Epäonnistumisten jälkipyykeissä esitetään herkästi puheenvuoroja, joiden sisältö on muotoa “mitä minä olen aina sanonut”. Huolellinen analyysi vaatii harkintaa ja tutkittua tietoa. Kiinnitän tässä huomiota muutamiin yleisiin seikkoihin, jotka voivat auttaa pohdittaessa vasemmiston eduskuntavaalitulosta 2023 ja joissa voi olla lähtökohtia toiminnan kehittämiseen.
Taktisen äänestämisen selitysvoima on ammuttu alas, mutta en täysin päästäisi siitä irtikään, sillä vaaleissa korostui erityisellä tavalla äänestäminen perussuomalaisten pääministeriyttä vastaan. Sekä Helsingissä että Tampereella gallupit lupasivat vasemmistolle lisäpaikkoja, mutta noste suli äänestyspäätöksissä. Näin myös Helsingissä, vaikka lopputulos oli yhä plussalla.
Toisaalta taktinen äänestäminen sopii terminä ehkä parhaiten vain “varmasti vasemmistolaisiin” äänestäjiin. Tällaisia taktikoijia oli todennäköisesti lopulta verraten vähän suhteessa äänestäjiin, joita voi kutsua ennemminkin liikkuviksi.
Myös moni liikkuva äänestäjä saattoi liikkua demareiden suuntaan “taktisista syistä”, mutta liikkuvat äänestäjät nyt ovat liikkuvia ja sillä hyvä. On kohdattava se tosiasia, että nykyvaaleissa merkittävä osa ihmisistä liikkuu useamman puolueen välillä ja heidän liikkumisensa ja liikuttamisensa ratkaisee vaalituloksen.
Vaikka “vasemmistolaisin mahdollinen” hallitus on ollut historiallisen suosittu, niin yhteiskunnallista julkisuutta hallitsi viime ajat moni vasemmistolle epäedullinen teema. Julkinen velkaantuminen, talouden epävarmuus, sota, sisäinen turvattomuus sekä energian hinnan ja elinkustannusten nousu ovat kaikki teemoja, joissa oikeisto pääsee mättämään argumenteillaan liittyen talouskuriin, yritystoiminnan sääntelyn purkamiseen, militarismiin, kansalliseen itsekkyyteen ja periaatteelliseen muutosvastarintaan. Ne nyt mitä ilmeisimmin uppoavat suureen osaan populaa.
Porvarillisen mediakoneiston kritiikillä on aina paikkansa, mutta muuten vasemmiston ei auta kuin kehittää omaa argumentaatiotaan, puskea sitä eteenpäin eri foorumeilla ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, mistä puhutaan ja miten puhutaan.
Ketkä ovat vasemmiston vihollisia? Slogan “kaikille, ei harvoille” on oivallinen, mutta ehkä vasemmisto voisi ylipäätään kehittää vielä piirun verran populistisempaa puhetyyliä.
Politiikka perustuu me–he-vastakkainasetteluille ja konflikteille, mikä korostuukin aina vaalien alla. Vasemmisto voisi ehkä yleisemminkin nimetä ja syyttää hanakammin “vihollisiaan”, kuten kokoomuslaisia eliittejä, jotka haluavat omistaa ja omia kaiken, sekä perussuomalaisia vanhoillisia, jotka itsekeskeisyydessään ja kapeakatseisuudessaan ovat tukahduttamassa inhimillistä moneutta ja kansainvälistä solidaarisuutta.
Vasemmistolta on aivan oikein peräänkuulutettu omaperäistä, erottuvaa ja radikaaliakin vasemmistolaista visiota sekä konkreettiseen materiaaliseen elämään liittyviä aloitteita. Samaa mieltä, mutta uskoakseni merta edemmäs ei tarvitse mennä kalaan. Vasemmistoliitto on ollut ja on edelleen ainoa punavihreä puolue; vasemmisto ainoana puolueena puoluekartalla edustaa ekologista sosialismia.
On tarpeen yhä kehittää yhteiskunta-analyysia ja poliittisia aloitteita sekä terävöittää ja sanoittaa linjaa vielä paremmin, mutta lähtökohtaisesti vasemmistolla on hyvät mahdollisuudet omaperäiseen ja erottuvaan politiikkaan.
Radikaali parlamentarismi: Vasemmistoliitto osallistuu puolueena parlamentaariseen poliittiseen järjestelmään käymällä vaaleja. Parlamentarismia saati kansanliikettä ei silti pidä supistaa kabinettivaikuttamiseksi ja markkinointikampanjaksi ennen vaaleja. Se olisi köyhälle ja porvarillisen julkisuuden sorsimalle vasemmistolle taktinenkin virhe. Materialismi on kytkeytymistä yhteiskunnallisiin kamppailuihin.
Parlamentarismilla ja kansanliikkeellä on syytä olla suora keskusteluyhteys edustamiinsa ihmisiin ja yhteiskunnallisiin kamppailuihin. Näin esimerkiksi vahvoilla vasemmistolaisilla ay-poliitikoilla on aina ollutkin. Puolue itsessäänkin voisi lanseerata yhä uusia kampanjoita ja jalkauttaa niitä kadulle. Paikallistasolla olisi ehkä syytä miettiä, miten sen aktiivit kytkeytyvät paikallisiin kamppailuihin ja miten puolue kuuntelee ihmisten tarpeita. Ehdokkaaksi asettuvien on ehdottomasti syytä miettiä, mikä on heidän konkreettinen yhteytensä yhteiskunnallisiin kamppailuihin.
Uudet jäsenet: Tärkeintä, mitä liikkeellä tällä hetkellä on. Katsoisin tarkkaan, mikä on se kannattajajoukko, joka otti näiden vaalien myötä aktiivisen askeleen ja liittyi puolueeseen. Monilla on varmasti myös toiminnallisia haluja. Kuuntelisin heidän odotuksiaan ja pyrkisin kaikin tavoin osallistamaan heitä toimintaan. KSL-opintokeskus on tässä työssä mielellään mukana.
Jukka Peltokoski
Keskustelu jatkuu
Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.
Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.
Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.
Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.