Suomalaisten verotiedot vuodelta 2013 julkaistiin tällä viikolla. Lehdistä vuosittain luettavissa olevat listaukset ovat eräänlaista sosiaalipornoa, mutta ne antavat samalla hyödyllistä tietoa tuloerojen kehittymisestä Suomessa. Verotiedot paljastavat meille tärkeää tietoa tulojen rakenteen radikaalista muuttumisesta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.
Suomessa muutettiin verotuksen painopistettä 90-luvun alussa siten, että progressio kohdistuu ainoastaan ansiotuloihin. Tämän vuoksi valtaosa suurituloisista muuttaa ansiotulonsa tasaprosentilla verotettavaksi pääomatuloksi. Se tarkoittaa useimpien tapauksessa huomattavaa pienennystä veroprosenttiin. Tavallisella duunarilla ei ole tällaiseen kikkailuun mahdollisuutta. Myös suurimmalle osalle pienyrittäjistä tulojen muuntomahdollisuus on hyvin pieni.
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on kuvannut syntynyttä tilannetta supertähtitaloudeksi. Sen huolestuttavin piirre on Hiilamon mukaan keskiluokan tulojen laskeminen. Samaan aikaan Suomeen on syntynyt rikkaiden uusaatelisten rälssi, jonka omaisuus kasvaa koko ajan. Sen määrästä ei ole edes tarkkoja tietoja, koska Matti Vanhasen hallitus poisti varallisuusveron. Varakkuus ja varattomuus periytyvät seuraaville sukupolville.
Vielä suurempi ongelma on veropohjan vuotaminen. Verorahoilla hoidetaan kansalaisille palvelut ja niitä tarvitsevat eniten juuri pieni- ja keskituloiset ihmiset.
Verottaja kohtelee nykyään suurituloisia osakkeenomistajia silkkihansikkain tavalliseen palkansaajaan verrattuna. Tämäkään ei tunnu kaikille massimiehille riittävän. Kaikkien rikkaimman kansanosan arvostelu kotimaista verojärjestelmää kohtaan on kiihtynyt viime vuosina. Myös pääministeri Alexander Stubb haluaa entisestään keventää pääomaverotusta.
Kokoomus ja perussuomalaiset nuoret ovat tarjonneet myös Viron yritysveromallia Suomeen. Siinä yhtiöön jätettyjä voittoja ei veroteta lainkaan. VATT:n mukaan mallia pitäisi tarkastella osana virolaisen yhteiskuntamallin kokonaisuutta. Mallin tuominen Suomeen vaatisi muutoksia esimerkiksi henkilöverotukseen.
Viron hyvinvointivaltio on minimaalinen. Minimipalkka on 355 euroa ja siitä lähtee prosentuaalisesti sama vero valtiolle kuin satakertaisesti tienaavalta bisneshailta. Virossa kun on käytössä 21 prosentin tasavero kaikille. Sairastua tai syrjäytyä ei kannata, sillä toimeentulotuki on asumiskulujen jälkeen huikeat 77 euroa kuussa. Sosiaaliturva on siis olematon Suomeen verrattuna.
Lisäksi Viro pystyy puskemaan työttömiään Suomenlahden yli tekemään töitä pimeästi ja/tai todella pienellä korvauksella esimerkiksi rakennustyömailla. Monen virolaisen perheen toimeentulo onkin kiinni Suomessa työskentelevän perheenjäsenen tuloissa.
Tilanne on verrattavissa suomalaisten 60- ja 70-lukujen muuttoaaltoon, joka suuntautui Ruotsiin. Tuolloin suomalaiset tekivät ne huonosti palkatut duunit, jotka eivät ruotsalaisille matalapalkkaversioina kelvanneet.
Veroalen vaatiminen liittyy oikeistolaisen talouspoliitikan perusteeseihin. Siihen liittyvät myös julkisen sektorin jatkuva kurjistaminen ja työttömien reservin lisääminen.
Paras lääke taantuman tappamisessa olisi päinvastoin työllisyyden edistäminen työvoiman kysyntää lisäämällä eli uusien työpaikkojen luominen valtion investointien kautta. Nykyisin työurien pidentäminen on virallisesti talouspoliitikan ykköstavoite, mutta sitä ei haluta enää edistää lisäämällä työvoiman kysyntää. Täystyöllisyystavoitteesta puhuminen on lopetettu kokonaan, vaikka työllisyysasteen nostaminen on paras tapa torjua kestävyysvajetta.
Stubb on puhunut talousdarwinismistä eurokriisin pitkittyessä. Viidakon laki jyllää ja vain eniten sopeuttavat selviävät. Kurjistava talouslinja näkyy kaikessa tekemisessä. Tällainen johtamistapa on tuhoisa kriisitilanteissa. Vaikeina aikoina ylimielinen ja kansaa kahtia repivä politiikka on vaarallista.
Hyvää tilanteessa on se, että kaikki on avoimesti nähtävillä tällä hetkellä. Kokoomus on rehellisempi kuin aiemmin. Kortit ovat pöydässä. Kevään vaaleissa päätetään haluammeko siirtyä lähemmäksi Viron epätasa-arvoista yhteiskuntamallia. Toinen vaihtoehto on vaalia ja kehittää maailmanlaajuisella tasolla ainutlaatuista hyvinvointivaltiotamme entistä paremmaksi.