Eduskunnan tietopalvelun tuoreen laskelman mukaan hallituksen verojen ja etuuksien leikkaukset kasvattavat tuloeroja – eniten kärsivät kaikista pienituloisimmat.

Vasemmistoliiton eduskunnan tietopalvelusta tilaama laskelma osoittaa, että Juha Sipilän hallitus kasvattaa tuloeroja Suomessa. Vuosien 2015–2018 päätösten vaikutusta kuvaava simulointi osoittaa neljän alimman tulokymmenyksen käytettävissä olevien tulojen vähentyvän kun vastaavasti kuuden ylimmän tulokymmenyksen tulot kasvavat.

Laskelma näyttää mustaa valkoisella, että hallituksen politiikka satuttaa eniten pienituloisia, joiden ostovoima heikkenee.

Hallitus on perustellut etuusleikkauksia säästöillä, mutta on samalla leikannut tuloveroja yhteensä 1,5 miljardilla eurolla.

– Laskelma näyttää mustaa valkoisella, että hallituksen politiikka satuttaa eniten pienituloisia, joiden ostovoima heikkenee. On törkeää verhoilla päätökset koko kansan politiikaksi, kun ne eivät sitä ole, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson toteaa.

Laskelman mukaan hallituksen politiikka oli vuosien 2015 ja 2016 välillä lievästi tuloeroja supistavaa, mutta tämän jälkeen tuloerot ovat jo kasvaneet vuotta 2015 suuremmiksi ja jatkavat kasvuaan ensi vuonna.

Laskelmassa käytettiin vuoden 2015 henkilöstötason aineistoja, joihin sovellettiin vuosien 2015-2018 lainsäädäntöjen mukaisia vero- ja etuusperusteita.

– Toisin kuin valtiovarainministeri Petteri Orpo väittää, Suomessa on ollut jakovaraa. Hallitus on kuitenkin valinnut käyttää sen lähinnä suurituloisten veroaleen ja eriarvoisuuden lisäämiseen, Andersson toteaa.

Sen lisäksi, että hallitus kasvattaa politiikallaan tuloeroja ja eriarvoisuutta, se pienentää omia tulojaan jatkuvilla veroleikkauksilla. Vuoden 2018 budjettiriihessä hallitus päätti pienentää tulojaan 270 miljoonalla eurolla. Yhteensä Sipilän hallitus on vähentänyt tuloverotusta jo 1,5 miljardilla eurolla.

Erilaisista aivopieruistaan tunnetuksi tullut Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder twiittaili tällä viikolla olevansa huolissaan hyvin palkattujen ihmisten verotuksesta. Fjäderin mukaan 4 000 euroa kuussa tienaavan ihmisen tonnin palkankorotuksesta jää käteen vain viisi sataa lisää kuussa ja tämä on kannustinongelma.

Leikkisästi voisi todeta Fjäderin ulostulon aiheuttavan mittavia paineita kevään palkkaneuvotteluihin. Jos 500 euron korotus kuukausipalkkaan ei kannusta Akava-pampun mielestä riittävästi, niin ongelmia on luvassa tulevissa neuvotteluissa.

Veropolitiikasta keskusteltaessa puhutaan hyvin harvoin siitä, mitä verorahoilla saadaan ja miten kertymää voisi kasvattaa. Myös vaatimukset verotuksen oikeudenmukaisuudesta jäävät usein paitsioon.

Sipilän hallituksen veropolitiikka on suosinut suurituloisia ja työnantajia. Palkkojen osalta on edetty jo vuosia nollakorotuslinjalla. Samalla ansiotuloverotusta on tällä hallituskaudella leikattu pitkälti toista miljardia, mutta palveluja tarvitsevat ihmiset joutuvat kuitenkin samalla kärsimään niihin tehdyistä mittavista leikkauksista. Pienituloisten osalta mennään pakkasen puolella. Nollakorotuslinja yhdistettynä veroaleen on käytännössä siis tulonsiirto pieni- ja keskituloisilta työnantajien taskuun.

Hallituksessa ei ole juurikaan pohdittu sitä, miten verokertymä saataisiin nousuun. Tässä avainasemassa on suhtautuminen verovälttelyyn, josta on puhuttu laajasti myös tämän hallituskauden aikana. Viime vuonna julkisuuteen nousseet Panaman paperit paljastivat yksityiskohtaisia tietoja yli 200 000 yrityksestä ja niiden veroparatiiseihin sijoittamista varoista.

Verosuunnittelun tai -välttelyn sijasta lienee parempi puhua varjotaloudesta. Termi on määritelty Anna Kontulan ja Taneli Hämäläisen vuonna 2014 ilmestyneessä tutkimusraportissa Varjotalous – Suomenkin asia.

