Olen lukenut vaalien jälkeen sosiaalisesta mediasta lukemattomia analyyseja siitä, mikä näissä vaaleissa meni vasemmistoliiton osalta pieleen. Vaalien tulos oli karmaiseva, siitä lienemme kaikki yhtä mieltä. Aivan erityisen pettynyt olen omaan äänimäärääni, joka oli mielestäni täydellinen mahalasku. Koska olen kuitenkin epäonnistunut erilaisissa asioissa monta kertaa ennenkin, olen oppinut, ettei pidä jäädä tuleen makaamaan. Siksi pohdin tässä hetkessä mieluummin tulevaa kuin mennyttä.
Olen itse varsin tuore vasemmistoliiton jäsen, liityin puolueeseen kesällä 2019. Olin sitä ennen liikkuva äänestäjä, ja mielikuvani vasemmistoliitosta olivat tuohon aikaan ne perinteiset ”ei ymmärrä taloutta / raha tulee seinästä ja sähkö töpselistä”. Muistan vielä hyvin millä tavalla näin eri puolueet silloin kun politiikka ei erityisen paljon kiinnostanut. Minun käännekohtani oli Sipilän hallitus, jonka leikkaukset tuntuivat niin epäreiluilta, että koin valtavaa tarvetta tehdä jotain. Nykyään näen itseni täysin vasemmistolaisena, ja koen vahvaa yhteyttä puoluetovereihini. Kaikella rakkaudella täytyy kuitenkin sanoa, että suurimmassa osassa meikäläisistä toistuu samat helmasynnit: me selitämme asiat liian pitkästi, ja olemme raivorehellisiä. Syyllistyn molempiin myös itse, siksi kampanjanikin varmaan meni miten meni. Liian pitkästi asioiden selittämisessä on hyvä tarkoitus, me kaikki haluamme selittää kulloisenkin asian juurta jaksain niin, koska uskomme ihmisten hyötyvän siitä tiedosta, jonka haluamme jakaa. Raivorehellisyydellä en viittaa siihen, että meidän tulisi ryhtyä valehtelemaan, vaan siihen, että usein meistä jo se tuntuu valehtelemiselta, jos emme selitä jotakin asiaa heti alusta loppuun.
Nykymaailma on hektinen, kaikki halutaan heti eikä huomenna, ja ihmiset jaksavat keskittyä entistä lyhyempiin teksteihin ja videoihin. On myös selvää, että nykyään vaalit voitetaan populistisella otteella, kuten vaikka perussuomalaisten tai kokoomuksen kampanjoista voimme nähdä. Kun toistaa samaa valhetta uudelleen ja uudelleen, ihmiset alkavat uskomaan siihen. Tiedän, että tähän vasemmistolaisten moraali ei taivu, siksi haluankin esitellä konseptin nimeltä positiivinen populismi, eli populismia ilman valehtelua.
Kerron esimerkin tosielämästä. Jos tapaisit uuden ihmisen, joka heti nimensä kerrottuaan pitäisi sinulle viiden minuutin monologin omasta lempiaiheestaan, mitä ajattelisit? Olisitko hämmentynyt, vai haluaisitko kuulla vielä vähän lisää? Olisiko kuitenkin parempi, jos uusi tuttavuus kertoisi yksinkertaisella lauseella vaikkapa ”minua kiinnostaa hirveästi dinosaurukset”, ja antaisi sitten toisen kysyä lisää, mikäli aihe herättää mielenkiintoa? Jos ei, aina voi vaihtaa aihetta. Mekin voimme puolueena toimia samoin, kerrotaan ensin näkemyksemme tiiviisti, ja kun ihmiset kiinnostuvat meille tärkeistä teemoista, voimme kertoa niistä lisää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyrimme jatkossa tiivistämään kaikessa kampanjoinnissamme asiamme 3–5 sanaan. Sisällön on oltava konkreettinen, kuten ”lisää palkkaa hoitajille” tai ”omaisuuttamme ei saa myydä”.
Koska olen elämässäni oppinut myös sen, että heikkoudet on hyvä kääntää vahvuuksiksi, ehdotankin, että ottaisimme positiivisen populismin ydinteemaksi väittämän ”vasemmistoliitto on Suomen rehellisin puolue”. Meillä on tästä paljon näyttöä, esimerkiksi vaalien alla median tekemät faktantarkistukset, erilaiset tutkimukset ja tilastot, yksittäiset asiat kuten Carunan myynnin vastustaminen ja sen vaikutuksista kertominen, Windfall-veron vaatiminen jne. Tähän teemaan on myös äänestäjien helppo tarttua, se on tarpeeksi provosoiva väite, ja tunnetusti suomalaisia ärsyttää poliitikkojen epärehellisyys. Jos jankutamme seuraavat vuodet, että olemme Suomen rehellisin puolue, mikä on varmasti myös totta, voimme edistää positiivista populismia hyvällä omatunnolla, sekä ansaita kansan luottamuksen.
Rehellisyydestä on helppo varioida monenlaisia teemoja, kunhan pitää mielessä tiivistämisen. Ensin joku helposti tartuttava koukku, ja sitten lisää, kun ihmiset kysyvät, mitä oikein tarkoitamme. Näin saamme myös enemmän näkyvyyttä kaupallisessa mediassa, joka janoaa nykyään klikkiotsikoita. Aluksi vastatuuli on varmasti kovaa, mutta kun pystymme kerta toisensa jälkeen todistamaan toimineemme kuten lupasimme, sekä puhuneemme totta, mielikuva alkaa vahvistumaan. Lisäksi meidän on aktivoiduttava kaikkialla sosiaalisessa mediassa, jossa perussuomalaiset ovat tällä hetkellä ylivoimaisesti edellä kaikkia muita puolueita. Tähän tarvitaan organisoitua taustatyötä, jossa mahdollisimman monien vapaaehtoisten ryhmä jakaa, tykkäilee ja kommentoi kaikkea mahdollista vasemmistoliittoon liittyvää. Myös paikallistoimintaan tulee panostaa, sekä aloittaa vaalikampanjat ajoissa, kuukausi–kaksi ennen vaaleja ei vaan mitenkään riitä yksissäkään vaaleissa.
Minä uskon edelleen vankasti vasemmistoliittoon, ja haluan olla mukana luomassa ympärillemme aitoa kansanliikettä. Mielestäni suomalaiset ansaitsevat tietää, että heitä on jo pitkään johdettu harhaan. Kun pieni- ja keskituloiset usutetaan syyttelemään toisiaan omasta ahdingostaan, oikeisto onnistuu kerta toisensa jälkeen pääsemään valtaan heikentämään samojen ihmisten oloja entisestään. Kokoamalla rivimme tiiviiksi positiivisella asenteella meillä on täydet mahdollisuudet saada viestimme jatkossa läpi. Minä uskon, että pystymme siihen, minä uskon meihin.
Hanna Nevantausta
Keskustelu jatkuu
Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.
Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.
Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.
Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.