Sari Janatuinen

Ammattiyhdistysliike ja ilmastonmuutos

Äitini jäi juuri äskettäin eläkkeelle oltuaan yhden työnantajan, osuuskaupan, palveluksessa koko työuransa, 50 vuotta. 16-vuotias neitokainen aloitti lähettinä, yleni keskusneidiksi, konttoritehtävien kautta säästökassan hoitajaksi, ja lopulta S-pankin tuoman muutoksen myötä asiakasomistajapalveluihin. Sellaista työuraa ei pystyne enää kukaan saavuttamaan, eivät ainakaan oman sukupolveni edustajat. Tämän päivän työelämää kuvaa hektisyys, kvartaalitalous, pätkä- ja silpputyöt, yt-neuvottelut sekä työttömyys. Entäpä millaiset ovat työelämän tulevaisuuden näkymät?

Digitalisaatio ja robotisaatio tulevat mullistamaan työnteon. Osa työtehtävistä ja ammateista häviää käytännössä kokonaan. Ikävä kyllä myös maapallon ilmastonmuutos tekee vielä vakavamman muutoksen työntekoon. Onkin aiheellista miettiä, millaista työtä tulevaisuudessa tehdään ja kenelle sitä riittää.

Ilmastonmuutos on ihmiskunnalle suuri haaste, ja sen pitää olla myös ammattiyhdistysliikettä huolestuttava asia. Perinteisestihän ay-liike on ollut noidankehässä ympäristöarvojen suhteen. Vaikutusvaltaisimmat liitot ovat olleet saastuttavilla, raskaan teollisuuden aloilla. Ympäristön puolustamisen on katsottu vievän työpaikat ja taas työpaikkojen puolustaminen on tuhonnut ympäristön.

Jos halutaan, että yhteiskuntarauhamme säilyy, on syytä kaikin tavoin valmistautua muutokseen.

Kansainvälisen ay-liikkeen väki on jo lähtenyt kampanjoimaan ilmastotyön puolesta. Heidän viestinsä on, että kuolleella planeetalla ei ole työpaikkoja. Tulvat, kuivuus, aavikoituminen, hirmumyrskyt, äärimmäiset sääilmiöt, vaikeutuva maatalous, sulavat jäätiköt, niissäpä haasteita ihmiskunnalle kerrakseen. Jotta pystyisimme elämään edes suurin piirtein rauhanomaisesti mullistuvalla maapallollamme, tulee oikeudenmukaisuutta pitää ohjenuorana siirtymävaiheissa. Koko maapallon laajuisesti pitää pystyä tukemaan heitä, jotka jäävät ilman työtä ja asuinpaikkaa reilulla ja kestävällä tavalla. Ja kun työtä ei riitä kaikille, säädyllinen elämä pitää turvata jollakin tavoin.

Jo tällä hetkellä on kova pula työpaikoista. Töitä pitää siis alkaa jakamaan lyhentämällä työaikaa, jotta saataisiin myös jaettua sekä työn tuomaa hyvinvointia että vapaa-aikaa. Clean tech, uusiutuvan energian lähteet ja muu ilmastotyö tuovat uusia mahdollisuuksia. Kun tavaroiden kuluttamista pitää vähentää, kannattaa kuluttaminen keskittää erilaisiin palveluihin. Uudelleen kouluttamisesta pitää huolehtia. Jos halutaan, että yhteiskuntarauhamme säilyy, on syytä kaikin tavoin valmistautua muutokseen. Myös ammattiyhdistysliikkeen pitää olla siinä mukana, sillä onhan toki parempi ennakoida ja varautua, kuin vain pakon edessä mukautua.

Kirjoittaja opiskelee neljän ammattiyhdistysopiston yhteishankkeessa ”Kansainvälisen yhteistyön koulutusohjelma”, jossa perehdytään mm. ay-liikkeen toimintaan ja tavoitteisiin globaalilla tasolla.


Kommentit