Teoksen mukaan “Varjotaloudella tarkoitetaan sellaisia toimintoja ja omistussuhteita, joiden tarkoituksena on verojen ja veroluonteisten maksujen välttely tavalla, joka ei ole verolainsäädännön hengen tai kirjaimen mukaista. Näin varjotalouteen kuuluu varsinaisen veronkierron lisäksi myös sellainen verolainsäädännön heikkouksien tunnistaminen ja hyödyntäminen, joka ei ole laitonta, mutta hyväksikäyttää lainsäädäntöön jääneitä porsaanreikiä ja järjestelyvaraa.”

Veropaon tilkitseminen olisi Suomen etu, mutta hallituksessa tätä ei haluta ymmärtää.

Finnwatch julkaisi viime vuonna tutkimuksen, jonka mukaan varjotalouden aiheuttamat verotappiot Suomelle ovat vuosittain varovaisesti arvioiden noin 430–1 400 miljoonaa euroa. Summa on hyvä suhteuttaa vuosittaiseen 4,5 miljardin yhteisöverotuottokertymään, josta se on 10-31 prosenttia.

Harmaan talouden torjunta oli aikoinaan Kataisen hallituksen kärkihankkeita. Torjuntaohjelmalle järjestettiin resursseja ja panostus maksoi itsensä takaisin. Sipilän hallituksen talousarvioissa näitä määrärahoja ei ole enää näkynyt. Suunta on ollut päinvastainen ja varjotalouteen kuuluvasta verojen välttelystä on tehty helpompaa.

Kiistelty omistuksen avoimuutta vähentävä hallintarekisterilaki hyväksyttiin viime keväänä, vaikka lakia kannatti vain noin kymmenen prosenttia siitä lausunnon antaneista viranomaisista. Muistutuksena on hyvä kaivaa viranomaislista vielä kerran esille. Rekisteriä vastustivat muun muassa Keskusrikospoliisi, Valtakunnanvoudinvirasto, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö, Poliisihallitus, Helsingin poliisilaitos, Verohallinto, Valtiovarainministeriön vero-osasto, Finanssivalvonta ja Oikeusministeriö. Kaikkia tahoja voidaan hyvin perustein kutsua veroasioiden ammattilaisiksi.

Varjotalous syö varoja julkisilta palveluilta. Se vaikuttaa niin koulutukseen kuin terveydenhuoltoon. Samalla pienempien yritysten kilpailukyky heikkenee. Näin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotena on traagista, että Sipilän poppoota ei kiinnosta puuttua tähän vakavaan ongelmaan. Perälauta vuotaa pahasti. Veropaon tilkitseminen olisi Suomen etu, mutta hallituksessa tätä ei haluta ymmärtää.

 

 

Suunnitteilla oleva veneiden ja moottoripyörien vero ei kohtele maantieteellisesti kansalaisia yhdenvertaisesti. Moottoripyörien ja veneiden käyttöaika eroaa pohjoisessa ja etelässä kuukausia, etelässä käyttöaika on reilu puoli vuotta, Oulussa noin neljä kuukautta ja pohjoisessa vielä lyhempi.

Käyttöajan lisäksi käytettävässä kalustossa on paljon eroja: etelässä veneily on pääosin huvikäyttöä, retkeilyä hienossa saaristossa. Pohjoisempana veneilijät käyttävät vanhempaa kalustoa. Etelä-Suomessa vajaan yhdeksänmetrisen purjeveneen käyttäjän on helppo välttää vero kokonaan kymmenien tuhansien veneestä. Oululainen eläkeläinen joutuu maksamaan täyden veron vanhasta, muutaman tuhannen euron veneestä.

Verosta saatavat hyödyt ovat nimelliset. Luultavasti suurin osa kerättävästä tuotosta kuluu maksujen perintään ja seurantaan. Monet veneen omistajat miettivät jo keinoja miten veron voi kiertää, veneitä tullaan mahdollisuuksien mukaan siirtämään ulkomaisiin rekistereihin.

Moottoripyörien osalta veronkiertäminen ei ole aivan yhtä helppoa. Moottoripyörien vuosittaiset ajoajat ovat täysin verrattavissa veneiden käyttöaikaan. Moottoripyöräilijät käyttävät kalustoaan pääosin kotimaanmatkailuun. Motoristit maksavat veroja polttoaineessa ja ajovarusteissa, käyttävät autoilijoita enemmän ravintoloiden, kahviloiden ja majoitusliikkeiden palveluita. Mielestäni näitä ryhmiä ei ole tarpeen rangaista keksimällä heille lisää veroja.

 

Markku Eilola-Jokivirta
Oulu