyt on se käynyt lopulliseen taisteluun kaataakseen porvariston valtaistuimeltaan. Riehuva vallankumous Venäjällä on yhteiskunnallista kumousta, se on taistelua porvariston ja työläisluokan välillä.”
Mutta köyhälistö kokosi voimiaan, se järjestäytyi ja nyt on se käynyt lopulliseen taisteluun kaataakseen porvariston valtaistuimeltaan.
Tilanne Suomessakin oli kiristymässä, ja Mäkelin kehotti työväestöä tarttumaan tilaisuuteen myös kotimaassa: ”Hetki on lyönyt! Työväestön on noustava yhtenä miehenä ja otettava valta rappeutuneen porvariluokan käsistä. Venäjällä on vallassa vallankumouksellinen työväestö, joka on valmis tukemaan Suomen työtätekevän luokan vallankumousta. Käyttäkäämme tilaisuutta!”.
Väkevää kerrontaa viisikymmentä vuotta sitten
Vuonna 1967, neuvostovallan viettäessä 50-vuotisjuhlaansa, Brezhnevin Neuvostoliitto oli vahva ja voimiensa tunnossa. Viisikymppisiä vietettiin itänaapurissa laajasti, ja myös Kansan Tahto otti osaa merkkivuoden juhlistamiseen useissa numeroissaan. Marraskuun seitsemäntenä 1967 Kansan Tahdossa julkaistiin juttu, jossa yksitoista pohjoissuomalaista kertoi kokemuksiaan vallankumousvuoden tunnelmista.
Näin juttu alkoi:
”’Tilanne on äärimmäisen kriitillinen –, kaikki on nyt hiuskarvan varassa –, missään tapauksessa ei saa jättää valtaa Kerenskille ja kumpp. 25. päivään saakka, ei millään muotoa. Asia on ratkaistava tänään, illalla tai yöllä. – Viivyttely aloittamisessa on sama kuin tuho.’
Näin kirjoitti Vladimir Iljitsh Lenin salaisessa asunnossaan Smolnassa eilen illalla 50 vuotta sitten. Lainaus on hänen historiallisesta kirjeestään keskuskomitean jäsenille.
Tilanne kehittyi tästä siten, että myöhään ’eilisiltana’ keskuskomitea kutsui Stalinin järkähtämättömästä vaatimuksesta Leninin Smolnaan johtamaan liikettä kokonaisuudessaan. Stalin selitti seikkaperäisesti Smolnaan saapuneelle Leninille jo suoritetut toimenpiteet sekä alkaneen kapinan kulun. Siinä samassa päätettiin Talvipalatsin valtauksen suunnitelmasta. Vallankumouksen johtaja Lenin otti kapinan välittömän johdon käsiinsä.
Maailmanhistoriaan astui uusi tekijä, joka kumosi kaikkien siihenastisten yhteiskunnallisten ja valtiollisten ”totuuksien” varmuuden ja julisti uskoa ihmisen lähes rajattomiin mahdollisuuksiin ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja tehdä siitä unelmiakin parempi.
Venäjän lokakuun suuri sosialistinen vallankumous 50 vuotta sitten oli Suomen itsenäisyyden äiti.
Venäjän lokakuun suuri sosialistinen vallankumous 50 vuotta sitten oli Suomen itsenäisyyden äiti. Sen tapahtumia seurattiin täällä niin tarkkaan kuin oli mahdollista ja sen vaikutukset on todettu jälkeen päin. Yhä harvemmin kuitenkin tapaa enää ihmisiä, jotka omakohtaisesti muistavat vallankumouksen ajan, mitä silloin tapahtui heidän olinpaikassaan, miten tietoihin suhtauduttiin, mitä toivottiin, mitä pelättiin. Tänään lokakuun vallankumouksen 50-vuotispäivänä julkaisemme kymmenen pohjoissuomalaisen muistamia tuokiokuvia ajalta, jolloin maailman kansojen historia etsi itselleen uutta tietä – ja löysi sen.”
Lokakuu ei yllättänyt
Tässä yksi saman lehden sivuilla julkaistuista muisteloista:
”’Juosten tulin Suomussalmelle’
Lokakuun vallankumouksen mainingit löivät melkoisella voimalla kautta maailman, ja Kainuun syrjäkolkillakin tiedettiin melko pian, että punaiset bolshevikit olivat ottaneet vallan suurella Venäjällä. Toiset olivat riemuissaan, mutta toiset pahoillaan. Työväen vallankumous oli suuri tapaus, sillä aikaisemmin sellaista ei ollut tapahtunut. Mutta vähäinen tapaus ei ollut hirmuvaltiaan tsaarinkaan kaataminen ja sen jälkeen tsaarin saappaisiin ja housuihin hypänneen Kerenskin vallan nujertaminen.
– Olin Pietarissa silloin, kun helmikuun vallankumous tapahtui. Palvelin erään tsaarin armeijan everstin perheessä, kertoi Liisa Juntunen. Päivää ennen vallankeikausta perheen rouva sanoi, että olisi varattava ainakin kolmeksi päiväksi ruokaa, kynttilöitä ja vettä, kun saattaa tapahtua keikaus. Ei taitane saada sähköä eikä kaasuakaan.
Olinhan irrallaan Pietarin työväestöstä, herrojen piikana. Tosin everstin perheen piijatkin ryhtyivät lakkoon.
– Kun mylläkkä alkoi, lähdin rouvan kanssa viimeisellä junalla Suomeen. Tulimme Valkeasaareen. Tällöin oli jo ruumiita asemilla ja junissa. Kannaksella olimme sitten jonkin aikaa ja olin katsomassa mm. kun Lenin tuli ja ylitti raja-aseman. Tilanne oli melko sekasortoinen. Lähdin sitten tulemaan Suomussalmelle käyttäen kaikkia mahdollisia kyytejä ja lopussa juoksin. Olin Suomussalmella syyskuun 17. päivänä 1917. Jo lähtiessä oli tieto, että vallankumousmylläkkä tulee jatkumaan, joten en ollut yllättynyt lokakuun vallankumouksesta, vaikka en silloin kaikkia vielä tajunnutkaan. Olinhan irrallaan Pietarin työväestöstä, herrojen piikana. Tosin everstin perheen piijatkin ryhtyivät lakkoon, mutta minä en ymmärtänyt täysin tilannetta, kun en osannut täysin kieltä. Joka tapauksessa mieli oli mukava, kun työläiset olivat ottaneet vallan. Olin silloin 27-vuotias.”
Vuoden 1917 Kansan Tahdon kaikki numerot pääsee lukemaan Kansalliskirjaston digiarkistosta: digi.kansalliskirjasto.fi
