Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Taloustalkoista pakkopaitaan

Valtaa voi käyttää monella tavalla. Kieli on vahva ase, myös politiikassa. Se, joka määrittelee käsit-teet ja aiheen, saa jo puoli voittoa. Tuottavuushyppy, taloustalkoot ja yhteiskuntasopimus ovat pää-ministeri Sipilän hallituksen hokemia. Niiden taakse kätketään raaka oikeistolainen linja, jossa syyl-listetään ne, joita kuritetaan.

En tiedä, millainen ajatuspaja ja sanapelien pelaajien joukko on pääministerin tukena, mutta jotkut väännökset ovat suorastaan irvokkaita. Alkuperäinen merkitys käännetään päälaelleen ja pakko muotoillaan sopimukseksi.

Esimerkiksi taloustalkoot on sanana sellainen, että se viittaa yhteisvastuuseen ja yhteiseen päämää-rään. Perinteisessä merkityksessä talkoot ovat tarkoittanee vastavuoroista naapuriapua. Talkoisiin osallistutaan aina vapaaehtoisesti eikä osallistuja maksa mitään. Pääministerin talkoot tarkoittavat leikkausten nielemistä sellaisenaan ”yhteisen hyvän” nimissä. Talkooväki laitetaan hernekeitto- ja oluttarjoilun sijaan maksamaan ja talkoon teettäjistä osa lähtee Portugaliin nauttimaan verovapaasta jättieläkkeestä.

Yhteiskuntasopimusta rakenneltiin pirullisella tavalla. Jos ammattiyhdistysliike olisi hyväksynyt leikkaukset, olisivat eläkeläiset, työttömät, lapsiperheet ja osa jäsenistöstäkin käynyt ay-johtajien kimppuun.

Kun SAK ei hyväksynyt muotopuolta lähtökohtaa yhteiskuntasopimuksen pohjaksi, laskevat pää-ministeri Sipilän taustajoukot, että kansalaiset kuitenkin valitsevat syylliseksi ammattiyhdistysliik-keen ja vasemmiston. Hallitus antaa härskisti kuvan, että leikkauksilta olisi vältytty, jos sopimus olisi hyväksytty. Tällaisen mielikuvan syntymistä ruokkivat porvarilliset tiedotusvälineet kaikella tarmolla.

Kummassakin vaihtoehdossa sama leikkauslista oli jo valmiina. Musta-Pekka pelattiin ammattiyh-distysliikkeen käteen. Haisee siltä, että käsikirjoitus laadittiin Elinkeinoelämän keskusliitossa enkä pitäisi ihmeenä, jos perussuomalaisten Matti Putkonen olisi antanut oman panoksensa asetelman juonimiseen. Onhan hänellä sellaisesta elämän mittainen kokemus.

Eduskuntavaaleissa Vasemmistoliitto ei osannut puolustaa ja konkretisoida kärkiteemaansa, elvy-tystä, ymmärrettävään muotoon. Puolue leimattiin vastuuttomaksi velan lappajaksi. Nyt Sipilän hal-litus velkaantuu koko ajan ja ilman elvytystä.

Yhdet vaalit hävisimme valtavirrasta poikkeavalla vaihtoehdolla, mutta seuraavat vaalit voimme voittaa. Se vaatii kuitenkin, että kotiläksyt tehdään kunnolla ja että aiemmista virheistä otetaan opiksi. Jos vasemmistolla ei ole omaa ohjelmaa, silloin pelataan toisten ehdoilla.

Perussuomalaiset menestyivät aikansa näyttelemällä työväenpuoluetta. Nyt vihreät porskuttavat teeskentelemällä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puoluetta vaikka kolmasosa vihreistä kansan-edustajista voisi surutta siirtyä kokoomukseen. Loputtomiin poliittinen surffailu ei voi kantaa.